perjantai 5. helmikuuta 2016

Puutarhurin Runeberg



Tänään vietämme Runebergin päivää,
joka on kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivä 
ja myös suomenruotsalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden merkkipäivä.

Vaikka olen runojen ja kirjallisuudenkin ystävä, 
Runebergeissä minua kuitenkin kiehtoo eniten heidän puutarhansa.

Tutkiskelinkin tänään mielenkiinnosta Eeva Ruoffin kirjoittamaa kirjaa nimeltä; 
Vanhoja suomalaisia puutarhoja (Otava 2002).
Teos on läpeensä todella kiinnostava, suosittelen tutustumaan siihen. 


Kirjassa on esitelty myös Fredrika Runebergin puutarhan tarinaa.
Hämmästyin, mitä kaikkea siellä on kasvanut.

Runebergien talon rakennutti lehtori Daniel Lindh omaksi kodikseen vuosina 1844-45.
Ja perusti myös puutarhan.
Hänen ajoiltaan Runebergit perivät monia kasveja,
päärynäpuun, omenapuita, Spiraea-aidanteen, syreenimajan, 
syreeniaidan, karviaismarjapensaat sekä valkeat vadelmat
joiden viljelyä Fredrika Runeberg jatkoi.

Runebergin perhe muutti taloon vuoden 1852 syksyllä.
Kirjan mukaan Fredrika Runeberg ryhtyi heti seuraavana kesänä tekemään muutoksia puutarhassa.
Hän istutti pojilleen nimikko-omenapuita sekä kolme luumupuuta.
Suurin osa alueesta oli ensimmäisinä vuosina omistettu hyötykasvien viljelylle.
Esim. raparperia, piparjuurta ja pinaattihierakkaa oli viljelyssä.

Ensimmäisinä vuosina puutarhassa oli suhteellisen vähän kukkia.
Kirjassa mainitaan kuitenkin valko- ja violettikukkaiset illakot, ukonhatut
 ja vaaleankeltaiset päivänliljat.
Hopeavillakat, tuhatkaunot, orvokit ja resedat reunustivat vihannespenkkejä.
Eräissä muissa oli kapeat ruokoreunukset, jotka estivät mullan valumisen puutarhakäytäville.
Jasmiinipensaat istutettiin 1850-luvulla.

Vuodesta 1869 alkaen, perhe luopui kesänvietosta Kroknäsissä, 
Fredrika Runeberg alkoi omistaa enemmän aikaa Porvoon-kodin istutuksille.
Hän rakennutti taimilavan ja suunnitteli yläpihan uuteen uskoon. 
Alueelle tehtiin hiekkakäytävät, nurmialueet ja kukkapenkkejä.
Kukkaistutuksissa hän käytti;
dahlioita, tulilobelioita, kirkkaan sinisiä lobelioita, astereita, leijonankitoja, leukoijia, resedoita, orvokkeja, tuhatkaunoja ja kirjavalehtisiä pelargonioita.

Hän istutti Spiraea-aidanteen päihin Rosa altaica-pensasaidan sekä ´Maiden Blush`-ruusupensaan.

Vihannekset saivat alapuutarhassa tehdä tilaa koristekasveille.
Uuteen pyöreään penkkiin istutettiin valkokukkaisia narsisseja ja reunukseksi violetteja leimukukkia.
Narsissejen kukittua siihen istutettiin yksivuotisia, siemenistä kylvettyjä kasveja: hamppua, tupakkaa, maissia ja risiiniä. Ne peittivät nopeasti alleen narsissien kuihtuvat lehdet.
Hänellä oli puutarhassaan myös hajuherneitä, kesä- ja syysastereita, leukoijia, orvokkeja, punapellavia, resedoita , ruusuleinikkejä ja valkoinen pioni, (jonka heidän miniänsä oli tuonut Tanskasta). Sekä myöskin tulppaaneja, hyasintteja ja muita sipulikasveja.
Syreenimajan viereisissä penkeissä kasvoi kehäkukkia, tarhakrasseja ja petunioita
Myös huonekasveja tuotiin kesäksi ulos ja ne toivat eksoottisuutta puutarhaan.

Fredrik Runebergin vuonna 1875 ottama kuva äidistään.
Fredrika Runeberg oli muutenkin todella ihailun arvoinen nainen.
Hän jätti meille herkullisen tortun reseptin, 
mutta tämän päivän Etelä-Suomen Sanomien artikkelin mukaan 
hän oli uskomattoman  edistyksellinen ja aikaansaava.
Käy lukemassa, mitä kahdeksan lapsen äiti teki puutarhanhoidon ohella:

Taidan seuraavalla Porvoon reissulla käydä myös Runebergien kotiin tutustumassa.
Lisätietoa museosta löydät:


Ihanan tutkailuhetken vietin nautiskelemalla Runebergin torttuja.
Ne eivät ole ihan perinteisen mallisia. 
Paistoin ne puutarhurille sopivissa muffinssivuoissa 
ja koristelukaan ei ole mikään taidonnäyte.
Mutta hyviä ne olivat. 

Mutta ei se ole niin tarkkaa...
kirjassakin mainitaan loppukaneettina:
"Museona toimivan Runebergien kodin alapuutaha on jotakuinkin entisellään 
ja välittää viehättävän vaikutelman 1800-luvun porvoolaisesta puutarhakulttuurista.
Se vaikuttaa hiukan villiintyneeltä, 
mutta Runebergin poikien mukaan heidän äitinsä puutarha 
ei koskaan ollutkaan viimeisen päälle ojennuksessa."


Käytin tutkailuni lähteenä kirjaa:
Vanhoja suomalaisia puutarhoja
Eeva Ruoff
Otava 2002



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

27 kommenttia:

  1. Olipas kiva postaus, kiitos siitä. Niin paljon hienoa tietoa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, jos tälläinen tietopläjäys kiinnosti.
      Mukavaa viikonloppua Anneli! <3

      Poista
  2. Näin olen myös lukenut että Fredrika Runeberg oli puutarhaihminen oikein sydämensä pohjasta eli tätä päivää voisi viettää Runebergien päivänä, kunnia molemmille! Torttusi ovat kauniita ja söpöjä nuo vuoat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista lukea, että monen Suomen vaikutusvaltaisen miehen takana on ollut todella aikaansaava ja monitaitoinen vaimo. Aikanaan varmasti puutarha-asioita "harrastettiin" enemmän, mutta monella tämä puutarhaharrastus oli todella edistyksellistä. Tilattiin siemeniä ulkomailta ja kokeiltiin eksoottisiakin kasveja. Myös taimia vaihdeltiin ahkerasti.
      Kiitos torttujen kehuista! Puutarhurin täytyy aina ujuttaa kukkia vähän joka paikkaan. :)
      Mukavaa viikonloppua Saila! <3

      Poista
  3. Luin lehdestä saman artikkelin Fredrikasta. Joten kiitos kirjavinkistä, heräsi halu lukea lisää hänestä ja puutarhastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiesin Fredrikasta aiemmin vain tortut ja puutarhaharrastuksen, mutten mitään tuon lehtiartikkelin asioita. Aivan uskomaton kulttuurihenkilö hän oli.
      Tiedän, että tykkäät tuosta kirjasta. Siinä on hienoa puutarhahistoriaa kattavasti esiteltynä. Kannattaa etsiä käsiinsä tuo kirja.
      Mukavaa viikonloppua Katja! <3

      Poista
  4. Mukava postaus. En tiennyt tuosta hänen puutarhaharrastuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo!
      Hän oli todella edistyksellinen myös tuossa puutarhaharrastuksessa.
      Oli mielenkiintoista tutkailla asiaa.
      Mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  5. Kiva postaus. Heti heräsi innostus käydä Porvoossa tutustumassa Runebergien puutarhaan. Museossa olen käynyt ihan nuorena tyttönä, mutta nyt löytyi ihan uusi näkökulma ja syy uuteen vierailuun.
    Tykkään tosi paljon Runebergin tortuista, mutta tänä vuonna tyydyin kaupasta ostettuihin. Sinun torttusi ovat herkullisen näköisiä ja taatusti myös makuisia. Omatekoisen pitää näyttääkin omatekoisilta ja niissä tulee olla tekijän kädenjälki. Kaupan tortut on kaikki hienon näköisiä, mutta ei suinkaan hyvän näköisiä. Niissä on isoja eroja, tosin makujakin on monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaharrastus antaa ihan uusia näkökulmia moneen asiaan ja vierailukohteeseen. Minä en ole koskaan tuolla vieraillut, mutta olisi todella mielenkiintoista käydä siellä. Samoin Sibeliuksen Ainolassa en ole vieraillut koskaan.
      Tortut olivat tosiaan hyviä, vaikka eivät mitään täydellisyyksiä olleetkaan. Mutta kyllä kaupankin tortuissa on todella maukkaita. Runebergin tortut ovat eri leipomoilla tosiaan eri makuisia. Minä en laita mitään karvasmanteliöljyjä enkä punsseja niihin. Kostutin torttuja hieman omatekoisella, laihalla viinimarjamehulla. Se teki niistä tosi mehukkaita.
      Mukavaa viikonloppua Between!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen postaus! Varmasti itsetehdyt runebergintortut ovat kaikkein herkullisimpia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos aihe kiinnosti. Minä jotenkin innostuin tutkailemaan enemmäkin Runebergejä. Tykkään yleensäkin lukea, mitä Suomen puutarhoissa ennen viljeltiin ja kasvatettiin. Haastattelin kerran vanhempiani ja kirjoitin ylös mitä heidän lapsuuden kodissaan kasvatettiin. Täytyykin kaivaa laput esiin ja tutkailla vielä asiaa.
      Itsetehdyt leivonnaiset ovat ainakin kotoisia, mutta kyllä kaupastakin saa hyviä leivoksia.
      Mukavaa viikonloppua KesäKukka! <3

      Poista
  7. Kiinnostava juttu! Pitäisi päästä kesällä tuonne Porvooseenkin, huoks, olisi niiin monta ihanaa paikkaa vielä näkemättä.
    Me mentiin ihan kaupan runebergeillä eilen, mutta olen joskus tehnyt niitä itekin. Täälläpäin on Runebergin syntymäkoti Pietarsaaressa ja Topeliuksen koti Uusikaarlepyyssä, molemmissa olen käynyt ja viimeksimainittu on ihan kiva vanha pihapiiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Suomessakin olisi yhden kesän verran pelkkiä puutarhakohteitakin.
      Täytyykin laittaa tuo Topeliuksenkin koti haavelistoille. Siellä teilläpäin on muutenkin kauniita paikkoja paljon, täytyisi lähteä joskus kesäajelulle.
      Mukavaa viikonloppua Eeviregina! <3

      Poista
    2. Huomasin myöhemmin, että tuossa samaisessa kirjassa on luku tuosta Topeliuksenkin lapsuudenkodista. :)

      Poista
  8. Olipas siinä tietoa. Upeita leivonnaisiaa olet tehnyt ja erikoiset, kauniit vuuat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska!
      Tuli aikamoinen tietopläjäys, mutta innostuin niin noista kasveista. Voi melkein kuvitella miltä Fredrikan puutarhassa näytti, vaikkei ole käynytkään siellä, vielä.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa! <3

      Poista
  9. Mainio postaus! Runebergit jäi tekemättä, tälläkin kertaa. Lumipyryterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!
      Nyt on oikein herkkuruuhka näinä viikkoina. Kun vietetään vielä laskiaista ja ystävänpäivää. Varmasti ei tule herkkuvajausta vaikka Runebergit jäivätkin väliin. Minulta jäivät tänään laskiaispullat tekemättä, mutta veljen tytön 1-vuotissynttäreillä tuli herkkuja kyllä ahmittua.
      Täälläkin pyrytti ja nyt taas sataa vettä. Lumet sulavat silmissä.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa! <3

      Poista
  10. Tuo olisi mielenkiintoinen kohde käydä katsomassa tuo Runebergin museo, kaikkine kohteineen. Hienoja ja herkullisen näköisiä ovat nuo tortutkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä ainakin kiinnostuin tuosta Runebergin museosta. Myös talon sisäpuoli olisi aika kiinnostavaa nähdä, puutarhan lisäksi.
      Kiitos torttukehuista... hyviä ne olivat kyllä. :)
      Mukavaa sunnuntai-iltaa Pelaguu! <3

      Poista
  11. Tuo kirja on yksi suosikkejani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin innostuin siitä uudemman kerran. Luin eilen pitkät pätkät sitä.
      Tosi hienoa, että tuollainen kirja on olemassa.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa Sussi! <3

      Poista
  12. Kiitokset herkullisesta matkasta Fredrikan puutarhaan. Pitääpä etsiä tuo kirja jostain, vaikutti niin kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos viihdyit matkalla! :)
      Sä varmasti tykkäät tuosta kirjasta, siinä on mahtava katsaus suomalaiseen puutarhakulttuuriin.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa Hernariin! <3

      Poista
  13. Ihana ja erilainen kirjoitus Runeberginpäivästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit! :)
      Puutarhuri ajattelee aina puutarhanäkökulmasta... :D

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!