Isabellansyreeni

  isabellansyreeni

Syringa Preston-Ryhmä ´Holger`

ライラック

Pikkuhiljaa puutarha alkaa muodostumaan siksi, 

jollaiseksi sitä on haaveissaan muovannut.

Olen aina haaveillut syreeniaidasta. 

No, ensimmäisenä yrityksenä yritin kasvattaa etupihalle syreeniaidannetta,

saaduista syreeninpistokkaista.

Muutamana kesänä osa taimista eli ja osa taimista kuolla kupsahti. 

Meinasi mennä hermot ja eikä malttiakaan riittänyt taimien höösäämiseen. 

Tasan kymmen vuotta sitten äitienpäivänä,

olin ostamassa mummolleni puutarhaliikkeestä äitienpäiväkukkaa.

Yhtäkkiä tajusin kasaavani valkoisia isabellansyreenejä kärryyn.

Päätin, että nyt saisi riittää tämä odottelu,

ostan taimet ja juurikin valkokukkaiset joita niin rakastan.

Muistan istuttaneeni taimet ensin niiden rääpäleiden väleihin,

siksi ne eivät kasva nyt aivan tasavälein. Suunnilleen kuitenkin.

Olen vähän suurpiirteinen tällaisissa asioissa, kun omasta puutarhasta on kyse,

sillä kasvithan kasvavat hieman miten sattuu kuitenkin.

No, kyllähän siihen vuosia silti kului, 

ennen kuin alkoi näyttämään miltään ja kaivattua suojaa tuli.

Jossain vaiheessa karsin loputkin rääpäletaimet pois

ja istutin timanttituijia ikivihreiksi näkösuojiksi isabellansyreenejen väliin.

Ja nyt näyttää tältä.

Olen niin onnellinen. 

Puutarhaa ei voi hoputtaa,

vaikka sitä voikin hyvillä hoitotoimilla hieman avittaa.

Tämän tosiasian toteaminen on usein meille nykyihmisille vaikeaa.

Joskus asiakkaani kysyvät minulta,

että kuinka monta senttiä tämä kasvi kasvaa vuodessa.

Siihen kysymykseen en osaa antaa vastausta. 

Kasvin kasvu riippuu niin monesta tekijästä.

Kesät ovat erilaisia, joskus on kuivaa ja joskus märkää.

Kasvupaikka vaikuttaa myös paljon, 

onko paikka tarpeeksi aurinkoinen tai varjoinen kyseiselle kasville

ja millainen maaperä paikalla on pohjamaana.

Maanparannuksella voi toki auttaa kasvin kasvua, 

mutta se ei kuitenkaan tee ihmeitä.

Kasvu vie oman aikansa, eikä siinä auta puutarhurin kuin odottaa.

Ja tuo odotus kyllä palkitaan!

Isabellansyreeni:

- pärjää kasvuvyöhykkeillä I-VI

- korkeus 4 m

- leveys 3 m

- kasvupaikka aurinkoinen tai puolivarjo

- kasvualusta ravinteikas ja tuore

- kalkinsuosija

- puhtaanvalkoiset kukat kesäkuun alkupuolella

- kukinta kestää kolmisen viikkoa (eli pidempään kuin pihasyreenillä)

- kasvutapa hyvin säännöllinen, pyöreähkö ja tiheä

- pystyoksainen ja tummalehtinen

- lajike kotoisin Tolppolan taimistosta Espoosta

Isabellansyreenin yksittäiset kukat ovat kapeammat ja suipommat kuin pihasyreenillä.

Isabellansyreeni tuoksuu aivan ihanalle.

Niitä on pakko tuoksutella ohimennessään. 

Tästä kasvista olen erityisen onnellinen,

onhan sen kasvatus vaatinut kärsivällisyyttä 

ja nyt vihdoin odotus palkitaan.

Tai on se jo vuosia kukkinut, mutta nyt kokokin alkaa olla sitä,

mistä olen haaveillut. 

Ihastuttavaa päivää!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.