lauantai 11. maaliskuuta 2017

Pelargonioita omista pistokkaista

*Yhteistyöpostaus Willab Garden

pelargoni 
Pelargonium zonale
Geranium, Pelargonium
ペラルゴニウム 

Talvetan kaikki pelargoniaarteeni autotallissa.
Talvetus on hyvä keino säilyttää rakkaat kasvit 
ja se säästää myös rahaa, koska kaikkia kesäkukkia ei tarvitse hankkia vuosittain.

 Pelakuuni talvehtivat mieheni työkaluhyllyjen päällä,
valoa ne saavat yläikkunoista ja
lämpötila on 10-18 asteen välillä koko talven.
Kastelen niitä muutaman kerran talvessa,
muuten ne saavat olla oikeastaan ihan omillaan.
Maaliskuussa minulla on ollut tapana rapsia huonoja lehtiä pois
ja leikata pitkiksi venähtäneet versot.
Samalla saan pistokkaita uusiin kasveihin.
Mullan vaihdan vasta ulossiirron yhteydessä,
koska emopelargonini ovat suuria ja suurissa ruukuissa.
On helpompaa sotkotella mullan kanssa ulkona
ja siirrellä suuria ruukkuja.

 Tänä vuonna kokeilen kätevän tuntuisia ROOT!T juurrutusbrikettejä pistokkaiden juurrutuksessa.
Olen aikaisempinakin vuosina istuttanut pistokkaat suoraan multaan,
ilman vedessä juurruttamista. 


 Juurrutusbriketissä on yhdistetty turve ja puunkuori ja se on koostumukseltaan sienimäinen.

 Lisäsin brikettejen keskelle vielä juurrutusgeeliä,
joka pitäisi juurruttaa pistokkaat 3-4 neljässä päivässä.
Juuristosta pitäisi tulla myös vahvempi.

 Tässä on esimerkkipistokas.
Mahdolliset kukkanuput tai kukat poistetaan ensimmäiseksi taittamalla.
Poistan myös suurimmat ja alimmat lehdet.
Nuput, kukat ja isot lehdet vievät turhaan energiaa juurtumiselta.

 ROOT!T pakkauksessa oli mukana myös steriili veitsi,
jolla oli turvallista leikata pistokkaisiin puhtaat leikkuupinnat.
Jos käytössäsi ei ole steriiliä uutta veistä,
vanhan veitsen puhdistaminen on tärkeää 
ja siitä voi polttaa epäpuhtaudet vaikka sytkärin avulla.

 Pistokkaan korvakkeet kannattaa poistaa veitseä apuna käyttäen.

Paras juurtumiskohta on nivelessä. 
Siksi katkaisin pistokkaan noin puolisenttiä nivelvälin alapuolelta. 
Näin juurtuminen tapahtuu parhaiten.

 Pistokas asetetaan kasvualustaansa yhden nivelvälin syvyydeltä.
Hyvässä pistokkaassa on kaksi nivelväliä.


 Nyt täällä odotellaan muutamia päiviä
uusien aarteiden juurtumista.
Ne saavat nauttia omasta juurtumisrauhastaan ja mikroilmastostaan


Tänä viikonloppuna sää suosii ulkoilua ja kevätpuuhia.
Sisällä voi puuhailla esikasvatuksen kanssa,
vaihtaa sisäkasveille multia,
ulkona kannattaa suojata havut kevätahavalta
ja alkaa pikkuhiljaa ainakin suunnittelemaan omenapuiden leikkausta.

Eli puutarhakauden voi virallisesti katsoa alkaneeksi! :)
Täällä se tosin tuntuu alkaneen jo vuoden alusta.
Kevät ja puutarhakausi taitaa olla täällä jo ihan sisäinen mielentila,
eikä ole riippuvainen ulkona vallitsevista oloista.

Mukavaa viikonloppua!
Ja muistakaahan osallistua edellisen postauksen arvontaan.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

22 kommenttia:

  1. Ihan uusi juttu tuollainen juurrutustekniikka. Minä kun olen juurruttanut aina kaiken vesilasissa :)
    Kiva nähdä miten onnistuu.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin juurrutan yleensä kaikki huonekasvit vesilasissa. Mutta pelargonit olen juurruttanut suoraan multaan vuosien ajan. Joskus olen käyttänyt jauhemaista juurrutushormonia apuna.
      Kerron heti täällä pelargonien kuulumiset, kun juuria alkaa näkymään. :)
      Kaunista ja aurinkoista sunnuntaita! <3

      Poista
  2. Kätevän näköinen setti. Minunkin pitäisi ottaa pistokkaita talvesta selvinneistä pelakuista, mutta en millään malttaisi katkoa niitä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui todella kätevältä, kaikki tarpeellinen oli samassa paketissa. Ja homma oli todella siistiä, kun ei tarvinnut tässä vaiheessa mullan kanssa sotkotella.
      Tiedän niin tuon pistokkaiden leikkailu vaikeuden. Mutta emokasvitkin tykkäävät, kun niitä säälittä leikkelee ihan reilusti. Se tuntuu tässä vaiheessa niin raaàlta, mutta kesällä kiittelet rohkeuttasi. :)
      Aurinkoista sunnuntaita Mari! <3

      Poista
  3. Todella kätevän näköinen setti! Toi kupu tulisi tarpeeseen, kun meillä koiruli yrittää napsia kaiken vihreän. Meillä on viileydeltään just sopiva talvetuspaikka. Valoa siellä on ihan liian vähän niin pikkusen luiruja kavereita siellä on talven jälkeen. Huomenna ois tarkoitus ryhtyä samoihin puuhiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä teidän koirulia! <3 <3 <3 Haluaisi olla niin hommassa mukana. :) Taitaa olla oikein puutarhakoira.
      Luiruja mullakin aika moni pelakuu oli, mutta kyllä ne siitä reipastuu ja vankistuu. Katselinkin tänään instasta, että siellä oltiin samoissa puuhissa. :)
      Aurinkoista ja puuhakasta sunnuntaita! Eikö ole aivan unelmaa, kun aurinko paistaa noin keväisesti!!! <3

      Poista
  4. Tämä oli niin ihana postaus, kiitos! Ja tuo geeli vallankin alkoi kiinnostamaan. En vesilasissa juurruta pelakuitani vaan laitan ne kosteaan multaan juurtumaan. Esittelemäsi juurrutusmetodi kuullostaa mielenkiintoiselta! Minäkin vaihdan pelakuiden mullat vasta ulkoruukutuksessa, siistimpää!

    Mukavaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että postauksesta oli iloa! <3
      Minä olen samanlailla juurruttunut kosteassa mullassa aiempina vuosina. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nämä briketit ja juurrutushormoni toimivat. Ainakin homma oli tosi siistiä ja helppotöistä noin hyvillä välineillä. Pidän teidät ajan tasalla, kun juuria alkaa näkymään. :)
      Aurinkoista ja ihanaa sunnuntaita Kivipeltoon! <3

      Poista
  5. Hmmm. Juurrutusgeeli kuullostaa kiinnostavalta. Omista pelakuista ei taida saada minkäänlaisia pistokkaita, sen verran talvetus on niitä koitellut. Ehkä myöhemmin kesällä voisin kokeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurrutusgeeli oli ainakin todella kätevää käyttää. Niin kuin ylempänä totesin, pidän teidät ajan tasalla, miten nopeasti juurtuminen tapahtuu.
      Kyllä pistokaslisäys onnistuu myöhemminkin. Niinhän me napsittiin Marjan pelakuusta alkuja silloin viime kesäkuussa blogiretkelläkin. Ja hyvin ne juurtuivat.
      Kesällä tilaakin on yleensä enemmän, kun voi perustaa vaikka pienen taimiston pistokkailleen johonkin suojaisaan paikkaan uloskin.
      Aurinkoista sunnuntaita Oravanpesään! <3

      Poista
  6. Minullakin on muutamia pelakuun pistokkaita juurtumassa. Ihan perinteisin konstein. Sinullapa on Kätevän oloinen pistokaslisäyssetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä kätsyn tuntuinen setti. Kerron kokeilun tuloksista, kun juurtuminen edistyy. 😊

      Poista
  7. Olipas loisto-ohje! Olisko omenapuihin samanlaista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos ohjeesta on hyötyä! 😊 Omenapuiden leikkaus ei oo näin selvää hommaa, joten yleispäteviä ohjeita on vaikea antaa. Leikkasin tänään omat omenapuut, ja jokaisella oli oma leikkaustarve ja -tyyli.
      Mutta yleissääntönä voin sanoa, leikkaa joka vuosi säännöllisesti, niin välttyy rajuilta leikkauksilta. Leikkaa sisäänpäin ja suoraan ylös kasvavat oksat sekä vesiversot. Katso välillä puuta kauempaa, niin näet paremmin puun muodon ja leikkaustarpeen. Jos leikattavaa on paljon, jaa leikkaukset tuleville vuosille, älä leikkaa liikaa yhdellä kertaa.

      Poista
  8. Tuollainen geeli onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Jauhemaista hormonia olen joskus käyttänyt, tosin todennut että taitavat juurtua yhtä hyvin ilman sitäkin. Mulla meni nyt hurjasti hyvää pistokasmateriaalia hukkaan kun viime vuonna hyysäsin pistokkaita koko kesän ja lopulta osa niistä meni kuitenkin kompostiin. Nyt napsin halukkaille pistokkaat suoraan emoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuo geeli on uusi tuttavuus. Ja sitä jauhemaista juurrutushormonia minäkin olen käyttänyt ennen. Minusta sekin auttoi hyvin, ainakin minun juurrutukset onnistuivat paremmin sen avulla. En tiedä, onko se sattumaa, mutta olin kyllä tyytyväinen tuloksiin verrattuna ilman sitä juurruttamiseen.
      Voi harmi, jos sun hoivaamat pistokkaat meni kompostiin. Mulla on vähän sama fiilis mun viime kesän tomaattien kanssa. Olin niin iloinen, kun sain kasvatettua kauniit tomaatintaimet ja sitten ne ulkona juroivat ja kompostiinhan nekin päätyivät syksyn tullen melkein ilman satoa. Vieläkin tulee se harmituksen fiilis elävästi mieleen.
      Pistokkaita voi tosiaan ottaa myöhemminkin. Mutta tässä vaiheessa niitä tulee vähän itsestäänkin, leikkauksen jälkeen.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  9. Haluun ensi keväänä ehdottomasti kokeilla tuota! Muista mua jos en muista:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantsii ehdottomasti kokeilla! Ja vielä ehtii tänäkin vuonna! 🌱

      Poista
  10. Hyvä postaus! Olisipa itsellä enemmän tilaa kaikkia kukkia varten:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postaus oli kiinnostava! 💚
      Täälläkin alkaa kohta kaikki paikat pursuamaan...🌱

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!