Operaatio vuohenkello ja muita hoitotoimenpiteitä

*GreenCare yhteistyöpostaus

vuohenkello

Campanula rapunculoides

ハタザオギキョウ

Mikään kasvi ei ole hankala, kunhan se on oikeassa paikassa.

Valitettavasti esim. vuohenkellon paikka ei todellakaan ole etupihan kukkapenkissä.

Metsänreunassa ja niittymäisillä paikoilla se on parhaimmillaan, niinkuin yläkuvassa.

Nämä sisäänkäynnin kummallakin puolella sijaitsevat kukkapenkit 

istutin ensimmäisten istutusten joukossa, kesällä 2004.

Kasveiksi halusin vanhanajan perinneperennoja.

Koska sain kaikki kasvit ystäviltä ja sukulaisilta tähän penkkiin,

joukkoon pääsi myös vuohenkello.

Tykkäsin ja tykkään edelleenkin sinisestä. Ja tämä kellokukka sulatti sydämeni.

Mutta arvatkaapas, kuinka kävi jo muutaman vuoden kuluttua?

Vuohenkello valtasi koko kukkapenkin.

Olen poistanut sen tästä penkistä jo yli viisi vuotta sitten.

Mutta aina se vaan tulee esiin joka kevät. 

Kesällä saan sen pysymään pois kovalla kitkemisellä.

Tänä keväänä se ponnahti ilmoille elinvoimaisempana kuin koskaan.

Eikä ihme, sen juuret ovat kuin porkkanoita.

Ja ne sijaitsevat todella syvällä.

 Ryhdyin tänään tosi toimiin.

Tämä istutusalue ärsytti todella paljon ja joka päivä.

Kahdeksan kottikärryn jälkeen, tilanne näytti jo paremmalta.

Kaivoin vanhaa maata pois, niin syvältä kuin juuria tuli vastaan.

 Lisäsin ensin pohjalle taas hevosenlantaa.

Sen jälkeen kuusi säkkiä GreenCaren puutarhamultaa.

Ja päälle vielä kaksi säkillistä GroBiootti istutusmultaa.

 *Istutusmulta sisältää luonnonkompostia ja GroBiootti™ -hyötymikrobeja. 

Hyötymikrobit lisäävät juuriston kasvua ja parantavat kasvin juurtumista. 

Hyvinvoiva juuristo pystyy hyödyntämään paremmina kasvualustan ravinteet,

 jolloin kasvin kasvu ja elivoima lisääntyvät.

*Suora lainaus GreenCaren nettisivuilta

lehtoakileija

Aquilegia vulgaris 

オダマキ尋常性

Halusin pitää tämänkin istutuksen alkuperäisen näköisenä.

Siksi en tehnyt kasviuudistuksia.

Ennen varsinaista kaivuuta otin talteen lehtoakileijan 

ja valkotähkän (Liatris spicata ´Alba` リアトリス) taimet, vuohenkellojen seasta.

Sen sijaan tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum ´White Smell` フウロソウ) 

taimet heitin pois, 

koska minulla oli toisessa paikassa niitä jaettavaksi tähänkin paikkaan.

Lehtoakileijalle ja tuoksukurjenpolvelle tämä aika kesästä on huono jakamisajankohta.

Mutta nämä kasvit olivat hätää kärsimässä joka tapauksessa. 

Ehkä niillä on nyt paremmat selvitytymismahdollisuudet.

Kanttasin myös nurmikon reunan.

Haluaisin laittaa kaikkiin istutusalueisiin kiveykset nurmikon ja istutusten väliin.

Mutta meillä on niin paljon istutusten reunuksia, joten se homma on jäänyt.

Yritän pitää tämän reunan kanttauksella kurissa.

 Näillä helteillä kastelu on todella tärkeää.

Kastella kannattaa kerralla kunnolla ja pitää vaikka pari päivää sitten taukoa.

Näin juuret tunkeutuvat syvälle.

Tänä keväänä aikaa on mennyt todella paljon kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin.

Osa hoidontarpeesta johtuu puutarhan iästä ja osa viime talven talvituhoista.

Onneksi talvituhot eivät kuitenkaan olleet niin pahat, kuin aluksi luulin.

Monet hortensiat, jouluruusut ja ruusut ovat jo osoittaneet elonmerkkejä.

Tarhakurtturuusu Ritausmassa (Rosa rugosa ´Ritausma`) oli todella paljon kuolleita versoja,

mutta leikkaamalla ja kasvualustan siistimisellä, se alkoi näyttää heti terveemmältä.

Ritausmaa kasvaa ihanan japaninkirsikan (Prunus serrulata ´Kanzan`桜 カンザン) alla.

Olen kauhuissani käynyt joka päivä katsomassa, veikö talvi kauniin puumme.

Japaninkirsikka on vartettu jonkin tavallisen kirsikan perusrunkoon.

Muutama lehti ilmestyi tällä viikolla, varttamiskohdan alapuolelle.

Suunnittelin jo tekeväni siitä ihan tavallisen kirsikan, jos se on muuten kuollut.

Mutta tänään näin kaksi lehteä japaninkirsikan oksissa.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten se toipuu.

Tänä keväänä ei ole kannattanut hötkyillä.

Olen itsekin ehtinyt julistaa monen kasvin kuolleeksi, 

ja yhtäkkiä ne puskevat versoa joko juuristostaan 

tai ovatkin muuten kaikissa voimissaan.

Onneksi en ole ehtinyt kaivamaan mitään ylös.

Muutama kasvi on vielä kysymysmerkki.

Mutta täytyy vielä antaa niille armonaikaa.

  kärperön kirsikka

Prunus cerasus

さくら 桜 

Onneksi keitaamme kirsikka pysyi hengissä 

ja on ilahduttanut meitä todella runsaalla kukinnallaan.

Nyt osa kukista on jo hieman ruskettumaan päin.

Kohta terassi täyttyy kauniista, valkoisista terälehdistä.

Sekin on hurmaavaa.

Tein tämän postauksen toisella silmällä jääkiekkoa katsellen.

Jääkiekko ei valtavasti kiinnosta,

 mutta täytyyhän vähän olla selvillä, miten Suomi pärjää.

Ja hyvinhän ne pojat pärjäsivät, vaikkei voittoa tullutkaan.

Voimia uuteen alkavaan viikkoon!

Ainakin kaunista säätä on tiedossa.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.