lauantai 24. marraskuuta 2018

Tuonenkielo

 tuonenkielo
Aspidistra elatior
ハラン

Upea ja graafisen kaunis tuonenkielo on tyylikäs vihersisustuskasvi.
Se taitaa olla monille tutumpi leikkovihreänä,
mutta on sitä on saatavilla huonekasvinakin.

Tuonenkielo on minusta kamala nimi kauniille kasville.
Mutta ei nimi kasviakaan pahenna, jos ei miestäkään.
Sitä kutsutaan myös issikaksi, vosikaksi, jokatalonjussiksi, 
suutarinkieloksi ja suutarinpalmuksi.
Jälkimmäiset nimet johtuvat siitä, 
että kasvi on niin helppohoitoinen, 
että jopa suutarit saivat pidettyä sen hengissä.
Netin syövereistä löysin selityksen myös tuolle kamalalle tuonenkielo nimelle.
Koska tuonenkielo pärjää todella vähällä valolla ja pärjää pimeimmässäkin paikassa,
se tuo valoa pimeyteen kasvamalla vaikka tuonelassa.
Tuo selitys hieman auttoi ymmärtämään kasvin nimeä.
En tiedä kuinka virallista tietoa selitys on,
mutta käy minun järkeeni ainakin hyvin.


Tuonenkielo on kotoisin Japanista.
Meillä se asustaakin Japani-huoneessamme, 
tuoden simppeliä kauneutta huoneeseen.

Tuonenkielon lehdet ovat ovat nahkeat ja pitkät 
tummanvihreät, ehkä hieman kieloakin muistuttavat.
Lehtien vihreys syvenee iän myötä. 
Tuonenkielosta on olemassa myös kirjavalehtinen muoto,
joka ei valitettavasti ole yhtä kestävä kuin tämä vihreä tuonenkielo.
Se voi kasvaa jopa noin 70 cm korkeaksi
ja yksi lehti saattaa elää useita vuosia.
Kasvi on muutenkin aika hidaskasvuinen sekä juuristoltaan pieni.
Hidaskasvuisuus on varmasti syy sen hieman heikkoon saatavuuteen.
Nimittäin se on myös hidaskasvuinen kasvattajille. 
On taloudellisempaa kasvattaa nopeampikasvuisia kasveja myytäväksi.
Tämä seikka hieman alkoi mietityttämään kyllä tuonenkielon leikkomyynnin takia.


Tuonenkielo kasvaa luontaisilla kasvupaikoillaan metsien aluskasvina,
joten se sopii hämäriin paikkoihin myös huonekasvina. 
Sen voi sijoittaa vaikka pohjoisikkunalle.
Voimakas auringonvalo haalentaa sitä ja saattaa polttovioittaa sen lehtiä.

Tuonenkielon hoito-ohje:
- Kastele vasta kun pintamulta on täysin kuivaa. 
Juuristo ei saa seistä vedessä ja liikakastelu on yleisin syy 
sen huonovointisuuteen tai kuolemaan.
Paras kasvupaikka tuonenkielolle onkin hengittävä saviruukku,
jossa on reikä pohjassa. 
Näin ylimääräinen vesi valuu pois
ja se kannattaa kaataa pois aluslautaseltakin
 muutaman tunnin päästä kastelusta.
- Lannoitetaan maaliskuusta-marraskuuhun kerran kuukaudessa.
- Ruukunvaihto isompaan noin neljän vuoden välein. 
- Lisätään jakamalla.


Mitä sinä olet mieltä tuonenkielosta?
Tykkäätkö?
Minä ainakin tykkään.

Täältä löydät lisää kuvia tuonenkielosta ja Japani-huoneestamme.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 22. marraskuuta 2018

Sinivalkoista-haaste

kevätkurjenmiekka
Iris reticulata ´Katherine Hodging`
ミニアイリス レティキュラータ
アイリス"キャサリンホジキン"

Sain ihanan sinivalkoista-haasteen Arjen Karusellissa -blogin Hannalta.
Ihanaksi tämän haasteen teki se, että rakastan sinistä ja valkoista
sekä se, että sain katsella kesän kuvia ihan tarkoituksella.
Näin marraskuun pimeässä kesäkuvat näyttävät erityisen kauniilta.
Tämän haasteen on alunpitäen laittanut liikkeelle 

 krookus
 Crocus 
クロッカス 

Pidemmittä puheitta,
nauttikaa sinisestä ja valkoisesta kesästä.
Kuvat saivat olla mitä tahansa sinistä tai valkoista,
mutta halusin niin katsella kesäisiä kukkia, 
joten kaikki kuvat ovat viime kesältä.
Ja tuosta sinisestä ollaan montaa mieltä,
mukana on monta liilahtavaa kukkaakin.
Mutta nautitaan niistäkin. 
Ja olisihan minulla ollut sinisten ja valkoisten kukkien kuvia,
vaikka kymmeneen postaukseen...
Huomasin, että meillä totisesti on paljon kovin isänmaallisia värejä puutarhassa.

  kuutamohortensia
Hydrangea paniculata ´Praecox`
ノリウツギ

 ruiskaunokki, ruiskukka
Centaurea cyanus
ヤグルマギク


  myskimalva
Malva  moschata
ジャコウアオイ


 tarhasarjalilja
Lilium Hollandicum-ryhmä 
ユリ

   kiiltoleimu
Phlox carolina
フロックス

 aitoukonhattu
Aconitum napellus ´Album`
トリカブトアルバム

 riippaorvokki
Viola hederacea
パンダスミレ

  jaloritarinkannus
Delphinium 
デルフィニウム

   tarhaorvokki
Viola × wittrockiana
パンジー 

 lehtoakileija
Aquilegia vulgaris 
オダマキ 

Tykkäättekö te sinivalkoisista kukista?
Mikä on lempparinne?

Haasteessa oli pyyntö jatkaa haastetta muihinkin blogeihin.
Haastankin seuraavat blogit mukaan:

Haasteen teemana on sinivalkoisuus, 
kuvissa voi olla mitä tahansa kaunista sinistä ja valkoista.


Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi 
www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin 
Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Sinisarja 
Agapanthus
アガパンサス

Oikein mukavaa päivää!
Teeman mukaisesti,
tänään kannattaa nauttia vaikka Fazerin sinistä muutama pala... 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

VILLIVIHANNEKSET Suomen luonnossa

Kirjavinkki
Blogihteistyö: Otava


Pari kesää sitten innostuin villivihanneksista ystäväni Eijan avustuksella.
Hän näytti monet hyvät ruualaittoainekset minulle ihan meidän puutarhasta.
Muutama ärsyttävä rikkakasvipaikka alkoikin yhtäkkiä näyttämään kasvimaalta,
kun oma katsontakanta muuttui.

Siksi olinkin iloinen huomatessani 
Otavalta ilmestyvän 
Villivihannes -kirjan 
viime keväänä.
Oli mukava saada konkreettista tietoa ja 
tunnistusapua villivihannesten keruuseen.

Kasvitieteen professori 
Jouko Rikkinen
esittelee kirjassa yli 100 maamme tärkeintä 
luonnossa kasvavaa villivihannesta, mausteyrttiä ja marjakasvia. 
Kirjan lopussa on myös myrkyllisten kasvien luku,
mikä on tärkeä tutkia, 
kun kasveja kerää syömistarkoituksessa.



Kasvit on ryhmitelty eri lukuihin elinympäristön mukaisesti. 
Se auttaa myös tietojen etsinnässä,
jos ei tiedä kasville nimeä entuudestaan.
Selkeät ja laadukkaat kuvat ovat myös tärkeä apu lajin tunnistamisen kannalta.



Jokaisesta kasvista on kuvaus sen elinympäristöstä, kasvutavasta, 
levinneisyydestä, ulkonäöstä ja sen käytöstä ruuanlaitossa.



Kirja sopii loistavasti kaikille,
 jotka ovat kiinnostuneita luonnonkasvien hyötykäytöstä ruuanlaitossa sekä ihan vain luonnonkasveista.
Villivihannekset Suomen luonnossa on kattava kirja jo pelkästään luonnonkasvien opiskeluun.
Moni kasvikirja on kuvitettu piirtämällä tai kustakin kasvista on vain yksi kuva.
Tämä Jouko Rikkisen kirja saa extra-pisteet kunkin kasvin moninaisista kuvista.
On helpompi tunnistaa tuntematon kasvi,
jos näkee sen kasvutavan, yksityiskohtia sekä eri lajikkeiden kuvia.



Kevät ja alkukesähän ovat parhaita aikoja villivihannesten keräilyyn,
mutta nyt on jo hyvä aika alkaa opiskelemaan niiden käyttöä ja tunnistamista.
Luulen, että moni koululainenkin voisi olla iloinen tästä kirjasta joululahjana.
Jos tiedät lähipiirissäsi olevan koululaisen opetussuunnitelmaan 
kuuluvan kasviston keräilyn ensi kesänä, tämä voisi olla nappilahja jouluksi.


Jos haluat tietää,
 mitä minä olen valmistanut ystävieni kanssa villivihanneksista,
kurkkaa tänne.
Linkistä löytyy villiä salaattia. 



Jatkan viimevuotiseen tapaan kirjavinkki-sarjaani näin syksyn tullen.
Kesällä meillä puutarhaihmisillä ei ole oikeastaan aikaa lukea,
kun kaikki aika kuluu ulkona.
Pimeinä iltoina on ihana käpertyä sohvan nurkkaan,
nauttia kasveihin liittyvistä kirjoista
ja antaa ajatusten virrata uusien ideoiden äärellä.
Ja kohta tuo joulukin on täällä.
Puutarha- tai kasvikirja on jokaisen kasvirakastajan varma toivelahja. 

*Villivihannekset Suomen luonnossa -kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.

Aiemmat kirjaesittelyt löydät kirjavinkki -tunnisteen takaa. 



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Marraskuunkaktus

  joulukaktus/(marraskuunkaktus/talvikaktus)
Schlumbergera x buckleyi
シュルンベルゲラ×バックレイ

Upea marraskuunkaktus on avannut nuppunsa.
Se elelee Japani-huoneessamme aika olemattomalla hoidolla.
Mutta joka vuosi se jaksaa kukkia ja ilahduttaa aukaisemalla valkoiset nuppunsa.


Oli pitkä aika, jolloin en oikein välittänyt lehtikaktuksista.
Ne olivat mielestäni jotenkin rumia.
Sitten vain pikkuhiljaa ihastuin niihin.
Ne ovat helppoja ja tyytyvät vähään.
Ja ne saa viritettyä varmaan kukintaan, jos vie ruukun kesäksi ulos.
Sisään se kannattaa tuoda ihan viime tingassa syksyllä, 
melkein pakkasen jo nipistettyä sen lehtiä.
Tämä rääkki saa sen kukkimaan aivan varmasti.
Eräs vanhempi rouva sanoi minulle kerran,
että kukat alkavat kukkimaan,
kun ne joutuvat vähän kärsimään.
Tämä ohje ei kyllä ihan kaikkien kasvien kohdalla pidä paikkaansa,
mutta kaikkiin kaktuksiin sitä voi kyllä soveltaa.


Talvikaktukset ovat omiaan tänne meidän pimeyteen. 
Ne kukkivat lyhyen päivän oloissa,
 kun valoa on vähemmän kuin 12 tuntia vuorokaudessa, vähintään kuukauden ajan.
Ja nämä optimiolosuhteet on kyllä helppo täällä meillä järjestää.


Talvikaktuksen historiaa:
- Se on kotoisin Brasiliasta.
Luonnossa epifyyttinä.
- Suomessa sitä kasvatettiin jo 1850-luvulla kartanoisssa,
vasta 1920 se kuitenkin yleistyi myös maaseudulle.

Talvikaktuksen hoito-ohjeet:
- Hajavalo
- Älä kastele liikaa, 
mutta kastele kukinnan aikana säännöllisesti ja anna mullan kuivahtaa välillä.
- Lannoita kukinnan ja aktiivisen kasvun aikana.
- Lajikkeita on olemassa useita ja usein ne saattavat myös risteytyä keskenään.
- Voidaan lisätä kahden tai kolmen nivelen varsipistokkaista keväällä ja kesällä.


Kauniita marraskuun sointuja ja 
eikö olekin ihme, 
että tälle pimeällekin ajalle on olemassa juuri sopivat kasvit!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Takerru yksityiskohtiin

 koristeapila 
Trifolium repens
 シロツメクサ

Jos yleisnäkymät näyttävät harmailta tai ilottomilta,
silloin kannattaa takertua yksityiskohtiin.
Puutarha tarjoilee vielä marraskuussakin upeita yksityiskohtia
 ja yllättäviä ilonaiheita.
Silmät kannattaa pitää auki
ja kuljeskella hitaasti pysähdellen puutarhassa ja luonnossa.

 metsätammi
Quercus robur
ヨーロッパナラ / ナラ

 sinikataja 
Juniperus squamata ´Meyeri`
ニイタカビャクシンメイリー

  metsävaahtera
Acer platanoides
カエデ

  myskimalva
Malva  moschata
ジャコウアオイ

 lehtikaali ´Half Tall`
Brassica oleracea var. sabellica
ケール

 lehtikaali ´Scarlet`
Brassica oleracea var. sabellica
ケール
スカーレットケール、パープルケール

 Mustakaali / Palmukaali ´Black magic`
Brassica oleracea var. sabellica
ケール ブラックマジック

  koristeapila 
Trifolium repens
 シロツメクサ

 rusovuohenkuusama
Diervilla sessilifolia ´Cool Splash`

 hopeatäpläpeippi
Lamium maculatum
ラミウム

Ilo piilee pienissä asioissa.
Jos et katso tarkkaan,
ilo muuttuu näkymättömäksi.
~Joyce Brothers~

 vaaleajouluruusu 
Helleborus niger

 juhannusruusu 
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ

Iloa päivääsi!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.




perjantai 16. marraskuuta 2018

Robottiruohonleikkurin syyshuolto ja talvisäilytys

            Blogiyhteistyö: Gardena  


Syksy on jo niin pitkällä, 
että robottiruohonleikkurimme Pentti on huilinut jo jonkin aikaa.
Tosin leudot säät mahdollistavat nykyään nurmikon kasvun melkein jouluun saakka.
Robottiruohonleikkuri on kuitenkin hyvä päästä talviunille hyvän sään aikaan.
Samalla on aika tehdä sille syyshuolto.

Tässä postauksessa kerron, 
mitä meidän Pentin syyshuoltoon kuului 
ja lopuksi vielä paljastan,
miten meidän yhteiselomme oikein sujui tämän ensimmäisen kesän aikana.

ROBOTTILEIKKURIN SYYSHUOLTO TALVEA VARTEN:

Robottileikkurin akku kannattaa ladata,
ennen sen talvisäilöön laittamista.


Irrotin virtajohdon pistokkeesta,
jonka jälkeen irrotin liittimet latausasemasta.
Liittimet on kätevä laittaa talveksi
 säältä suojaan kannelliseen
Tarrojen jäädessä paikalleen,
liittimet on helppo liittää keväällä latausasemaan uudelleen.
Talvisuoja -kotelossa oli paikka myös virtajohdon liittimille.
Mutta itse vein koko virtajohdon autotalliin talveksi,
joten sitä ei tarvittu.
Talvisuojan pakkauksen kuvassa näkyy näiden kolmen liittimen lisäksi,
 myös virtajohdon liitin.

 Kansi napsahti nätisti paikalleen
ja liittimet ovat nyt turvassa talven viimoilta.
Myös latausasema kannattaa viedä sisätiloihin talveksi.
Ainoastaan latausaseman alusta voi jäädä paikalleen,
liittimien talvisuojan kanssa.

Myös robottiruohonleikkuri pitää viedä pakkasettomaan ja kuivaan tilaan.


Syksyn aikana siihen takertui usein lehtiä,
Vaahteramäellä kun ollaan.
Myös pohjaan oli tarttunut nurmikon silppua
ja muuta likaa.


 Pohjalle kurkistaessa,
näkyy hyvin, 
että myös terät kannattaa vaihtaa syyshuollon yhteydessä.

 Ja sitten kunnon pesu vesiletkulla.
Tässä kohtaa tulee todella tärkeä HUOMIO!
Meidän Penttimme on malliltaan 
ja se kestää vesipesua.
 City -mallit ovat
 Gardenan robottileikkureista ainoat,
joita voi pestä vedellä.
City robottiruohonleikkureiden alapuolinen kotelo, 
terät ja pyörät ovat suunniteltu siten, 
että se voidaan tarvittaessa puhdistaa 
hienosta ruohosilpusta, liasta ja pölystä puutarhaletkun avulla.
Älä siis pese robottiruohonleikkuriasi vedelle,
jollei se ole malliltaan vesipesua kestävä. 
Tarkista asia leikkurisi ohjekirjasta.

Vesipesun jälkeen vein Pentin autotalliin.
Ja vaihdoin terät uusiin kevättä varten.
Kannattaa muuten huomioida, että teriä on paketissa 9 kappaletta.
Niitä tarvitaan vain kolme yhden vaihdon yhteydessä,
ainakin tässä meidän mallissamme.
Terät ovat todella ohuita, 
joten helposti voi vahingossa laittaa pari terää päällekkäin.
Näin käydessä leikkuri menee äkkiä epätasapainoon ja leikkausjälki ei ole enää tasaista.

 Robottileikkureille löytyy Gardenalta myös
Siististä ja kätevästä boxista löytyy
puhdistustyynyt kosketuslevyjen puhdistamista varten, 
kaksi erilaista harjaa ruohon ja lian poistamiseen,
puhdistussuihkeen ja mikrokuituliinan muoviosia varten
ja ruuvimeisselin terien vaihtoa varten.


 Isompi ja pienempi harja olivat erityisen käteviä pienien kolojen puhdistamisessa.




Tykkäsin tuosta huoltoboxista kovasti.
Yleensä sitä kehittelee jotain vanhoja t-paitoja ja  tiskiharjoja näihin puhdistustöihin.
Oli ilo tehdä huolto, juuri tähän tarkoitukseen kehitetyillä tarvikkeilla.
Nyt Pentti on valmiina talviunille 
ja keräämään voimia ensi kevättä varten.
Ainoa homma talven aikana on akun kertaalleen lataaminen.


 Lopuksi kerron vielä,
miten ensimmäinen kesä sujui yhdessä ahkeran Pentin kanssa.

Kokemuksia robottiruohonleikkurista:

- AJANSÄÄSTÖ
No, ensinnäkin tiesin, että robottileikkuri olisi kätevä,
mutta silti aliarvioin sen avun ja ajansäästön,
mitä se toi tullessaan.
Vaikka meillä on tätä lääniä paljon,
eikä Pentti leikannut kuin osan siitä,
helpotus oli huomattava.
Ajassa mitattuna se oli noin 1-2 h viikossa.
Tuon ajan pystyi tekemään muita puutarhahommia
tai syödä vaikka jäätelöä.

- LEIKKUUJÄLKI
Olen aika tarkka nurmikon leikkuujäljestä.
Normaalilla ruohonleikkurilla leikkuujälki riippuu myös paljon siitä,
kuinka pitkää nurmikko on leikattaessa.
Robottileikkuri leikkaa nurmikkoa päivittäin.
Näin se ei ehdi kasvamaan liian pitkäksi
ja leikkuujälki on koko ajan tasaista.
Lisäksi se leikkaa nurmikkoa koko ajan täysin
 sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Eli pyöränjälkiä tai muita ajouria ei synny.
Nurmikko saa myös leikkuujätteestä koko ajan ravintoa.
Kun leikkuusilppu on pientä, 
se häviää hyvin nurmikon juurelle.

- TOIMIVUUS
Robottileikkuri toimi hyvin koko kesän ajan.
Pari kertaa meillä täällä maalla sähköt olivat poikki.
Sähkökatkoksen aikana se oli jäänyt johonkin kesken leikkuun 
ja piti nostaa latausasemalle ihmisvoimin.
Tämä tapahtui ehkä kolme kertaa kesän aikana.
Robottileikkuri leikkaa nurmikkoa myös sateella.

- HILJAISUUS
Itse inhoan kaikkia ylimääräisiä ääniä puutarhassa.
En koskaan kuuntele radiota tai muutenkaan tykkää melusta,
kun linnunlaulua ja rauhaakin on tarjolla.
Siksi Pentin alle 60 db (A) ääni oli  enemmän kuin tervetullutta.
Se ei myöskään silloin häiritse naapureita.
Tiheillä asuntoalueilla saattaa aina jollakin olla vieraita, juhlat,
 lapsi päiväunilla tai muuta hiljaisuutta vaativaa meneillään. 
Robottileikkurin kanssa sitä ei tarvitse varoa.

- RAHAN SÄÄSTÖ
Polttoaine on kallista ja sitä kuluu kesän aikana aika paljon,
jos leikkaa nurmen vaikka neljän päivän välein.
Robottileikkureiden sähkönkulutus on pientä,
verrattuna polttoaineen ostoon.
Meidän Pentti kuluttaa 7 kWh/kk maksimikäytöllä.
Robottiruohonleikkureiden hinnat ovat tulleet myös alaspäin
viime vuosina, joten hankintahintakaan ei ole mahdoton.
Takavuosina robottiruohonleikkuri oli ehkä luxus-tuote,
nyt se on ihan tavallisen omakotitaloasujan työkalu.

- LEIKKUUKORKEUS
Leikkuukorkeutta on helppo säätää.
Se auttaa luomaan sellaisen nurmikon kuin jokainen haluaa.
Lisäksi viime kesän helteillä,
leikkuukorkeutta oli helppo säätää myös säiden mukaan.
Helteellä jätimme nurmikon pidemmäksi,
ettei paahde kuivattaisi sitä karralle.

- HAUSKUUS
Tämä oli yllättävä bonus robottileikkurin kanssa.
Pentti oli kuin perheemme uusi lemmikki.
Monet vieraamme nauroivat katsellessaan sen menoa.
Sen muotoilu tuo mieleen jonkin sympaattisen olion,
ehkä kilpikonnan tai siilin.
Espanjalaiset vieraamme laittoivat sille jopa silmälasit päälle
ja ottivat videota, kun se meni pitkin pihaa.
Taisivat kutsua sitä luokseen kuin koiraa: Tset tset... 

 ~

HAASTEET:
Me emme kokeneet mitään ihmeellisiä haasteita 
tai negatiivisia asioita Pentin kanssa.
Kaikki oli helpompaa, kuin olin etukäteen ajatellut.

*Asennus ja huolto:
Asennus oli helpompi kuin luulin.
Ehkä asennuksen aloittaminen oli jotenkin nahkeaa, 
kun luulin sen olevan todella työlästä ja vaikeaa.
Onneksi mieheni ymmärsi, mitä piti tehdä
ja jälkeenpäin ajatellen homma oli ihan helppo.
Naisena sitä vaan kammoksuu jotenkin kaikkea teknistä,
varsinkin, jos siihen liittyy vielä sähköäkin.
Mutta rohkaisen reippaasti vaan lukemaan ohjeita ja katsomaan asennusvideoita,
asennus ei ole vaikeaa tällaiselle blondillekaan.
Ja jos kokee asennuksen tai syyshuollon haastavaksi,
ne voi helposti hoidattaa lähimmän huoltoliikkeen avulla.
Täältä löydät lähimmän huoltoliikkeen.

*Leikkuutila
Äkkiä oppi, ettei jätä tavaroita leikkuualueelle.
Tämä oli minulle ainakin pelkästään hyvä asia. 
Olen välillä hieman huithapeli ja
esim. puutarhatyökalut saattavat jäädä lojumaan ympäriinsä.
Nyt oli hyvä syy pitää paikat siistinä ja tavarat oikeilla paikoillaan.

*Rajakaapelin paikat
Me laitoimme asennusvaiheessa 
ehkä hieman liiankin turvalliset välit nurmikonreunaan.
Tavallisella ruohonleikkurilla ajelen aika rohkeasti istutusten vierestä,
jotta trimmattavaa ei jää.
Jouduimme siirtämään rajakaapeleita hieman 
lähemmäs nurmikon reunaa jälkeenpäin.
Tämä kuitenkin kävi helposti,
eikä ongelmaa enää ole. 

Harmittamaan ei oikeastaan ole jäänyt muuta kuin se,
että robottileikkureita ole joka puolella puutarhaa.
Mutta ehkä siihen on helposti löydettävissä ratkaisu tulevaisuudessa.

Loppukevennys:
Ja ihan lopuksi laitan tähän hieman Pentin luonnetta kuvaavan videon. ;)
Video on otettu ihan kännykällä tilanteesta,
jossa yritin tehdä puutarhahommia ja 
Pentti pyöri koko ajan jaloissani,
ihan kuin huomionkipeä lemmikkieläin.
Taisin tiuskahtaa sille,
että pitääkö sun olla just mun jaloissa koko ajan. 
Siitäkös Pentti suutahti ja lähti leikkaamaan väljemmille vesille.
Videopätkä nähty Versoja Vaahteramäen Instastoryssä kyseisenä päivänä.


Tämän loppukevennyksen myötä toivotan teille
mukavaa päivää
ja jos teillä ei ole vielä omaa Penttiä,
kehoitan harkitsemaan sellaisen ottamista ensi keväänä! 

Täältä löydät robottileikkurin asennus-postauksen.

*Kiitos Pentistä Gardenalle! 
(Blogiyhteistyö)


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.