Pelargonien kevät

Vaahteramäen autotallin ylähyllyillä vihertää.
Rakkaat pelargoniani ovat selvinneet talvesta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Joka talvi muutama pelargoni-aarteeni saattaa menehtyä, mutta suurin osa selviää hengissä.

Rakastan pelargonien kasvatusta juuri tämän vuoksi.
Ne eivät ole kertakäyttökasveja,
vaan niistä on iloa vuosia.
Moneen yksilöön kiintyy vuosi vuodelta enemmän,
onhan niistä huolehtinut niin pitkään.

Syksyllä nostelen pelargoniani autotallin ylähyllyille niiden kesäisissä kasvatusastioissa.
Autotallin lämpötila on noin 10 astetta.
Valoa ne saavat jonkin verran pienistä yläikkunoista.

Ennen joulua saatan kastella niitä hieman.
Pimeimmän kauden pelargonini ovat aikalailla hoidotta.
Joulun jälkeen rapsin kuivat oksat pois,
en kuitenkaan varsinaisesti vielä leikkaa niitä.
Siistin vain kuolleet oksat ja lehdet
ja kastelen niitä hieman.
 Annan mullan kuivua joka kerta kastelujen välillä.

KASTELU JA LANNOITUS

Keväällä valon lisääntyessä lisään kastelua ja aloitan lannoituksen.
Lannoitan vaaleanpunaisella, veteen sekoitettavalla kesäkukkalannoitteella.
Lannoituksen ensimmäisillä kerroilla lannoitan vähemmän kuin ohjeet sanovat. 

MULLAN VAIHTO JA LEIKKAUS

Mullan vaihdon ja pistokkaiden oton yleisin ohje on, että multa vaihdetaan kevättalvella.
Sen jälkeen kasvin annetaan toipua stressistä ja juurtua pari viikkoa.
Tämän pienen levähdyksen jälkeen,
 kasvi leikataan ja samalla otetaan uusia pistokkaita.
Itse olen tehnyt joskus myös niin,
 että olen vaihtanut mullan vasta kesän korvilla,
 kun pelargoneja on voinut jo ulkoiluttaa.

On helpompaa sotkotella mullan kanssa ulkona

ja siirrellä suuria ruukkuja.

Olen onnistunut ottamaan pistokkaita myös kevättalvella. 

Mutta järkevämpi tapa on tosiaan vaihtaa multa ensin
ja ottaa pistokkaita vaikka parin viikon kuluttua leikkauksesta.

Mullan vaihdon jälkeen lisälannoitusta ei heti tarvita,
 koska uudessa mullassa on kaikki kasvin tarvitsemat ravintoaineet. 

Poikkeuksiakin on, jalo-, enkeli- ja uniikkipelargoneja
sekä kukkien vuoksi kasvatettavia tuoksupelargoneja keväällä ei kannata leikata,
koska muuten kukinta menetetään siltä kesältä.
Kirjavat lajikkeet kannattaa puolestaan leikata vasta keväällä.

PISTOKKAAT

Pistokkaat kannattaa ottaa puutumattomista ja uusista ja kukkimattomista versoista.
Jos versossa on nuppu, se kannattaa poistaa.
Katkaise verson pätkä juuri lehtihangan alapuolelta.
Hyvässä pistokkaassa on kolme tai neljä ylälehteä ja muutama sentti lehdetöntä vartta.

Pistokkaat kannattaa istuttaa taimimultaan ja pitää multa kosteana.
Vaihtoehtoisesti pistokkaat voi myös juurruttaa vesilasissa.

Jotta taimesta tulee kauniin muotoinen, sitä on latvottava muutaman kerran.
 Ilman latvomista taimesta tulee pitkä hojoppi.

Pistokkaita voi ottaa sekä syksyllä että keväällä että keskikesällä.
Itselläni ei ole kokemusta syksypistokkaista,
vaan olen ottanut pistokkaat aina keväisin. 

Keväisistä pistokkaista ehkä 1-2 kymmenestä ei yleensä selviydy,
eli uusia taimia tulee ihan mukavasti.

Peruslajikkeet ja varsinkin kirkkaanpunaisten pelargonien pistokkaat ovat varmimpia juurtumaan,
mutta olen onnistunut myös muiden lajikkeiden kanssa.
Myös riippapelargoniat ovat ehkä hieman vaikeampia
sekä talvettaa että pistokkaiden juurtumisen suhteen.

Pistokkaita voi ostaa myös valmiina puutarhaliikkeistä.
Ne ovat valmiita taimia edullisempia ja samalla saa kasvattamisen ilon. 

Lahden seudulla Siemen ja kone-puutarhaliikkeen pistokasvalikoima
on aina mahtavan monipuolinen ja laaja.

Harvinaisempia pistokkaita löytyy messuilta.
Olin viime keväänä Tukholman puutarhamessuilla.
Siellä oli todella paljon lajikkeita ja todellisia harvinaisuuksia.
Myös kotimaan puutarhamessuilta löytää yleensä ihanuuksia.
Peltosen Puutarha on ainakin varma paikka löytää pelargoni-aarteita messuilta.

*Lisäys 22.3.2020

Messujen ja tapahtumien ollessa nyt tauolla,

monella puutarhaliikkeellä on myös pelargoneja verkkokaupan valikoimissa.

Lisää pistokkaiden ottamisesta ja juurruttamisesta löydät täältä:
Pelargonioita omista pistokkaista

SIEMENESTÄ KASVATUS

Pelargonian voi kasvattaa myös siemenestä asti.
Itse kylvin muutama vuosi sitten punaisia ja valkoisia pelargoneja.
Onnistuin kasvattamaan noin kymmenen tainta,
mutta ensimmäisenä kesänä en saanut vielä nauttia kukinnasta,
myöhemmin kyllä.
Niistä tuli kuitenkin vankkoja ja emotaimet ovat vieläkin elossa.

Pelargonian siemenet  kannattaa kylvää jo tammi- tai viimeistään helmikuussa.

Olen hurahtanut pelargoneihin niiden yksinkertaisen kauneuden vuoksi.
Myös lajikirjo ja helppohoitoisuus viehättää.
Pelargonien alkuperämaa on Etelä-Afrikka, mutta jotenkin ne ovat niin suomalaisiakin.
Mummojen kodikkailla ikkunoilla on aina ollut pelargoneja.
Ehkä maailma onkin aika pieni, suomalaiset, italialaiset ja jopa japanilaiset voivat ajatella;
mummoni ikkunalla on aina ollut pelargoni.
Tai kaukana maailmalla, voi kokea olevansa kotona kun tuttu pelakuu on ikkunalla.
Siksi ostin Floridassa asuvalle siskolleni vaaleanpunaisen pelargonian siellä käydessäni,
 että hän tuntisi olevansa kotona.

Lisätietoa ja hurmaavia pelargonioitten kuvia löytyy seuraavista kirjoista:

Suuri pelargonikirja, Susanna Rosèn

Ihanat pelargonit, Rosen ja Rasehorn

Kiehtovat pelargoniat, Christa Holm

Postaus päivitetty 22.2.2020

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.