Puolukkapäivät saattavat tarkoittaa jotain ihan muutakin,
mutta nyt täällä Vaahteramäellä on ollut oikeasti puolukkapäivät.
Toissapäivänä töistä tullessamme pihassamme kökötti tällainen saavi.
Ja ihmetykseni oli suuri, kun avasin kannen.
Myöhemmin selvisi, että ihana anoppini oli ollut asialla.
Nyt sitten puolukkaa on säilötty kaikenlaisissa muodoissa.
Yksi ämpärillinen pakastettiin puolukkapuuroja varten.
Puolukkapuuroa tein reilun kulhollisen.
Se oli mahtavan punaista, taisin vähän yrittää tuhlata puolukoita.
Mehuakin syntyi.
Ensimmäisen satsin tein ihan perinteisesti mehumaijalla.
Lisäsin vain sokeria, en laittanut mitään viini- enkä sitruunahappoja ja hyvää tuli.
Varsinkin kylmänä se on erityisen hyvää.
Lisäksi kuivatin satsin uunissa.
Se ei ollut mikään menestys, mutta kyllä nekin varmasti käytettyä tulee.
Eivätkä iloiset yllätykset siihen loppuneet.
Yhtenä päivänä ovellamme oli kaksi pussia sieniä.
Vieläkin on mysteeri, mistä ne siihen ilmestyivät.
Kiitos paljon ihanalle yllättäjälle, kuka oletkin!
Paistoimme orakkaat pannulla ja
laitoimme ne ihan sinällään paahtoleivän päälle.
Maku oli taivaallinen!
Voiko ihanampaa iltapalaa olla.
Osaa se syksykin olla niin ihana!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.