Ritari sammalmättäällä

Rakastan joulussa perinteitä.

Yksi perinne tai rakas joulukukka, 

joka on pakko saada; on valkoinen jaloritarinkukka 

(Hippeastrum hortorum 

ヒッペアストラム アマリリス)

Rakkaita joulukukkia on kuitenkin mukava laittaa hieman eritavalla kuin edellisenä vuonna.

Viime jouluksi hankin tämän ihanan astian, juurikin jaloritarinkukkaa varten.

Täältä näet millainen asetelma astiassa oli vuosi sitten.

Tänä vuonna jaloritarinkukka on astiassa sammaleen, mustikanvarpujen ja muutaman kepukan kera.

Pystyssä oleva kepukka myös tukee hieman painavaa kukkaa.

Minusta jaloritarinkukka (jota myös amaryllikseksi kutsutaan),

on kaunis jo nupullisenakin. Mutta avautunut kukinto tietysti ihan hengästyttää kauneudellaan.

Jaloritarinkukkien hintahaitari on aika suuri.

Mutta hinta-laatusuhde kulkee yleensä käsikädessä.

Halvimpia ovat yksivanaiset ja yksinkertaiset jaloritarinkukat.

Tämä minun yksilöni on ihana kolmivanainen ja kerrottu.

Laadukas joulukukka palkitsee kyllä kauneudellaan.

Ja itse suosin kotimaisuutta joulukukkavalinnoissani, 

ihan työllisyydenkin takia.

Jaloritarinkukka pitää viileästä. 

Lämpimässä se avautuu nopeasti ja liika kastelu saa sen venymään pituutta.

Kastele kuitenkin säännöllisesti mutta anna kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä.

Legenda jaloritarinkukasta:

Jaloritarinkukkaa kutsutaan myös amaryllikseksi, sillä se kuuluu samaan Amaryllidaceae-heimoon kuin aitoamaryllis Amaryllis beliadonna. Nimensä se on saanut kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvän kauniin paimentytön mukaan.

Ja täältä löytyy lisää joulukukkien hoito-ohjeita ja tarinoita.

Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivä-viikonloppua!

Jaloritarinkukka ja astia: Vääksyn Viherkukka (yritykseni yhteistyökumppani)

Kepukat: jostain järvenrannalta

Sammal: omasta metsästä

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.