perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kärsivällisyys kasvaa...?



 laukka
Allium 

Tänään mun kärsivällisyys ei meinannut riittää puutarhassa.
Tuntuu että olen vaan kitkenyt ja kitkenyt viime aikoina.


On mukavaa kun on ravinteikas ja hyvä maaperä. 
Mutta kaikella on puolensa. 
Täällä kottarit ovat aivan välttämätön väline kitkemisessä.
Eikä yhdet kottarit riitä mihinkään, 
kun on seitsemän kertaa vienyt lastin kompostiin, voi jo jotain näkyä.


Toinen asia mitä olen tehnyt kitkennän ohessa, on lehtokotiloiden  keräys.
Satukirjoissa kotilot ovat sööttejä, mutta omassa puutarhassa hymy hyytyy.


En tiedä, yrittävätkö kotilot olla vitsikkäitä tai herttaisia, 
vai mitä tää on..?
Nakertavat sydämen muotoisia reikiä mun kuunliljoihin??



No, ei tässä valitus auta.
Ei muuta kuin kitkentää ja kotiloiden keräystä ja ferramolia. 
Toivoisin että kaikki kasvit olisivat kuin 
koivuangervo (Spiraea betulifolia).

tai komeamaksaruoho (Sedum ´Herbsfreude`).
Kummatkin ovat tiiviitä ja pyöreitä, eivätkä päästä rikkakasveja lävitseen.
Pidän pienistä ja pyöreistä kasveista, joita ei tarvitse tukea.
Ai niin, puutarha kuvaa puutarhuria...
pieni ja pyöreä...

 Tiedän, että kasvivalinnoilla voi auttaa puutarhan työmäärässä.
Ehkä en olekaan tyyppiä, joka viihtyy helppohoitoisessa puutarhassa.
Mutta kyllä mä tuskastun välillä.
On vaikeaa tasapainotella, 
että osaa myös nauttia puutarhastaan ja pitää siitä silti hyvää huolta.

Leena Luoto sanoi jotenkin tähän tapaan että 
"Ihminen ei hoida puutarhaa, 
vaan puutarhan tulee hoitaa ihmistä."

Kun työmäärä alkaa ahdistaa,
kannattaa pysähtyä katsomaan mitä kaunista näkyy.
Mitä on saanut jo aikaan.


Onneksi rikkaruohojen lisäksi kasvaa myös kaikkea kaunista.

tummakurjenpolvi valkoinen
Geranium phaeum ´Album`

marjatanalppiruusu ´Mikkeli`
Rhododendron Tigerstedtii-Ryhmä `St Michel`


Juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena`
aloittelee jo kukintaansa. 
Tuli jo nyt haikea olo...toivottavasti kukinta kestää mahdollisimman pitkään.

lehtoakileija
Aquilegia vulgaris

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Muistakaa myös nauttia,
minäkin yritän.... :)

10 kommenttia:

  1. Sinulla on kaunis ja nähtävästi iso puutarha, joten työtä kaiken siistinä pitämiseen varmasti riittää. Minä olen onneksi säästynyt melko hyvin noilta kotiloilta, mutta valitettavasti ostotaimien mukana saattaa saada kutsumattomia vieraita pihaansa. Tarkastankin aina uuden kasvin hankkiessani tarkkaan, ettei kasvissa lymyile kotiloita ja mullassa mahdollisesti olevia munia. Tapaan myös laittaa vielä kasvin istutusvaiheessa mullan pinnalle ja kasvin ympärille hieman Ferramolia varmistukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meidän tontti on 6000m2 kokoinen. Tosin osa siitä on metsää ja luonnontilassa. Ja täällä on lehtomaista ja hyvää multamaata. Joten nokkosistakin tulee yli 2m korkeita.
      Kotilot ovat pikkuhiljaa tulleet tänne. Niitä on ollut tuossa 1 km päässä jo vuosia ja joka vuosi ne marssivat enemmän tännepäin. Viime talvinen lumeton kylmyyskään ei niitä ole nujertanut.
      Mutta kerääminen ja Ferramol kyllä auttaa. Ja eivät ne kaikkea syö, esim. meidän kummankin niin rakastamia havuja...
      Kannattaa olla tarkkana mistä taimensa hankkii ja keneltä ottaa alkuja.
      Toivon, että puutarhasi säästyy kotiloilta ja muilta ilkimyksiltä! :)

      Poista
  2. Jeps, tuo nauttiminen on ihan hirmuisen tärkeää puutarhassa! Jos vaan kitkee ja tuskailee, niin jää monta kaunista hetkeä huomaamatta.

    Olen tässä oman sairastumiseni takia joutunnut opettelemaan itselleni ihan uuden tavan olla puutarhassa, Opetellut näkemään kukkia rikkaruohojen seasta ja nauttimaan niistä kukista vaikka rikkaruohoja olisikin ympärillä. On vain ollut pakko nöyrtyä. Melkein aina kuljen kamera mukanani, ja sitten välillä laitan kameran sivuun ja istun hetkeksi kitkemään. kamera kuitenkin pitää huolen siitä etten tule rehkineeksi itseäni kipeäksi. :) Kasvivalinnoilla ja katteilla on kyllä iso merkitys jos haluaa tehdä kitkentävapaita vyöhykkeitä.


    Niin upea tuo sinun kivikkosi, ja puutarhasi muutenkin, ulkopuolisen silmään eivät rikkaruohot osu niin kuin omaan silmään. :)
    Luojankiitos meillä ei vielä ole noita lehtokotiloita, ne on aika inhottavia, kun pistelevät kaiken poskeensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Laura!
      Puutarhassa tajuaa monta kertaa rajallisuutensa. Välillä oma jaksaminen tai kroppa pistää hidasteita matkaan, välillä luonto halloineen ja ökkiäisineen...
      Valokuvaus on tosiaan hyvä keino nähdä kauneutta ja pysähtyä. Puutarhailu on aika moniulotteista, ei pelkkää puurtamista.
      Noissa mun kuvissakaan ei tosiaan rikkikset näy. Täytyykin katsoa välillä vähän kauempaa..
      Mukavia hetkiä puutarhaasi! :)

      Poista
  3. Kitkeminen kottikärryittäin on tuttua, vaikkei minulla noin isoja kukkaistutuksia olekaan. Tänä keväänä hävitin vuohenputken tyystin kukkapenkeistä, on voittajan olo :)
    Pitäisi istua alas ja nauttia, mutta kun yrittää niin jo jokin paikka huutaa puuhaamaan. Myöhemmin kesällä aion kyllä lojua aurinkotuolissa lukemassa. Mukavaa helluntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Cheri!
      Miten sait vuohenputken hävitettyä?
      Yritän vaikka miten saada ne juurineen kitkettyä, niin johonkin jää aina juurenpala ja ne nousee uusin voimin maanpinnalle.
      Eilen sain vähän aikaa istuskeltua mutta sitten innostuneena jatkoin puuhailua.
      Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

      Poista
    2. Joo, muakin kiinnostaa miten vuohenputken hävitettyä. :) Keväällä kaivoin yhden penkin kokonaan ylös ja niin sieltä nyt vaan vuohenputket iloisesti kasvavat...

      Kitkeminen on siitä kivaa hommaa, että koko ajan näkee työn jäljen kun rikkaruohopino kasvaa. Ja jälkikäteen on sitten ilo katsoa siistiä kukkamaata.

      Poista
    3. Välillä ajattelee että kitkeminen on vähän terapeuttistakin hommaa. Saa olla itsekseen ja ajatella ja mietiskellä tai olla miettimättä. Ja lopputulos tosiaan palkitsee.

      Poista
  4. Toisinaan on sellaisia hetkiä että tuntuu että raatamista riittää ja riittää...
    Usein auttaa kun pysähtyy katsomaan mitä on jo saanut aikaan!
    Teillä on kyllä todella kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni!
      Me kuopsuttajat taidetaan jollain tavalla pitää tuosta raatamisesta. Vai onkohan se vähän kuin siivous? En niin tykkää siivouksesta, mutta lopputulos palkitsee.
      Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!