tiistai 7. kesäkuuta 2016

Raivausta

suomenköynnösruusu
Rosa ´Pohjantähti`
つるバラ


Olen rauhassa katsellut talvituhojen seurauksia 
ja kasvien toipumista vaurioista hiljalleen.
Köynnösruusu ´Pohjantähti` on kaikkein talvenkestävin köynnösruusu meidän oloissamme.
Valitettavasti se sai kuitenkin siipeensä aika pahasti viime talven aikana, ainakin meillä .
Aluksi näytti, että se taisi mennä kokonaan, mutta maltti oli valttia ainakin tässä asiassa.
Pikkuhiljaa uusia lehtiä alkoi ilmestyä ja nyt siinä on jopa muutamia nuppuja.
Vaikkakin suurin osa paleltui auttamattomasti.

Olen istuttanut köynnösruuust todella syvään, 
ja arvelin ainakin niiden juurien säilyneen.
Mutta onneksi säilyi vähän enemmänkin, ettei tarvinnut ihan alusta aloittaa.
Tosin vanhoissa kasveissa juuristo on niin kookas, 
että useimmissa tapauksissa kannattaa mielummin odottaa kasvin uudistumista 
kuin hankkia heti uusi kasvi tilalle.

 Sunnuntai-iltana ehdin vihdoin tosi toimiin.
Homma oli oikeasti aika ärsyttävä, työläs ja työ tuntui välillä jopa epätoivoiselta.
Epätoivoiselta se ainakin näytti.
Helpompaa olisi ollut leikata kaikki versot matalaksi,
mutta halusin säästää terveet oksat ja ennenkaikkea nuput.
Siksi kävin läpi koko köynnökset verso versolta.
Tuntui kuin olisi selvitellyt takkuisia hiuksia.

 Nyt ei tarvitse aloittaa ihan alusta, 
ja ehkä muutama nuppukin aukeaa valkoiseen kukkaan lähiaikoina.

Ja jos positiivisesti ajattelee, 
´Pohjantähti` oli jo aika rönsyilevä ja kookas.
Nyt se samalla siistiytyi ja uusiutui.
Täältä löydät kuvia viime kesäisestä kukinnasta.

Eikä ne hommat tähän lopu.
Kitkettävää on vaikka kuinka.
Kuvassakin näkyy voikukan lehtiä...
Ja tässä vasemmalla näkyy rinne täynnä kuollutta pikkutalviota.
Niihin ei ole mitään elonmerkkiä ilmaantunut.
Vielä harkitsen revinkö ne pois vai laitanko vain lisää multaa 
ja istutan jotain muuta maanpeitekasvia tilalle.
Nämä pikkutalviot olivat loistavassa kunnossa vuosia ja peittivät hyvin jyrkän rinteen.
Mutta ei tuohon jyrkkyyteen paljon suojaavaa lunta jäänyt viime talvena,
joten ikivihreinä ne eivät taineet kestää ankaraa ja yhtäkkistä kylmyyttä.

Huomiseksi on luvattu kovaa sadetta ja jopa myrskyä. 
Kävin tänään illalla ottamassa kuvia kaikesta kukkaloistosta,
jos vaikka tuuli tuivertaa huomenna kukat pois.
Laittelen illan kuvia teillekin seuraavaan postaukseen.

Mukavaa tiistai-iltaa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.

24 kommenttia:

  1. Ilman talvituhoja ei liene selvinnyt monikaan puutarha. Meilläkin tuhoja tuli, mutta onneksi melko vähän. Arabella kärhön menetys oli ehkä se karvain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo talvi koetteli varmasti jokaista puutarhaa jossain määrin. Meilläkään ei loppujen lopuksi kokonaan kuollut kovin montaa kasvia. Mutta tuollaista osittaista riutumista on monessa kasvissa.
      Voi harmi, että menetit Arabellasi. Se on todella kaunis kärhö.

      Poista
  2. On sulla ollut karmea urakka riipiä köynnös pois! Pohjantähdellä on kunnon piikit ja vanhat oksat on taipumattomia kuin mitkä. Mutta tuosta köynnös uudistuu ja on kohta entistä komeampi. Talvion menetys on harmi, ei löydy minullakaan mistään kohtaan mutta ei se ole muutenkaan ollut meidän pihassa mikään menestys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, piikit pistävät jotenkin todella syvältä ja tarttuvat vaatteisiin. Mutta olin kyllä tyytyväinen suoriuduttuani urakasta.
      Meillä talvio selviytyi suojaisemmilla paikoilla, mutta tuohon rinteeseen kylmyys osuu ilmeisesti pahemmin. Pensaiden alla talvimenetyksillä ei olisi ollutkaan niin väliä, mutta nyt jää aika paljas läntti täytettäväksi.

      Poista
  3. On siellä hommaa ollut. Mulla näytti ruusu ja alppiruusu kärsineen eniten talvesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, moni ruusu ja alppiruusu kärsi viime talvesta. Alppiruusut eivät yleisesti ottaenkaan tänä vuonna kuki loistokkaasti. Mutta ne yleensä vetävätkin henkeä noin joka toinen vuosi. Monissa alppiruusuissa näkyy onneksi komeaa uutta kasvua, joten kyllä ne varamasti selviytyvät vielä.

      Poista
  4. Köynnösruusu uudistuu nyt tuon suuren leikkaustyön jälkeen. Meillä pikkutalvio oli viime syksynä tosi vihreä ja elinvoimaisen näköinen mutta yllätys oli keväällä suuri. Talvio näytti totaallisen kuolleelta, mutta nyt on ilmestynyt muutamia uusia vihreitä lehtiä ja ilmeisesti ajan myötä kasvusto kyllä toipuu.
    Odota vielä ja lisää kuolleen kasvuston päälle multaa ja nyt kun sataa voi talvio vielä hyvinkin elpyä uuteen kasvuun. Kuiva kevät ei myöskään ole ollut pikkutalviolle hyväksi ja sen uudistuminen näyttää melkein pysähtyneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oikeasti tuo köynnösruusu alkoi olla vähän liian rehevä tuohon, vaikka yritin sitoa sitä sumpumpaan. Joten voin toisaalta olla kiitollinen, kun sain sen vähän aisoihin.
      Ihana, että talviosi selvisi sittenkin. Mullakin ton rinteen alla näkyy vähän uutta kasvua. Jos vaikka saisin sen kipuamaan kuolleen kasvuston päälle.
      Vesi tekee kyllä hyvää monelle kasville. Meillä tosin ei kauaa satanut tänä aamuna. Nyt jo pilvet rakoilee, eikä sada enää. Foreca lupaili sadetta puoleen päivään asti. Että saas nähdä.

      Poista
  5. Aikamoinen urakka tosiaan, mutta lopputulos on hieno! Meilläkin talviot kärsivät kovasti, mutta on niihin jotain elonmerkkejäkin ilmaantunut. Ovat semmoisessa paikassa, että jään odottelemaan, miten käy. Paraatipenkissä ruskeaa kasvustoa olisin tuskin kauaa jaksanut katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, olin tosi iloinen lopputuloksesta. Kyllä se siitä taas rehevöityy, kun juuristo on elossa.
      Paraatipenkissä ei jaksa tosiaan kauaa katsella toipumisprosessia, mutta syrjemmässä sillä ei ole niin väliä. Mekin olemme nykyään koko ajan tuolla keitaallamme, eli pihasaunan terassilla, ettei tuo ole niin häirinnyt. Meillä on tuossa rinteen kupeessa varsinainen ulkoruokapöytä eli kyllähän siihen tarttis jotain keksiä. No, katson vielä vähän aikaa ja sitten käyn tosi toimiin.

      Poista
  6. Voi apua tuo rinne! Mä katsoin eka kuvat ja ihmettelin, että eikö tuossa ollut iso määrä pikkutalviota. Nyt näytti kuvassa katteelta. Aikamoinen menetys, kun tuo on aika haastava istuttaa. Onneksi ruusu säästyi. Meillä otti köynnösruusu myös iskua, mutta kyllä se sieltä täältä vihertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, muistan kun kiinnitit viime kesänä siihen huomiota. Itsekin olen ollut niin tyytyväinen pikkutalvion peittävyyteen ja kauniiseen vihreyteen.
      Se on oikeasti nyt aika karsean näköinen. Kauheasti ei ihme kyllä ole vielä rikkiksiä sekaan löytänyt. Kotiloita olen kyllä sieltä keräillyt oikein urakalla.
      Hyvä, jos teidänkin köynnösruusu vihertää. Kasvit ovat onneksi ihmeellisen sitkeitä. Kunhan me vain jaksaisimme odottaa. Mutta kun ei ole aina ihan malttia...

      Poista
  7. Hyvä että jaksoit, näyttää siistiltä :) Meilläkin kärsi moni ja kuoli vielä useampi, varsinkin kevätkukat meni melkein kaikki. Mutta taidan todella odotella sen Sarah B.n kanssa ainakin ensi kevääseen. Vanha Rouva totesi, kun kävimme heillä reissussa ollessamme, että hän oli joskus sitä pionia ylös kaivanut ja sillä oli ollut jo silloin valtava juurakko. Se sai toivon taas heräämään, että jospa siellä jotain on vielä hengissä ja se nousee vielä pintaan jonain päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ruusu siistiytyi ja tuli oikeastaan hallittavammaksikin.
      Toivottavasti Sarah B vielä nousee kukoistukseen. Pionit ovat yllättävän sitkeitä. Ne kukoistavat autiotalojen pihoissakin, ihan ilman hoitoa heinikon keskelläkin.
      Harmi, jos teillä tuli paljon talvituhoja.
      Kyllä on ollut varmasti monilla paljon ylimääräistä työtä talvituhojen raivaamisen kanssa. Ja aina harmittaa, kun on saanut jotain hyvään kasvuun ja sitten menettääkin vähän niinkuin työnsä tuloksen. Ja rahaakin menee kuin kankkulan kaivoon.

      Poista
  8. Hienoa, että ruusu säilyi hengissä. Iso työ on sinulla ollut, mutta hyvältä näyttää nyt.

    Huomasin eilen omalla pihalla, että mäkimeirami on täysin kuollut, samoin villiviinissä ei ole yhtään eloa vieläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ruusu piristyi rapsimisesta kummasti.
      Voi harmi, ettei mäkimeiramisi eikä villiviinisi selvinnyt talvesta. On se ihmeellistä, miten sitkeä villiviinikin kärsi talvesta. Yllättäviä kasveja on monelta kuollut.

      Poista
  9. Huh, mikä homma! Ja selvisit ehjin nahoin! Onneksi koko ruusu ei kuollut, äkkiä se siitä taas tokenee ja kasvaa kaaren päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, selvisin aika ehjin nahoin. :) Mitä nyt muutama piikki vielä kädessä kummittelee. Onneksi oli sen verran kylmää, että pitkähihaiset vaatteet suojasivat hieman, eikä tullut kuuma.

      Poista
  10. Meilläkin ruusutarhan portissa kasvava köynnösruusu näytti ihan kuolleelta, mutta eilen kun vihdoin katkoin paleltuneita oksia, huomasin että tuleehan sieltä maan rajasta uutta kasvua. Neljä ruusua tais mennä ihan kokonaan, jotain uutta sitten vaan tilalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ihana että sinunkin köynnösruususi selvisi. Harmittelut, niiden muiden ruusujen kohtalosta. Mutta onhan se mukavaa, että saa suunnitella uuttakin. Taitaisi muuten tila loppua meidän keräilijöiden puutarhoista. :D

      Poista
  11. Aikamoinen homma sinulla on ollut! Onneksi kuitenkin ruusu lähti kasvuun talvivaurioista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi moni kasvi on juurestaan sitkeää sorttia, vaikka maanpäälliset osat kuolevatkin.

      Poista
  12. Hienosti raivattu! Kyllä lopputulos aina palkitsee raadannan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Vähän kuin siivouksessakin. Homma ei ole kovin hauskaa, mutta lopputulos on!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!