maanantai 7. kesäkuuta 2021

Sorahommia




Puutarhanhoitoon kuuluu paljon aika tylsiä hommia.
Olisi kiva istutella aina uutta, tehdä jotain sieviä asetelmia ja somistaa kesäkukilla.
Mutta näiden hommien lisäksi tai oikeastaan pääasiassa puutarhaharrastus on kitkemistä,
 nurmikon leikkausta, terassien pesua, lannoittamista ja kasvien hoitoa.

Meillä oli viikonloppuna aikamoiset urakat käynnissä.
Perjantaina puutarha oli vielä aivan räjähtänyt. 
Sora-alueet rehottivat, nurmikko oli karannut myös kulkureiteille, 
voikukkia puski joka paikasta, terassi oli täynnä linnunkakkaa ja siitepölyä ym. ym.
Lauantaina tartuttiin toimeen miehen kanssa. 
Minä trimmasin, kitkin ja leikkasin nurmikot.
Mies puolestaan otti Casen pienkuormaajan ja alkoi lanata ja kantata sillä sora-alueita. 
Myöhemmin keräsimme kantatut nurmitupot ja rikkakasvit vielä pois. 
Ja mies haravoi reunat sekä pesi kaikki terassit painepesurilla.

Etupihan yleisilme parani hetkessä.
Hommaa on vaikka kuinka paljon rinteessä, 
sillä alapihalle viettävä polku alkaa olla rikkakasvien vallassa 
ja rinteen kivikko on täynnä saniaisia ja rikkakasveja. 
Mutta yksi asia kerrallaan. 
Tosin, ympyrän sulkeutuessa sama toistetaan uudestaan.
Puutarhahan ei ole koskaan valmis,
vaan se elää ja kasvaa.
Suureksi kasvaneita kasveja leikataan ja jopa poistetaan,
luonto yritetään pitää aisoissa
ja olemassa olevia kasveja pitää hoitaa.
Mutta täytyy olla onnellinen, 
että tällä tontilla kyllä kaikki kasvaa
ja maa on luonnostaan rehevää. 
Se teettää töitä ja välillä saakin väsyttää ja kyllästyttääkin.
Lopputulos kuitenkin palkitsee, kun jaksaa ryhtyä hommiin.
Puutarhahommat ovat vähän sama kuin siivous sisällä.
Siivoaminen ei ole mielestäni yhtään kivaa,
mutta tykään kyllä lopputuloksesta. 

Uuden istutusalueen ja sora-alueen välissä on vielä siistittävää
ja viimeistelen istutusalueen vielä kuorikatteella.



Illalla piti vielä ottaa pari kuvaa toisesta suunnasta, 
kun oli niin tyytyväinen fiilis.


Väsyttääkö sinua joskus puutarhan ylläpitohommat
vai tykkäätkö niistä?


Aurinkoista uutta viikkoa!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


22 kommenttia:

  1. Ennen ja jälkeen-kuvapari olisi ollut kiva lisä tähän, motivoisi itseäkin kummasti😂 mitä materiaalia aines on? Meillä olisi edessä muutaman vuoden sisällä pienen sora-alueemme uudistus ja tämä voisi käydä talon ja paikan henkeen myös meillä💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin tajuttiin vasta jälkeen päin, että olisi pitänyt ottaa kuva ennen hommiin ryhtymistä. Ei siinä hetkessä muista kuvien ottoa ja toisaalta hävettikin niin paljon koko piha, että ei tullut kuvaaminen mieleen.
      Teemme kyllä tämän saman homman pari kerta joka kesä.

      Meillä on ollut tässä monenlaista materiaalia. Alla on mursketta ja kivituhkaa. Ihan päällimmäinen kerros on asfalttirouhetta. En ole varma saako sitä yksityispihoihin tällä hetkellä. Olemme tilanneet sitä monta vuotta sitten ja se kovettuu mahtavasti.
      Kivituhka on myös hyvä materiaali.
      Joskus meillä oli sepeliä, joka ei asettunut ollenkaan. Siinä on vaikea ajaa pyörällä tai työntää pyörätuolia tai kottikärryjä.

      Poista
  2. Siistiä tuli. Sanoin tunti sitten Ukkokullalle, että omakotiasukin elämä on yhtä työleiritoimintaa. Kun yhden paikan saa kuntoon, voikin jo toisesta päästä aloittaa uudelleen. Mutta kuten sanoit, kaikki työt eivät ole niitä hauskimpia. Parasta on kuitenkin katsella kättensä jälkiä ja nauttia niin siistitystä kodista kuin puutarhasta.
    Vastauksena kysymykseesi: kyllä väsyttää, välillä oikein kunnolla. Kummasti se väsymys kaikkoaa, kun saa työlistaa lyhennettyä ja päällimmäisen väsymyksen levättyä. Vaikka työn paljoutta ja siitä aiheutuvaa väsymystä välillä marmatankin, tuskin voisin elää toisin.
    Aurinkoista kesäviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ihan samoja ajatuksia täälläkin.
      Perjantaina olin niin väsynyt, että ihan tosissani haaveilin ihan pikkiriikkisestä pihasta. Sitten ajoimme autolla tiiviisti rakennetun asuntoalueen läpi ja katselimme pieniä rivitalon pihoja. Ne olivat ihailtavan siistejä, mutta silti tuli tunne, että haluaa sittenkin hieman enemmän haastetta ja tekemistä. Puutarha kun on myös harrastus.
      Mutta kieltämättä joskus väsyy aika paljonkin siihen, ettei ehdi pitämään huolta puutarhasta niin kuin haluaisi. Ja voi olla, että joskus tuleekin pienemmän puutarhan aika. Nyt kuitenki nautitaan vielä tästä ja tehdään mikä ehditään ja jaksetaan. Ja välillä muistetaan laiskotellakin, vaikka olisi sata asiaa tekemättä. ;)

      Poista
  3. Todella hyvältä näyttää, mutta on tuossa kyllä ollut hommaa. Lopussa kiitos seisoo!
    Aurinkoista viikkoa sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja aurinkoista viikkoa myös sulle Outi! <3
      Täällä alkoi kyllä satamaan ja sekin tekee hyvää luonnolle.

      Poista
  4. Hyvä vertaus tuo siivous. En ole innokas kanttaaja ja reunojen siistijä, vaikka lopputulos todellakin palkitsee. Silti vitkuttelen ja vetkuttelen. Sama juttu imuroinnin kanssa :-D
    Teille tuli todella ihanan siisti etupiha, jossa silmä lepää!
    Itsekin kiroan reheväkasvuista tonttia, miksen ostanut jotakin kalliotonttia, niitäkin saaristossa riittää... mutta vanhat kylät ovat tietysti kaikki rehevämmillä paikoilla ja halusin vanhan talon vanhasta kylästä. Onhan se ihanaa, että on tuota maata, johon istuttaa eikä pelkkiä kallionkoloja, mutta toisaalta olisi kyllä ihana haaste tehdä puutarha kallionkoloihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama. Sekä siivous että kitkeminen on vaikeaa aloittaa. Kun pääsee työn touhuun, ei se sitten niin kamalaa olekaan. Ja lopputulos palkitsee.
      Joo, kaikella on puolensa. Asuimme ennen tätä Vaahteramäkeä kolme vuotta edellisessä talossamme, jossa oli paksu savimaa, jossa ei meinannut kasvaa yhtään mitään. Oli niin ihana muuttaa tänne, kun kaikki kasvaa puoliksi itsekseen. Niin myös rikkakasvit. :)
      Kalliopuutarhakin olisi ihana, mutta ei taitaisi riittää meille.

      Poista
  5. Tuntuu että ihan liikaa on noita kunnostus- ja siistimishommia, mutta jos ne jättää välistä, kohta on helisemässä.
    Todella kaunis sisääntulotien alue kuvassa katsottuna oikealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Nyt vielä kasvaa niin kauhealla vauhdilla, ettei meinaa ehtiä millään pysymään perässä.
      Mutta kohta kerrallaan ja välillä täytyy ummistaa vaan silmänsä tai kääntää katseensa kaikkeen kauniiseen. Tässä blogiin kuvauksessa on se hyvä puoli, että voi kuvata mieleisiään kohtia. Rötöpesät voi jättää kuvaamatta. ;)

      Poista
  6. Todella kaunista tuli. Välillä tietenkin puutarhan jatkuva siistinä pitäminen vähän tympäisee, mutta silloin aina muistutan itseäni siitä, että puutarhanhoito on ihan oma, vapaaehtoinen valintani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Joo, vapaaehtoisesti ja ihan itse minäkin olen tämän puutarhan näin laajaksi perustanut. Ja luulen, että turhautuisin jos puutarhaa ei olisi.
      Puutarhassa on himpun samaa kuin lasten hoidossa. Lasten ollessa pieniä oli joskus valtavan väsynyt, vaikka lapset olivat ja ovat edelleen rakkainta maailmassa.

      Poista
  7. Kunnostamista ja ylläpitoa riittää, joskus se on kivaa ja joskus ei. Juuri nyt on menossa kaikkien istutusten kanttaus, se aina tylsä puuhaa vaikka lopputulos on kaikkea muuta kuin tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on sitä lääniä ihan valtavasti, mutta sinä olet pitänyt siitä todella hyvää huolta. Kaikkialla on niin kaunista.
      Minäkin aloitin eilen kanttausurakan. Kanttauksella saa myös ihmeitä aikaan. Ja se on myös ihan kivaa hommaa, kun siinä pääsee vauhtiin. Aloittaminen on aina jonkinlaisen kynnyksen takana. Varsinkin, kun näitä istutusalueita riittää. Mutta yksi penkki kerrallaan tai vaikka yksi kanttauslapionpisto kerrallaan...

      Poista
  8. Olettepa olleet reippaita! Nuo kuvaamasi työt ovat juuri niitä 'ei-niin-miellyttäviä', mutta lopputulos palkitsee ja uskon, että nyt on hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nämä talonmiehen hommat eivät ole kovin hauskoja, mutta lopputulos todella palkitsee ja niistä tulee niin hyvä mieli.

      Poista
  9. Kylläpä näyttää siistiltä! Sinulla on niin kaunis pihapiiri, ettei edes huomaa asioita, jotka itsestä ehkä näyttävät hoitamattomalta. Mutta noista kuvista näkyy huolella tehty työn jälki ja varmasti tuntui kehossa asti! Aika monena iltana sitä vaan kaatuu sänkyyn silkasta uupumuksesta, kun on puuhannut kaiken päivää/iltaa puutarhassa, mutta olo on myös tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että oma silmää bongaa yleensä vaan kaikki epäkohdat. Itsekään ei muiden pihoissa katso, mitä pitäisi tehdä, vaan kiinnittää katseensa kaikkeen kauniiseen.
      Ja välillä joo iltaisin tietää tehneensä puutarhahommia. Se on kyllä toisaalta aika ihana tunne, kun lihaksissakin tuntuu, että on tehnyt jotakin ja lopputulos palkitsee vielä lisäksi. Pelkkä kitkeminen on kyllä aikamoista kyykkimistä ja se käy selälle.

      Poista
  10. Juuri ne ylläpitohommat ovat niitä tylsiä minulle. Kivituhkan uudistaminen huolella on ollut työnalla ja siihen ryhtyminen on ollut ihan vastenmielistä. Onneksi hyvä äänikirja siivitti hommiin, ja kohta tylsin osuus on ohi. Tunteja menee tolkuton määrä, mutta puutarhan ilmekin siistiytyy hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin ylläpitohommiin saa aikaa kulumaan valtavasti, mutta ehkä ne ovat sitä tärkeintä työtä. On toisaalta kamalaa, jos aina vaan istuttaa uusia kasveja, eikä huolehdi vanhoista. Menee rahat ja kauniit kasvit ihan hukkaan.
      Mutta tylsiähän nämä perusylläpitohommat ovat. Ei siitä pääse mihinkään.

      Poista
  11. Mielellään suunnittelee ja istuttaa uutta, ylläpitohommatkin alkukesästä menee, mutta syksyä kohti alkaa olla yhä vain vaikeampaa motivoida itseään aloittamaan. Meidän tontilla totisesti kasvaa, varsinkin nyt sateiden jälkeen olen ihan helisemässä nurmikon ja vuohenputken kanssa. Mullakin on usein laput korvilla ja kuuntelen jotain kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on sama homma. Totisesti kaikki kasvaa...
      Äänikirjat ja podcastit ovat hyviä motivaattoreita. Työt sujuvat siinä sivussa vähän huomaamatta.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!