perjantai 14. kesäkuuta 2019

Isabellansyreeni

  isabellansyreeni
Syringa Preston-Ryhmä ´Holger`
ライラック

Pikkuhiljaa puutarha alkaa muodostumaan siksi, 
jollaiseksi sitä on haaveissaan muovannut.
Olen aina haaveillut syreeniaidasta. 
No, ensimmäisenä yrityksenä yritin kasvattaa etupihalle syreeniaidannetta,
saaduista syreeninpistokkaista.
Muutamana kesänä osa taimista eli ja osa taimista kuolla kupsahti. 
Meinasi mennä hermot ja eikä malttiakaan riittänyt taimien höösäämiseen. 
Tasan kymmen vuotta sitten äitienpäivänä,
olin ostamassa mummolleni puutarhaliikkeestä äitienpäiväkukkaa.
Yhtäkkiä tajusin kasaavani valkoisia isabellansyreenejä kärryyn.
Päätin, että nyt saisi riittää tämä odottelu,
ostan taimet ja juurikin valkokukkaiset joita niin rakastan.


Muistan istuttaneeni taimet ensin niiden rääpäleiden väleihin,
siksi ne eivät kasva nyt aivan tasavälein. Suunnilleen kuitenkin.
Olen vähän suurpiirteinen tällaisissa asioissa, kun omasta puutarhasta on kyse,
sillä kasvithan kasvavat hieman miten sattuu kuitenkin.


No, kyllähän siihen vuosia silti kului, 
ennen kuin alkoi näyttämään miltään ja kaivattua suojaa tuli.
Jossain vaiheessa karsin loputkin rääpäletaimet pois
ja istutin timanttituijia ikivihreiksi näkösuojiksi isabellansyreenejen väliin.


Ja nyt näyttää tältä.
Olen niin onnellinen. 


Puutarhaa ei voi hoputtaa,
vaikka sitä voikin hyvillä hoitotoimilla hieman avittaa.
Tämän tosiasian toteaminen on usein meille nykyihmisille vaikeaa.
Joskus asiakkaani kysyvät minulta,
että kuinka monta senttiä tämä kasvi kasvaa vuodessa.
Siihen kysymykseen en osaa antaa vastausta. 
Kasvin kasvu riippuu niin monesta tekijästä.
Kesät ovat erilaisia, joskus on kuivaa ja joskus märkää.
Kasvupaikka vaikuttaa myös paljon, 
onko paikka tarpeeksi aurinkoinen tai varjoinen kyseiselle kasville
ja millainen maaperä paikalla on pohjamaana.
Maanparannuksella voi toki auttaa kasvin kasvua, 
mutta se ei kuitenkaan tee ihmeitä.
Kasvu vie oman aikansa, eikä siinä auta puutarhurin kuin odottaa.
Ja tuo odotus kyllä palkitaan!


Isabellansyreeni:
- pärjää kasvuvyöhykkeillä I-VI
- korkeus 4 m
- leveys 3 m
- kasvupaikka aurinkoinen tai puolivarjo
- kasvualusta ravinteikas ja tuore
- kalkinsuosija
- puhtaanvalkoiset kukat kesäkuun alkupuolella
- kukinta kestää kolmisen viikkoa (eli pidempään kuin pihasyreenillä)
- kasvutapa hyvin säännöllinen, pyöreähkö ja tiheä
- pystyoksainen ja tummalehtinen
- lajike kotoisin Tolppolan taimistosta Espoosta


Isabellansyreenin yksittäiset kukat ovat kapeammat ja suipommat kuin pihasyreenillä.



Isabellansyreeni tuoksuu aivan ihanalle.
Niitä on pakko tuoksutella ohimennessään. 
Tästä kasvista olen erityisen onnellinen,
onhan sen kasvatus vaatinut kärsivällisyyttä 
ja nyt vihdoin odotus palkitaan.
Tai on se jo vuosia kukkinut, mutta nyt kokokin alkaa olla sitä,
mistä olen haaveillut. 

Ihastuttavaa päivää!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

10 kommenttia:

  1. Ihania! Kaunis näkymä, eikä ole ihme, jos pistää huokaisemaan onnesta!

    VastaaPoista
  2. Oi miten kaunis aidanne! Valkoiset kukinnot ovat niin raikkaannäköisiä tummanvihreiden tuijien kanssa! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Minna! <3
      Itsekin tykkään tuosta yhdistelmästä valtavasti.
      Mukavaa viikonloppua myös Hiidenkiven puutarhaan! <3

      Poista
  3. Suotta et ole onnellinen. Aivan ihana ja onnistunut näky, VAU!
    Aamulla kotoa lähtiessäni näin lähelle nousseen uuden talon päätyyn istutetun syreeniaidannetta. Runsaan metrin korkuisia liloja ja valkoisia syreenejä jo kukassa. Meidän alueella on ylipäätään aika monessa talossa käytetty syreenejä tien ja tontin välissä. Niistä on iloa niin talojen asukkaille kuin tiellä kulkijoillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin mahtavaa, että uusien puutarhojen ja asutusalueiden viherrakennuksessa käytetään perinteisiä kasveja. Niistä on tosiaan iloa asukkaiden lisäksi, kaikille tiellä liikkujillekin. Ja tuoksu on ihan huumaava, jos korttelin monessa talossa on syreeniä aitana.
      Ja se on mahtavaa, että taimia saa nykyään mahtavan suurina astiataimina. Ei tarvitse odotella ikuisuutta, että tonteista tulee suojaisia.

      Poista
  4. Voi kuinka ihana💚 Metsästänkin nyt vinkkejä ihanista pensaista kun kellarin varjostukseen olisi tarkoitus hankkia niitä👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi aivan ihana kellarisi luona. Ja muullakin.
      Suosittelen lämpimästi tätä kaunotarta!

      Poista
  5. Puutarhaa ei todellakaan voi hoputtaa, ja se on tuottanut minulle alussa vähän harmaita hiuksia. Mutta nyt kun se on kasvattanut minua, jaksan odotella paremmin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Sitä odotti ja odotti, että kaikki kasvaisi ja puutarhasta tulisi suojaisampi.
      Nyt puutarha alkaa olla aika hyvällä mallilla, mutta onkin sitten yhtäkkiä aika opetella karsimisen taitoa. Puutarha on kyllä loistava opettaja niin monessa asiassa. <3

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!