Paras ruusuni ikinä -haaste

 

tarhakurtturuusu 

Rosa rugosa ´Louise Bugnet` 

ハマナス 

バラ 

Sain jonkin aikaa sitten Kukka & Kaali -blogin Pauliinalta 

Paras ruusuni ikinä -haasteen. 

Otin haasteen mielelläni vastaan, vaikka tiesinkin, 

että se tuottaa minulle vaikeuksia. 

Vaikeudet eivät johdu siitä, 

että en pitäisi ruusuista tai minulla ei olisi suosikkiruusua. 

Vaikeampaa oli valita vain yksi kaikkien ihanuuksien joukosta.

Pidän ruusuista, varsinkin monista upeista pensasruusuista,

joita tänne Vaahteramäelle on kertynyt aikamoinen joukko.

Yleisesti pidän valkokukkaisista ruusuista,

mutta myös hennon vaaleanpunaiset ovat suosikkejani. 

Valkokukkaisia suosikkiruusujani ovat mm.

juhannusruusu, tarhakkurtturuusut ´Marie Bugnet` 

ja `Blanc Double de Coubert`.

Myös neidonruusu ´Mme Plantier` on ihan äärettömän kaunis.

Vaaleanpunaisista ruusuista

tarhakurtturuusu ´Ritausma` ja ´Sävel` kuuuluvat myös suosikkilistalleni.

Mutta ruusu, jonka haluan tänään teille esitellä on 

tarhakurtturuusu ´Louise Bugnet`. 

´Louise Bugnet` on puhtaanvalkoinen ruusu, 

joka kukkii todella pitkään,

jopa pakkasiin saakka. 

Ja jostain syystä minulle tulee siitä mieleen aina Lumikki-satu.

Ehkä syy löytyy siitä, että ´Louise Bugnet`in  nuput ovat voimakkaan punaiset.

Lumikin äiti toivoi lasta ja ommellessaan hän pisti neulalla sormeen. 

Sormesta valuvat veripisarat valuivat ikkulaudan lunta vasten 

ja hän puki sanoiksi toiveensa tyttärestä, 

jonka iho olisi valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri 

ja hiukset mustat kuin eebenpuu.

´Louise Bugnet`ista löytyy tuo lumen valkoisuus ja veren punaisuus. 

Mitään mustaa siinä ei ole, 

vaikka puutuneet versot muuttuvat kyllä ajan kanssa aika tummiksi. 

Myös lehdet ovat tumman vihreät. 

Faktoja ´Louise Bugntista`

´Louise Bugnet` on rugosa risteymä 

(´Martha Bugnet` x Thérése Bugnet`)

Ruusun jalostaja Georges Bugnet oli ammatiltaan kirjailija ja 

teki ruusujen jalostustyötä harrastuksekseen.

Ruusut saivat nimensä hänen tyttäriensä mukaan. 

Louise, Marie, Therese ja Madeleine. 

Louise oli tyttäristä nuorin. 

Ruusu on jalostettu 1960 Kanadassa. 

- Se kasvaa 1-1,5 m korkeaksi

- Ja kukkii runsaasti heinäkuun alusta 3-4 viikkoa, 

uusi kukintaansa lähempänä syksyä.

- Nuput ovat karmiininpunaiset ja

avoinainen kukka on puhtaanvalkoinen ja kerrottu

- Kukkavarret ovat melkein piikittömiä.

- Se tekee vain vähän juurivesoja, eikä leviä holtittomasti.

- ´Louise Bugnet` muodostaa jonkin verran suuria, 

rugosa-ruusuille tyypillisiä  kiulukoita. 

- Erittäin terve ja mielyttävän tuoksuinen. 

- Menestyy vyöhykkeillä I-V. Ja on ollut ainakin meillä erittäin talvenkestävä. 

- Tarhakurtturuusut eivät leviä niin voimakkaasti kuin kurtturuusut (Rosa rugosa),

jotka on määrätty poistettaviksi ja

niiden kasvatus on kiellettyä 1.6.2022 jälkeen. 

Eli jos puutarhassasi kasvaa tarhakurtturuusu, 

sitä ei tarvitse hävittää. 

´Louise Bugnet` kukkii pakkasiin saakka ja tavallaan sen jälkeenkin.

Tässä muutamia vuosia vanhassa kuvassa,

pakkanen kuorrutti ´Louise Bugnet` ista vielä upeamman. 

Haasteessa pyydettiin lisäämään loppuun myös maininta, 

mitä ruusuja ei hankkisi enää puutarhaan.

Tämä kysymys on hieman monitahoinen.

Ainoat ruusut, joita en hankkisi omaan puutarhaani,

ovat kurtturuusut, jotka ovat luokiteltu haittakasveiksi

niiden leviämisen takia. 

Muutoin olen sitä mitä, että jokainen kasvi on kaunis, 

jos se saa arvoisensa ja oikean kasvupaikan.

Moni ruusu leviää juurivesoistaan aivan holtittomasti,

joten en istuttaisi niitä mihinkään pieneen ja ahtaaseen paikkaan.

Monet ruusut ovat liian isoja esimerkiksi rivitalon puutarhaan.

Pieneen puutarhaan suosittelisin kanadalaisia ruusuja, 

jotka ovat omajuurisia, kestäviä mutta hillittykasvuisia. 

Ne ovatkin tavallaan jaloruusujen ja pensasruusujen välimuotoja. 

Kanadalaisista ruusuista voi lukea lisää esim. Viherringin nettisivuilta:

Kanadalaiset ruusut

Oma värimakuni on myös aika suppea. 

Tykkään eniten valkoisista ja hillityistä väreistä,

joten omaan puutarhaan en istuttaisi mitään voimakkaan sävyistä.

Mutta tämä on makukysymys,

eikä voimakkaissa väreissä ole mitään vikaa, 

jos ne miellyttävät. 

Meilläkin kasvaa esim. valamonruusua,

joka ei todellakaan ole suosikkiväriseni.

Olen saanut valamonruusun alun joskus naapuriltani,

ja istuttanut sen metsänlaitaan. 

Siellä se saakin kasvaa, kun ei ole silmän alla. 

Puutarhan alkuvaiheissa isoon puutarhaan piti saada paljon täytettä,

joten en ollut niin tarkka kasveista tai väreistä. 

Pikkuhiljaa olen kuitenkin muokannut puutarhaani mieleisekseni 

ja väritarkkuuskin on tullut aika tiukaksi.

On tärkeää, että puutarha ja koti ovat omannäköiset ja 

omaa silmää miellyttävät. 

Siksi kehoitankin kaikkia miettimään juuri niitä omia mieltymyksiään

ja luomaan puutarhasta juuri sellaisen paikan,

jossa itse viihtyy parhaiten. 

Olisi kiva kuulla,

mikä on sinun ruusulempparisi.

Ota haaste vastaan ja 

kerro siitä joko kommenteissa, blogissasi tai somekanavissasi. 

Kukka & kaali -blogiin on myös kerätty näitä haastepostauksien linkkejä.

Postauksista saa hyviä vinkkejä upeista ruusuista

ja niistä löytyy myös tietoa niistä ei niin suosituista ruusuista ja ominaisuuksista.

Ruusujen tuoksua päivääsi!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.