Harmitusta

Varauduin siihen että tänä vuonna myyriä on paljon liikenteessä. Mutta tähän en varautunut.

Meidän seudulle rakennetaan kunnallistekniikkaa. Itse liityimme kunnallistekniikkaan viime syksynä. Vesi on ollut hyvää ja juoksenut poispäinkin kiitettävästi. Jouduimme kyllä kaivamaan puoli pihaa auki ja siinä on sitten riittänyt puuhaa koko kesän. Nyt rinne on aika hyvässä kunnossa.

Kunnallistekniikkaa ruvettiin jatkamaan noin viikko sitten meiltä eteenpäin. Se ei varsinaisesti kulje tontillamme vaan tonttimme viereisellä tiellä. Lupasimme että puita saa kaataa ja kunnanmiehet lupasivat jopa pätkiä ne meidän käyttöömme.

Mutta nyt harmittaa!

 Kukkapenkkien päälle on kasattu aivan valtavat kasat maata. Kun eilen kävin sanomassa asiasta, miehet auliisti lupasivat korvata asian ja ostaa entistä ehommat taimet tilalle. 

Mutta ihmettelen vaan miten laskutan perintöperennoja jotka on saatu tädeiltä ja ystäviltä? Anopin mökiltä ja Eeva-tädin pihalta saatuja taimia on vaikea korvata kun taloja ei ole enää.

Tunnearvoa on vaikea mitata rahassa.

Tai kuinka lasken ne kaikki työtunnit kun olen kastellut, kitkenyt tai vain ihmetellyt rääpäletaimien kasvua?

Voiko juurtumisajan ja kasvien kasvunkin laskea?

Voi sitä tuntien määrää..

Välillä mietin otanko asian liian vakavasti, kun maailma on tulvillaan oikeita ongelmia. Taitaa olla aika pientä tsunamin, maanjäristyksen tai sodan jälkeen kun toisilla ei perhettä ja kotia jäljellä. Ei siinä varmaan surra kukkapenkkejä.

Mutta silti harmittaa..

Riittävätköhän kunnan rahat jos laitan laskun perään? Ainakin taitaa päättäjien pikkujoulut olla vaarassa...

Tältä kukkapenkki näytti kesällä: