Hyvän mielen puutarha

Kirjavinkki

Kirja saatu arvostelukappaleena WSOY:lta

Puutarhanhoito ja puutarha ovat meille monelle harrastuksen ja 

puuhailun lisäksi myös terapiaa. 

Itselle puutarha toimii hyvin kaikissa mielentiloissa 

rauhoittajana, inspiraationa, ilon lähteenä, lohduttajana, virkistäjänä 

ja tavallaan kuuntelijanikin. 

Se on kuin ystävä, joka ei petä.

Viime viikot ovat nostaneet kodin ja puutarhan arvoon arvaamattomaan.

Montaa asiaa ei uskalla suunnitella tuleville kuukausille,

mutta onneksi omaa puutarhaa ja puutarhasta 

nauttimista voi suunnitella poikkeustilassakin turvallisesti.

Haluan esitellä teille kirjan,

 joka kertoo puutarhan terapeuttisesta puolesta 

kauniisti ja monipuolisesti.

Eija Keckmanin kirja:

HYVÄN MIELEN PUUTARHA

Terapiaa kaikille aisteille 

ilmestyi viime keväänä WSOY:n kustantamana,

mutta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. 

Kirjan ensilehdillä Eija kertoo puutarhaterapiasta ja sen historiasta lyhyesti.

Oli mahtava lukea, että puutarhanhoitoa käytettiin terapiamuotona 

jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. 

Surullista oli kuitenkin, 

että siitä luovuttiin monissa sairaaloissa ja hoitolaitoksissa  1950-1970-luvuilla, 

kunnes vasta 1980-luvulla se tuli jälleen osaksi hoitoa ja laitosympäristöä.

Toisessa luvussa Eija kertoo, 

kuinka luoda omasta puutarhasta terapiapaikka, aistipuutarha.

Olin etukäteen ajatellut, 

että kirja käsittelisi lähinnä puutarhan terapeuttista vaikutusta,

mutta ilokseni huomasin, 

että teksti sisälsi paljon konkreettisia käytännön ohjeita jokaisessa luvussa. 

Näin kirja ei jäänyt vain teoreettiseksi tietokirjaksi,

vaan lukija voi helposti ammentaa vinkkejä suoraan omaan puutarhaansa. 

Kirjassa käsitellään myös eri vuodenaikojen merkitystä

ja annetaan vinkkejä, miten eri aisteille voi luoda elämyksiä puutarhassa 

kaikkina vuodenaikoina.

Käytännön puutarhavinkkien lisäksi,

myös lukijalle on omat harjoituksensa. 

Miten harjoitan kärsivällisyyttä, tietoista läsnäoloa

tai kiitollisuutta ja nöyryyttä. 

Olen tehnyt jo muutamia harjoituksia,

mutta toistan niitä ehdottomasti myös uudelleen. 

Kirjan lopussa Eija kertoo oman tarinansa,

joka antaa syvyyttä kaikelle luetulle. 

Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu kevytkenkäisesti eikä 

vain teorian pohjalta,

vaan jokaisesta lauseesta huokuu omat kokemukset

ja elämän koko kirjo.

Luin kirjan kertaalleen läpi talvella,

mutta olen palannut jo useamman kerran uudelleen kirjan eri lukuihin.

Uskonkin, ettei tämä jää kenellekään kertakäyttöiseksi lukuelämykseksi,

vaan vinkeistä ja harjoituksista saa uutta ammennettavaa aina uudestaan.

Myös kuvat ovat terapeuttisen kauniita.

Suosittelen kirjaa lämpimästi oikeastaan ihan kaikille;

niille joille puutarha ja luonto ovat jo tärkeitä terapiapaikkoja,

mutta myös niille, jotka haluavat opetella nauttimaan puutarhasta kaikilla aisteilla.

Aina ei tarvitse vain puuhailla ja pakertaa,

vaan välillä voi antaa puutarhan vain hoitaa.

Toki meille monelle puutarhassa pakertaminenkin voi olla terapiaa,

mutta jos jonain päivänä ei jaksa, se ei haittaa.

Päinvastoin. 

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.