sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen ilo


Narsissit ovat upeita pääsiäiskukkia. 
Varsinkin näin pääsiäisaamuun ne sopivat täydellisesti.
Taidan muutenkin olla aivan hullaantunut narsisseihin
ja niiden lukemattomiin upeisiin lajikkeisiin.
Näistä ruukkunarsisseista on onneksi iloa pidemmäksi aikaa,
kun sipulit voi istuttaa kukinnan jälkeen omaan puutarhaan. 

 narsissi
Narcissus ´Apricot Swirl`
スイセン



  narsissi
Narcissus ´Geneve`
スイセン


  
Narsissit symbolisoivat hyvin pääsiäisaamua
ja kevättä. 
Niiden katse on kohti valoa ja aurinkoa. 

  narsissi
Narcissus ´Westward`
スイセン



Mikä sinun lemppari narsissi on?
Olisi kiva kuulla vähän vinkkejä jo ensi syksyä varten, 
kun hankkii kukkasipuleita ensi kevään kukintaa varten. 



Näiden narsissien välityksellä haluan toivottaa teille 
pääsiäisen iloa ja 
toivoa!

Näistä postauksista löytyy myös pääsiäisaiheita:




Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

22 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Ihania narsisseja <3 En kyllä todellakaan osaa sanoa, mikä on lempinarsissini! Seuraan suurella mielenkiinnolla, mitä vinkkejä saat muiden kommenteista. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  2. Onpas kauniita. Narsissejako löytyy kerrottuinakin.

    Minäkin ostin eilen pienen narsissin ruukussaan ja heti tuli Pääsiäisolo.
    Kukat kuuluvat ehdottomasti erilaisiin juhlahetkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Narsisseista tulee tosiaan heti pääsiäisolo. Ja kukat viimeistelevät juhlan kuin juhlan. olisi aika kolkkoa, jos ei olisi kukkia ollenkaan.

      Poista
  3. Onpa kauniita kuvia erilaisista narsisseista. Narsissit todellakin kuuluvat pääsiäiseen. Minun värini on perinteinen keltainen. Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! <3
      Narsissit kuuluvat tosiaan pääsiäiseen ja niin myöskin keltainen väri.
      Minä en yleensä keltaisesta oikein välitä, mutta en tiedä onko se tämä kevät vai korona vai mikä, mutta nyt olen aivan ihastunut keltaiseen.

      Poista
  4. Minulla kukkivat myös Geneve ja Westward. Mökille ajattelin istuttaa ne jo heti kukinnan jälkeen...jos suostuisivat ensi keväänä sitten kukkimaan siellä. Leppoisaa pääsiäisen aikaa! Ps. Mitä sinun aitoviikunallesi kuuluu? Talvetit sisätiloissa ja minä omani lasitetulla parvekkeella pakkaspeitteen alla. Minun aitoviikunassani on muutamia lehdenalkuja ja silmuja vihertää muitakin. Ihan kokonaan en ole vielä uskaltanut luopua yöpeittelystä, sillä jostain luin, että näille monivuotisille juuri lämpötilavaihtelujen sahaavuus on haitallisinta. Niinpä yöksi olen heittänyt viikunan harteille harson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just toi on musta ihan parasta näissä sipulikukissa, että ne voi hyödyntää kukinnan jälkeen omassa puutarhassa. On ihana, etteivät ne ole ihan kertakäyttökasveja.

      Kiitos kysymästä, mutta mun aitoviikunalleni kuuluu tosi huonoa. Se on nyt kompostostissa tekeytymässä mullaksi. Oli aivan kuollut ja oli pakko luovuttaa. Meillä oli hieman hankala talvi, kun olimme itse pois täältä ja kastelijat kyllä hoitivat hyvin kasveja. Luulen kuitenkin, että lakkasivat kastelemasta aitoviikunaa, kun se oli lehdetön. No, kokeilen ensi kesänä uudestaan ja talvetan sen ehkä autotallissa.
      Nimittäin olen aivan onnessani, kun neidonhiuspuuni teki uudet lehdet talven jälkeen. Se talvehti pelargonien kanssa autotallissa.
      Ihanaa, kun sun aitoviikunasi selviytyi talvesta. Ja mahtava tieto tuo, että pakkaspeitteellä peitettynä se selviää myös lasiteltulla parvekkeella. Seurasin Espanjassa, kuinka ihan kuolleen känkkärän näköiset viikunapuut alkoivat tulla lehteen helmikuun loppupuolella. Kasvun ihme näytti sielläkin niin suuremmoiselta, vaikka ympäri vuoden onkin paljon vihreää.

      Poista
    2. No voi harmi, että aitoviikunasi ei selvinnyt. Kannattaa tosiaan kokeilla uudestaan, veikkaan, että samat olosuhteet kuin ginkolle sopivat myös viikunalle. Jostain vain luin, että jos haluaa aitoviikunan tuottavan satoa, sillä pitäisi olla pimeä kautensa. Tiedä sitten, miten on, mutta minulle siinä tärkeintä ovat ne ihanat lehdet. Omani muistuttaa vähän enemmän pensasta kuin puuta, joten muoto ei ehkä ole ihan sellainen kuin haluaisin, mutta nyt täytyy pitää peukkuja, että onnistun sen kanssa tästä eteenkinpäin. Vähän näyttää eka avautuva lehti kärsineeltä, olisiko kuitenkin kylmä puraissut jossain vaiheessa. No, laitan kuvia, jos saan sen pysymään hengissä.

      Poista
    3. Luulen myös, että autotalli voisi olla parempi vaihtoehto. Ja olisi täällä sisälläkin ollut ehkä paremmat vaihtikset, jos olisin ollut itse seuraamassa sen kuntoa talvella.
      Toivon sun viikunalle pitkää ikää! Olisi mahtava, kun se kasvaisi oikein kunnon kokoiseksi.
      Jään odottelemaan sun kuvia! <3

      Poista
  5. Rakastan narsisseja. Silloin kun isäni vielä eli, hän toi joka vuosi minulle synttärilahjaksi narsisseja ja niitä olenkin istutellut tuonne meidän takapihalle.
    En ole livenä nähnyt vielä tuollaista aprikoosin väristä narsissia, se on niin kaunis <3
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana muisto narsisseista ja isästäsi. Ja ihana, että ne jatkavat elämäänsä sun takapihalla muistona isästäsi.
      On jännä, miten kaikki kasvit tuovat jonkun rakkaan ihmisen mieleen. Minulle tulee narsisseista mieleen rakas Eeva-tätini, joka oli mummoni sisko. Hänen pihassaan kasvoi useita narsissilajikkeita ja paljon. Se oli aina niin kaunista katseltavaa.
      On mahtava, kuinka narsisseissakin on monia eri sävyjä. Itselläkin on ekaa kertaa tuollainen aprikoosin värinen lajike. Aion istuttaa sen omaan puutarhaan ja toivon, että se viihtyisi.

      Oikein hyvää uutta viikkoa ja voimia arkeen!

      Poista
  6. Oih, mie tykkään kyllä varmaan kaikista narsisseista, ne on niin omia persooniaan joka lajike. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Rumaa narsissia ei ole varmasti olemassakaan.
      Eri lajikkeilla on tosiaan omia persoonia.

      Poista
  7. Narsissit on niin ihania! <3 Mä olen jotenkin vähän myöhäisherännyt narsissien suhteen ja vasta tutustumassa niihin. Yksi puutarhani vanhoista (ajalta ennen minua) on runoilijanarsissi (Narcissus poeticus), jonka jo nimi hurmaa. toinen, jota ei vielä ole, mutta on pakko saada on virvanarsissi. Näin sellaisen ensi kertaa livenä 2016 Japanissa, Naoshiman saarella, jossa ihmettelin sitä tien vierustalla ja otin muistoksi kuvankin. Silloin mietin mikä se mahtoi olla, eipä tullut narsissi lainkaan mieleen.

    (haha, sain kuin sainkin Japanin tungettua tähänKIN aiheeseen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minäkin olen ihastunut narsisseihin vasta viime vuosina. Tykkäsin ennen vain tulppaaneista, mutta nyt taitaa asia kallistua enemmän narsisseihin, varsinkin puutarhassa. Narsissit leviävät ja ovat pitkäikäisiä iloja, kun taas monet tulppaanilajikkeet hiipuvat yhden kukintakevään jälkeen.
      Runoilijan narsissi on yksi minunkin suosikeistani. Sitä kasvaa täällä Vaahteramäellä. Se on jotenkin niin simppelin kaunis ja tosiaan jo nimikin hurmaa.
      Ihanaa, kun puutarhasasi kasvaa sitä ja on varmasti oikeaa vanhaa kantaakin.

      Tuo virvanarsissi minun piti oikein googlettaa. Muistan kuulleeni sen nimen aiemminkin, mutta en ole koskaan nähnyt sitä. Se on ihana, eikä tosiaan ole tavanomaisen narsissin näköinen.
      Ja Japani on oikein aiheellista tunkea vähän joka väliin. Ja näin kukissa ja muissa aihepiireissä se lisää mielenkiintoa aina huimasti. Ja sulla on vielä aito muisto Japanista ja virvanarsissista. Sun on ehdottomasti ainakin saatava se. Vinkkaa, jos löydät sen jostain.

      Poista
  8. Mun lempparinarsissit ovat sellaisia pieniä, historiallisia. Nimiä ei nyt valitettavasti tule mieleen.
    Vaikka onhan nämä isokukkaisetkin upeita ilmestyksiä!
    Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo historiallisuus tuo aina lisää arvoa ja mielenkiintoa kasveihin. Aikoinaan ne Else ja Vesa Leivon Tulppaanien lumo näyttelyt olivat niin herkullisia juuri tuon historiallisuuden takia.
      Kuolaan heidän kirjaansa vieläkin usein. Myös Roution Sailan Kukkia sipuleista on aivan mahtava tietoteos ja avaa myös ikkunoita monien kasvien historiaan.

      Poista
  9. Ihanat kuvat! Narsissit ovat kauniita kaikki, kerrattuihin olen ihastunut, mutta kukka on usein niin painava, että varsi ei jaksa kannatella koreaa kukkaa ja sekös harmittaa. Mutta sitten on hyvä syy poimia kukka maljakkoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! <3
      Joo, monesti varsinkin kerrattujen narsissien kukat ovat niin painavia, että alkavat nuokkua. Toisaalta se tuo sellaista kivaa rentoutta kasveihin, kun kaikki eivät tökötä suorassa kuin tinasotilaat. Ja tosiaan silloin on hyvä syy leikata kukkia maljakkoon. Niin minäkin tein, kun osa kukista alkoi römpsähtää, mutta osa oli vielä kauniina ja freeseinä.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!