sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Jouluperinteitä

 

  jaloritarinkukka / amaryllis
Hippeastrum hortorum 
ヒッペアストラム 
アマリリス


Onko sinulla jotain tiettyjä tapoja tai perinteitä,
joita toistat joka joulu?
Huomaan, että minulla on toistuvia jouluperinteitä.
Haluan oikeastaan aina aika samoja kukkia, ruokia ja koristeita,
enkä kaipaa joulun viettoon sinänsä mitään suuria mullistuksia.
Joulu on vain kerran vuodessa,
joten jumittuneisiin tapoihin ei pääse kyllästymään.
Tosin viime vuonnahan me vietimme joulun Espanjassa,
mutta yleensä olemme viettäneet joulun kotona.
Olen ollut myös kerran Japanissa ja kerran Malesiassa joulun aikaan.
Nämä ulkomailla vietetyt joulut ovat toistuneet täsmälleen 
kymmenen vuoden välein
ja se on ollutkin ihan hyvä sykli.

Näin bloggaajana tuntuu välillä hassulta, 
että toistaa vuodesta toiseen aika samoja teemoja jouluisin.
Enkä osaa oikein tarjoilla täällä blogissa mitään uusia ja 
mullistavia ideoita joka joulu. 
Mutta ehkä se on myös hyvä asia ja perinteillä on myös oma paikkansa.
Olen toki mieltynyt välilä enemmän hopeaan ja harmaaseen,
ja välillä kultaan ja lämpimiin sävyihin.
Yleisilme on kuitenkin pysynyt meillä aikalailla samana.
Tykkään valkoisista kukista ja aidoista materiaaleista.
Kimallus ja krumeluurit eivät kiehdo minua. 

Tänä jouluna huomaan ihailevani yhä enemmän 
yksinkertaista, aitoa ja rauhallista tyyliä.
Sanoin juuri eilen miehelleni, että haaveilen kovasti himmelistä.
Hän ei ihan ymmärtänyt, mikä funktio himmelillä on,
vaikka hänen lapsuudenkodissaan onkin sellainen ollut. 
Minulla on sellainen himmelikirjakin, 
mutta en ole vielä koskaan kokeillut sellaisen rakentamista itse.
Ehkä voisin aloittaa vaikka yksinkertaisilla joulukuusen koristeilla,
ennen kuin aloitan mitään kokonaisen himmelin urakkaa. 
Voin vain kuvitella, ettei sellaisen rakentaminen ole helppoa.




Eilen leivoin kakkuja jouluksi ja 
tänään haaveilen askartelevani joitain koristeita paperista ja tuohesta.
Joulukukat ja kynttilät tuovat jo kotiin ihanaa tunnelmaa
ja joulukuusi kruunaa sitten aikanaan kaiken.
Olen nauttinut tämän joulun alla näistä pienistä joulupuuhista
ja kodista kiireettä.
On niin ihanaa, että joulu osuu tähän pimeimpään kohtaan vuotta.



Valkoinen jaloritarinkukka / amaryllis on yksi jouluperinteistäni.
Hankin yleensä ensimmäisen jo marraskuussa ja 
toisen vielä joulunpyhiksi.
Tämä kaunotar on se marraskuun amaryllis
ja nuppuinen kaunotar odottelee vielä hakemista.

Täältä löydät viime vuotisen jaloritarinkukka/amaryllis-idean
ja sen hoito-ohjeet:


Onko sinulla jotain joulutapoja tai joulukukkia, 
joita haluat vaalia joka vuosi?
Vai innostutko joka joulu jostain uudesta teemasta?

Tänään syttyy jo kolmas adventtikynttilä
ja joulunodotus on parhaimmillaan.
Nautitaan  niistä asioista, jotka ovat itselle ja perheelle tärkeitä.
Kaikkea ei tarvitse ehtiä tai hankkia,
rauhallinen ja kaunein joulutunnelma syntyy vähemmällä.



Kauniita hetkiä päivääsi!




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


18 kommenttia:

  1. Tulppaanit ja hyasintti kuuluvat minun jouluun. Aika samoilla kaavoilla vuodesta toiseen. Samat ruuat, leivonnaiset ja koristeet. Pyrin joka joulu tosin kokeilemaan jotain uutta leivonnaista, koska tykkään leipoa. Askartelu on vuosien saatossa jäänyt kun aikaa ei ole ollut, mutta kivaa puuhaa se olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulppaanit ja hyasintti ovat myös minun lemppareitani.
      On tosiaan ihana kokeilla jotain uutta reseptiä vanhojen seuraan.

      Poista
  2. Minäkin olen hyvin perinteinen. Perinneruokaa nautin ja joulukukat on ostettava. Jouluruusuun tosin rakastuin vasta muutama vuosi sitten. Sitä ei tainnut olla nuoruudessani ollakkaan myynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluruusu on tosiaan tullut takaisin vasta muutamia vuosia sitten. Se on hyvin vanha joulukukka, mutta oli kauan pois kukkakaupoista. Ihana, että se on tullut takaisin.

      Poista
  3. Joulu on perinnejuhla jos mikä. Ruoan suhteen mennään pitkälti vanhoilla tutuilla aineksilla. Muutama jouluruoka on tullut oman perheen myötä ja osa lapsuudenkodin ruoista pudonnut vähitellen pois. Kinkku on vaihtunut savukalkkunaksi ja jälkiruokana on jo iäisyyden ollut Viktorian kiisseli.
    Koristeissa taasen muutama esine on ihan pakko vuodesta toiseen nostaa esille. Kuusi on lasten aikuistumisen ja kotoa muuton myötä useimpina jouluina siirtynyt pergolaan. Ja joulukoristeiden määrä ylipäätään vähentynyt, värimaailma ja krumeluurit vähentyneet oleellisesti. Kodin koristelussa painotus on valoissa ja kukissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu on tosiaan varmasti perinteisin juhla, mitä me täällä Suomessa vietetään. Tai ainakin suurin osa ihmisistä viettä sitä aika perinteisesti ja jopa aika samalla kaavalla.
      Ja on järkevää laittaa sellaista ruokaa, mistä itse tykkää ja mikä tekee kauppansa. Muistan joskus, kun lapset olivat pieniä, halusin, että kaikki on ihan täydellistä. Väsäsin sitten jos jonkinmoista ruokaa ja leivonnaista, joita emme sitten jaksaneet syödä tai ne eivät maistuneet. Nykyään teen sitä, mikä meille maistuu parhaiten.
      Tuo teidän Viktorian kiisseli kuulostaa upealta. Täytyykin googlettaa, mitä se pitää sisällään, kun on ainakin terminä minulle ihan vieras.

      Poista
  4. Aika perinteisillä kaavoilla mennään ruokien ja koristeiden suhteen. En todellakaan hurahda mihinkään villityksiin, että joka vuosi pitäisi uusia koristeet tmv. Verhotkin on yleensä olleet vuosikausia samat. Nyt olen uusinut muutaman vuoden aikana verhoja, kun entiset oli liki 30v. vanhat :)
    Kynttelikköjä ja valoja on joutunut pakosta uusia, kun entiset poksahtaa ja kun niihin ei saa lamppuja enää tai ovat totaalisesti rikki. Pari vuotta sitten jouduin laittaa pois meidän parisuhteen alkuajoilla hankitun kynttelikön, oli yli 40 v. vanha. Kyllä harmitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin ihana, että on perinteitä. Samat jouluverhot tai koristeet on ihana kaivaa joka joulu ja ne tuovat tavallaan sellaista kotoisuutta ja turvaa. Kaikki muu muuttuu niin nopeaa tahtia, että on kiva, jos jotain samaa säilyy vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
      Nuo valot saisivat tosiaan kyllä kestää pidempään. Nykyään niiden kesto on noin pari vuotta ja sitten ne joutuu heittämään pois. Ihana, että teillä oli yli 40 vuotta vanha kynttelikkö, mutta ymmärrän harmin, kun se meni rikki. Sillä oli varmasti suuri tunnearvo.

      Poista
  5. Aika perinteisesti mennään täälläkin. Mulla on muutamia vanhoja, vuosikausia olleita koristeita, jotka pääsevät joka joulu esille. Toki maku muuttuu ja osa koristeista saa pysyä siellä laatikoissa komerossa. Saksasta ja Tsekistä olen ostanut itselle ja molempien koteihin puiset seimet, joissa on jouluvalot. Niistä tuli uudet perinteet. Ruuat ja leivonnaiset on aika samoja vuodesta toiseen, joka joulu kuitenkin kokeilen jotain uutta ohjetta. Joskus ne on ihan susia, joskus jäävät elämään.
    Jouluverhot keittössä on olleet jo vuosia samat. Muualle en mitään joulunvärisiä muuta.
    Itsekin muutamat ulkomaanjoulut vietettyäni näitä perinteisiä jouluja kaipaa eikä halua kovin paljoa muuttaa. Se on ärsyttävää, kun joulukoristeita ja -valoja ei voi useinkaan korjata, vaan joutuu heittää pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lajitellut joitain koristeita laatikoihin. Yhdessä on punaiset, yhdessä hopeiset ja yhdessä kultaiset koristeet. Nykyään eniten käytössä ovat olleet maanläheisimmät ja aidoimmat koristeet, mutta voi olla, että maku vielä joskus muuttuu ja alkaa kaipaamaan kullan kimallusta.
      Minullakin on vakiokoristeena seimi, jonka olen ostanut jo vuosia sitten. Nyt tosin olen haaveillut sellaisista vaaleisat seimifiguureista, joita olen nähnyt monella. Mutta en ole raaskinut vielä ostaa, kun on tuo vanha seimi ja sekin on ihan kaunis ja mieleinen.
      Ja mäkin kokeilen välillä jotain ihan uusia ohjeita, lähinnä leivonnaisissa. Ja tuntuu, että aina joku leipomus on vähän kuin muodissa. Yhteishyvässä tai Pirkassa olevat reseptit taitavat olla niitä kestosuosikkeja.
      Ja kyllä se Suomi-joulu tuntuu sellaiselta oikealta, vaikka ei lunta tulisikaan. Ehtii sitä ulkomaille muuhunkin aikaan vuodesta. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat tottuneet olemaan aina ulkomailla joulun aikaan. Heille reissujoulu on varmasti sitten se oikea.
      Ja on tosiaan ärsyttävä, kun jouluvaloja ei pysty korjaamaan. Tulee valtavasti roskaa ja myös rahanmenoa, kun pitää aika useinkin uusia jouluvaloja.

      Poista
  6. Perinteisellä linjalla täälläkin:)
    Hyasintti, tai aika montakin, pitää saada joka joulu, se kun kuului jo lapsuuden jouluihin. Nykyään lisäksi amaryllis ja jouluruusu ovat aika must!
    Ja joulukuusi sisään vasta aatonaattona:) Se vasta perinne onkin, lapsuudenkodista asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyasintin tuoksu merkitsee minullekin joulua. Onneksi en ole sen tuoksulle allerginen. Joulusta jäisi jotain puuttumaan, jos hyasintin tuoksu ei leijailisi joulukuussa.
      Meilläkin joulukuusi on tullut sisään vasta aatonaattona tai jopa aattona. Tänä vuonna aloin jo hieman miettimään tekokuusta, kun alkoi tekemään mieli joulukuusta jo aiemmin. Mies kyllä sanoi jyrkän ein tekokuuselle ja luulen, että itsekin olen loppujen lopuksi samaa mieltä. Kyllä se aito kuusi on aito kuusi.

      Poista
  7. Jouluun kuuluu meilläkin paljon perinteitä. Miksi pitäisi muuttaa, jos kaipaa tiettyjä tuttuja jouluruokia ja kukkia tai muuta jouluun kuuluvaa? Tosin onhan muutostakin tapahtunut niistä vuosista kun lapset olivat pieniä. Huomaan mieltyväni enemmän yksinkertaiseen kauneuteen. Arvioin myös nykyään enemmän, että tulee tehtyä asioita mitkä ovat itselleni ja muulle perheelle tärkeitä, ettei tee vain tekemisen vuoksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Miksi muuttaisi jotain mistä tykkää ja minkä on kokenut hyväksi.
      Mutta tosiaan jouluna eikä muulloinkaan ei kannata tehdä mitään vai tavan vuoksi tai sen vuoksi, että asia kuuluu suurimman osan mielestä johonkin ajankohtaan.

      Poista
  8. Minulla osa perinteistä on muuttunut vuosien varrella, osa on pysynyt. Kuusi pitää olla joka vuosi ja siinä on aina samanväriset koristeet. Kodissa on nykyisin enemmän valoja mutta vähemmän muita koristeita. Seimiasetelma on tuore perinne. Kukkasia laitan paljon, ennen en yhtään. Yksinkertainen ja hillitty on kaunista minustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin kauniilta ja teidän taloonne sopivalta joululta.
      Jo kukilla saa ihanan fiiliksen aikaiseksi.
      Minullakin on jouluseimi, josta tykkään valtavasti ja jonka nostan joka joulu esille.

      Poista
  9. Perinteistä on täälläkin,tyttäret viettävät perheineen osan joulusta luonani ja haluavat ne lapsuuden joulut. Valkoiset amaryllikset ne vasta kauniita ovatkin. Mukavaa joulupuuhailua sinnekkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu, että tyttäresi haluavat lapsuuden joulut. Itsekin olen jopa romanttisen lapsellinen joulunaikaan. Luen muutaman joulusadunkin itselleni ja haluaisin luoda kotiin oikean satumaan, tosin hillityn sellaisen.
      Lapsuuden joulut olivat niin erityisiä ja jotain sellaista haluaisi vieläkin kokea.
      Luin kerran jostain, että mitä pienempi ihminen, sitä suurempi joulu. Mitä suurempi ihminen, sitä pienempi joulu. Niin se taitaa olla, vaikka onneksi me aikuisetkin voidaan fiilistellä ja nauttia täysin siemauksin kaikesta.

      Kiitos samoin, mukavia joulunaluspuuhailuja sinnekin! <3

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!