sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Operaatio vuohenkello ja muita hoitotoimenpiteitä

*GreenCare yhteistyöpostaus

vuohenkello
Campanula rapunculoides
ハタザオギキョウ

Mikään kasvi ei ole hankala, kunhan se on oikeassa paikassa.
Valitettavasti esim. vuohenkellon paikka ei todellakaan ole etupihan kukkapenkissä.
Metsänreunassa ja niittymäisillä paikoilla se on parhaimmillaan, niinkuin yläkuvassa.

Nämä sisäänkäynnin kummallakin puolella sijaitsevat kukkapenkit 
istutin ensimmäisten istutusten joukossa, kesällä 2004.
Kasveiksi halusin vanhanajan perinneperennoja.
Koska sain kaikki kasvit ystäviltä ja sukulaisilta tähän penkkiin,
joukkoon pääsi myös vuohenkello.
Tykkäsin ja tykkään edelleenkin sinisestä. Ja tämä kellokukka sulatti sydämeni.
Mutta arvatkaapas, kuinka kävi jo muutaman vuoden kuluttua?
Vuohenkello valtasi koko kukkapenkin.
Olen poistanut sen tästä penkistä jo yli viisi vuotta sitten.
Mutta aina se vaan tulee esiin joka kevät. 
Kesällä saan sen pysymään pois kovalla kitkemisellä.

Tänä keväänä se ponnahti ilmoille elinvoimaisempana kuin koskaan.

Eikä ihme, sen juuret ovat kuin porkkanoita.
Ja ne sijaitsevat todella syvällä.

 Ryhdyin tänään tosi toimiin.
Tämä istutusalue ärsytti todella paljon ja joka päivä.
Kahdeksan kottikärryn jälkeen, tilanne näytti jo paremmalta.
Kaivoin vanhaa maata pois, niin syvältä kuin juuria tuli vastaan.

 Lisäsin ensin pohjalle taas hevosenlantaa.
Sen jälkeen kuusi säkkiä GreenCaren puutarhamultaa.
Ja päälle vielä kaksi säkillistä GroBiootti istutusmultaa.
 *Istutusmulta sisältää luonnonkompostia ja GroBiootti™ -hyötymikrobeja. 
Hyötymikrobit lisäävät juuriston kasvua ja parantavat kasvin juurtumista. 
Hyvinvoiva juuristo pystyy hyödyntämään paremmina kasvualustan ravinteet,
 jolloin kasvin kasvu ja elivoima lisääntyvät.
*Suora lainaus GreenCaren nettisivuilta


lehtoakileija
Aquilegia vulgaris 
オダマキ尋常性

Halusin pitää tämänkin istutuksen alkuperäisen näköisenä.
Siksi en tehnyt kasviuudistuksia.
Ennen varsinaista kaivuuta otin talteen lehtoakileija
ja valkotähkän (Liatris spicata ´Alba` リアトリス) taimet, vuohenkellojen seasta.
Sen sijaan tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum ´White Smell` フウロソウ) 
taimet heitin pois, 
koska minulla oli toisessa paikassa niitä jaettavaksi tähänkin paikkaan.
Lehtoakileijalle ja tuoksukurjenpolvelle tämä aika kesästä on huono jakamisajankohta.
Mutta nämä kasvit olivat hätää kärsimässä joka tapauksessa. 
Ehkä niillä on nyt paremmat selvitytymismahdollisuudet.

Kanttasin myös nurmikon reunan.
Haluaisin laittaa kaikkiin istutusalueisiin kiveykset nurmikon ja istutusten väliin.
Mutta meillä on niin paljon istutusten reunuksia, joten se homma on jäänyt.
Yritän pitää tämän reunan kanttauksella kurissa.

 Näillä helteillä kastelu on todella tärkeää.
Kastella kannattaa kerralla kunnolla ja pitää vaikka pari päivää sitten taukoa.
Näin juuret tunkeutuvat syvälle.

Tänä keväänä aikaa on mennyt todella paljon kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin.
Osa hoidontarpeesta johtuu puutarhan iästä ja osa viime talven talvituhoista.
Onneksi talvituhot eivät kuitenkaan olleet niin pahat, kuin aluksi luulin.
Monet hortensiat, jouluruusut ja ruusut ovat jo osoittaneet elonmerkkejä.

Tarhakurtturuusu Ritausmassa (Rosa rugosa ´Ritausma`) oli todella paljon kuolleita versoja,
mutta leikkaamalla ja kasvualustan siistimisellä, se alkoi näyttää heti terveemmältä.

Ritausmaa kasvaa ihanan japaninkirsikan (Prunus serrulata ´Kanzan`桜 カンザン) alla.

Olen kauhuissani käynyt joka päivä katsomassa, veikö talvi kauniin puumme.
Japaninkirsikka on vartettu jonkin tavallisen kirsikan perusrunkoon.
Muutama lehti ilmestyi tällä viikolla, varttamiskohdan alapuolelle.
Suunnittelin jo tekeväni siitä ihan tavallisen kirsikan, jos se on muuten kuollut.
Mutta tänään näin kaksi lehteä japaninkirsikan oksissa.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten se toipuu.

Tänä keväänä ei ole kannattanut hötkyillä.
Olen itsekin ehtinyt julistaa monen kasvin kuolleeksi, 
ja yhtäkkiä ne puskevat versoa joko juuristostaan 
tai ovatkin muuten kaikissa voimissaan.
Onneksi en ole ehtinyt kaivamaan mitään ylös.
Muutama kasvi on vielä kysymysmerkki.
Mutta täytyy vielä antaa niille armonaikaa.

  kärperön kirsikka
Prunus cerasus
さくら 桜 

Onneksi keitaamme kirsikka pysyi hengissä 
ja on ilahduttanut meitä todella runsaalla kukinnallaan.
Nyt osa kukista on jo hieman ruskettumaan päin.
Kohta terassi täyttyy kauniista, valkoisista terälehdistä.
Sekin on hurmaavaa.

Tein tämän postauksen toisella silmällä jääkiekkoa katsellen.
Jääkiekko ei valtavasti kiinnosta,
 mutta täytyyhän vähän olla selvillä, miten Suomi pärjää.
Ja hyvinhän ne pojat pärjäsivät, vaikkei voittoa tullutkaan.

Voimia uuteen alkavaan viikkoon!
Ainakin kaunista säätä on tiedossa.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.


24 kommenttia:

  1. Hah, niin tuntui hyvältä, että jota kuta muutakaan ei niin jääkiekko kiinnosta! Luulin olevani ainokainen. :)
    Toisella silmällä minäkin välillä vilkuilin kun selailin kännykällä pihajuttuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en muuta ottelua seurannut edes toisella silmällä. Jotenkin tuntui, että tuota loppuottelua täytyi vähän edes lumeeksi seurata.
      Kysyin kyllä siinä katsellessa mieheltä, että missäs nämä kisat oikein ovat? Se kertoi yleissivistykseni tason.
      Pihajutut jostain syystä on vähän kiehtovampia... :)

      Poista
  2. Rakastan kaikkia kellokukkia ja alkuvuosina istutin niitä kukkapenkkeihin. Ei olisi pitänyt! Vuohenkelloa ja peurankelloa on tosi vaikea kitkemällä hävittää. Tekemäsi täydellinen mullanvaihto taitaa olla ainoa keino ja minullakin suunnitelmissa, kun pari penkkiä pitää joka tapauksessa uusia. Pihan reuna-alueilla kellokukat saavat meilläkin rehottaa.

    Ihastuttavan kaunis tuo japaninkirsikan kukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, peurankello on toinen innokas leviävä. Se siementää aika tehokkaasti ja sitä löytyy vähän sieltä ja täältä.
      Meillä peurankello ei ole ollut niin riesa kuin tuo vuohenkello, ainakaan vielä.
      Pihan reuna-alueilla ne ovat tosiaan kaunneimmillaan, luonnon kellokukista puhumattakaan.

      Tuo japaninkirsikka on todella kaunis. Siksi sen menettämisen pelko harmittikin niin paljon. Mutta nyt siihen on tullut enemmän lehtiä. Joten en ole menettänyt vielä toivoani.

      Poista
  3. Aina noita harhalaukauksia välillä tulee. Itse tuskailen paraatipenkkiin istuttamani lehtosinilatvan kanssa. Ei toki tee tuollaisia juuria kuin vuohenkello, mutta siementaimia on joka paikassa, vaikka kuvittelee ne kitkeneensä. Sekin on parhaimmillaan hoidetun puutarhan ja luonnonmukaisemman tilan vaihtumakohdissa. Japaninkirsikka on hurmaava, toivottavasti tokenee talvesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtosinilatvasta ei meillä ole riesaa tullut. Vaikkakaan se ei pysy siellä missä olen sen istuttanut. Se siementää ja liikkuu paikasta toiseen.
      Monet vanhanajan perennat taitavat olla aikamoisia leviäviä. Siten ne ovatkin pysyneet vuosikausia suomalaisissa puutarhoissa. Niitä on jaettu talosta taloon.
      Onneksi täällä maalla on monenlaista tontin osiota. Voi laittaa osan rehottamaan johonkin vähän villistikin. Ja pitää paraatipenkit vähän enemmän hallinnassa.
      Minä alan jo vähän uskoa japaninkirsikan tokenemiseen....

      Poista
  4. Minulla on yhdessä penkissä vuohenkelloa, tuli saadun pionin mukana. Toistaiseksi on pysynyt kurissa mutta tänä keväänä näyttäisi olevan runsaampi kuin koskaan. Mietin ensimmäistä kertaa että taidan kitkeä vähän pois. Toisaalta tykkään vuohenkellosta kovasti.
    Rusokirsikkani yllätti, olin jo kaivamassa pois kun ajattelin sen kuolleen. Juurella näkyykin eloa, kaksi uutta vesaa. Puu on mikrolisätty joten uudet taimet ovat samaa kasvia, voi että miten riemuitsin vaikka nyt aloitetaankin sitten ihan alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä sitkeä sissi. Lähtee kasvuun ihan pienestäkin juuren palasesta. Niin se leviää myös muiden taimien mukana.
      Oiskohan viime kesän runsaat sateet antaneet monelle kasville lisävoimia. Monet kasvit ovat jotenkin rehevämpiä kuin ikinä ennen. Ehkä se vähän kompensoi menetettyjä kasviaarteita.
      Ihana, ettet menettänyt rusokirsikkaasi kokonaan. Parempi aloittaa edes pienestä alusta kuin ihan tyhjästä. Onhan sen juuristo jo voimakkaasti maan uumenissa, ehkä se lähtee voimalla uuteen kasvuun.

      Poista
  5. Minulla on myös vuohenkelloa, ja olen sitä kitkenytkin toisista paikoista pois. Mutta aina se jostain putkahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vuohenkello jaksaa yllättää. Sen lehdistön on oppinut jo aika hyvin tuntemaan... :)

      Poista
  6. Ääh, tuo vuohenkello on sitkeä tapaus. Sain sen omaa perennapenkkiin "kaupanpäällisenä" ja edessä on koko penkin remontti sen levittäydyttyä koko penkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa aikamonelle tullut tälläisiä kaupanpäällisiä.
      Toivottavasti saat pidettyä sen kurissa ja sopivan kokoisena.

      Poista
  7. Tykkään vuohenkellosta, mutta sopivassa ja nimenomaan ihan muista erillään olevassa penkissä. On se vaan jännää, että kun joku paikka ärsyttää, sen kunnostusta pitää miettiä ja kypsytellä. Kunnes koittaa ärsytyksen lakipiste ja sitten lähtee lapio heilumaan. Hyvännäköisen lopputuloksen sait aikaan ja kesän myötä vain paranee.
    En ole katsonut ainuttakaan jääkiekkomatsia. Äitini hoitaa sen puolen minunkin puolestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jännä kun joku paikka ärsyttää, tuntuu työ monesti ihan ylivoimaiselta. Ja siksi aloittamista siirtää ja siirtää. Kunnes tulee joku piste, ja ryhtyy toimeen. Ja huomaakin, ettei se niin ylivoimainen homma ollutkaan.
      Toivottavasti saan vuohenkellon häviämään tästä. Vaikka varmasti se on siementänyt tuonne kartiovalkokuusen juurelle ym. Jostain se putkahtaa, kun en koko lääniä nostanut ylös. Se olisikin ollut jo kaivurihommia.

      No, sullahan on ajanhermolla oleva Äiti. Sehän on hyvä, että tietää mistä kysyy tuloksia, jos haluaa niitä kuulla.

      Poista
  8. Meilläkin vuohenkello on tuttu kumppani parissa penkissä, mutta annan sen nyt kasvaa yhdesä rusopäivänliljan kanssa. Molemmat saapuivat meille lapsuuteni kesämaisemista ja sen verran siihen liittyy tunnetta, joten olkoon siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusopäivänlilja on tosiaan myös ihana perinneperenna. Se tuo varmasti monelle lapsuusmuistoja kotoa tai mummolasta.
      Minullakin on muutama muistokasvi puutarhassa. Vaikken niiden väristä niin välitä, haluan silti säilyttää ne hyvän fiiliksen tuojina puutarhassa.

      Poista
  9. Oho, teitpä kovan kaivuuhomman! Upea tuo terassinne kirsikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei se niin kova homma ollut onneksi kuin kuvittelin etukäteen. Maa oli onneksi aika pehmeää ja kuivana aika kevyttä.
      Terassin kirsikka on kyllä silmäterämme. Nyt senkin kukinta on jo tältä keväältä ohitse. Onneksi kirsikkavaihe ja ruskanväritys ovat tänä vuonna vielä edessäpäin. :)

      Poista
  10. Nyt on ollut tosiaan sellainen kevät, että kuolleeksi luulemia kasveja putkahtelee kuitenkin iloisesti yllättämään tarhuria. Vielä kuitenkin toivoisin niitä yllätyksiä tulevan lisääkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin epätoivoisesti odotan vielä joitain yllätyksiä. Onneksi, jotkut ovat jo yllättäneet iloisesti! :)

      Poista
  11. Joo, toi vuohenkello on paha ;) Kaunis kylläkin, mutta hirmuisa leviäjä :)

    VastaaPoista
  12. Olet tehnyt urakan tuon vuohenkellon kanssa. Meillä sitä alkaa olla joka nurkalla. On pitkä kukkapenkki odottamassa uudistusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perennapenkit kasvavat umpeen jotenkin niin salakavalan nopeasti. Aina joku paikka kaipaisi uusistusta...

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!