maanantai 23. marraskuuta 2015

Yhteisiä "ongelmia"


Nyt tulee vähän pohdiskelevampi ja asiapitoisempi postaus,
jonka tarkoituksena on herätellä keskustelua.

Viime torstaina vietin antoisan päivän ViherTek-näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa.
ViherTek on ympäristösuunnittelun, -rakentamisen ja -hoidon ammattitapahtuma. 
Olin messuilla työni puolesta.
Itse näyttely oli aika pieni, ja vain osa suurta messutapahtumaa.
Mutta mukana olleet yritykset olivat mielenkiintoisia ja kertovat yleiskuvan tämän hetken viheralan pinnalla olevista asioista.
Kertoilen vähän asioista, jotka jäivät minun mieleeni.

Hulevesi asia on tärkeä ja ajankohtainen asia varmasti kaikkialla.
Hulevedeksi kutsutaan rakennetuilta alueilta poisjohdettavaa sade- ja sulamisvettä. 
Kaupunkien ympäristösuunnittelu , maisemasuunnittelijat ja pihasuunnittelijat ovat tietysti avainasemassa hulevesien ohjauksen suurempien linjojen suunnittelussa.
Mutta myös me kaikki tontin omistajat voidaan vaikuttaa hulevesiketjun alkupäässä.
Lain mukaanhan hulevedet tulee imeyttää omalla tontilla.

Viherkatot ovat yksi keino varastoida sadevesiä ja
vähentää näin viemärijohtoverkostojen kuormitusta.
Lisäksi ne suodattavat saasteita ja pölyä.
Ja tuovathan viherkatot myös kaunista katseltavaa ympäristöön.


Messuilla oli kivoja tuotteita viherrakentamiseen.

Metallinen ja kotimainen LEAF puun runkosuojus.
Saatavilla oranssina, tummanharmaana ja viininpunaisena.

Kasteluvesiallas Cor-ten terästä.
Cor-ten teräksestä valmistetaan paljon säänkestäviä ulkokalusteita.
Se on varmasti yksi tulevaisuuden suosikkimateriaaleista. 

 Myös oravat ovat huomioitu, heille on omat tikkaat. 

Siirtonurmikot ovat yhä suositumpia myös kotipuutarhoissa. 
Hinnat ovat tulleet hieman alemmaksi ja niiden laatu ja helppo asennus houkuttelevat, 
nopeuden lisäksi.
Tätä pehmeää nurmikkomattoa oli pakko vähän silitellä ohi mennessä.


Messujen paras anti oli kuitenkin Viheralan Taimipäivä-seminaarin sisältö.
Aiheena oli ´Hallitse kasvituhot ja onnistu erikoiskohteiden kasvivalinnoissa.`
Päivä oli suunnattu viheralan ammattilaisille,
mutta samat asiat koskettavat myös jokaista puutarhanomistajaa ja -harrastajaakin.

Heinät ovat olleet muodissa jo useamman vuoden ajan.
Olen itsekin hurahtanut niihin, sekä puutarhakasveina että ihan luonnossa.
Heinien ongelmiksi koetaan kuitenkin usein niiden agressiivinen leviäminen tai huono talvenkestävyys.
Viherympäristöliitto on julkaissut mahtavan ja kattavan julkaisun heinistä.
Tämä tietopaketti auttaa heinien valinnassa. Niitä löytyy kyllä vähän joka paikkaan sopivia.
Myös kosteikkoihin, jotka ovat hyviä hulevesi-kerääjiä, -käsittelijöitä ja -viivyttäjiä, 
löytyy omat sopivat lajinsa.
Talvenkestävyyteen auttaa paljolti myös se, että ne kannattaa leikata vasta keväällä.
Syksyllä leikatut heinän tyngät keräävät onttoihin varsiinsa vettä, mädännyttäen koko kasvin.
Heinät ovat myös kauneimmillaan myöhään syksyllä ja ne ovat kauniita talventörröttäjiä.
Siksi olisi sääli leikata ne alas, kaunistamasta muuten ankeita ja lehdettömiä aikoja.

Sitten vähän kuivempaan, mutta todella tärkeään aiheeseen.
Puutarhanhoidosta ja -intoilusta tulee ensimmäisenä mieleen usein vain kauniit kasvit.
Mutta yhtälailla puutarhanomistamiseen kuuluu myös varjopuolena kasvitaudit ja -tuholaiset.
Kasvinsuojelu on sellainen aihe, jonka haluaisi vain sulkea pois ajatuksista.
Mutta se on ajankohtaisempaa tänään kuin koskaan. 
Matkustelu ja kasvienhankinnat ulkomailta ovat koko ajan yleistyneet, ihan yksityisestikin.
Taimistoillahan on oma, tärkeä vastuunsa kasvien maahantuonnissa ja kasvinsuojelussa.
Mutta myös meillä kaikilla puutarhan omistajillakin on oma vastuumme.
Taimipäivässä erikoistutkija Irene Vänninen, Luonnonvarakeskuksesta 
kertoi puheenvuorossaan ViherRiski-hankeen terveisiä.
ViherRiski-hankkeen muutoslaboratoriossa viheralan väkeä on 
pohtinut syksyn aikana kasvinterveysasioita.
ViherRiski-työpajoissa viherala luo itselleen yhteistyömallin, jonka avulla verkosto ottaa kasvinterveysriskien hallinnan ja sen kehittämisen paremmin haltuunsa. Viheralan verkosto sitoutuu riskienhallintaan muodostamalla siitä yhteisen näkemyksen ja kehittämällä esim. työkaluja ja keskinäistä strategista työnjakoaan. Prosessi on osallistava: siinä ei jaeta valmiita ratkaisuja, vaan tuotetaan niitä yhteistyönä. 
(suora lainaus täältä)

Käytännössä kasvinsuojelu on ihan kaikkien asia ja vastuulla;
taimistojen, taimimyymälöiden, suunnittelijoiden, viherrakentajien, 
yksityisten puutarhaomistajien ym.
Kasvinsuojeluun ViherRiski-hanke haluaa miettiä ihan käytännön toimia kaikille osapuolille.
Tärkeää on avoin tiedottaminen.
Puutarha- ja kauppalehden viimeisimmässä numerossa kirjoittettiin myös hankkeesta.
Voit käydä lukemassa artikkelin täältä.

Kasvinsuojelu on siis meidän kaikkien yhteinen asia.
Pohdin miten voin työssäni, ihan käytännössä huolehtia kasvinsuojelusta omalta osaltani.
Mutta myös kotipuutarhurina koen vastuullisuutta asiassa.
Siksi ajattelin herätellä ajatuksia myös täällä puutarhablogimaailmassa?
Mitä mieltä te olette?
Mitä yksityinen puutarhaharrastaja voi tehdä käytännössä asian hyväksi?

Lopuksi käytännön vinkki:
Leena Luoto on perustanut Puutarhan parhaaksi-facebook ryhmän.
Sivustolla keskustellaan puutarhan kasvien hyvinvoinnista, tunnistetaan kasveja vaivaavia tauteja sekä tuholaisia. Leena kirjoittaa ryhmän kuvauksessa seuraavaa; " Täällä voi tulla vastaan epämielyttäviäkin tapauksia, koska niistäkin on hyvä tietää. Joten kommenteissa kaikki tieto on tervetullutta, ei mielellään yökötyksiä. Tutkitaan millaisia hyötyotuksia pihasta löytyy ja pohditaan miten puutarhassa voidaan toimia jotta sekä kasvit, luonto että puutarhuri voivat hyvin. Kasvien hyvinvoinnista kiinnostuneet toivotetaan tervetulleeksi..."

Itse koin ryhmän tarpeelliseksi heti.
Kaipasin tunnistusapua hopeakuuseni ongelmaan.
Asiaan ei ole tullut vielä ratkaisua, mutta sitä pohditaan.

Tämän näköinen ongelma on kyseessä:


Tietääkö kukaan mikä tai kuka tekee tällaistä?


Toivon keskustelua ja kommentteja kaikista näistä kuivista mutta niin tärkeistä asioista! :)

Tämä postaus ei ole yhteistyö kenenkään kanssa.
Halusin vain tuoda itsellenikin tärkeitä asioita esille.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.



24 kommenttia:

  1. Olipas hyvä ja mielenkiintoinen postaus. Kiitos siitä Riina. Todella hyödyllistä asiaa. Varmasti on ollut hyvä messutapahtuma.Cor-ten teräksestä valmistetut ulkokalusteet näyttävät mukavilta. Oravatkin on huomioitu! Ikävä tuo hopeakuusen ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postaus herätti ajatuksia ja mielenkiintoa.
      Olen itsekin ihastunut tuohon Cor-teniin materiaalina. Säänkestävyys on täällä Suomessa plussaa. Olisi hyvä, kun kaikkia kalusteita ei tarvitsisi roudata talveksi suojaan.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Aasianrunkojäärän löytyminen Vantaalta on pistänyt itsekin mietiskelemään samoja ajatuksia. Myös keväinen tulipolte löytö oli aika masentavaa:( Ilmasto lämpenee ja varmasti tämän kaltaiset ilmiöt vain lisääntyvät tulevaisuudessa. Olisipa niihin jokin ratkaisu, mutta mikä?! Ei kait siinä muu auta kuin pitää itsensä ajantasalla asioiden suhteen ja tarkkailla oman puutarhan lisäksi myös luontoa, aina siellä missä ikinä liikkuukin. Onneksi on tuollaiset Facen ryhmät olemassa, itsekin kuulun tuohon Leenan perustamaan ryhmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihana vaan sulkea silmänsä ja korvansa kaikilta kasvitaudeilta ja ötököiltä. Mutta järkevintä on pitää silmänsä ja korvansa auki. Ajantasalla pysyminen ja kaikkien kotipuutarhureidenkin valppaus auttaa varmasti kasvinsuojelussa. Sitä ajattelee monesti, että nämä ovat suurien viheralueiden ja taimistojen ongelmia ja vastuulla. Mutta me kotipuutarhurit olemme myös avainasemassa omilla valinnoillamme ja havainnoillamme.
      Avoimuus ja tiedon jakaminen ovat myös tärkeitä asioita.

      Poista
  3. Nostit esille monta tärkeää asiaa, joita omaa puutarhaa rakentavienkin olisi syytä ottaa huomioon. Kotilo-ongelmien kanssa painiessani olen ajattellut, millaiseksi elämä sitten muuttuu, kun espanjansiruetanat vyöryvät omaan puutarhaan. Se ei ole laisinkaan kaukaa haettu ajatus. Luin myös loppukesällä lehdestä noista Minnan manitsemista aasianrunkojääristä, joista voi tulla monin tavoin iso ongelma. On todella hienoa, että maailma avautuu myös puutarhurin kannalta, mutta on sillä negatiivinenkin puoli. Käyn usein Tallinnassa ja monesti olen haaveillut vaikkapa Türin kukkamessuista, mutta uskaltaako sieltä sitten kuitenkaan tuoda kasveja. Varmasti siellä on vastuullisiakin myyjiä, mutta entä ne lukuisat mummot, jotka myyvät omien puutarhojensa taimia? Kuinka helposti sitä kantaa lahden yli kassissaan jotain sellaista, millä on kauaskantoiset seuraukset. Isoja kysymyksiä, joihin kaikkiin tuskin on edes vastauksia. Eikä ennakkoluulojen ja pelkojen kanssa ole viisasta edes elää. Mutta monta asiaa on tänä päivänä puutarhurinkin syytä tietää ja tiedostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuntuu että kaikki paha on kaukana. Ja eihän mun puutarhaan mitään ihme ökkiäisiä tule. Mutta tosiaan kotilot, espansiruetanat ja jopa aasianrunkojäärät ovat oikeasti saapununeet Suomeen.
      Kotiloistakin on ollut ainakin meillä jo tarpeeksi työtä ja harmia.
      Viron kasvitarjonta on mahtavaa, mutta kannattaa ainakin miettiä että kasveilta löytyisi kasvipassi. Ja vaikka kasveja saisikin halvemmalla, olisi hyvä jos Suomalaisia ja paikallisia taimistoja kannatettaisiin.
      Nämä ovat vaikeita asioita, eikä näihin voi ole yhtä ainoaa vastausta.
      Mutta varovaisuus ja tarkkaavaisuus auttavat varmasti ainakin vähän ennaltaehkäisyssä.

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoinen postaus. Toivottavasti löytyy syy hopeakuusen kuoleviin oksankärkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos postaus herätti mielenkiintoa.
      Luulen, että hopeakuusen ongelmat selviävät. Kerron sitten täällä blogissa vaivan syyn, että tietoa jakautuisi tätäkin kautta.

      Poista
  5. Aaaaaww, oravalle omat tikkaat! En kestä! :D Täyttä asiaa koko postaus, erittäin mielenkiintoista, mutta nuo tikkaat... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookkin ihanat! :)
      Näin jossakin puutarhalehdessä äskettäin, että puutarhan omistaja oli laittanut narun vesisaaviin, juuri saman tarkoituksen vuoksi. Ois kauheeta, jos juomaan mennyt orava molskahtaisi veteen, eikä pääsisi liukkaasta saavista pois. :(
      Mullekin nämä orava-asiat ovat lähellä sydäntä sukutaustojen vuoksikin, niin kuin sullekin. :)

      Poista
  6. FB-ryhmään tuli uusi jäsenhakemus :). Toivottavasti kuusen tuholainen helittää otteensa kuusestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryhmä on tosiaan hyödyllinen. Ja tieto lisääntyy sitä jaettaessa.
      Ja musta on hyvä, jos tieto hyötyökkiäisistäkin lisääntyy. Tietämättömyys lisää pelkoa ja tekee mieli liiskata kaikki vähänkin epäilyttävän näköiset ökkiäiset joita tapaa. Kaikki ötökät ei ole pahiksia.

      Poista
  7. Kyllä, olet oikeassa...näiden asioiden pitäisi myös muistaa kuuluvan puutarhanhoitoon. Meillä oli pahin tuholaiskesä koskaan, kaikkea mutusteltiin ja maisteltiin. Googlailin posket punehtuneita erilaisista tuholaisista. Ne kun ovat aina vähän pahan näköisiä. Voisiko kuusessasi olla Kirjanpainajia tai Kudospistiäisiä ? Sellainen ötökkä kun Aitomonikirjaaja on kuulemma yleistynyt meillä ja on havujen tuholainen. Liikkuuko siellä ketään (kurkkaa runkoa), onko tuo mahdollisesti niiden ulostemassaa? Olen itse kauhistuneena seurannut kun yksi upeimmista kuusista näillä main, joka sijaitsee pysäkkini vieressä, syötiin hetkessä täysin kaljuksi ja se kuoli. Otatko pois nuo mustat ja kaljut kohdat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli paljon kaikenlaisia ökkiäisiä tänä kesänä. Toiset eivät ole niin vaarallisia, ja kasvit kestävät pienet napostelut. Mutta sitten on niitäkin, joita tulee torjua.
      Otin pois nuo oksat. Yhden näytteen lähetän viisaammille tutkittavaksi ja yhtä seuraan itse.
      En osaa vielä yhtään sanoa varmaksi mikä on kyseessä. Mutta kerron sitten täällä blogissa, kun selvyys tulee.
      On se kauheaa kun tuollaiset isot puut kuolevat, kuten pysäkkisi vieressä.

      Poista
  8. Varteenotettavia asiota olet tuonut esiin. Toivottavasti näitä näkökulmia huomioidaan ammattimaisessa toiminnassa. Harrastelijapuuhailija saa ainakin paremman omantunnon, jos omalta osaltaan tekee asioita paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattimaisessa toiminnassa on omat lakipykälänsä ja esim. taimistoilla on valtava vastuu. Mutta halusin tosiaan ottaa asian tärkeyden esille myös harrastepuutarhureiden keskuudessa. Näin me kaikki yhdessä voimme vaikuttaa asiaan.
      Jokainen omalta osaltaan.
      Usein myös jotenkin ihan hävetään oman puutarhan kasvitauteja ja sinne tulleita ötököitä. Suomalainen tuntee olevansa heti itse syypää kasviensa terveydentilaan. Osaltaan se on tottakin. Mutta on myös paljon tauteja ja tuholaisia joiden tuloon emme voi sinänsä mitään. Mutta niiden havannointiin ja torjuntaan asianmukaisesti voimme vaikuttaa.

      Poista
  9. Minua on kasviasioissa huolestuttanut se, että kasveja tuodaan paljon ulkomailta, eivätkä kotimaiset kasvattajat saa myytyä kasvejaan tukkuihin. Erilaiset kasvitaudit leviävät, kotimaiset vanhat kannat häviävät, lajikkeet yksipuolistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässä on myös kotimaisuuden ja kotimaisen työn suosiminen, kasvinsuojelun lisäksi. Kotimaisia vanhoja kantoja kannattaa vaalia. Ne kun pärjäävätkin parhaiten meidän oloissa.
      Kaikkia muita kasveja on kotimaisina hyvin saatavilla, mutta havut ovat pääasiassa aina ulkomailta tuotuja. Täällä havujen kasvatus on hidasta ja siksi niin kallista. Hyviä kotimaisia katajalajikkeita on olemassa, tuttujen kuusien ja mäntyjen lisäksi. Mutta kaikki muut ovat melkein poikkeuksetta ulkomailla kasvatettuja.

      Poista
  10. Kuten tiedät, minä olen surkea puutarhuri. Puutarhassani viihtyy vain perinneperennat ja 40-vuotta sitten istutetut puut. Nurmi on sammalta ja rikkaruohoja puree kanimmeinnoissaan. Olen aivan käsi näissä puutarhajutuissa, mutta tässä postauksessa ihastuin tohon jyrsijäverkkoon puun ympärillä. Tiedätkö saako sitä muun värisenä kuin oranssina? Se olisi aika makea minun pieneen sisäpihan keijupuutarhaani lehtikuusen taimen ympärille, kun toi oma pupu saattaa pistellä sen puun talvella suuhunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kuule ole yhtään surkea puutarhuri. Sulla on sellaista mielikuvitusta ja luovuutta, ettei sitä ihan joka talosta löydy.
      Puun suojia löytyy myös tummanharmaana ja viininpunaisena. Myös kokoja löytyy kolme. Klikkaa kuvan alta Vitreo Oy:tä, niin pääset firman nettisivuille. Sieltä löytyy myös paljon muitakin kivoja tuotteita.

      Poista
  11. Postauksesi oli paljon ajatuksia antava meille kaikille maata möyriville ammattilaisille ja harrastajille.
    Taidan olla ajatuksineni vanhahtava ja omat luuloni juontavat nykyajasta tuonne viime vuosituhannelle, siis sinne "fossiilien" aikaan.
    Yksi pienen kasvimaani ja puutarhani hoidon perusta on vanhassa sanonnassa: Parenpi sian tonkima syksyllä kuin keväällä kynnetty. Tätä periaatetta olen siis käyttänyt ja talveksi toivon pakkasia ja maan routaantumista.Leudot melkein lumettomat talvet ovat herkkua kaikenlaisille ötököille ja kasvitaudeille.
    Olen varovainen siirtäessäni perennoja toisilta pihoilta ja myöskin omista kukkapenkeistäni, paras olisi ihan pestä juuret ja näin estää haitallisten rikkakasvien leviämisen. Hyvä ja näkyvä esimerkki on tuon kauniskukkaisen mutta muuten niin harmillisen vuohenputken voimakas leviäminen, pieni pala juurta ja kasvi on saanut uuden mahdollisuuden aluevaltaukseen. Tiedän pihoja jonne yhden perennan siirto toi tullessaan ikuisen vaivan ja nyt muutaman vuoden tontin ollessa hoitamattomana on vuohenjuuren juhla-aika koittanut.
    Tällaisen amatoorin silmä näkee vain sen mikä nousee maan pinnalle ja mitä kaikkea jää näkemättä, siis ötökät alkuvaiheissaan ja kaikki kasvitaudit.
    Olen edelleen sitä mieltä, että kyllä me voimme vaikkakin pienin teoin edistää oman kasvimaamme hyvinvointia ja maan terveyttä. Se on niin helppoa esim. heittää "apulantaa" silleen summanmutikassa ja sitten on suuri ihmetys syksyllä kun vaikkapa perunat ovat niin rupisia.
    Puutarhan hoito ja kukkien kasvatus on hieno juttu, mutta siinäkin kuten kaikessa on monta puolta ja sen tasapainon löytäminen vaikka vain omassa puutarhassa on hyvin haastavaa.
    Tällaisia ajatuksia tänään täältä amatöörin pihalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molley, vanhat ja perinteiset tavat puutarhanhoidossa ja muussakin elämässä ovat yleensä hyväksi koettuja.
      Leudot talvet ovat yksi osasyy kaikkiin uusiin tauteihin ja ökkiäisiin.
      Maanviljelyssäkin joudutaan torjumaan yhä vain enemmän rikkakasveja, kun monet maanviljelijät ovat siirtyneet suorakylvöihin En ole mikään maatalouden asiantuntija, joten en tiedä mitä hyviä puolia suorakylvössä on.
      Mutta tosiaan me kotipuutarhurit voimme kääntää maan jo syksyllä ja antaa roudan tehdä osan kasvinsuojelusta. Ja tykkään itse myös kääntää syksyllä maan pienistä viljelylaatikoistani. Saa jotenkin kesän jotenkin muka pakettiin. Samalla yritän nyppiä rikkakasvien juuria myös pois. Keväällä on sitten mukava aloittaa puhtaalta pöydältä.
      Puutarhanhoito vaatii kokemusta. Vaikka lukisi kaikki maailman tiedon puutarhanhoidosta, kokemuksen kautta vasta oppii esim. omasta maastaan ja maalajistaan, miten kannattaa toimia. Lannoituksenkin tasapaino löytyy vasta kokemuksen myötä.
      Tämän vuoksi en haluaisi laittaa ammattipuutarhureita automaattisesti johonkin ylempään kastiin. Amatööri voi tietää jostakin asiasta paljon enemmän kuin kirjaoppinut ammattilainen. Vain kokemus tekee ammattilaisestakin, oikeasti ammattilaisen. Joten älä väheksy amatööriyttäsi tai vanhoja hyviä konsteja. :) Taidat oikeasti olla aika tekijä tässä puutarhanhoidossa. <3

      Poista
  12. Mielenkiintoisia tärkeitä aiheita, erityisesti kasvitautien ja tuholaisten leviäminen ja niiden torjunta. Kotimaista on hyvä suosia ja matkatuliaisten kanssa kannattaa olla varovainen. Aasianrunkojäärän tapaus on huolestuttava, sillä jos toukat ovat tulleet pakkausmateriaalina käytetyn puutavaran mukana, kuinka uusia tapauksia on mahdollista estää.
    Viherkatot sen sijaan ovat hieno trendi, näitä lisää! -Ritva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos aiheet olivat mielenkiintoisia.
      Aasianrunkojäärän tapaus tosiaan huolestuttaa ja mietityttää. Siksi on todella hyvä, että asioista on avointa keskustelua ja tiedotusta.
      Ja viherkatoista minäkin olen innostunut. Ajattelin, kokeilla sitä itselle, ihan pienimuotoisesti postilaatikkokatokseen.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!