pallotuija
Thuja occidentalis ´Tiny Tim`
Meillä puutarhureilla on kevät ja alkukesä aina kiireisintä aikaa,
eikä silloin meinaa ehtiä tehdä omassa pihassa kuin pakollisimmat työt.
Nyt heinäkuussa ehtii tehdä hieman oman puutarhankin huoltohommia.
Eilen kärräilin kuorikatetta tämän kesän istutuksille
ja muutamaan vanhempaankin istutusalueeseen.
Koska kärräilen usein työssänikin kuorikatetta olen oppinut käytännössä hyvät systeemit.
Ensinnäkin kunnon iso pressu alle, näin piha pysyy siistinä.
Lumilapio on paras väline lapioimiseen. Ja nopeinta on työntää lapiota maata myöden ja saada kuorikate näin lapioon.
Kevyillä kottikärryillä homma on mukavaa.
Kuorikatetta kannattaa laittaa noin 6 cm pensaiden ja puiden tyvelle.
Perennat eivät välttämättä tarvitse katetta. Varsinkaan juuristollaan leviävät perennat tykkäävät mieluummin paljaasta mullasta.
jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä ´Sum and Substance`
Kuunliljoille usein kuitenkin laitan katetta.
Varsinkin tämä iso yksilö heräsi oikein eloon katteesta.
Kuorikate siistii istutusalueet ja helpottaa rikkakasvien ehkäisemisessä.
Se myös parantaa maan rakennetta ja vilkastuttaa pieneliötoimintaa,
jolloin kasvitkin viihtyvät paremmin.
Tämän sisääntulon istutusalueen olen perustanut jo kaksi vuotta sitten,
mutta kuorikatteella se uudistui ja raikastui täysin.
Kaikki muut kasvit ovat siis kasvaneet tässä ennenkin, mutta helmipihlajan istututin tänään.
Helmipihlaja (Sorbus koehneana) on ollut mun haaveissa jo vuosia. Mutta löysin sen vasta bloggaajatapaamisreissulla Pinsiön taimistolta.
Halusin sille paikan, jossa voisin ihailla sitä tarpeeksi usein.
Tänään yhtäkkiä älysin mihin sen halusin.
Istutuspaikalla kasvoi puolikuollut kartiovalkokuusi, siirsin sen metsään, jos vaikka virkistyisi.
Musta on tullut ihmeellinen kasvien säälijä.
Uskon, että kaikki puolikuolleetkin vielä virkoavat, enkä raaski heittää niitä pois.
Usein niin käykin.
Jotkut kasvit joutuvat odottelemaan sopivaa istutuspaikkaa autotallin nurkalla pitkäänkin.
Olen kyllä innokas istuttaja, mutta nykyään harkitsen istutuspaikkoja välillä liiankin pitkään.
Mutta olen huomannut, että joku kaunis päivä istuspaikka yhtäkkiä avautuu ja se tuntuu jopa itsestään selvältä.
Tämän penkin kasvit olen ostanut aikoinaan synttärilahjakorteilla, joten kutsun sitä synttäripenkiksi.
Ja tajusin vasta myöhemmin, että helmipihlajakin löysi aivan oikean paikan itselleen.
Nimittäin ihana siskoni osti sen Pinsiön taimistolta, myöhästyneenä synttärilahjana.
Joten synttäripenkissähän sen paikka oli tietysti.
Ja tajusin vasta myöhemmin, että helmipihlajakin löysi aivan oikean paikan itselleen.
Nimittäin ihana siskoni osti sen Pinsiön taimistolta, myöhästyneenä synttärilahjana.
Joten synttäripenkissähän sen paikka oli tietysti.
Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) jaksaa kukkia.
Leikkelin kuitenkin kukkineet versot ja siemenkodat pois.
Heittelin ne sellaiseen kohtaan, jossa voivat rauhassa vaikka siementää.
Etualalla kääpiöbalsamipihta (Abies balsamea nana),
takana pikkukanadanhemlokki (Tsuga canadensis ´Jeddeloh`),
Tuo kanto tulee aina vaan esille,
keksin tänään että istutan siihen jonkun kivkkokasvin, kun ei pysy piilossa.
tuurenpihlaja
Sorbus ´Dodong´
komeakuunlilja
Hosta Fortunei-ryhmä ´Patriot
Kasvimaan porttina ovat pilariomenapuut Malus domestica ´Senator` ja Malus domestica ´Medoc` .
Ne sain äitienpäivälahjaksi. Vierellä kasvaa mustikkapensaat.
Laitoin niillekin hieman kuorikatetta.
Tämä kukkapenkki laajentui, terassin laajennuksen myötä.
Se on vielä aika säälittävän näköinen. Kasvit ovat vielä pieniä ja osa niistä on jakotaimia omasta puutarhasta ja odottelee reipastumista.
Koko ajan on jotain meneillään ja se on oikeastaan kivaa.
Vaikka välillä sitä haaveilee, että kaikki olisi valmista ja vaan nauttisi.
Mutta osaiskohan sitä olla vaan?
