maanantai 1. elokuuta 2016

Yllätyksiä

tiikerinlilja
Lilium lancifolium
オニユリ

Puutarhanhoito on ihmeellistä.
Se opettaa kärsivällisyyttä ja 
sitä että puutarhuri ei olekaan oikeastaan koskaan puutarhansa herra.
Keväällä surimme talventuhoja. 
Moni rakas kasvi menehtyi, emmekä oikeastaan voineet asialle mitään.
Nyt kuitenkin on käynyt toisinpäin.
Keitaan terassin viereisellä istutusalueelta menetin syyshortensian, japaninvaahteran ja kaksi keijunkukkaa oikukkaalle talvelle.
Mutta nyt syyshortensian tilalle on jostain tupsahtanut tiikerinliljoja.
En ole koskaan istutttanut yhtään tiikerinliljaa Vaahteramäelle, 
enkä ole niitä koskaan täällä muutenkaan nähnyt. 
Mutta siinä ne nyt kasvaa reippaina ja kauniina.


 Oranssi ei ole millään muotoa suosikkivärini.
Mutta en voi tuollaisia kaunottaria arvostella, 
enkä siirrellä pois valkoisesta harmoniapenkistäni.
Läheltä katsottuna ne ovat todellisia taideteoksia.


 Tiikerinlilja kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa, Koreassa ja Japanissa.
Meilläkin se on perinnekasvi, vaikka se on tuotu Suomeen vasta 1900-luvun alussa.
Se on upea, 100-150 cm korkea, mutta pysyy ylväästi silti pystyssä.
Kukat riippuvat alaspäin ja teriöt ovat takakäänteiset. 
Mustat pallurat varressa ovat itusilmuja, joista kasvi lisääntyy.


Kun kasvi valitsee itse paikkansa,
se varmasti viihtyy ja menestyy.
Ei siinä puutarhurin auta, kuin kiitollisena ihmetellä.

Kaunista elokuun alkua ja uutta viikkoa!
  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

32 kommenttia:

  1. On se vaan nätti. En minäkään raaskisi sitä pois kitkeä, vaan antaisin kotiutua ja toiviosin jopa sen lisääntyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään siitä koko ajan vaan enemmän. Mietin jo, tykkäisikö se lisääntyä yhteen luonnonmukaiseen kohtaan, jos viihtyy luonnonvaraisena idässäkin niin hyvin. Näin japanilaisissa instakuvissa kokonaisia tiikerinlilja-niittyjä.

      Poista
  2. Minä sanoisin että kummallinen kukka! Mutta omalla tavallaan kaunis, vaikka en oranssin ystävä olekaan. Mutta pirtsakka ja tuo kuviointi on kuin taideteos. Puutarha todella yllättää ja hyvin sanottu ettei sen herra voi olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kummallinen kukka! Kyllä kukkiakin on niin paljon erilaisia, samanlailla kuin meitä ihmisiäkin. Se on rikkaus! <3

      Poista
  3. Nuo vanhanaikaiset oranssit tiikerinliljat ovat hurmaavia ja nostalgisia, mummullanikin oli niitä kasvamassa. Muutama tiikerinlilja on pakko olla, vaikka liljoja en ole pihalle hankkinut, liljakukot ovat niin ärsyttäviä. Keväällä niitä on ollut jo parina vuonna kirjopikarililjoissakin. No, ostin viikonlopun markkinoilta yhden ison vaaleanpunaisen tuoksuvan liljan, kun halvalla sai :). Se ei varmaan selviä talvesta, joten siitä ei ole ensi kesänä liljakukkojen ruoaksi.
    Ihanaa kesäistä elokuuta sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, näen mielessäni oman mummolani ja monen muun punaisen tuvan pihan, katsellessani tiikerinliljoja.
      Nyt täytyy koputtaa puuta... meillä ei nimittäin ole vielä riesaksi asti ollut liljakukkoja. Kotiloita niidenkin edestä.
      On se vaan kumma, kun kaikilla kasveilla pitää olla jokin tuholainen olemassa. :(
      On se ärsyttävää, jos niitä on kirjopikarinliljoissakin. Luulisi, etteivät ne ole vielä silloin älynneet herätä talviuniltaan.
      Onneksi, meidän pihoissamme on vielä paljon katseltavaa, vaikka noita tuholaisia onkin niin monensorttisia.
      Ihanaa kesäistä elokuuta Suvinkumpuunkin! Toivottavasti elokuu olisi lämmin ja kesäinen! :)

      Poista
  4. Onpa kaunis kukka tuo tiikerinlilja.
    Mukavaa elokuun alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on uskomattoman upea ja yksityiskohtainen.
      Mukavaa elokuun alkua ja kauniita päiviä sinullekin Outi! <3

      Poista
  5. Ihana yllätys! Minullakin on yhdestä vahingossa muiden kasvien mukana tulleesta sipulista kehkeytynyt muutamassa vuodessa usean liljan kasvusto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! :)
      Mahtavaa, että sinullakin ovat tiikerinliljat viihtyneet ja levinneet.
      Kun katsoin myöhemmin tarkempaa kukkapenkkiäni, siellä oli useita tiikerinliljan pienempiä varsia, ilman kukkia. Täälläkin se on ilmeisesti leviämään päin. :)

      Poista
  6. Onpas mukava yllätys. Niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, saada mukavia ylläreitä! Olen aivan ihmeissäni vieläkin, mistä ne tupsahtivat.

      Poista
  7. Oi mikä ylläri! Aikamoinen shokkiväri valkoisen keskelle :) Minulla tiikerililjat vain innostuivat siitä kun kaivoin sipulit penkin siistimisen yhteydessä ylös, erottelin ne ja istutin takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan aikamoinen ylläri. :)
      Mietin jo, että onko jokin tehnyt "pilaa", kun olen niin kaavoihin kangistunut harmonisen värien ystävä. Ehkä se tekee minulle hyvää.
      Mietin kyllä suuttuisivatko tiikerit, jos siirtäisin ne johonkin ihan omaan paikkaan?

      Poista
  8. Tiikerililja on kaunis vaikka väri ei niin olisi mieleen. Ja aika hyvä yhdistelmä valkoiseen. Minulla oranssit tiikerililjat kasvavat valkoisten syysleimujen kanssa. Olisikohan sinulla tullut itusilmuja mullan tai muiden kasvien mukana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan kaunis. Ja kyllähän syksyllä alkaa tykkäämäänkin vahvemmista väreistä. Minulla kasvaa tuossa vieressä valkoista kiiltoleimua. Ne käy kyllä hyvin yhteen oranssin kanssa.
      Mä luulen, että niitä itusilmuja on tupsahtanut jonkin kasvin mukana. Ja olen myös laittanut jotain kompostimultaa tuohon penkkiin. Se on kyllä omaa kompostiani, joten ei siellä varmaan niitä itusilmuja ollut.
      Oli miten oli, siinä ne joka tapauksessa kasvavat. Ja tykkään niistä joka päivä vaan enemmän.

      Poista
  9. Upea! Minä taas pidän oranssista todella paljon, hullun lailla, myös kukkien värinä ;) Tiikerinlilja on jo muotona niin erikoisen hieno, eksoottinen kaunotar. Mutta rakastan myös oransseja kehäkukkia ja krasseja, tulikellukoita, idänunikoita. Oranssi on minulle kesän hehku, heinäkuun lämpö ja elokuun täyteys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu tuo, että oranssi on kesän hehku, heinäkuun lämpö ja elokuun täyteys. Kyllä minäkin alan lämpenemään enemmän oranssille syksyn tullen. On ihana, kun puut ovat ruskassa ja kurpitsat ym. puutarhan sato on täynnä lämpimiä värejä.
      Ehkä tämä oli hyvää väriterapiaa minullekin, kun olen niin kaavoihin kangistunut ja tylsähkö. :)

      Poista
  10. Ihana ylläri. Mua tuo väri ja muoto ja kaikki viehättää kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tiikerinlilja on oikeastaan ihan täydellinen muodoltaan. Se on niin upea, ettei sitä melkein usko eläväksi kasviksi ollenkaan. <3

      Poista
  11. Niin se puutarha yllättää! Tiikerinlilja valitsi sinut eikä toisinpäin, välillä näinkin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä tarvitsin tällaista yllätystä, etten pyörisi niin paljon tiukoissa värimieltymyksissä.
      Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat yhdistellä villejäkin värejä. Itse olen aina niin harmonian ystävä. Mutta harmoniset värit ovat niin rauhoittavia. Koen värikkyyden jotenkin samanlaisena kuin melun. Mutta pienissä erissä värit kyllä piristää ja niistä saa energiaa. :)

      Poista
  12. Tuollaiset yllärit ovat ihan parhaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläiset yllätykset korvaavat hieman kevään menetyksiä! :)

      Poista
  13. Mulla on nupulla kans jostain mistä lie ilmestyneitä näitä. Mietinkin on sieltä kehkeytymässä tiikerililjoja. Nämähän siemenetää, mutta on näiden täytynyt ensin olla kukattomina pikkutaimina ainakin vuosi jo penkissä ilman että on huomannut. Hurja väri, mutta ei näille voi sanoa ei. Niin nättejä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu, että olen nähnyt noita mustapallurallisia versoja, ilman kukkia aiemminkin. Ehkä ne tosiaan ovat vuosia muhineet ja kasvattaneet tarpeeksi ison sipulin kukkiakseen. On tämä puutarhanhoito jännää!
      Tosiaan hurja väri, mutta en minäkään voi sanoa niille mitään pahaa enkä ainakaan ei. <3

      Poista
  14. Kyllä se vain niin on, että kun kasvi valitsee itse paikkansa, siinä taitaa hyvin viihtyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, luonto on paras puutarhasuunnittelija. Silloin värit ja kasvupaikat ovat kohdillaan. :)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!