maanantai 26. kesäkuuta 2017

Etupihalla


Vaahteramäen etupihalla vallitsee aika 
perinteinen suomalainen puutarhameininki.
Etupihan nurmikolla on vastakkainistuttava keinu,
perennapenkin, syreenien ja juhannusruusujen katveessa.
Suuret pihakoivutkin kuuluvat suomalaiseen pihapiiriin.

 Etupihan istutukset ovatkin niitä ensimmäisiä istutuksia,
joilla aloitimme puutarhan rakentamista.
Pihatie on ympyrä,
jonka väliin jää tuo keinun alue.
Näimme mieheni kanssa sielumme silmin talon etupihan juuri tällaisena,
kun aloitimme puutarhan suunnittelun.
Ja tuo keinu kuului ehdottomasti kummankin mielestä kuvaan.
Haaveilin keinuvani syreenin tuoksussa ja katveessa,
ja vasta nyt tuo haave alkaa toteutumaan.
Syreenit ovat hitaita kasvamaan,
ja ensimmäisistä istutuksista taitaa olla vierähtänyt jo 13 vuotta.

 Taivas on uhkaavan näköinen,
niin kuin se on ollut koko juhannuksen seudun.
Välillä aurinko on paistanut upeasti,
ja aivan silmänräpäyksessä sää on muuttunut rankaksi sateeksi.

juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ
Kylmän kevään ja alkukesän ansiosta,
juhannusruusujen kukinta osui kuitenkin täydellisesti nappiin.
Monesti juhannusruusut ovat ehtineet jo kukkia juhannukseen mennessä.
Viileä sää pidentää entisestään näiden huumaavien kukkien nautintoa.
Yleensä juhannusruusujen kukinnan jälkeen minulle tulee valtavan haikea olo.
Iskeytyy tajuntaan, että ne kukkivat vasta vuoden kuluttua seuraavan kerran.
Onneksi puutarhassa on koko ajan jotain ihailtavaa,
mutta juhannusruusut ovat yksi odotetuimmista ihanuuksista.


pihasyreeni
Syringa vulgaris 
ライラック
 Perinteiset pihasyreenit kuuluvat myös ehdottomasti suomalaiseen puutarhaan.
Niiden ja juhannusruusun tuoksussa voisi huumaantua.




Rehevällä tontillamme nurmikko on yksi helppohoitoisimmista vaihtoehdoista.
Nurmikko luo myös avaruutta ja tuo istukset paremmin esille.
Rinteessämme on sitten enemmän villiä ja ryöpsyävää menoa ja meininkiä.
Tällä hetkellä siellä onkin ehkä hieman liiankin villiä menoa.
Seuraavaat puutarhapuuhat ovatkin pelkkää kitkentää ja saksimistakin.
Etupihalla pärjää pienemmillä hoitotoimilla.

 morsionruusu
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Juhannusmorsian`
Myös juhannusmorsiamen herkät kukat sulostuttivat juuri ajallaan keskikesän juhlaa.

Tästä lähtee käyntiin mahtava kukkaloisto,
kun muutkin ruusut ja perennat avaavat nuppunsa.
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

24 kommenttia:

  1. Ihanassa kukassa nuo Juhannusruusut. Kerrankin oikeaaikaisesti. Meidän mökillä ne olivat viikonloppuna ihan nupussaan vielä. Harmittaa jos kukkivat siellä omia aikojaan, enkä edes ehdi nähdä niitä. Hyvin ovat syreenit kasvaneet ja muutenkin etupiha on rehevöitynyt ihanasti näinä vuosina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusut ovat niin ihania, ja olisi niin ihana, että ne kukkisivat tänä vuonna pitkään. Toivottavasti näet mökkisi juhannusruusut ja ehdit myös nauttia niistä. Pitäisi varmaan säätää vuotuinen hiirenkorva- sekä juhannusruusuloma, että saisi kaiken irti noista ohikiitävistä hetkistä.
      Sä muistatkin varmaan meidän pihan alkuajat, silloin oli aika laakeeta ja aakeeta, eikä oikein mitään suojaa ollut ollenkaan. Nautin todella paljon, kun nyt voi olla ikään kuin puutarhan sisällä.

      Poista
  2. Ihana tosiaan tuo perinteinen suomalainen piha, valloittava! Ja mitäpä sitä klassikkoa muuttamaan, tuo on niin täydellinen näkymä maalaismaisemaan kuin voi olla. Kutsuva ja kotoisa.
    Juhannusmorsiamen kukkien sävy on todella söpö. Sitä minulla ei olekaan, mutta Papula on hyvin samantapainen, ja se vasta pullistuttaa nuppujaan - ihanaa, että on mitä odottaa. Se on vasta pieni puska, mutta riippukeinu on jo asennettu sen viereen, jotta tuoksusta voi nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään monenlaisista tyyleistä, mutta meidän taloomme ja maalaismaisemaan sopii parhaiten tällainen aika perinteinen meininki. Olen kyllä joskus sanonut, että meillä vallitsee Vaahteramäkeläinen tyyli. Rinteessä ja takapihalla on sitten hieman kaikenlaista tyyliä ja fiilistä. Mutta tärkeintähän on, että itse tykkää vaikka ei olisikaan mitään tyylipuhdasta suuntausta.
      Minullakin on papulanruusua muutamassa kohdassa, mutta kukat ovat myös tiukasti nupulla täälläkin. Papula on yksi ehdottomista lemppareistani. Haaveilin siitä kauan, mutta en löytänyt sitä mistään. Mieheni yllätti minut, ja oli tilannut silloisesta Kauppilasta kuusi papulaa mulle synttärilahjaksi vuosia sitten. Hän ei yleensä muista kasvien nimiä, mutta tämä papula-haave oli jäänyt hänellekin mieleen.
      On ihana, kun pimpinellaruusujenkin kukintaakin saa nauttia eri ruusujen kanssa pitemmän aikaa.
      Nautinnollisia hetkiä riippukeinussa, Papulan tuoksussa! <3

      Poista
  3. Isoon puutarhaan nurmikko ehdottomasti kuuluu tuomaan avaruutta, kuten sanoitkin. Teidän pihassanne on paljon vanhasta suomalaisesta kartanomiljööstä tuttuja elementtejä. Ajotie, joka kiertää sisääntuloon, oli joskus unelmani ja toiveeni. Pienelle tontille sellaista ei voinut toteuttaa.
    Juhannusruusu kukkii tänä vuonna upeasti, kuten tekivät alppiruusutkin. Toivottavasti nämä toinen toistaan seuraavat rankkasateet ja kova tuuli eivät vie hyvin alkanutta kukintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmikko on ehkä aikaavievin puutarhanosa, mutta meillä se on myös toisaalta helppohoitoisin. Välillä haaveilin oikein suljetusta pihasta, johon johtaisi vain yksi pieni tie, jossa olisi portti. Mutta meidän puutarhaamme sellainen ei jotenkin soveltunut ja toimivuuden kannaltakin tämä ympyrä on loistava juttu. Mieheni ja minunkin työni vuoksi, tänne täytyy päästä helposti pakettiauton ja peräkärryn ym. kanssa, joten tilaa täytyy olla. Alkuvuosina varsinkin kärsin valtavasti jotenkin liiasta avoimuudesta. Tuntui, ettei omaa pihaa ja puutarhaa ole olenkaan, vaan kaikki on yleistä aluetta. Mutta nyt kun kaikki kasvit ovat kasvaneet, ei samanlaista tunnetta enää ole. Pitäisi päinvastoin alkaa raivailemaan liian ahtaita soppia. Näin se puutarha muuttuu ajan saatossa, eikä hommat lopu.
      Nyt on tosiaan ollut mahtavaa kukintaa alppiruusuissa, syreeneissä ja pensasruusuissa. Ihme kyllä kukat ovat pysyneet kauniina, vaikka täällä vettä on tullut kuin saavista kaataen ja tuulikin on ollut kuin syysmyrskyissä. Kasvit ovat ihmeellisen sitkeitä tyyppejä.

      Poista
  4. Vastakkainistuttava pihakeinu, juhannusruusut ja syreenit. Mitä ihanampaa ja Suomen suveen ja keskikesän juhlaan kuuluvampaa voisi enään ollakaan.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo elementit todella kuuluvat meidän kesään ja tuovat sellaisen turvallisen tunteen, vähän mummolafiiliksen.

      Poista
  5. Perinteisessä pihapiirin tunnusssa on jotain niin nostalgista ja levollista. Juhannusruurut, syreenit ja lyhyeksi ajettu nurmi ovat parhautta. Meidänkin yläpiha edustaa tätä perinteisyyttä ja levollisuutta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihana, kun on suuri puutarha, niin voi vaihtaa vähän tunnelmia. Teillä on pala Ranskaa potagerissanne ja vähän Englantiakin, sekä ihanaa metsäpuutarhaa, Suomalaisen perinnemaiseman lisäksi. Olette hienosti yhdistäneet ne kaikki.
      Ja tuo levollisuus on ihanaa, ehkä juuri sitä meidän suomalaisten sielunmaisemaa. Siinä sielu ja ruumis lepääntyy.

      Poista
  6. Jyväskylässä juhannusruusut ovat vieläkin nupulla. En muista että että näin olisi ennen käynyt, yleensä ne kukkivat ennen juhannusta.

    Kiitokset kivasta blogista!

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäät blogista, tervetuloa vaan vierailulle aina tänne!
      Minäkin yleensä jännitän, ettei juhannusruusujen kukinta ehdi mennä juhannukseen mennessä ohitse. Tänä vuonna siitä ei ole pelkoa. Meillä kasvaa juhannusruusua myös alapihalla. Siellä on hieman varjoisampaa, ja ne ovat tiukasti nupullaan. On ihana, kun eri kasvuapaikkojen avulla saa kukintaa pidennettyä. Teilläkin on tuo ihanuus edessäpäin.

      Poista
  7. Juhannusruusu ja syreenit ovat perinnekasveja parhaimmillaan, molempia on pihassa oltava. Olin aikoinani ihan pöyristynyt ettei tässä pihassa kasvanut juhannusruusua. Heti oli saatava oma pensas. Nurmikosta olen samaa mieltä, sitä pitää olla edes vähän tuomassa avaruutta ja kontrastia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, teille tosiaan kuuluu ehdottomasti juhannusruusu ja muut perinnekasvit. Onpa hyvä, että korjasit tuon pöyristyttävän puutteen. Se oli ihan kulttuuriteko. Tai kulttuuritekoa on talon ja puutarhan vaaliminen kokonaisuudessaan. Upeaa, että ostitte talonne ja pidätte siitä niin loistavaa huolta.

      Poista
  8. Tänä vuonna olen ihastellut juhannusruusujen (juhannusmorsian) kukintoja, ovat olleet upean runsaita. Muutaman kuvankin kävin naapurin pensaasta nappaamassa.
    Teillä on kyllä kaunis pihapiiri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Outi!
      Juhannusruusut ovatkin niin ihania maljakossa! Tuoksu on niin huumaavan ihana, joten sitä on tuotava kyllä sisällekin. Nyt taitaa olla oikea kukkien vuosi. Tuntuu, että niin monet kasvit kukkivat tänä vuonna erikoisen upeasti.

      Poista
  9. Sain sinulta idean tehdä pienen mehikasvinurkkauksen. Hyvässä alussa ovat! Toivottavasti alue laajanee ja pärjäävät myös talven yli. Kiitos ideasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuinka kiva kuulla! <3
      Minäkin olen niin iloinen omasta mehikasvinurkkauksestani. Nurmikko oli aina tuossa kuumassa ja kuivassa nurkkauksessa todella säälittävä, mutta mehikasvit kukoistavat ja ovat aina kauniita.
      Täytyykin tulla tutkailemaan blogistasi, oletko laittanut nurkkauksestasi kuvia.

      Poista
  10. Kauniisti kukkii teillä juhannusruusu. Meillä Kainuussa odotellaan vielä kukintaa. Pihasyreeni vadta aloittelee. Niin myöhässä kaikki tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kaikki on niin myöhässä. Mutta toisaalta kaikki ihana on vielä edessäpäin. Se on aina jollain tavalla kutkuttavan ihanaa.

      Poista
  11. Pihanne näyttää todella suomalaisen maiseman perinteistä kauneutta, ja juhannusruusun voittanutta on vaikea löytää! Minä olen jo kahdesti heittänyt juhannusruusuni pois, kun olen aina onnistunut saamaan nuput täyteen toukkia, jotka söivät ja katkoivat nuput ennen kuin ehtivät aueta, toinen oli varjommassa, toinen aivan auringossa, samoin kävi morsiusruusulle... Mutta koko ajan haaveilen istuttavani niitä uudelleen... Onneksi mieskullan pihamaalla juhannusruusut stten kukkivatkin joten kukinnan ajan asustelen siellä:) Ruusuntuoksuista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi harmi, jos ökkiäiset ehtivät katkomaan nuput ennen aikojaan.
      Luulen, että ruusujesi tuholainen on vattukärsäkäs. Se munii kukkanuppuihin ja puree sitten nupun poikki. Toukat kehittyvät ja koteloituvat kuivuneen nupun sisällä.
      Torjunta-aine voisi auttaa. Sitä kannattaa ruiskuttaa heti, kun oireita ilmenee.
      Mutta ihana, jos voit ihailla mieskultasi pihamaalla juhannusruusuja.
      Ihanan ruusuntuoksuista viikkoa myös sinulle! <3

      Poista
  12. Ihan mahtavaa, kun voi olla erilaisia alueita puutarhassa (terveisin pienen puutarhan omistaja :)). Todella kaunis tuo perinteinen suomalainen, vaikka tykkäänkin niin monesta erilaisesta, niin onhan se nyt vaan niin nostalginen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isossa puutarhassa on tosiaan se hyvä puoli, että saa luotua erilaisia fiiliksiä ja tiloja. Mutta onhan sunkin puutarhassa pala suomalaista puutarhaa, japanilainen nurkkaus, jotain ruotsalaistakin ja englantilaista.... Afrikka ja Etelä-Amerikka vaan puuttuu... ;)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!