Kukkaikkuna, Kotona-sarja 1894
(Flowers on the windowsill)
Eilen ihailtiin Carl Larsonin puutarhaa ja tänään päästään sisälle taloon.
Keittiö, Kotona-sarja 1898
(The kitchen)
Kasveja on joka maalauksessa ja varmasti ihan aidoissa paikoissa.
Ne tuovat kyllä erityistä viihtyvyyttä sisälle.
Ja kun vielä ajattelee,
että taulut on maalattu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa,
ei voi olla ihmettelemättä sisustuksen kauneutta ja kotoisuutta.
Vuonna 1899 julkaistua kuva-albumia Kotona, Carl Larsson itse kuvasi saatesanoissaan kansan enimmistön uudentyyppisen kodinsisustuksen malliksi ja ohjelmaksi.
Carl Larsson halusi olla esikuvana, niille monille, jotka tuntevat tarvetta järjestää kotinsa hauskasti.
Ja meille kasvien ystäville, maalauksissa riittää tutkittavaa jo pelkästään kasveissa.
Kirjeitä kirjoittamassa (Correspondence) 1912
Ikkunan edessä on Karin Larssonin piirtämä kukkahylly.
Laiskurin nurkkaus, Kotona-sarja 1897
(Lazy Nook)
Olen kiinnittänyt huomiota maalausten sommitteluun,
joka on mielestäni aivan mahtava ja mielenkiintoinen joka teoksessa.
Jos oppisin, edes pienen hitusen, tuosta sommittelutaidosta puutarhavalokuvauksessa,
olisin tosi onnellinen.
Kirjassa Carl Larssonin Elämä ja taide kirjassa kerrotaan:
Hänen töissään näkee ankaria rajauksia, joissa aihe tuntuu mielivaltaisesti katkaistulta. Tämä tekniikka tuo mieleen modernin valokuvauksen "snapshotit", jotka eivät kuitenkaan pitkien valotusaikojen takia olleet silloin vielä mahdollisia.
Carl Larsson kehitti tästä yllättävästä ja jännittävästä rajaustekniikasta yhden tärkeimmän ilmaisukeinonsa.
Siitä varmaan johtuu etteivät alati toistuvat kotikuvaukset käy yksitoikkoisiksi tai tyhjiksi.
Hänen omapäisestä mestaruudesta kuvasommittelijana voidaan mainita esimerkiksi teokset Sunnuntailepo, Suzanne kuistilla sekä Karin ja Esbjörn.
Karin ja Esbjörn 1909
An interior with a woman reading 1885
Azalea 1906
Syskon
Evening before the journey to England 1909
Loom and thread 1914
Interior with a cactus 1914
Lisbeth prepares a bath 1909
Lisbeth lukee (Lisbeth reading) 1904
Ehtoja luetaan (Required reading) 1900
Nyt onkin huonekasvien ja leikkokukkien aika,
ulkona alkaa olla hankalampaa tuo kuopsuttelu.
Eilen illalla ja viime yönä lunta satoi ensimmäisen kerran,
se tosin taitaa kyllä sulaa vielä pois.
Mukavaa viikonloppua!
Ihana kuvasarja loistavan ruotsalaisen taiteilijan töistä. Pidän myös kovasti hänen maalaamistaan joulukorteista.
VastaaPoistaKiitos Kruunu Vuokko!
PoistaMinäkin pidän kovasti Larssonin jouluaiheisista töistä. Tunnelma on kaunis ja kotoisa.
Ihania kuvia nämäkin! Muistan että ainakin tuo eka kuva oli mulla tarjottimessa.
VastaaPoistaTunnelmallista viikonloppua sinulle!
Kiitos Eeviregina!
PoistaMinullakin on pieni tarjotin, juuri tuosta ensimmäisestä kuvasta. Olisipa tuollainen ikkunalauta.
Voi että nämä ovat kauniita! Nuorena jo ostelin näitä kuvia postikortteina ja haaveissa olisi joskus päästä käymään taiteilijakoti Lilla Hyttnäsissä. Tukholman kansallismuseossa olen päässyt ihailemaan Larssonin seinäfreskoja.
VastaaPoistaMinäkin olen haaveillut pääseväni Lilla Hyttnäsiin. Viime kesäisenä Ruotsin reissulla mittailin jo kartalta ajomatkaa, mutta reittimme ei mennyt lähellekään sieltä. Täytyis tehdä joku puutarhakiertoajelu joskus Ruotsiin.
PoistaLarssonin seinäfreskot ovat varmasti myös ihailun arvoisia, niistä on joitakin kuvia kirjassani.
Uskomattoman paljon detaljeja noissa kuvissa kasvien lisäksi. Olisipa tosiaan kiva päästä joskus käymään Larssoneilla.
VastaaPoistaEikö olekin?! Näitä kuvia lataillessani löysin aivan uusia juttuja joka maalauksesta. Myös käsityöihmisille niistä löytyy varmasti inspiraation aiheita.
PoistaMeidän tarttee tehdä joskus puutarhabloggareiden reissu tuonne Ruotsiin, kun se taitaa olla kaikkien haaveissa.
Oi miten hieno kuvakokoelma! Rakastan tuota tunnelmaa, mikä noisssa maalauksissa on, sekä sisä- että ulkokuvissa - ennen oli taloissa paljon viileitä ja valoisia huoneita, joissa monet kasvit viihtyivät, ja kasvien talvetus oli enemmän kuin itsestäänselvää. Mummolassani oli myös "sali", jossa katto oli vasta kolmen ja puolen metrin korkeudella, ja talvisin se oli viileä - huone lämmitettiin vaiin tärkeitä vieraita varten. Huoneesssa oli paljon suuria viherkasveja ja aina jokin kasvi alkoi kukkia, ja tuotiin muihin lämpimämpiin huoneisiin ilahduttamaan. Erityisesti muistan appelsiinipuun, joka siinä huoneessa kasvoi, se teki mandariinin kokoisia appelsiineja, jotka saattoi syödä kuorineen päivineen. Valitettavasti tuota puuta ei onnistuttu siirtämään Mummon muutettua pienempään asuntoon, vaan se kuoli kun sen kasvuolosuhteet muuttuivat liikaa.
VastaaPoistaKiitos muitoista joita kuvasi herättivät! Lumi on maasssa täälläkin, ja on aika kääntää katseet sisäkasveihin joksikin aikaa. JOulukin tulee ihan pian...
Tein kuitenkin kesän muisteluhaasteen blogiini, jos haluat käydä katsomassa ja osallistumassa. :)
Minäkin rakastan tuota Larsson tunnelmaa!
PoistaOlen miettinyt että nykyisinkin taloihin tulisi rakentaa puoliviileitä huoneita, ihan kasveja varten. Nykyasuntojen ilma meinaa olla monelle huonekasville liian kuumaa ja kuivaa. Rakastan vanhojen talojen viileitä verantoja, joiden ikkunoilla pelargonit talvehtivat.
Ja joulu- ja kevätkaktukset ym. kasvit innostuisivat juuri tuosta lämpötilan vaihtelusta kukkimaan. Ajatella, että mummollasi oli appelsiinipuu. Nykyään tarvitaan kalliit viherhuoneet ym. härpäkkeet tuollaisten kasvien kasvatukseen ja ennen asiat hoituivat vähän niinkuin itsestään.
Kiitos noista mielenkiintoisista muistoista! :)
Kävin kurkkaamassa blogissasi muisteluhaastetta. Taidanpa tarttua siihen.
Mukavaa viikonloppua!