sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Pikaspurtti Euroopan halki


Pari viikkoa sitten se alkoi. 
Heräsin joka yö noin neljän maissa, enkä saanut unta. 
Ahdisti ja yhtäkkiä oli tunne, että meidän täytyy lähteä Espanjasta pois.  
Samoihin aikoihin Italian tilanne alkoi muuttumaan pahemmaksi.
En yleensä seuraa uutisia kovin tarkkaan, mutta nyt avasin netistä uutiset heti herättyäni. 
Ahdistus lisääntyi päivä päivältä. 
Hermostutin miehenikin muutamana aamuna, kun aloitin päivän selostamalla päivän uutisia. 

Päivän edetessä yölliset murheet kuitenkin tuntuivat turhilta.
Aurinko paistoi, sää muuttui yhä lämpimämmäksi, linnut lauloivat,
 naapurin lapset pelasivat jalkapalloa etupihan nurmikolla 
ja naapurit lähtivät töihin.
Itsekin kävelin pitkin kauniita katuja, ihailin vuorta sekä merta ja mietin, 
murehdinko nyt vähän turhaan.
Puhuin muutamille ystävillenikin peloistani ja ahdistuksestani. 
Välillä ajattelin, että olenkohan menettämässä järkeni, kun pelkäsin, 
että Euroopan maiden rajoja suljetaan, emmekä pääse enää omalla autolla kotiin. 
Muiden mielestä rajojen sulkeminen ei ollut mahdollista.

Alun perin meidän piti lähteä kotiin perjantaina 6.3. 
mutta olimme pidentäneet asunnon vuokrausta vielä viikolla jo aiemmin. 
Suunnitelmissa oli myös kahden viikon Euroopan kiertue, jota odotimme todella paljon.
En ole kierrellyt koskaan aiemmin autolla Euroopassa ja haaveena oli nähdä upeita keväisiä puistoja ja kasveja. 
Mieheni haaveili perhokalastuksesta ainakin Slovakiassa.

Suunnitelmissa oli ajaa Pohjois-Italian halki kohti Slovakiaa. 
Tämä haave täytyi ensimmäisenä jättää Italian tilanteen muuttuessa päivä päivältä yhä pahemmaksi.
Suunniteltu ajoreittimme muuttui joka päivä, kunnes ajattelimme, että ajamme aika suoraan Suomeen, mutta kaikessa rauhassa.
Sään muuttuessa yhä paremmaksi ja Saksan ja Ranskan tilanteen pahentuessa mieleemme juolahti myös, 
että mitä jos jäisimme Espanjaan pariksi lisäviikoksi 
ja ajaisimme suorinta tietä sitten Suomeen.

Oma ahdistukseni kuitenkin jatkui. 
Pidin Espanjassa olosta todella paljon, vaikka koti-ikävä alkoikin hieman jo hiipimään kuvioihin. 
Öiset ajatukset eivät jättäneet rauhaan. 
Suomen lehdistö alkoi julkaisemaan päivitettyä korona-karttaa ja tutkin sitä tarkasti joka päivä.
Yöllä näin silmissäni puikkelehtimisemme punaisten korona-pallojen läpi kuin videopelissä.

Perjantaina 6.3. vuokraemäntämme ja -isäntämme kutsuivat meidät kotiinsa syömään. 
Mieheni mainitsi peloistani rajojen sulkeutumisen suhteen myös heille, 
kun keskustelimme paluureitistämme. 
Vuokraemäntämme on saksalainen ja -isäntä espanjalainen. 
He olivat vierailleet juuri edellisenä viikonloppuna Saksassa.
 Ihana vuokraemäntämmekin sanoi minulle, että älä turhaan pelkää. 
Ei tilanne niin pahaksi mene, ettette pääsisi Euroopan halki kotiin.
Tuli taas mieleen, että taidan olla aikamoinen hössöttäjä 
ja pelkääjä laajalla mielikuvituksella varustettuna.

Kauniit päivät jatkuivat, mutta tunne kotiinlähdön aikaistamisesta vahvistui entisestään. 
En oikein osannut nauttia enää mistään. Teki mieli vain pakata auto ja lähteä.
Tässä kohtaa Espanjassa tilanne oli todella rauhallinen, eikä missään ollut mitään merkkejä tulevasta.
Ainoastaan en löytänyt enää mistään käsidesiä tai mitään muutakaan desifiointiainetta.

Maanantaina 9.3. mieheni sanoi yhtäkkiä illalla, että lähdetään sitten huomenna kotiin. 
Toppuuttelin kuitenkin nyt puolestaan ihmettelevää miestäni. 
Eihän me niin äkkiä ehdittäisi lähtemään. 
Piti pakata, siivota asunto ja valmistautua lähtöön henkisesti (me naiset). 
Päätimme lähteä keskiviikkoaamuna matkaan.
Tiistai kului sitten valmistautuessa lähtöön. 
Pesimme pyykkiä, tein muutaman työhomman, pakkasimme ja siivosimme.
Yöllä ei sitten nukuttanut oikeastaan yhtään. 
Jännitti ja yöllä mahdolliset ongelmat paisuivat vielä suuremmiksi. 
Onneksi mieheni on rauhallinen ja todella vakaa. Hän ihmetteli taas jännitystäni.

Aamulla lähdimme matkaan ja vuokraisäntämme tuli vielä sanomaan hyvästit meille. 
He hieman ihmettelivät, miten me niin yhtäkkiä päätimmekin lähteä.

Kun auto kaartoi tutuilta kaduilta pois, olo oli helpottunut ja kiitollinen kaikesta Espanjassa kokemastamme.
Tässä vaiheessa kaikki haikeus oli kuitenkin pois. Nyt oli tärkeää päästä vain kotiin.

Olimme suunnitelleet, että lähdemme ajamaan kohti Saksaa ja Travemunden satamaa. 
Olimme kuitenkin avoimia matkalla sattuville muutoksille ja päätimme, 
että muutamme ajoreittiämme uutisten mukaan.
Vaihtoehtona olisi ollut myös tulla Tanskan kautta Ruotsiin ja siitä sitten Suomeen, 
vaikka pohjoisen kautta. 
Yksi reittivaihtoehto Euroopasta Suomeen on via Balticaa pitkin 
ja tulla Viron kohdalta lautalla ylitse.
Via Baltica ei muutoin enää houkutellut, mutta lyhyt lauttamatka kuulosti hyvältä.
Takaraivossa kolkutti Japanin risteilyalukseen karanteeniin jääneet matkustajat.
Naureskelimme myös, että yksi vaihtoehto olisi hakea viisumi Venäjälle, 
jolloin vältettäisiin lauttamatkat.
Laskimme, että tuhannen kilometrin päivävauhdilla olisimme matkassa kolme päivää ja kaksi yötä.

THL oli tässä vaiheessa asettanut Saksan Nordrhein-Westfalen osavaltion ja Itävallan Tirolin hiihtokeskusten alueen epidemia-alueeksi. 
Suorin reitti Travemundeen olisi kulkenut juuri tuon Saksan Nordrhein-Westfalen osavaltion lävitse.
Päätimme kiertää alueen Frankfurtin kautta, vaikka matka oli hieman pidempi.
Tokikaan mitkään pöpöt eivät hyppäisi moottoritiellä autoomme,
 mutta mahdollisen wc- tai tankkauspysähdyksen takia, emme halunneet ottaa mitään riskiä.



Ensimmäinen ajopäivä keskiviikko 11.3.
Kun pääsimme matkaan, aloin nauttimaan maisemista ja ajattelin, 
ettei tämä nyt niin kamalaa olekaan.
Näimme tsiljoonia oliivipuita, upeita vuoria, täydessä kukassa olevia hedelmäviljelmiä, appelsiinilaaksoja ja paljon muutakin kaunista.
Tiet olivat Espanjassa loistavassa kunnossa ja liikennettä yllättävän vähän.
 Lähinnä rekat olivat liikenteessä. Ainoastaan Barcelonan kohdalla liikenne hidastui hieman, 
mutta eteni koko ajan kuitenkin eteenpäin.
Pysähdyimme kolme kertaa vessaan, tankkaamaan ja ostamaan sämpylää ja kahvia. 
Muuten söimme eväinämme olleita hedelmiä, suolakeksejä ja suklaata.
Käsidesiä ei ollut matkassa, koska emme saaneet sitä mistään, 
mutta pesimme hyvin kätemme joka välissä ja vältimme koskettamasta mihinkään. 
Söimme kaiken ruuan omassa autossamme.
Matka eteni todella hyvin ja päätimme, että yritämme päästä Ranskan puolelle yöksi.
Nimes-niminen kaupunki osui hyvään kohtaan reittiämme ja sieltä löytyi myös hotelli, joka täytti kriteerimme. 
Hotellissa oli tärkeää olla aidattu parkkialue, koska emme halunneet tyhjentää koko autoamme ja raahata tavaroita hotellihuoneeseen yön ajaksi.
Hotelli oli saanut oikein hyviä arvosteluja netissä ja hintakin oli kohtuullinen.
Väsyneinä, mutta tyytyväisinä pääsimme hotellihuoneeseen 1450 kilometrin taipaleen jälkeen.
Hotelli oli kuitenkin aika kulahtanut ja ilmanvaihto olematonta. 
Pitkän rupeaman jälkeen silmissä vilisi vain moottoritie ja uni ei niin vaan tullutkaan tunkkaisessa huoneessa. 
Taisimme kuitenkin jossain vaiheessa nukahtaa 
ja heräsimme aamulla hyvissä ajoin hieman nenät tukossa kaikesta pölystä.
Tyytyväisinä lähdimme kuitenkin matkaan,
  haaveenamme sama kilometrimäärä kuin edellisenä päivänä. 
Silloin voisimme ehkä ehtiä jo seuraavan yön lauttaan.


Toinen ajopäivä 12.3.
Ranskan liikenne ja tiet olivat paljon hurjemmat kuin Espanjassa ja kilometrit tuntuivat kertyvän valtavan hitaasti. 
Ranskalaisten ajotapa on jotenkin todella poukkoilevaa ja he vaihtavat kaistaa puolelta toiselle. 
Myös ohittelu ei käynyt jotenkin järkeen, koska kohta taas samat autot hidastelivat edessämme.
Pikkuhiljaa kilometrit kuitenkin etenivät.

Olin haaveillut Etelä-Ranskan maaseuduista ja romanttisista maisemista. 
Nyt kuitenkin kaikki talot näyttivät hieman rähjäisiltä ja homeisilta, eikä yhtään harmittanut, että kiisimme täyttä vauhtia niiden ohitse.
Ranskassa oli myös kalleimmat tietullit koko matkalla. Reittimme tullimaksut olivat noin 100 euroa Ranskassa, 
kun taas Espanjassa pärjäsimme muutamalla kympillä.
Myöhemmin Saksassa emme joutuneet maksamaan yhtään tietullia. 

Jossain vaiheessa pääsimme vihdoin Saksan puolelle. 
Rajaa tuskin huomasi. Kyltit vain vaihtuivat saksan kielisiksi.
Alkoi pitkä taival kohti satamaa ja aikaa vastaan. 
Olimme kuvitelleet, että Saksassa pääsisimme posottamaan täysillä autobaanoja ja matka taittuisi hetkessä. 
Google olisi mielellään ohjannut meidät Kölnin kautta, mutta halusimme välttää juuri tuon alueen.
Reitillemme osuikin monia tietöitä ja matkanteko oli todella vaihtelevaa. 
Hetkittäin sai ajaa kovaa ja kohta matelimmekin etanavauhtia eteenpäin.
Emme vieläkään uskaltaneet varata laivalippuja seuraavaksi yöksi. 
Emme voineet yhtään luottaa navigaattorin aika-arvioon, 
koska pienikin kolari saattaisi venyttää matkaamme tunneilla.

Reilu sata kilometriä ennen Travemunden satamaa iski vielä viimeiset epätoivon ja jännitysten hetket.
Vettä satoi kaatamalla ja tiet sen kuin vain kapenivat tietöiden takia.
 Mies yritti pysyä tiellä ja minä yritin varata netistä laivalippuja. Yhtäkkiä nettivarausta ei voinutkaan tehdä. Sivusto ehdotti matkapäiväksi seuraavaa yötä. Epätoivoisena ajattelin, että näin lähellekö me pääsimme, emmekä enää mahdu laivaan.
Mies pysyi kuitenkin ihanan rauhallisena ja sanoi, että me ajamme satamaan kysymään lippuja.
Hermoheikkona selailin jo Tanskan lauttojen lähtöpaikkaa, eikä mikään nettisivu tuntunut toimivan koska olin niin hermostunut.
Yritin etsiä myös laivayhtiön puhelinnumeroa, mutta myyntipalvelu oli sulkeutunut jo klo 17 ja kello oli yli jo yhdeksän. 
Etsin kuitenkin sataman puhelinnumeron ja sain kuin sainkin laivayhtiön työntekijän langanpäähän. 
Hän rauhoitteli minua ja sanoi, että puhelinvarauksia ei voi tehdä, 
mutta lipun voi ostaa myös satamasta.
En kuitenkaan täysin luottanut tähän tietoon ja hieman jännittynein tunnelmin ajoimme viimeiset kilometrit. 
Onneksi sade taukosi ja ajokin oli helpompaa.

Satamassa ajoimme suoraan lähtöportille ja virkailija sanoi heti ystävällisesti,
 että te taisittekin soittaa tunti sitten tänne.  Helpotuksen tunne oli valtava.
 Tai mies oli ollut koko ajan rauhallinen, hän sanoi, että kyllä asiat järjestyvät tavalla tai toisella.

Loppujen lopuksi olimme satamassa niin ajoissa, 
että jouduimme odottamaan tunnin ajan, ennen kuin pääsimme ajamaan laivaan.
Perjantain ajokilometrejä kertyi 1507.


Laivamatka 
Laivalla tunnelma oli rauhallinen. 
Ikkunaton, tunkkainen hytti tuntui todelliselta turvasatamalta. 
Pitkä laivamatka Saksasta Suomeen ei myöskään haitannut. 
Oli hienoa, ettei tarvinnut enää kiitää moottoritietä aikaa vastaan.
Matkustajia laivalla oli noin 200 henkeä. Eli paljon vähemmän kuin yleensä risteilijöillä. 
Iloksemme käsidesiä oli saatavilla melkein joka nurkalla ja monet ihmiset käyttivät myös käsineitä.
Ateriapaketin ostajilla oli jokaisella ruokailulla sama pöytä ja ravintolassa väljää. 
Henkilökunta tuntui rauhalliselta ja palvelu oli todella ystävällistä.
Tämä kaikki teki tunnelmasta turvallisemman.
Itse kosketimme ravintolan ottimiin paperiserveteillä
 ja vietimme suurimman osan ajastamme hytissämme.
Aika kului hyvin lukien ja nukkuen.
 Sanoinkin miehelleni, että toisissa olosuhteissa tämä tuntuisi oikealta lepolomalta.
Laivalla nettikään ei toiminut kuin todella pätkittäin, 
joten pieni uutispimentokin rauhoitti hyvin mieltä.

Kun Helsinki alkoi häämöttää horisontissa lauantaiaamuna, tunnelma oli epätodellisen onnellinen.
Aurinko paistoi ja pieni pakkanen tervehti meitä ajaessamme laivasta maan kamaralle.
Olin niin onnellinen, että melkein itkin.


Uutisia lukiessa huomasimme, että emme olisi enää lauantaina päässeet ajamaan Tanskan läpi. 
Ja myöhemmin uutisoitiin myös Puolan sulkevan rajansa. 
Reittimme Espanjasta Suomeen olisivat vähentyneet oleellisesti parissa päivässä.
Yöllisistä pelkokuvistani oli tullut totta.
Vuokraemäntämme lähetti meille myös viestin, 
että jätitte Espanjan uppoavan laivan juuri oikeaan aikaan.
Lauantain uutiset Espanjan hätätilasta sekä maanantaina voimaan tulevasta ulkonaliikkumiskiellosta lisäsivät kiitollisuuttamme kotiin pääsystä.

Nyt olen tyytyväinen, että olen välillä herkkä ja hätäileväinen. 
Lisäksi mieheni tyyneys ja vankka ajotaito toivat meidät onnellisesti läpi Euroopan ennätysvauhtia.
Täytyy taas todeta, että olemme hyvä parivaljakko erilaisuuksinemme. 
Täydennämme toisiamme varsinkin paineessa ja stressitilanteissa.


Jo matkalla päätimme, että pysyttelemme kotona ja ihmisistä kaukana palattuamme. Perjantaina myös THL antoi suosituksensa 2 viikon karanteeniin. Saimme myös asiasta tekstiviestin puhelimiimme. Minusta tämä oli juuri oikeaa tiedotusta ja vastuullista toimintaa.

Itse viihdyn yleensäkin hyvin kotona, koska teen myös työtäni kotoa käsin. 
Saatan olla kotona viikonkin putkeen käymättä missään koko aikana. 
Eli kahden viikon karanteeniaika ei tule olemaan minulle ongelma.
Olemme saaneet myös apua läheisiltä. Jääkaappimme oli täytetty ja kaupassa kävijöitä löytyy.
Pääsemme myös omalle pihalle ja aioin käydä myös kävelyllä, 
koska täällä maalla en altista ketään kävelemällä tuolla maantiellä.
Voin tarvittaessa vaihtaa tien toiselle puolelle, jos joku sattuu tulemaan vastaan. 
Harmillista on, että tyttäremme joutui lähtemään evakkoon mummolaan. 
Hänellä on ylioppilaskirjoitukset meneillään, emmekä halua riskeerata niitä yhtään. 
Tänään hän kävi juttelemassa meidän kanssamme ikkunan läpi. Tilanne jo hieman naurattikin meitä, vaikka se on todellisuudessa vakava asia.
 Lisäksi ero pojastamme ja muista rakkaista pitenee nyt vielä ainakin kahdella viikolla. 

Uskon, että tämä koronan leviäminen on pysäyttänyt meidät kaikki vakavuudellaan. 
Tilanne on aivan kamala, mutta se on yhdistänyt koko ihmiskunnan. 
Sama huoli on nyt päällimmäisenä mielessä jokaisella Espanjassa, Saksassa, Kiinassa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Suomessa. 
Ihan kaikkialla.
Ehkä turhat harmit unohtuvat ja jokainen joutuu punnitsemaan arvojaan.
Nyt on tärkeää puhaltaa yhteen hiileen koronan leviämisen pysäyttämäseksi.
Yhdessä voimme paljon.

Pidetään toisistamme huolta ja nautitaan kodista ja rakkaistamme!

Haluan myös kiittää sydämestäni kaikista ihanista viesteistä, myötäelämisestä, tsempeistä ja rukouksista, 
joita saimme matkamme aikana!
Tunsimme, ettemme eläneet näitä jännittäviä päiviä yksin.



Ensimmäinen ajopäivämme 1450 km

Toinen ajopäivämme 1507 km

 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


38 kommenttia:

  1. Onpa helpottavaa kuulla teidän olevan kotona. Sen jälkeen, kun postasit päätöksestänne lähteä kohti kotia, olen jännännyt tilannettanne samalla, kun olen seurannut eri maiden toimenpiteitä. Oli viisas päätös ajaa vauhdilla suorinta reittiä kotiin, kun yhä useampi maa sulkee rajansa. Tänään Viro ilmoitti niin tekevänsä. Tuskin tällaisessa tilanteessa olisi voinut täysillä nauttia matkan varrelle osuneista nähtävyyksistä.
    Kaksi viikkoa karanteenissa menee nopeasti. Kotikin varmasti tuntuu pitkän poissaolon jälkeen mukavalta. Käsillä on hieno vuodenaika, joka tuo elämään valoa ja iloa. Teille jää paljon muisteltavaa sekä Espanjan ajasta että matkasta läpi kriisiin joutuneen Euroopan.
    Lähetän sinulle paljon halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme itsekin niin helpottuneita ja kiitollisia, että matkamme sujui hyvin ja pääsimme kotiin turvallisesti ja nopeasti. On myös ihana kuulla, että olimme monen muunkin ajatuksissa. <3
      Tilanteet muuttuivat todella nopeasti. Ei olisi tiistai-aamuna vielä uskonut, että kaikki kävisi näin vauhdilla.

      Koen, ettei tämä kotikarenteeni oli mikään ongelma. On vain niin ihana olla kotona ja turvassa.
      Muistelememme kyllä lämpimästi Espanjan aikaa ja se teki meille monin tavoin todella hyvää. Ja nyt tosiaan elämme historiaan jääviä aikoja. Lämpimin ja myötätuntoisin ajatuksin sitä ajattelee koko maailman ihmisiä. Me olemme kaikki todella uuden ajan edessä ja samassa veneessä. Vaikka monien maiden rajat sulkeutuvat, olemme ehkä enemmän kuin koskaan lähellä toisiamme tämän yhteisen ongelmamme kanssa.

      Kevään herääminen on yksi lohdullinen asia. Elämä jatkuu ja vielä voittaakin, kaiken tämän kriisin jälkeen.

      Poista
  2. Lähditte hyvään aikaan. Se huoli tulee jännästi. Ensin vähän aavistellen ja sitten suuremmin.
    Minulla on nyt vanhemmat ulkomailla. Toinen omassa asuinmaassaan. Ja toinen lomareisulla. Alkaa jo huolettamaan, miten lomalainen pääsee takaisin kotiin.

    En usko, että monikaan aikuinen tulee unohtamaan näitä tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Huoli tosiaan tuulee hiipien. Siihen tavallaan jopa tottuu, kun se lisääntyy pikkuhiljaa.
      Toivottavasti vanhempasi voivat hyvin ja lomareissulla olija pääsee turvallisesti kotiin takaisin. Minullakin myötätuntoiset ajatukset ovat juuri tällähetkellä niissä ihmisissä, jotka haluaisivat päästä vielä kotiin. Omakohtaisen kokemuksen jälkeen nuo tunteet myötäelää ja aistii helpommin.

      Poista
  3. Hienoa, että selvisitte kotiin! Ja lähditte aivan kreivin aikaan, uutisia seuratessa tilanteet eri maissa vaihtuvat niin nopeaan tahtiin. Tämä oli todella kiinnostava postaus, sillä oli helppo asettautua teidän ja samalla monen muunkin asemaan tilanteessa, missä eurooppa on tällä hetkellä. Karanteeni kotona on helppo rasti, kuten kirjoititkin.
    Nyt vain toivotaan, että tämä koronan aiheuttama tilanne ei aiheuttaisi riskiryhmille vaaraa ja toisaalta ihmisille kärsimystä taloudellisen ja/tai muun mullistuksen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin ihana olla nyt kotona ja tavallaan turvassa. On tosiaan helppo rasti olla kotona karanteenissa. Enemmän stressiä ja mietittävää on nyt monilla, jotka joutuvat menemään normaalisti töihin ja kouluun. Terveydenhuollon väestä puhumattakaan. Ei tulisi mieleenkään valittaa siitä, ettei pääse mihinkään. Ja tekemisen puutettahan minulla ei todellakaan ole. Aina voi mennä pihalle kuopsuttamaan jotain tai hoidella kasveja sisällä. Ja olisi kiva myös käydä kaikki kaapit läpi ja siivota. Nyt siihen ei löydy mitään tekosyytä.

      Vakava tilanne tosiaan on riskiryhmillä ja monella yrittäjällä. Itsekin läheltä seuraan monen yrittäjän pohdintaa, laittaako yritys vähäksi aikaa kiinni ja lomauttaa työntekijänsä vai sinnitellä vielä. Näihin kysymyksiin tarvitaan erityistä viisautta, jota ei ole ennen historiassa tarvittu.
      Itsekin olen yrittäjä ja mietin oman yritykseni pärjäämistä. Minulla ei ole kuitenkaan työntekijöitä tai vuokrattua tilaa, joten pääsen siinä suhteen helpommalla. Sitä en kuitenkaan tiedä, kuinka paljon asiakkaita riittää. Mutta nyt on mentävä päivä kerraallaan ja tehtävä päätöksiä sen mukaan, mitä tuleman pitää.

      Poista
  4. Olipa seikkailu, olette nyt kotona ja mmuistelemistä riittää kauan. Niin se maailma muuttuu lyhyessä ajassa,odotellaan nyt ja yritetään pysyä rauhallisina kaikesta panikoinnista huolimatta. Tervetuloa kotosuomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on muuttunut vajaan viikon sisällä valtavasti. Parasta tuota myllerrystä on kuitenkin katsoa oman kodin turvasta. Siksi olemme enemmän kuin onnellisia, että pääsimme kotiin.
      Nyt on tosiaan pidettävä jalat maassa, otettava tilanne vakavasti, mutta yritettävä pitää kuitenkin toiveikkuus yllä. Kyllä tästäkin selvitään!

      Poista
  5. Olipa teillä nopea ajo ja valtavasti kilometrejä! Jossain kohtaa mietinkin, että missähän olette tulossa. Tilanne muuttuu päivä päivältä ja moni maa on tosiaan jo sulkenut rajansa. Hyvin osasit aavistaa ja sait miehesikin puhuttua ympäri! Kuulostaa niin tutulta. Minä olen meillä myös se joka hermostuu ja panikoi,mies on kuin viilipytty. Oli sitten kyseessä ryöstö, autokolari jossain jumalan seläntakana savannilla, missä ei puhelimet toimi. Tai joku muu tilanne, olen tosi hyvä hermostumaan. Joskus on ihan aihettakin, kuten tässä teidän jutussa. Onneksi olette jo kotona! Saatte rauhassa kotiutua ja muistella huikeaa Espanjan matkaanne.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä me naiset olemme niitä herkempiä vaistoamaan tulemaan. Joskus se menee tietenkin hieman liiallisuuksiin (ainakin minulla), mutta on hyvä kuitenkin kuunnella sisäistään ääntään. Ja parasta on, jos puoliso on tasoittavan rauhallinen viilipytty. Silloin yhtälö toimii. Teidän kokemuksenne eivät kuulosta kyllä ihan pikkujutuilta. Minä olisin myös ollut aika hyvä hermostumaan noissa tilanteissa.
      Nyt on ihana olla vaan kotona, eikä ole kyllä ole mitään hinkua lähteä vähään aikaan mihinkään.

      Poista
  6. Oli helapottavaa lukia tämä päivitys. Se tiäsi sitä, että ootta turvallisesti kotona. Teillä oli kaikin pualin ikimuistoone etelän matka. Toivottavasti pysyttä tervehinä, niinku me kaikki muukki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan ikimuistoinen reissu kaikkinensa. Päällimmäisenä jäi todella kiitollinen olo, kun päästiin vielä takaisin kotiinkin.
      Toivottavasti me kaikki pysytään terveinä ja pystytään nauttimaan myös tulevasta keväästä täysin siemauksin!

      Poista
  7. Kotona, ihanaa, että olette nyt turvallisesti kotona. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on ihan paras paikka! On niin helpottavaa olla täällä. <3

      Poista
  8. Olisin reagoinut todennäköisesti aivan samoin kuin sinä. Ajatuksesi ja pohdintasi kuulostivat varsin tutunoloisilta. Vastaavassa tilanteessa olisin toiminut varmaan ihan samoin kuin sinäkin. Hyvä, että miehesi on se tasapainottava, rauhoittava voima, joten toistenne tuella ja molempien vahvuuksilla selvisitte hienosti ja turvallisesti kotiin. Tervetuloa Suomeen ja aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti moni nainen pystyy samaistumaan reagointiini. On ihan parasta, että toinen puolisko on tasapainottava ja rauhoittava tällaisten tilanteiden tullen.
      Ilman minua, emme olisi varmastikaan vielä lähteneet pois Espanjasta, mutta ilman miestäni en olisi varmasti ikimaailmassa selvinnyt matkasta.
      Nyt on niin ihana olla kotona ja seurata kevään tuloa oman kodin turvasta.
      Aurinkoisia ja terveitä kevätpäiviä sinullekin Intianminttu! <3

      Poista
  9. No huh sentään. Olipa todella mukaansatempaava, hyvin kirjoitettu reportaasi! Ihanaa, että pääsitte kotiin ja kaikki on hyvin. Olette olleet mielessäni, mutta en muistanut, että olitte autolla! Se tosiaan hankaloitti kotiinpääsyä, tai ei se, vaan rajojen sulkemiset. Onneksi pääsitte turvallisesti kotiin, mielettömät ajokilometrit! Mutta mitäpä sitä muutakaan, kun ei mieli lepää kumminkaan ennen kuin on kotona. Miehesi on oikea peruskallio ♥
    Hihityttää tuo homeiset Ranskan talot :-D On siellä todella ihanaakin, mutta moottoritienäkymät eivät taida missään maassa olla niitä helmiä :-DDD Mutta omakin kokemukseni pikkuhotelleista siellä on tuo tunkkaisuus. Jossakin hotellissa olen nukkunut ihan vaatteet päällä, kun lakanoiden väleissä oli pari karvaa... Ex-poikaystäväni (ranskalainen) kanssa kierreltiin maata lähes aina telttailemalla, se oli kivaa. Sai mennä mihin vain, pysähtyä koska haluttaa ja kierrellä juuri niitä pienimpiä kyliä ja syrjäisimpiä seutuja, jotka kai kaikkialla on niitä ihanimpia.
    Voi mikä helpotus ja kiitollisuus valtasi mielen tästä, pääsitte kotiin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! <3
      Me olimme tosiaan autolla matkassa. Tai mies ajoi yksin Espanjaan muutamaa viikkoa etukäteen ja minä lensin myöhemmin perässä. Joten minulle tämä automatka oli ihan ensimmäinen Euroopan halki.
      Joo, ei tullut kauheasti mieleenkään haluta mennä katsomaan mitään matkan varrella. Tuntui, ettei rauhaa saa ennen kuin on kotona. Onneksi kaikki meni hyvin ja se on kyllä mieheni ansiota. Hän ajoi sitkeästi ja varmasti koko matkan.

      Joo, noi Ranskan homeiset talot... :)
      Olin niin paljon höpöttänyt etukäteen Etelä-Ranskan ihanuudesta ja kaikesta kauniista ja romanttisesta. Olin aiemmin käynyt vain kerran Pariisissa pitkän viikonlopun verran, mutta katsonut niin paljon romanttisia elokuvia Ranskasta, että se oli ehdottomasti nähtävä.
      Kun mainitsin matkan varrella, että onpas täällä rumia taloja. Mieheni tokaisi, että ´nauti nyt tästä ihanuudesta Toscanan auringon alla. Täällä voi pyöräillä helmat hulmuten läpi kukkapeltojen homeisiin, mutta söpöihin taloihin.`
      Ja tosiaan, ei tästä Suomestakaan kovin hääppöistä kuvaa saisi, jos painattaisi vain motaria pitkin. Nyt taisi olla mullakin vain niin kiire kotiin, että oli parempi vaan vähän vähätellä näkemäänsä.
      Tuo teidän telttakiertueenne kuulostaa aivan ihanalta. Sellainen voisi olla parempi vaihtoehto, kuin hotellikiertue. Samalla näkisi paikallista elämää varmasti paremmin.

      On niin ihana kuulla, että niin moni ystävä on elänyt kanssamme nämä jännittävät päivät. Se tuntuu niin arvokkaalta.

      Poista
  10. Naisen vaistoja kannattaa kuunnella. Oli kyllä täydellinen ajoitus palata Suomeen. ❤️ Oma koti kullan kallis. Ihanaa että loppumatka sujui hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaikka minä ainakin hössötän välillä vähän liikaakin, joskus hössötys ja huoli on myös hyväksi.
      Oma koti on tosiaan kullan kallis, eikä sen parempaa paikkaa voisi nyt ollakaan.

      Poista
  11. Ihana kuulla että olette turvallisesti perillä <3 Parin viikon karanteeni on järkevää tässä tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin ihanaa olla kotona.
      Ja tosiaan karenteeni on ehdottomasti tärkeä ja järkevä juttu tässä tilanteessa, eikä minulle edes niin iso juttu ollenkaan. Varsinkin nyt kotona on ihan parasta olla.

      Poista
  12. Ihana kuulla, että pääsitte turvallisesti kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin helpottavaa päästä turvallisesti kotiin. <3

      Poista
  13. Elin niin mukana tässä kertomuksessasi. Hienoa että olette päässeet turvallisesti kotiin. Tuollaiset päivämatkat ovat kyllä aika puuduttavia ja kun vielä mukana on kiire ja epätietoisuus matkan jatkumisesta, niin ei ole kivaa.
    Ihanaa kevättä täällä kotimaassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin ihana kuulla, että moni on myötäelänyt matkaamme. Se lämmittää tosi paljon.
      Kyllä nyt on ihan parasta ottaa kevät vastaan oman kodin ja puutarhan suojassa.

      Poista
  14. Huh, onneksi pääsitte kotiin ja lähtö oli kreivin aikaan... Tässä joutui ihan pidättämään liikutusta, kun luin tekstiäsi. Ja tuo ajourakka. Vaikka Euroopassa saa ajaa kovempaa, niin olette ajaneet ihan todella kovat päivälukemat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lähtömme oli tosiaan kreivin aikaan. Matkalla muuten pohdimme, että mistähän tuokin sanonta oikein tulee.
      On niin arvokasta ja sydäntä lämmittävää kuulla, kuinka niin monet myötäelivät matkaamme.
      Ajourakka oli aikamoinen, enkä olisi uskonut että selviämme siitä. Onneksi mies on tottunut ajamaan pitkiä matkoja esim. kalareissuille pohjoiseen. Mutta olihan nämä vielä enemmän kuin yleensä niillä reissuilla. Ja kun tuolla Euroopassa ei oikein koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Pienikin ongelma tai ruuhka matkalla voi lisätä ajoaikaa monilla tunneilla.

      Poista
  15. Hienoa, että olette päässeet turvallisesti koto-Suomeen! <3 Aikamoisia aikoja eletään nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin ihana päästä koto-Suomeen. Tosiaan nyt eletään aikamoisia aikoja kaikki. Tämä korona-kriisi koskettaa varmasti ihan jokaista jollain tavalla, ainakin välillisesti.
      Mutta kyllä tästäkin selvitään! <3

      Poista
  16. Ihanaa, että pääsitte turvallisesti kotiin <3

    VastaaPoista
  17. Hienoa, että pääsitte turvallisesti kotiin ja noudatit vaistoasi lähtöä ajatellen, joka osoittautui ajoitukseltaan täysin oikeaksi.
    Karanteeniaika kuluu nopeasti ja toivon, että säilytte terveinä. Nyt vain nauttimaan puutarhasta ja kotimaan keväästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoitus osui kyllä ihan viime hetkille. Olimme niin onnellisia, että ehdimme turvallisesti kotiin, ennen kuin rajat alkoivat sulkeutumaan. Nyt ei pääsisi enää Ranskasta Saksaankaan.
      Uskon, että karanteeniaika menee nopeasti ja tekemistähän koti-ihmisellä aina on.
      Ihanaa myös, kun kevät on edessäpäin ja ja kyllä ne paremmat ajat koittaa myös tässä korona asiassakin.

      Poista
  18. Luin ihan sydän pamppaillen tarinasi matkastanne kotiin.
    Kyllä omaa sisäistä ääntään kannattaa kuunnella ja toimia sen mukaan.
    Minä aloin varautumaan tilanteeseen kolmisen viikkoa sitten enkä ole katunut kun täällä Espanjassa nyt karanteenissa ollaan.
    Mies jäi Suomeen töihin, ehkä hyvä niin.
    Tilanne elä nyt päivitäin eikä kukaan tiedä mitä viikon päästä on.
    Pidetään mieli tyynenä ja muistetaan kuunnella sydäntä!! <3
    Kaikkea hyvää teille ja olipa mukavaa tutustua paremmin vaikkei kasvokkain tavattukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kuinka tämä reissumme on mietityttänyt niin monia ja olette ikään kuin eläneet matkaa meidän mukana.

      Mun ajatukset ovat olleet teidän perheessä nyt monta kertaa. Mietin myös sitä, että oletteko kaikki samassa maassa.
      Olipa hyvä, että säkin olet vaistonnut mitä tuleman pitää ja varautunut tulevaan.
      Toivon teille paljon terveyttä ja tyyntä mieltä karanteenin keskellä.

      Ja oli tosiaan ihana tutustua sinuun paremmin monin viestien välityksellä. Toivottavasti joskus vielä nähtäisiin ihan kasvotuksinkin. Jos tilanne paranee ja tulette kesällä Suomeen, tervetuloa kylään! <3

      Poista
  19. Hurja reissu ja mukaansatempaava tarina! Onneksi lähditte juuri ajoissa ajelemaan, pienikin hetki myöhemmin ja olisipa ollut enemmän mutkia matkassa. Toivottavasti säästyitte tartunnalta eikä kukaan muukaan Suomessa sairastuisi vakavasti. Mukavaa kevättä koti-Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ikimuistoinen Euroopan kierros! :)
      Nyt kaikki menee tosiaan niin vauhdilla eteenpäin, että päivässäkin asiat voivat muuttua oleellisesti.
      Vielä ainakin tuntuu, että olemme terveitä. Mutta tässä tässä taudissahan on se ongelma, että myös oireeton voi tartuttaa. Siksi karanteeniaika on ihan välttämättömyys.
      Toivotaan tosiaan, että korona saataisiin aisoihin, eikä kuolonuhreja tulisi.

      Mukavaa kevättä myös sulle, kaikesta huolimatta! On niin ihana, että on kevät ja paljon iloa siitä.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!