torstai 11. lokakuuta 2018

Iloista Saapaspäivää!


Tiesitkö, että tänään on Saapaspäivä?
Nokian Jalkineiden ja HAI:n ideoima päivä julistaa,
että Kaikilla on oikeus kuiviin sukkiin!

No, minulla on oikeastaan joka päivä saapaspäivä. :)
Jos jotkut ovat korkkarinaisia, minä olen ehkä enemminkin saapastyttö.
Työssäni ja muutenkin tykkään käyttää saappaita oikeastaan päivittäin.
Lempparini ovat HAI-saappaat.
Ne ovat niin sopivat tällaiselle lyhytjalkaiselle tyypille.
Pitkävartiset saappaat tahtovat ylettyä minulla liian pitkälle, 
yleensä juuri polven päälle. 
HAI-saappaissa on juuri oikea mitoutus minulle.

Nuorena käytin kunnon Kontio-saappaitakin.
Mutta silloin niiden varret taitettiin alaspäin.
Vuoreen kirjoiteltiin tinneritussilla eri bändien nimiä.
Silloinkin saappaita käytettiin miltei päivittäin,
satoi tai paistoi, kun ne olivat niin coolit.
Samaan upeaan imagoon kuului farkkutakki 
ja pystyyn nostetut pikeepaidan kaulukset.
Muistaako kukaan tuota muotia?
Vai olinko bestikseni kanssa ainoat muodikkaat tuossa villityksessä? ;)

Nyttemmin olen pitäytynyt HAI-saappaissa,
enkä ole kirjoitellut bändien nimiä saappaiden vuoriin.
Ja nykyään ihailuni kohteet olisivat aika hauskoja.
Miltä näyttäisi, jos saappaissani lukisi Pentti Alanko, Claus Dalby tai Monty Don?
No, ainakin siltä, että ihailemani miehet ovat hieman charmikkaampaa ikäluokkaa,
kuin aikonaan Duran Duranin Roger Taylor.
Saappaista nimittäin piti silloin näkyä, kuuluuko Dingon vai Duran Duranin leiriin.
Kummastakin bändistä ei voinnut missään nimessä pitää.
Onneksi nykyään voin ihailla noita kaikkia taitavia ja inspiroivia ihailuni kohteita.
Eikä moista kilpailua ole. 


No, mennäänpä takaisin HAI-saappaisiin...

Pääsin keväällä inspiroiville PING-festivaaleille,
juurikin HAI-saappaiden sponsoroimana.
Osuvampaa sponsoria, en olisi voinut saada,
sillä HAI-saappaita olen käyttänyt jo vuosia.
Luulen, että tällä hetkellä käytössäni ovat viidennet tai kuudennet saappaat.
Olenkin naureskellut, että jos voittaisin lotossa (en kyllä ikinä edes lottoa),
ostaisin HAI-saappaita joka värissä. 
Olisi niin hauskaa valita aamulla, minkä väriset saappaat sopisivat fiiliksiini.

Ja siitä oikeudesta kuiviin sukkiin, 
niin minä totisesti pidän oikeuksistani kiinni,
ja haluan pitää nämä äitini kutomat villasukat kuivina.
Ne ovat toinen vakiovarustukseni.
Pitkät sukat voi tarvittaessa vetää vaikka polven yli,
jos on kylmä. 
Ja minullahan vilukissana on oikeastaan aina kylmä. 


Nyt on luvassa ihanaa auringonpaistetta,
mutta saappaita voi pitää auringonpaisteellakin.
Varsinkin tuolla puutarhassa kuopsuttaessa
ja metsässä.

Nimittäin meillehän kuuluu toinenkin mahtava oikeus,
nimittäin jokamiehenoikeus.
Metsässä on juuri näin syksyisin ihan extra-kaunista.
Vaikka kaikki huolet eivät häviäisi metsäretken aikana,
niin ajatukset saavat ainakin hyvää tuuletusta luonnossa
ja usein silloin myös asiat löytävät oikeat mittasuhteet. 
Luonto on hyvä terapeutti
ja saappaat ehkäisevät puolestaan vilustumista.


Look deep in nature,
and then you will understand
everything better.
~Albert Einstein~



To walk in nature
is to witness a thousand miracles.
~Mary Davis~


And into the forest
I go, to lose my mind
and find my soul.
 ~Unknown~


Iloa päivääsi!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

18 kommenttia:

  1. Kyllä saappaat vain on mahtavat työjalkineet syksyisellä pihamaalla, ellei sade kastele niin ainakin aamuisin kastetta senverran että jotku muut jalkineen jo olisi märät ja jalat sitten kylmät kun märkänä olisi. Kunnollisilla Nokian saappalla taituu metsälenkitkin koiran kanssa mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ei tarvitse välittää pienistä aamukosteuksista tai multatouhuista, vaikka ei sataisikaan.
      Ja metsälenkillä saappaat ovat myös varma varuste, villasukkien kanssa tosi lämpimätkin.

      Poista
  2. Kyllä saappaat ovat aivan ehdottomat niin metsäretkillä kuin pihatöissäkin - pysyvät jalat kuivina ja mullattomina :D, tosin voin sanoa HAI-saappaista, että sileän pohjan ja lyhyen varren vuoksi metsään en niitä laittaisi. Siskolla kävi (jälleen kerran) niin, että vattupuskissa metsän laidassa hänellä oli HAIT jalassa ja varsi on niin matala, että kyyn iskukorkeus saappaan reunaan oli juuri ja juuri sopiva. Sisko sairasti pistoa kuukauden ollen osan aikaa sairaalassa.

    Omassa nuoruudessa (Kurttu-kerholainen) 70-luvulla HAIT olivat ihan pakollinen juttu: saappaat piti olla jalassa kelillä kuin kelillä ja leveiden punttien lahkeet piti takaa ujuttaa saappaan sisään, että oli tosi muodikas. Minulla oli vaaleansiniset HAIT :D.

    Jokamiehenoikeus on todella hieno juttu, tosin usein unohtuu metsäretkiläisiltä jokamiehen velvollisuudet eli kantaa omat roskat kotiin roskikseen ja ettei toisen maalta saa ihan mitä vain mukaan ottaa saati tehdä avotulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ui, ui, onpa kamalaa tuollainen käärmeen purema! Meillä on täällä aika ihmeelliset maastot. Vaikka kalliota ja kiviä löytyy, käärmeitä ei ole näkynyt. Olen joskus jutellut ikänsä täällä asuneiden kanssa ja myöskään he eivät ole käärmeitä koskaan nähneet näillä seuduilla.
      Lapsuudessa kyllä muistan, että mummolassa sai olla aina varuillaan, jopa pihapiirissä. Kyykäärmeitä vilisi siellä joka puolella ja enoani ja isääni muistan käärmeen ainakin pistäneen. Siitä on aina leikki kaukana.

      Hauska HAI-saapasmuisto! Hait taisivat olla hetken vähän poissa muodista ja harvinaisuuksia. Yritin katsoa ala-astekuviani, enkä ole varma oliko minulla silloin HAIt, vai jotkut muut saappaat, ennen tätä Kontio-villitystä.

      Tuo jokamiehenvelvollisuudet oli hyvä muistutus! On kamalaa, että ihmiset muka nauttivat luonnosta, mutta samalla sotkevat ja roskaavat sitä. On tärkeää ymmärtää myös oma vastuunsa, eikä vain nauttia oikeuksistaan.

      Poista
  3. Vai on saapaspäivä, no ehkäpuutarhureilla eniten käytetty jalkine. Kyllä muistan minäkin kurttukerholaisena tuon haisaapas muodin ja kuin se housun lahje aseteltiin hih hih, hauskoja muistoja. Meikäläinen suosii noita lyhytvartisia kanssa, olen tykästynyt sellaisiin värikkäisiin kevyisiin (tosi kevyisiin), liekkö muovia vai mitä lie materiaalia, edulliset ainakin 20€. Mukavaa saapastelua sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä puutarhureilla taitaa olla joka päivä saapaspäivä. ;)
      Hauska, miten nuo muodit menee.
      On ihana, että saappaissa on valinnanvaraa, sekä malleissa ja väreissä. On tärkeää, että itselle sopiva ja mukava malli löytyy, kun saappaita käyttää paljon.

      Poista
  4. Saappaat ovat tosiaan näppärät. Itselläni on usein se ongelma, että olen niin paksupohkeinen, ettei mitkään saappaat tunnu mukavilta. Ajatuskin pohkeiden puristamisesta on kammottava. Sitten kun löytää hyvät saappaat, niin se on parasta se :) Mukavaa torstaita Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on tosiaan tärkeää, että itselle sopiva malli löytyy. Johan puristavista saappaista voi saada vaikka veritulpan, jos oikein kauan niitä käyttää. Myös reuna on hyvä olla sellainen pehmeä. Puutarhatöissä, kun kyykkii niin paljon, reuna saattaa puristaa hankalasti ihoa vasten. Sekin on kamala tunne.
      Itsekin olen pitäytynyt samassa saapasmallissa jo vuosia. Kun hyvä malli löytyy, sitä ei halua vaihtaa.
      Mukavaa torstaita ja aurinkoa ihana Hilu! <3

      Poista
  5. Saappaat jalassa mennään täälläkin, tosin HAI-saappaissa on minulle jotenkin väärän mallinen pohja eikä se siksi tunnu hyvältä jalassa. Lyhytvartisina eivät ehkä hiostaisi niin paljon kuin pitkävartisemmat. Silloin kun itse olin nuori, saappaiden käyttäjälle vähän naureskeltiin. Ja minähän en muotia seurannut silloin enkä seuraa nytkään, vaan menin ihan sään mukaan. Sain sitten muutaman kerran vinoja silmäyksiä osakseni, mutta pysyipähän sukat kuivina koulun metsäretkillä. Mukavia saapaskilometrejä sinne Vaahteramäelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin kuin aikaisemmissa kommenteissa ollankin jo todettu, että omalle jalalle sopivan mallin löytyminen on tärkeää. Sopivissa saappaissa on ilo tehdä puutarhahommia ja kävellä metsässä.
      Juu, muistan tuonkin ajan. Luulen, että tuo minun Kontio-villitykseni oli ala-asteen loppupuolella ja yläasteen alkupuolella olevaa aikaa. Sitten tuli tuo saapattomuus ja myös pipottomuusvaihe. Aina oli kylmä, sekä varpaissa ja päässä. Onneksi sellaiset muodit ovat menneet ohitse. Ja onneksi on ihmisiä, jotka eivät mene jokaiseen muotivillitykseen mukaan.
      Nykyään on ihana, kun kaikenlaiset asusteet ja saappaat ovat muodissa. Saappaat ovat ihan omiaan vaikka kaupunkireissulla oikein sohjoisella säällä.
      Mukavia saapaskilometrejä myös Hiidenkiven puutarhaan ja aurinkoista ruskapäivää!

      Poista
  6. Kyllä se vaan saappaat on kätevät pihatöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Niissä ei tarvitse välittää säästä eikä likaantumisesta. Voi keskittyä olennaiseen... :)

      Poista
  7. Saappaat ihmisellä olla pitää. :) Ne jalassa pääsee asian ytimeen, luontoon, puutarhaan, ei haittaa märkä maasto. Itse tosin olen ehkä eniten lenkkari-ihminen, mutta saappaille on ehdottomasti paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on jo joka ihmisen perustarve, ainakin täällä Suomessa. Ehkä jossain "etelänmailla" pärjää ilman saappaitakin.
      Ihana, voi olla lenkkari-ihminen, saapastyttö, korkkarinainen tai mikä vaan... mikä itselle sopii. :)

      Poista
  8. Hiihti,, käännetyt kontionvarret palautti mieleen juuri nuo samat asiat, itse kuuluin Dingoleiriin kun taas paras ystäväni oli kuolettavan rakastunut, yllätys yllätys, John Tayloriin 😄
    Tänä päivänä tarvotaan Hai-saappaissa, puutarhakenkinä virttyneessä siniset ja kaupunkikenkinä violetit. Viimeksi eilenillalla koiranpissatusasusteena oli kylpytakin päällä ruuhka toppatakki ja paljaisiin jalkoihin sujautin Hait. Tarkeni hyvin ja varoaika oli mukavan kuivaa ja lämpöistä.
    Kiva postaus, kiitos näistä muistoista ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, oi! Kyllä tuo bändi-rakkaus oli niin vakavaa silloin.
      Minä olin niin kuolettavan rakastunut Roger Tayloriin. Ja voisin nimetä kaikkien luokkakaverityttöjen suuret rakkaudet vieläkin. Ainakin muistan, kuka kuului mihinkin leiriin.
      Minä kuljeskelen useinkin tuollaisissa ihmeellisissä varustuksissa, jossa alla on useinkin kylpytakki.
      Yhtenä lauantaina minun piti lähteä hakemaan tytärtä kaveriltaan. Olin ollut jo saunassa ja laitoin kylpytakin päälle vanhan fleecen ja jalkaan sujautin hait, eriparivillasukkien seuraksi. Lähtiessä nappasin vielä käsilaukun, että ajokortti tulee mukaan. Ajaessani tajusin asusteeni ja toivoin totisesti, etteivät poliisit satu vaan matkan varrelle ratsaamaan. Olisin varmasti hieman epäilyttävän näköinen kuski. Onneksi en joutunut ratsiaan, ja asusteeni näki vain tyttäreni ja hänen ystävänsä, joka tuli kyydissä. :D

      Poista
  9. Muoti kuulostaa tutulta, mutta meillä oli purjehduskengät saappaiden tilalla :) Saappaat ovat minullakin olleet jalassa monena päivänä. Minä haluaisin oranssit Hai saappaat.
    Ihanaa tyttöjen päivää sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä mullakin oli purkkarit, niin kuin niitä kutsuimme. Ne kuuluivat ehdottomasti muotiin myös. Ja niiden nahkanauhat piti kiertää sillai "rullalle". En ihan muista, miten se tapahtui, mutta suorana nauhat eivät olleet kellään.
      Oranssit HAI-saappaat olisivatkin pirtsakat näin syksyllä.
      Ja kiitos tyttöjenpäivä-toivotuksista! Minä en tajunnut tuota tyttöjenpäivää vasta kuin illalla. Se on todella tärkeä päivä ja sen ajatukset sen takana.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!