perjantai 20. toukokuuta 2016

Syysleimun jakaminen

syysleimu
Phlox paniculata
フロックス

Etupihan kukkapenkki on ensimmäisiä istutusalueita täällä Vaahteramäellä.
Istutusalue muodostui aika luontevasti olemassa olevien pihlajien ympärille.
Keskellä on myös suuri kivi, jota ei olisi saanut pois edes kaivurillakaan.

Tein ensimmäisinä vuosina istutuksia todella pienellä budjetilla.
Omenapuita ja marjapensaita lukuunottamatta, 
kaikki muut kasvit ovat jakotaimia ystäviltä ja sukulaisilta.
Etupihan kukkapenkin kaikki taimet ovat saatuja.
Niin myös syysleimu.
Sain sen alun rakkaalta tädiltäni.
Myös mummolassani oli aina syysleimuja, eli lokseja, 
kuten mummoni niitä nimitti.
Istutin syysleimun vuonna 2004.

 Syysleimuja suositellaan jaettavaksi noin viiden vuoden välein,
 jottei niiden kukinta ehdy.
Meillä sitä ei ole jaettu kuitenkaan koko aikana eli 12 vuoteen.
Pari vuotta sen yleensä runsas kukinta on ollut heikompaa,
ja olen suunnitellut sen jakamista jo viime kesänä.
Nyt kuitenkin tuli oikeasti jo pakottava tarve sen jakamiselle.
Taimet olivat enää harvassa ja heikon näköisiä.
Maassa on silputtuja viime vuoden varsia ja vuohenputkea.
Etualalla on tuoksukurjenpolvea, 
joka muistuttaa kauempaa jopa tuota vuohenputkea.

 Kaivoin syysleimun taimet maasta ylös
ja poistin myös kaikki rikkakasvit, mitä vain näin.
Maa oli todella kuohkeaa ja hyvämultaista.
Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä märkää sanomalehteä 
vanhan mullan päälle.
Sanomalehti maatuu noin vuodessa 
ja sen jälkeen harva rikkakasvi jaksaa enää nousta juuristosta.

 Syysleimujen kohta oli hieman kuopalla, joten siihen mahtui runsaasti uutta multaa.
Laitoin ensin maatunutta hevosenlantaa ohuen kerroksen sanomalehtien päälle 
ja sitten vielä puhdasta puutarhamultaa neljä säkillistä päälle.

 Jaetut syysleimun taimet istututin kuohkeaan, uuteen kasvualustaan.
Tässä penkissä minulla on myös kärhöjä kiipeilemässä pihlajien runkoja pitkin.
Tuossa vasemmalla keskellä näkyy pihlajan tyvellä tuollainen vähän kuin olkikasa, 
se on lumikärhö (Clematis x fargesioides, ´Paul Farges `, ´Summer Snow`).
Leikkaan sen alas joka kevät ja se ehtii kasvaa kesän aikana 5-7 m korkeaksi 
ja kukkii upeasti, aivan lumen tuloon saakka.
Vasemmalla on jalokärhö (Clematis ´Blue Angel`),
jonka rinnalle istututin alkukesästä kukkivan 
tarha-alppikärhön (Clematis ´Alpina Plena`).
Kuvan ulkopuolella kukkapenkissä kasvaa myös tavallinen alppikärhö (Clematis alpina).

Jalokärhöjen juuripaakku kannattaa istuttaa noin 15 cm syvyyteen maan alle, 
pohjoisessa jopa 25 cm syvyyteen.
Mutta alppikärhöt voi istuttaa entiseen kasusyvyyteensä. 
Juuripaakun päälle voi laittaa muutaman senti multaa.

tarha-alppikärhö
Clematis ´Alpina Plena` 
クレマチス

Toivottavasti perintöperennani jatkaa kukoistustaan jakamisen ansiosta.
Mietin jo hetken, laittaisinko jonkin pensaan tähän kohtaan syysleimujen tilalle. 
Mutta syysleimut kuuluvat puutarhaan ja 
ne tuovat ihania muistoja lapsuudesta.
Täältä voit lukea, mitä muistoja minulle tulee niistä mieleen.

Kaunista ja mukavaa viikonloppua!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

16 kommenttia:

  1. Meillä leimut kärsivät talvesta. Monta on hävinnyt kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi harmi!
      Jännä, miten moni yleensä kestävä kasvi on harmillisesti kuollut viime talvena.

      Poista
  2. Hyvä postaus leimuista. Pitääkin nostaa ne ylös ja jakaa, sillä ne ovat jo melko tiheitä kasvustoja. Tuo sanomalehti vinkkisikin täytyy testata samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postaus inspiroi!
      Aika äkkiä ne leviävät ja täyttävät kasvutilansa. Siksi niitä on kautta aikojen ollut melkein joka pihassa. Jakotaimia on sitten annettu ystäville ja naapureille istutettaviksi.
      Kokeile ihmeessä sanomalehtiä, noin teen yleensä omaan pihaan kohopenkkienkin pohjan. Sanomalehti tukahduttaa jopa nurmikonkin.

      Poista
  3. Tuo sanomalehti ennen multaa olikin ihan uusi juttu minulle, kuulostaa hyvältä.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sanomalehti on todella monikäyttöinen juttu. Puutarhassa sitä voi käyttää maatuvana suodatinkankaana.

      Poista
  4. Meillä koettiin myös leimujen katoamista, mutta onneksi osa säästyi. Kyllä syysleimuja täytyy olla puutarhassa, niiden kukkien tuoksukin on iltaisin niin ihana! Kyllä tuolla systeemillä leimut taas pääsevät hyvin alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi harmi jos teilläkin oli leimukato. Viime talvi oli kyllä ärsyttävä.
      Syysleimut tosiaan kuuluvat suomalaiseen puutarhaan, siinä missä syreenit ja juhannusruusutkin. <3

      Poista
  5. Miten lohdullista kuulla jonkun muunkin aloittaneen pienellä budjetilla ja nyt piha on noin upea..kyllä omanikin siis vielä valmistuu..!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä melkein jokainen aloitta pienellä budjetilla. Talon rakentaminen tai talon osto osuvat yleensä ruuhkavuosiin ja silloin rahaa ja aikaa tuntuu olevan vähiten melkein jokaisella.
      Mutta kyllä pienellä budjetilla pääsee myös hyvään lopputulokseen.
      Siinä kohtaa, missä rahaa ei ole valtavasti, mielikuvitus saa tilaa temmeltää! :)

      Poista
  6. Aloitin viime vuonna kukkapenkkien perustamisen ja syysleimut olivat minullakin pionien ohella ensimmäisiä kasvihankintoja :)
    Tarha-alppikärhösi on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mainitsin tuolla aikaisemmin, että syreenit ja juhannusruusu kuuluvat leimujen kanssa suomalaiseen pihaan. Mutta niiden joukkoon kuuluu ehdottomasti myös pionit! <3 <3
      Minäkin olen jo monta vuotta haaveillut tuosta valkoisesta tarha-alppikärhöstä. Vihdoin sain toteutettua haaveeni. :)

      Poista
  7. Mulla talavi vei melekee kaikki leimut. Leimupenkki oliki uuristusta vailla. Nysse onki helappua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voi että! Mikä niitä leimuja on oikein kaikilta viennyt. Meillä ei leimuja hävinnyt, muita kestäviä kasveja kylläkin.
      Toivottavasti, edes joku leimusi säästyi!

      Poista
  8. Meilläkin katosi iso osa leimuista, jopa noita valkoisia jotka ovat kasvaneet tässä iät ja ajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo valkoiset ovat juuri niitä vanhoja ja kestäviä. Kyllä on oikeasti ihmeellinen talvi ollut...

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!