tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kuolanpioni


kuolanpioni
Paeonia anomala
ボタン科

Kasvit ovat ihania,
mutta niin ovat blogiystävätkin.
Olemme saaneet kokea monta yhteistä hetkeä ihan livenäkin retkillämme,
tämän ihanan Blogistanian vuorovaikutuksen lisäksi.
Retkipäiville monet ihanat puutarhaystävät ovat tuoneet omasta puutarhastaan 
jakotaimia muidenkin iloksi.
Minä olen ollut näissä taimienvaihdoissa ihan törkeästi saajapuolella.
Vaihtotaimia olisi vaikka kuinka, 
mutta olemme sopineet, ettemme tuo taimia kotiloalueilta.
Meillä niitä nykyään riittää, 
enkä todellakaan halua levittää sitä harmia muiden puutarhoihin riesaksi.
Mutta näissä taimenvaihtajaisissa säännöt ovat olleet mahtavat, 
kaikki kuitenkin saavat taimia, olkoon annettavaa tai ei.
Vähän samat säännöt meillä puutarhanrakastajilla toimii muutenkin.
Nikseistä, ohjeista ja vinkeistä ei pihtailla,
vaan auliisti jaetaan kaikki kokemus ja tieto mitä itse on tullut opittua.
Näin kaikkien ei tarvitse kantapään kautta kaikkea opetella.


Tämä kuolanpioni on yksi näistä rakkaimmista saaduista aarteista. 
Sen nimi voisi olla myös Saila,
blogiystäväni ja antajansa Kivipellon Sailan mukaan.
Aina kun katselen tuota pionia,
näen sieluni silmin Sailan aurinkoisen olemuksen.


Ja katsokaa nyt tätä kaunotarta!
Sen terälehdet ovat kuin silkkipaperia, 
mutta silti se on reipas eikä yhtään hentoinen olemukseltaan.
Ja tuo kukan yksinkertainen, vuokkomainen olemus 
saa sydämen läpättämään ihastuksesta.
Myös kukinta-aika on plussaa.
Kiinanpionit pitävät nuppunsa vielä tiukkana pallona,
kun tämä kaunotar katselee rohkeasti jo kohti aurinkoa.

Lueskelin juuri Rea Peltolan & Vesa Koivun Pionit-kirjaa.
Kirjassa Vesa Koivu kuvaa hauskasti kuolanpionin aikaisin keväällä maasta työntyviä lehtiä;
 tummanpunaiseksi vessaharjaksi.
Siltä ne tosiaan näyttivät tuossa toukokuisessa kuvassani.
Muutamassa päivässä lehtien venähtäessä pituutta, 
ne muuttuvat samalla vihreiksi.
Eikä vessaharjastakaan ole enää mitään jäljellä.
Pionit-kirjassa on mielenkiintoinen luku kuolanpionin historiasta.
Kirja on muutenkin todella mielenkiintoinen ja suosittelen sitä lämpimästi.

 Kuolanpioni on erittäinen kestävä pioni,
joka kukkii aikaisin kesäkuussa.
Siitä kasvaa noin metrin korkuinen pyöreä pensasmainen pehko,
joka pysyy kauniisti pystyssä kukkiessaankin.
Yksinkertaiset vuokkomaiset kukat säilyvät suht kauniina myös sateessa.
Kuolanpioni onkin alkujaan luonnonperenna.
Suomessa sitä on vasta viime vuosina otettu puutarhakauppojen myyntilistoille, 
mutta kannattaa ehdottomasti kysellä sitä puutarhakauppiailta.
Kuolanpioni onkin yleensä levinnyt talosta taloon, 
juuri näin kuin tänne Vaahteramäelle,
ystävien ja tuttavien kautta. 

Kasveista ei saa kiittää,
mutta lähetän tämän postauksen myötä 
paljon lämpimiä ajatuksia Kivipeltoon 
ihanalle ja aurinkoiselle Sailalle!

Jos haluat lukea enemmän pionien istutus- ja hoito-oheita,
löydät niitä täältä

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.






26 kommenttia:

  1. Täytyykin alkaa metsästää kuolanpionia. Tuli heti mieleen paikka, johon se täydellisesti sopisi. Täältä saa aina uusia ideoita, joita ei itse tulisi ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolanpioni on niin ihana, että sitä kannattaa hieman metsästääkin.
      Puutarhaystävät ja -blogit ovat vaarallisia, aina tulee uusia haluja ja innostuksia, kun villitsemme toisiamme.

      Poista
  2. Nyt olen ihan pikkuisen kateellinen, sillä minun "Sailani" ei kuki tänäkään kesänä. Täytyy miettiä, olenko istuttanut sen liian syvään, vai onko paikka kenties väärä. Ihan tuuhea se kuitenkin on ja aina Kuolanpionia katsellessani ajattelen Sailaa ja kaikkia muita toissa kesän bloggaajatapaamisen ihania ihmisiä. Se jäi muustoihini lähtemättömäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten vaan "Sailasi" kasvattaa juuria syvälle maahan, eikä ehdi vielä kukkimaan. Ensi kesänä voi olla sitten jo toinen juttu.
      Teillä rakkailla blogiystävillä on tosiaan erityinen paikka sydämessä ja olette monesti ajatuksissa. Monesta kasvista tule joku ystävä mieleen, vaikka ei kasvia olisi häneltä saanutkaan. Kun lukee toisten puutarhan kuulumisia, niistä tulee jotenkin rakkaita, vaikka ei olisi koskaan koko puutarhassa edes käynnytkään.
      Muutaman blogiystävän kanssa ollaan juteltu tämän kesän tapaamisesta. Kevät ja tämä kesäkuu on ollut niin kiireistä, että mietimme, ehtisimmekö loppukesästä tai syksyllä tapaamaan. Olisi niin kiva nähdä ja jutella pitkän kaavan mukaan.

      Poista
  3. Suloinen on sailasi. Kaunis pioni. Tarinat lähtöpaikasta ovat myös joskus tärkeä osa kasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin minustakin. <3
      Tarinat ovat osa kasveja, ne tekevät niistä erityisiä ja jollain tavalla persoonia.

      Poista
  4. Niin kaunis kuolanpioni, joka puuttuu puutarhastamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolanpioni sopisi puutarhaanne, niin väritykseltään kuin ulkomuodoltaankin. Siitä kannattaa alkaa haaveilemaan. :)

      Poista
  5. Kuolanpioni on puutarhan peruskasveja. Kaunis, kukkii aikaisin ja vankasti. Ja plussaa että lisääntyy siemenestä melko vaivattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, tota siemenjuttua en tiennytkään. En muuten tiedä, onko tämä Sailan siemen- vai jakotaimi.
      Sailan pioni saa varmasti monta jatkotarinaa, jos alkaa siementämään. Tulee iloa jaettavaksi muillekin. :)

      Poista
  6. Kaunis on tosiaan tuo sailakaunokainen. Minullakin on kuolanpionin pieni jakotaimi ja en nyt kylläkään tiedä tai muista keneltä sen sain kun toissa kesänä oli blogitapaaminen alkaen Tampereen Hatanpään arboreettumista.
    Oliko se Saila vai Cheri jolta tuon taimen sain?
    Minun pionini ei vielä tänä vuonna kuki, olisiko tuo istutuspaikka sille sopimaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain tuon taimen juuri tuolta reissulta. Minultakin meni välillä ihan sekaisin, keneltä sain mitäkin. Cheriltä sain ainakin pehmytmesiheinää, aaprottia ja preerian mesiangervoa.
      Mutta ei se mitään, jos alkuperää ei tarkalleen muista. Ainakin nämä ihanuudet muistuttavat ihanista puutarhaystävistä ja ikimuistoisista tapaaamisista. <3
      Ja sullakin saattaa kuolanpioni tehdä syvää juuristoa ensin ja sitten innostua myöhemmin kukkimaan. Toivottavasti saat nauttia valtavasta kukkaloistosta ensi kesänä!

      Poista
  7. Kaunis, herkkä pioni, joka minulta kylläkin puuttuu... täytyypä korjata tuo puute:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolanpioni on aivan ihana, kannattaa ehdottomasti korjata tuo puute. ;)

      Poista
  8. Puutarhatapaamisissa on tosiaan mahtava ja reilu meininki! Ja puutarha onneksi kertaa sen, että on kerran (tai kymmenen) saajapuolella: kasvit kasvavat ja ajan kanssa niistä tulee jakotaimia muille. Näin on käynyt ainakin minulla!

    Hyvää juhannuksen odotusta!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhatapaamisissa on niin erityisen ihana ilmapiiri ja sellainen "kaikki on kaikkien kavereita"-fiilis. Se on ainutlaatuista ja todella arvokasta. Noista tapaamisista saa aina virtaa ja ideoita pitkäksi aikaa eteenpäin.
      Kasvit täälläkin kasvavat, ja rehottavat ehkä liiaksikin ja jakotaimia löytyy jaettavaksi asti. Meillä on tosiaan niitä ärsyttäviä kotiloita, joten jaan taimiani vain niille, joilla tuo riesa jo on.
      Mutta tämä kasvien jako on mahtava juttu. Meidänkin puutarha on alkujaan perustettu monilla saaduilla jakotamilla. Taimet auttoivat hyvään alkuun, kun rakennusprojektin jälkeen pennoset olivat tiukilla ja puutarhaa piti kuitenkin vähän yrittää laittaa alkuun.

      Poista
  9. Onpa kauniin herkkä kukka. Minä onneton puutarhan kauhu, en olisi tuota kukkaa pioniksi tunnistanut :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolanpioni on tosiaan niin kauniin herkkä.
      Kasvien kauneus ei onneksi ole siitä kiinni, tunnistaako kasvit nimeltä. Ne ovat yhtä kauniita nimettöminäkin. <3
      Minä olen aivan surkea musiikissa, mutta nautin kuitenkin kuunnellessani sitä, vaikka en siitä oikeasti mitään ymmärräkään. ;)

      Poista
  10. Minäkin olen oman kuolanpionini saanut aikoinaan miehen tädiltä. Enkä saadessani yhtään tiennyt millaisen kasvin sain, tulevan korkeuden ja kukan värin hän vain osasi kertoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kasvilahja ja muisto! Nämä ovat ihan parhaita.
      Minäkään en oikeastaan koskaan haaveillut kuolanpionista, mutta nyt sen saatuani olen aivan myyty sen kauneuteen.

      Poista
  11. Upea kuolanpioni. Se on mukavan aikainen kukkija ja perinteinen perenna. Sitä pitää metsästää omaankin pihaani. Oikeastaan olen nähnyt sitä kasvavan lehtomaisen metsän laidalla lähellä puutarhaani. Uskaltaisiko sitä siirtää sieltä omaankin pihaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolanpionia kannattaa metsästää, on se niin ihana! <3
      kyllähän sitä varmasti uskaltaa siirtää omaan pihaan metsän laidalta, jos siihen on maanomistajan lupa. Sehän on voinut siementää sinne itsekseen, niin kuin Katja tuolla ylempänä kommentissaan kertoi.

      Poista
  12. Ihana! Miten siinä on tuommoiset hörselöt sisällä? Mun Kuolanpioni on aivan yksinkertainen kukaltaan. Mutta siis ihana Saila. On kivaa, kun puutarhan kasvit muistuttavat ihmisistä joilta ne on saatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole kauhean hyvin perehtynyt kuolanpioneihin, mutta Pionit-kirjassa on maininta, että ne voivat risteytyä ja Suomessakin kuolanpionin nimellä voidaan myydä hieman erilaisia risteymiä. Väritkin voivat vaihdella ruusunpunaisesta, helakanpunaiseen. En osaa sanoa, mikä pioni on aito kuolanpioni, samaa mietitään tuossa kirjassakin, ja sain sellaisen käsityksen, että aito kuolanpioni onkin hieman yksinkertaisempi. Olisi mukava kuulla tästä aiheesta lisää asiantuntijoilta. Tämä kasvimaailma on niin mielenkiintoinen.
      Minustakin on mukavaa, kun puutarhan kasvit tuovat ihania muistoja ihmisistä ja heidän tapaamisistaan. Se tuo erityisen vivahduksen koko tähän intoiluun.

      Poista
  13. Ihana tuo vessaharjavaihe! Ihan sen takia tekis mieleni rikkoa päätökseni, että en pioneja hanki. Puutarhabloggarien tapaamiset on kyllä niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin?! :)
      Kyllä sun on nyt rikottava päätöksesi. Pioneissakin löytyy niin moneen makuun sopivia ja hurahduksen arvoisia tyyppejä.
      Puutarhabloggarien tapaamiset ovat niin ihania, oli mukava nähdä sutkin ja sun ihana husbandisi ihan livenä. Se antoi blogille kasvot, sitä on nyt ihan erilainen seurata. <3

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!