tiistai 17. marraskuuta 2015

Selkäranka näkyvissä


rusovuohenkuusama
Diervilla sessilifolia ´Cool Splash`

Jaksatteko lähteä vähän pidemmälle Vaahteramäen kierrokselle?
Kävin eilen hieman haukkaamassa happea töiden välissä
ja nautin suunnattomasti kaikesta vihreydestä tällaisena synkkänä ja  harmaana aikana.
Puutarhan selkäranka, tai voisi sanoa myös raamit, näkyy tähän vuoden aikaan parhaiten.
Kuvista ei tule kovin kirkkaita tälläisella ilmalla, 
mutta puutarhablogin yksi tarkoitus on myös dokumentoida puutarhan kuulumisia.
Juuri tällaiseltahan ulkona nyt näyttää.

 Japanilaistyylinen istutusnurkkaus näyttää ihan kivalta näin syksyisinkin.
Keikautin tuon vesiaiheena olleen kiven nurinpäin, ettei talvella vesi jäätyessään vahingossakaan halkaise sitä. 
Luonnonkivi kestää kyllä ihmeitä, mutta näin sen ei ainakaan luulisi halkeavan.


 Kasvimaan pilariomenapuut (Malus domestica ´Senator`  ja ´Medoc` セイヨウリンゴ)
 ja rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii ´Härkätien Herkku`
ザイフリボク属 交配品種, ジューンベリーによく似る)
ovat suojassa pupujen hampailta.
Lehtikaali (Brassica oleracea ヤセイカンラン) 
jaksaa tuottaa vieläkin satoa.

 Myskimalvakin (Malva  moschata  ジャコウアオイ )
uskoo vielä tulevaan.

pikkutalvio (Vinca minor)

Ikivihreät kasvit tulevat oikeuksiinsa juuri lehdettömään ja lumettomaan aikaan.
Perennoissakin löytyy paljon ikivihreitä.


Jyrkässä rinteessä maanpeittoperennat ovat helppohoitoisia.
Pikkutalvio (Vinca minor) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum-ryhmä) pitävät rinteen kauniina, melkein rikkaruohottomana ja maan paikoillaan.

Saimme kesäkalusteet laitettua vasta viime viikonloppuna talvisäilöön.
Haaveilen näin talvisin rautapöydästä 
tai muusta kivasta katseenvangitsijasta tähän terassille.
En ajatellut talvella istuskelevani tässä.
Mutta siihen olisi hauska tehdä jotain kynttilä ym. asetelmia. 
Inhoan, jos talvella kaikki on autiota ja tyhjää, vaikka luntakin tulisi.
Pidemmän ajan haaveena meillä on saada tähän ehkä katoksellinen kesäkeittiö.


 Myös peittokurjenpolvi  (Geranium x cantabrigiense フウロソウ) ja 
kangasajuruoho (Thymus serpyllum) jaksavat vihertää.

 Eri sävyiset havut tuovat mukavaa ilmettä talvipuutarhaan.
Sormustinkukkakin yrittää kasvaa kivikossa.

Yllättävän paljon eri sävyjä löytyy tähänkin aikaan.

 Metsässä sinivuokot (Hepatica nobilis  ミスミソウ)  
lupaavat jo kevättä. 


 Kallioimarre (Polypodium vulgare) on yksi lempikasveistani metsässä.


 Tarhakurtturuusun (Rosa rugosa ´Louise Bugnet`  ハマナス)
nuput ovat jähmettyneet paikoilleen ja yläoksissa on vielä lehtiä. 
Tässä kuvassa näyttää,
että se olisi kauttaaltaan ihan vihreä. Mutta alaoksat ovat ihan paljaat.

Myös juhannusruusun (Rosa spinosissima ´Plena` ロサ スピノシッシマ)
oksien ylälehdet ovat kauniin räiskyvät.

 Tykkään kovasti, kun tammeen (Quercus robur ヨーロッパナラ) jää lehdet talveksi. 
Ne suojaavat etupihaa enemmän, kuin pelkät rungot.

 Hibatuija ( Thujopsis dolabrata アスナロon hauska ja sen suomuiset oksat ovat kuin muovia.
 Meillä Suomessa se kasvaa muutaman metrin korkeaksi ja pensasmaiseksi. 
Japanista kotoisin oleva hibatuija kasvaa kuitenkin kotioloissaan jopa 40 metriä korkeaksi.

 Pienet ja matalat havukasvit ovat yksi heikkouteni.
Tässä taustalla hibatuija ( Thujopsis dolabrata アスナロ).
Vasemmalla ylhäällä on pikkukanadanhemlokki (Tsuga canadensis ´Jeddeloh`),
josta tulee 0,5-1 m korkea ja yli metrin leveä.
Oikealla rohtokataja (Juniperus sabina ビャクシン サビナ), josta kasvaa noin metrin korkea että leveä.
 Vasemmalla välissä  kääpiöbalsamipihta (Abies balsamea nana バルサムモミ´ナナ`),
joka on vain 0,3-0,5 m korkea ja noin metrin leveä täysikasvuisena.
Etualalla pallotuija (Thuja occidentalis ´Danica` ベイスギ 米杉),
josta kasvaa pyöreä sekä puolimetriä korkea että puolimetriä leveä pallero.
Nämä kasvit täyttävät leveyssuunnassa kasvualustansa aikanaan. 
Istutuksessa on myös lehtipensaita ja perennoja tuomassa väriä ja monimuotoisuutta.
Harrastankin paljon tällaisia monilajisia istutuksia, 
ne näyttävät kiinnostavilta jokaisena vuoden aikana .

 Matalista havuista yksi ehdoton suosikkini on pesäkuusi (Picea abies ´Nidiformis` オウシュウトウヒ)
Se on nuorena tiheä ja pallomainen, mutta muuttuu vanhetessaan litteästä koveraksi. 
Keskelle muodostuu ikään kuin pesä. 
Korkeutta sillä on täysikasvuisenakin vain 0,75 m, mutta leveyttä tulee 1,25 m.

 Jaloangervot ( Astilbe ´Brautschleier`  アスチルベ) ovat kauniin pitsimäiset ruskeinakin.
Taustalla pesäkuuset.


Alppiruusut (Rhododendron ツツジ) tuottavat ikivihreinä aina iloa.
Itsekseen tähän maanpeittäjäksi levinnyt hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum)
 oikein loistaa hämärässä. 


 Timanttituijat (Thuja occidentalis ´Smaragd`  ベイスギ 米杉) tuovat ryhtiä moneen paikkaan. 
Kesällä niitä ei välttämättä edes huomaa.
Timanttituijan alla yksi vaaleajouluruusuistani (Helleborus niger ヘレボルス ニゲル) 
on nuppuja täynnä.


 Tämä ihana vaaleajouluruusu (Helleborus niger ヘレボルス ニゲル)
on ilahduttanut kukinnallaan jo elokuun alusta saakka. 
Uusia nuppuja tulee koko ajan lisää. 
Saa nähdä, onko tämä ihanuus vielä jouluna kukassa.
Etualalla vasemmalla on viime jouluinen jouluruusu istutettuna.
Taustalla tummahelmililjojen (Muscari armeniacum ブドウムスカリ)
lehdet nousevat jo kevättä varten. Se ei ole vaarallista.

 Ja kivikkokasvit ovat kauniita aina. 
Ne eivät repsota eivätkä kaatuile, vaan pysyvät yhtä sievinä ja kompakteina vuoden ympäri.
Tämän istutusalueen perustin tänä kesänä kodinhoitohuoneen sisäänkäynnin viereen. 
Siinä oli kitulias nurmikko, joka muuttui todella helppohoitoiseksi kivikkokasvitarhaksi.
Kodinhoitohuoneen ovi on aika paljon meillä arkikäytössä. 
Siksi on mukava, että kulkiessaan näkee jotakin kaunista.

Tänään sataa vettä, tuulee ja on todella kurja ilma.
Ensimmäisen kerran tänä syksynä tuntuu todella synkältä ja syksyiseltä.
Pitkälle päästiin, nythän on jo marraskuun puoliväli.
Ja kohta ollaan joulussa. 
Ehkä me selvitään tästä synkkyydestä.
Ja kannattaa kirjata ensi kesää varten ideoita synkkyyden "poistajakasveista".
Missä kaivattaisiin ikivihreää juuri tähän kurjaan aikaan?
Nyt on hyvä aika tarkastella puutarhansaansa sillä silmällä,
kun sen selkäranka on näkyvissä.


Voimia ja valoa viikkoonne!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.




24 kommenttia:

  1. Huikea postaus! Paljon hyviä vinkkejä taasen, täytyy ihan kirjata ylös tulevia vuosia ajatellen. Tuo jyrkkä rinnekin, joka hopeahärkillä ja Vincalla, sekä tuo ihana kivikkokasviryhmä lopussa<3 Vaan sitä kasvimatskua kun pitäisi saada jo alkuunsa niin paljon, että saisi heti kivan näköistä. Tulee ostettua yksittäisiä kasveja, joiden kasvua saa sitten odotella vuosia ja taas vuosia. Ensi kaudella keskityn kyllä monistamaan jo olemassa olevia kasvustoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postauksesta oli jotain hyötyä. :)
      Tiedätkö, mä en oo koskaan ostanut yhtään pikkutalvion tai hopeahärkin taimea. Olen saanut alkuja naapureilta ja ystäviltä. Sitten olen pikkuhiljaa levitellyt niitä ympäriinsä. Pikkutalviosta meinasi tulla viime kesänä ihan riesa. Se lähti menemään pallotuijien yli ylänurmikolle. Peitti kaiken alleen. Revin monta päivää talviota pois ihan hikihatussa. En voi tajuta, millaisen juuriston se kehittää. Meinasi ihan kunto loppua. No, anoppi ja sisko sai 12 säkillistä alkuja.
      Pikkutalviot ja hopeahärkit lähtevät kasvuun pienestäkin palasta. Hopeahärkkejä suorastaan revin esim. kivien päältä ja laitan uuteen paikkaan ja isken hieman multaa päälle.
      Aikaahan tämä levittely ja monistaminen vie. Mutta lopputulos palkitsee, kun rahaa ei tarvitse käyttää.

      Poista
  2. Todella kaunis kuvakierros puutarhassa!

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkäsin tästä postauksesta. Harvoin tulee näin kattavasti syksyistä puutarhaa katseltua, kuvattua ja analysoitua. Ja kuitenkin kaikki on enemmän kuin helposti nyt nähtävissä tämän loppuvuoden paljauden vuoksi. Sainpa hyvän syyn lähteä kameran kanssa ulos - kunhan kaatosade vähän taukoaa.
    Sinulla on runsaasti erilaisia havukasveja. Ne ovat hidaskasvuisia, mutta etenkin näin paljaaseen aikaan kauniita ja tuovat piristävää eloa harmauteen. Olen monesti harmitellut, miten en alkuvuosina istuttanut enemmän juuri havuja, sillä nyt monet niistä olisivat jo isoja. Vuorimäntyjä tuli istutettua ja unohdettua sitten niiden säännöllinen leikkaus. Niinpä osa niistä on varsinaisia hirvityksiä ja muutaman olen kokonaan leikannut pois. Eivät tosiaankaan kasvata oksia alaosiinsa, ellei ole alkujaankin leikannut niitä tiiviskasvuisiksi. Vaan mitäpä noita tekemättömiä asioita jälkikäteen suree. Iloitaan siitä mitä on ja mitä voi jatkossa tehdä. Iloittavaa kyllä riittää. Mukavaa marraskuun jatkoa. Kohtahan tässä ollaan jo joulussa ja sitten alkaakin kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postauksesta oli iloa sinullekin Between!
      Minäkin olen harmitellut, ettei ihan alkuun tullut istuteltua havuja ja puita. Mutta aluksi, talon rakentamisen jälkeen, rahat olivat vähissä. Laitoimme pikkuhiljaa ensin nurmikot, omenapuut, marjapensaat, muutaman vuorimännyn ja paljon perennoja. Perennojen paljous johtui suurimmaksi osaksi siitä, että otin kaikki kasvit vastaan mitä ystäviltä ja kylänmiehiltä sain. Siinä oli kyllä se hyvä puoli, että rinteeseenkin tuli istuteltua maanpeitoksi perennoja, joita on ollut helpompi sitten poistaa mieluisempien kasvien tieltä, kuin rikkakasveja.Tykkään kyllä paljonkin perennoista, mutta sellainen pannukakku lättänyys harmitti aina talvisin. Siksi sekaistutukset ovat parhaita. Tonttimme on myös tosi tuulinen ja tuulensuojaa tarvitaan erityisesti lehdettömään aikaan.
      Meille eräs mieheni sukulainen opasti heti tontin ostettuamme, että vuorimäntyjä tulee leikata joka vuosi. Olemme kiitollisia siitä neuvosta. Leikkaankin niitä aika reippaasti, yli puolet vuosikasvusta. Siksi ne pysysvät palleroina.
      Jos aloitat leikkaamaan vuorimäntyjäsi nyt säännöllisesti, ne tuuhettuvat ikään kuin ulkopuolelta tai päältä. Ne eivät toki pienene, mutta vuosien saatossa paljaat oksat jäävät sisään. Olen joskus jollain asiakkaalla saanut hieman korjattua tilannetta, sitomalla tervanarulla muutaman oksan lähemmäs toisiaan ja jatkanut sitten leikkausta säännöllisesti. Ihan kivoja niistä on tullut.
      Tietysti vaikea sanoa näkemättä, mutta kokeile sitoa ja aloita säännöllinen leikkaus ja katso miten kasvu korjaa mäntyjä.
      Tai sitten tee niistä bonsaityyppisiä, joissa oksien päissä on palleroita. :)

      Poista
  4. On teillä upea selkäranka! Kiva vinkki meidänkin jyrkkään rinteeseen ja etenkin, jos talvio ja härkki leviävät hyvin. Mun pihassa on monta isoa aluetta, joita pitäisi perkkailla ja selkeyttää, kunhan olisi aikaa ja puhtia. Taas jäi paljon hommaa ensi vuodelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina!
      Meillä nuo maanpeittoperennat ovat toimineet ainakin hyvin jyrkässä rinteessä. Toki ensimmäisinä vuosina kitkemistarvetta oli aika paljon, mutta pikkuhiljaa perennat ovat vallanneet alan.
      Ensi keväänä puhtia on taas uusiin hommiin. Puutarhahan ei ole koskaan niin kaunis kuin se on ensi vuonna. :)

      Poista
  5. Todella kiva postaus ja katsaus syksyiseen puutarhaan. Havut ja ikivihreät ovat tähän aikaan vuodesta mielestäni ihan välttämättömyys puutarhassa. Pienet siivekkäätkin saavat niistä suojaa itselleen ja lentävät mielellään havujen oksille syömään lintulaudan antimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko!
      Niin, minäkin olen katsellut lintujen touhuja. Ja on kiva tarjota niillekin vähän piilopaikkoja ja suojaa. Meillä tuijat eivät ole vielä mahtavan leveitä. Mutta moneen vanhaan tuijaan olen nähnyt lintujen tekevän pesänsäkin. Siellä on lämmin ja turvallinen pesän paikka.

      Poista
  6. Kylläpäs näyttää hyvälle pihallasi! Hienosti onnistunut :)
    Minunkin suosikki on tuo pesäkuusi. Se on jotenkin sympaattinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Arvostan mielipidettäsi kovasti, koska minusta sinulla on loistava "puutarhasilmä". <3
      Pesäkuusi on tosiaan sympaattinen ja alkukesästä se on todella kaunis, kun uusi kasvu on vaaleamman vihreää.

      Poista
  7. Ihana kirjoitus :) Kaunis pihakieros, jolla oli mukava olla mukana. Aika ihana tuo luonnontilainen(?) pieni metsikkö tontillanne. Ja mielenkiinnolla seuraan tuon japsinurkkauksen kasvua, se on niin söpö. Pidän peukkuja kesäkeittiöhaaveellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sametti Hortensia! <3
      Joo, meillä on tienpuolella luonnontilainen metsikkö ja laavun takana jyrkässä rinteessä toinen pieni metsikkö. Tonttimme on aika iso, 6000m2, joten luonnontilaiset alueet tuovat helpotusta hoitotöihin. Ja itseasiassa pidän niistä valtavasti. Kun päästä alkaa kiristämään, pienikin kävely minimetsässä auttaa ihmeesti. :) Ihailen metsäpuutarhoja, mutta välillä havahtuu että luonto on kyllä paras pihasuunnittelija. Kaikki on niin tasapainoista metsässä.
      Kiva, kun japskinurkkauksen kasvulla on muitakin seuraajia. Se onkin kasvanut valtavasti jo yhdessä kesässä. Pehmytmesiheinä onkin aika sukkela leviämään. Mutta se ei haittaa, siirtelen sitä keväällä ruukkuhuin ja jaan ystäville.
      On ihana, kun on aina jotain mistä haaveilla. Kesäkalusteita varastoon laittaessa miettii aina, voisiko katoksia olla enemmän, ettei tavitsisi aina roudata kamoja eessuntaas.

      Poista
  8. Kiitos Riina ihanasta pihakierroksesta. Teillä on todella kaunis piha ja myös kaunis talo. Kaikki on niin viehättävää ja tasapainoista. Tuo japanilaisnurkkaus on aivan ihana. - Kyllä syksylläkin on luonto kaunis. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli ja kiva kun pidit kierroksesta! <3
      Syksyssäkin on oma viehättävyytensä. Kun kaikki "kuorrute" on karissut pois; kivet, puiden rungot ja muu pysyvä tulee esiin.
      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  9. Huoh, ihana kierros! Siellä näyttää kauniilta nytkin, vaikka onkin (mielestäni) kaikista ankein vuodenaika menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! <3
      Tähän ankeaan aikaan, huomaa kaikkea sellaista mikä kesällä peittyy lehtiin ja kukkiin. Ihastelen usein puiden runkojen kauneutta. Miten kasvit voivatkaan olla niin erilaisia ja yksityiskohtaisia, kun niitä alkaa oikein tarkastelemaan.

      Poista
  10. Puutarhassasi on paljon kauniita ja mielenkiintoisia näkymiä. Maanpeittokasveista ja havuista on todella moneksi. Kaunis piha on kaunis katsella kaikkina vuodenaikoina. Ja mikä onni, jos pihassa on tuollainen sammaleisten kivien peittämä rinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terrafiore! <3
      Minäkin rakastan sammaleita ja sammaleisia kiviä. Havut pelastavat vihreydellään ihanasti monta ankeaa päivää. Tänäänkin meillä sataa vettä ja on todella harmaata.

      Poista
  11. Tähän aikaan vuodesta todella arvostaa ikivihreitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jokaisella vuodenajalla on omat parhaat kasvinsa. :)

      Poista
  12. Oi mitä ihania kuvia sekä syksyltä että lumen tulon jälkeen. Itse tykkään nyt, kun tuli lunta, että on edes valoisampaa. Saa sitten jäädä joulun jälkeen odottaa jo tulevaa kevättä. Ja miettiä mitä sitä kasvattelee kotipuutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aikku!
      Kyllä se lumi toi ihanaa valoa. Nyt pääseekin jotenkin enemmän joulufiilikseen. Joulun jälkeen alkaakin tosiaan jo kaivattu kevät. :)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!