sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Inhokista suosikki

Kasvi saatu blogiyhteistyönä: Huiskula Oy

 verenpisara
Fuchsia
フクシア

Verenpisarasta tulee mieleen mummolan ovenpieli ja lapsuus.
Oven vasemmalla puolella oli kivi ja kiven juurella oli aina verenpisaroita.
Mummo talvetti verenpisarat muistaakseni puolikylmässä eteisessä
tai myöhemmin kanalassa.

Vaikka verenpisarat ovat muistuttaneet lapsuuden mukavista kesistä,
en silti ole koskaan aiemmin sellaista hankkinut omaan kotiin.
Oikeastaan johonkin aikaan, en tykännyt verenpisaroista ollenkaan.
Kukkakaupassa työskennellessä ihailin laajentunutta värivalikoimaa
ja verenpisaroiden herkkää olemusta.
Ne olivat kuin hörhelömekkoisia ballerinoja.
Se aika sai ajatuksen kelkkaa jo hieman kääntymään. 



Viime kesänä aloin jo pikkuisen harkitsemaan oman verenpisaran ostoa,
mutta jätin asian vielä hautumaan.
Tänä kesänä aika oli ilmeisesti kypsä,
sillä olin jo aivan lämmennyt tälle entiselle inhokilleni.
Siitä oli tullut yhtäkkiä suosikkini.





Verenpisara-amppeli löysi paikan etupihan puutarhakeinusta.
Paikka on sopivasti puolivarjoisa,
eivätkä sateet pääse riepottelemaan sitä keinun katoksen alla.
Siirsin myyntiamppelin vielä rottinkiseen amppelikoriin,
jossa on muovisisus. 
Näin kastelu helpottuu valtavasti, kun vesi ei valu samantien pois.
Taivasalla tuo veden valuminen on sen sijaan hyvä juttu.

Etupihan keinu ympäristöineen on muutenkin omiaan verenpisaran kanssa.
Etupihalla meillä on aika perinteinen tunnelma,
kasvavathan siellä monet perinneperennat, kuten syysleimu ja ukonhattu 
sekä juhannusruusu ja syreenit.
Vastakkainistuttava puutarhakeinu kuuluu ehdottomasti 
myös perinteiseen suomalaiseen puutarhaan.



VERENPISARAN HOITO:
- Verenpisara viihtyy parhaiten puolivarjossa.
- Paras kasvualusta on ravinteikas, ilmava, vettä läpäisevä ja lievästi hapan.
Amppelissa hankittua verenpisaraa ei tarvitse siirtää uuteen kasvualustaan.
Lannoitus on toki tarpeen.
- Verenpisara tarvitsee tilavan kasvualustan, 
talvetettu verenpisara kannattaa vaihtaa
 uuteen multaan ja ruukkuun uuden kevään kynnyksellä.
- Lannoita säännöllisesti kesäkukkalannoitteella
 tai käytä pitkäaikaisia kesäkukkalannoitteita,
kuten lannoitepalloja.
Jos talvetat verenpisaran, lopeta lannoitus elokuussa.
- Siisti verenpisaran kuihtuneet kukat ja lehdet säännöllisesti.
Näin se näyttää freesiltä eikä käytä energiaansa hedelmien muodostamiseen.
- Voit talvettaa verenpisaran valoisassa ja viileässä paikassa.
Ihanteellinen lämpötila on 5-10 astetta.
Kastele ja poista kuolleet kasvinosat säännöllisesti talvellakin.
Lannoitusta ei tarvita talvella.





Olen niin ihastunut tähän herkkään valko-vaaleanpunaiseen verenpisaraan.
Yritän ehdottomasti talvettaa tämän suloisuuden yhdessä pelargonioiden kanssa autotallissa.
Näin siitä tulisi pitkäikäinen ihastus ja ilo täällä Vaahteramäellä,
niin kuin se oli mummolassanikin.

Olisi kiva kuulla sun muistoja verenpisarasta?
Ja kuuluuko verenpisara sun kesäkukkasuosikkeihin?
Myös talvetuskokemukset olisivat hyödyllisiä meille,
jotka aiomme talvettaa verenpisaraa ensimmäistä kertaa.



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

16 kommenttia:

  1. Verenpisara on hieno kukka, siinä on lajeja joka lähtöön, Tuo sinun kuvissa oleva on yksi kauneimpia. Muistan vaikeuden valita lajeja kun niitä aikoinaan myyntiin kasvatin. olisi pitänyt valita kaikki mutta tilojen takia ei pystynyt kuin pari, kolme lajia. osa on kuin pieniä balttitanssijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on mahtavaa millainen lajikevalikoima nykyään on tarjolla. Värejäkin löytyy varmasti jokaiselle mieleisiä.
      On varmasti vaikeaa valita oikeita lajikkeita kasvatukseen ja myyntiin. Ja tietysti itsekin menee ihan sekaisin ihastuksesta, kun pitää valita monen kaunottaren väliltä.

      Poista
  2. Verenpisarat on ihania. Itsekin tykkään, kun värivalikoima on niin laaja nykyään. En ehkä niistä perinteisistä tummista niin välitä, mutta vaaleammat sävyt on upeita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan toistaan ihmeellisempiä ja kauniinpia lajikkeita tarjolla nykyään. Ennen taisi olla vain niitä tummia ja siksi en tainnut itsekään löytää oikein niistä mieleisiä. Nyt mieleisiä lajikkeita on jo monia.

      Poista
  3. Onpa tuo kaunis! Vähän sama juttu, en ollut niin innostunut niistä aiemmin, kun mielessä oli ne ylivärikkäät kaksiväriset. Mutta sitten joskus 20 vuotta sitten näin Englannissa ihanan sini(violetti)-valkoisen Carmel Bluen ja se oli menoa. Sittemmin olen hankkinut jopa yhden sellaisen puna-violetin, vaikka se ei olekaan lempivärejä. Mutta se on osoittautunut ihan valtavan kestäväksi. Kaikkein ihanimmat taitavat olla pienikukkaisia hennon vaaleanpunertavia, yksivärinen kukka pitää mieluiten olla.
    Noiden talvetuksessa olen huomannut sellaisen suuren eron pelargoneihin nähden, että verenpisarat kuivuvat herkästi, ainakin jos talvehtivat lehdessä. Niitä saa kastella yllättävän paljon - mutta minulla ne talvehtivatkin asuinhuoneissa, makuuhuoneessa, joka on pohjoisen puolella. Jos ne saavat suoraa auringonvaloa, ne kuivuvat tosi helposti kuoliaaksi. Lämpötila mulla taitaa heilua 3 ja 18 asteen välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana!
      Ja joskus puutarhakoulussa oikein ihmeteltiin, miten niin monenlaisia ja toisaalta ihan epätodellisia väriyhdistelmiä voikaan kasvaa verenpisaroiden kukista. On jännä, miten samasta kasvista voidaan jalostaa sekä räväköitä että hennon suloisia lajikkeita.

      Ja kiitos näistä talvetusvinkeistä! Luin itsekin jostain, että ennen monet talvettivat verenpisarat sisällä, koska vanhoista taloista löytyi aina huoneita, jotka pidettiin viileampinä. Samalla niitä pystyi pitämään paremmin silmällä kuin esim. autotallin perukoilla.
      Täytyykin olla tarkkana kastelun kanssa ensi talvena. Olen kyllä aika huithapeli pelargonioitteni kanssa. Kastelen niitä vain muutaman kerran talven aikana. Verenpisaraan täytyy suhtautua huolellisemmin.

      Poista
  4. Verenpisarat ovat niin kauniita, kuten kuvasikin osoittavat.

    VastaaPoista
  5. Onpa ihana <3 Verenpisara talvehtii myös täysin pimeässä kellarissa. Olen talvettanut kahtena vuonna osan verenpisaroista 4-asteisessa kellarissa ja osan 4-10-asteisessa, melko valoisassa eteisessä. Kummassakin talvehtii yhtä hyvin. Tosin viime talvena onnistuin tappamaan eteisessä talvehtineen ison rungollisen verenpisaran. Syynä saattoi olla Sailan mainitsema kuivuus. Muut eteisessä talvehtineet kasvit kun olivat muoviruukuissa ja verenpisara saviruukussa, joten se taisi päästä kuivumaan liikaa, kun kastelin sitä yhtä harvakseltaan kuin muoviruukuissa olleita kasveja. Kerrostalossa asuessani talvetin verenpisaraa myös makuuhuoneen ikkunalla, jossa oli 16-19 astetta lämmintä. Ei siis ole kovin ronkeli talvehtimispaikkansa suhteen tai sitten minulle on vain sattunut poikkeuksellisen kestäviä lajikkeita. Toivottavasti saat omasi talvetettua hyvin. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos näistä kokemuksista ja vinkeistä!
      Eli kuivuus on niille se kaikkein pahin juttu. Muuten eivät tosiaan näytä olevan kovin ronkeleita talvetuspaikan suhteen.
      Kiitos samoin, mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  6. Aika lailla tutulta kuulostaa:)
    Minäkin olen ostanut tänä kesänä ensimmäiset verenpisarani ikinä. Pitää varmaan yrittää talvettaa ne asuintiloissa, makkarissa ehkä, jossa on vähän viileämpää kuin muissa huoneissa.
    Tuo sinun vaalea verenpisara on kyllä todellinen kaunotar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, meillähän on sitten ihan sama ajatuksen juoksu. :)
      Nyt taidetaan olla taas uuden hurahduksen partaalla...

      Poista
  7. Mä taas olen aina fanittanut verenpisaroita. :) Silti olen vain yhtenä kesänä ostanu pienen taimen Plantagenista. Vein sen syksyllä kellariin pelargonien kanssa, mutta sinne se kuivui. Olisi siis pitänyt jättää sisälle tai kastella useammin. Pitänee kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuivuus tulee tosiaan esille melkein joka kommentissa. Eli sitä pitää yrittää välttää.
      Kokeile ehdottomasti uudemman kerran, minäkin kokeilen, miten mulle käy.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!