sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Synttäripenkin kuunliljat

hämykuunlilja 
Hosta undulata ´Erromena` 
ギボウシ(ホスタ) ウンデュラータ
(Vaahteramäen ensimmäinen kuunlilja,
joka on saatu jakotaimena Titta-tädiltä.)

Muutamia vuosia sitten ihastuin kuunliljoihin toden teolla.
Tykästyin erilaisiin lehtimuotoihin ja -väreihin, joita kuunliljoista löytyy.
En niinkään välitä niiden kukinnasta, vaan lehti on se juttu.
Ne ovat myös helppoja ja reheviä perennoja,
jotka peittävät kasvualustansa täydellisesti kasvaessaan.
Ne ovat loistavia myös reunuskasveina,
esim. istutusalueen ja nurmikon välissä.
Nurmikko pysyy kiltisti omalla puolellaan,
eikä rynni kuunliljan alueelle.

Innostuinkin keräilemään eri lajikkeita
metsän laidassa olevaan synttäripenkkiini.
Synttäripenkki sai nimensä siitä,
että ostin suurimman osan kasveista lahjakortilla,
jonka sain synttärilahjaksi.
Muutamat myöhempinäkin synttäreinä saadut kasvit
ovat löytäneet paikkansa tuosta metsän ja
puutarhan rajamailla olevasta istutusalueesta.


Haastavaa tuossa synttäripenkissä on se,
että paikka on kuiva.
Kuiva, jopa näinä viime kesinä.
Puun oksistot suojaavat maankamaraa niin paljon,
että edes rankkasateella sinne ei montaa pisaraa heru.
Kuunliljat pärjäävät kuitenkin yllättävänkin kuivassa kasvualustassa,
kun ovat ensin juurtuneet kunnolla.
Siksi kastelu ensimmäisinä vuosina on erittäin tärkeää.
Myöhemmin ne pärjäävät oikeastaan omillaan.
Myös niiden kasvunopeus on myös todella hidasta,
jos kosteutta ei ole tarpeeksi.
Vuosien saatossa niistä kuitenkin kasvaa tuuheita mättäitä,
joiden juuristokin on niin vahva, 
että niitä on todella vaikea jakaa.

jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä  ´Earth Angel`
ギボウシ(ホスタ)アースエンジェル



jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä ´Blue Mouse Ears`
ギボウシ(ホスタ) ブルーマウスイアーズ

jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä ´Wide Brim`
ギボウシ(ホスタ)‘ワイド ブリム’ 

raitakuunlilja 
Hosta undulata ´Albomarginata`
ギボウシ(ホスタ) 'ウンドゥラタ アルボマルギナタ'

jalokuunlilja
Hosta Tarhfunkia-ryhmä ´Cherry Berry`
ギボウシ(ホスタ) チェリーベリー

 jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä ´Fire and Ice`
ギボウシ(ホスタ)'ファイヤ アンド アイス'


raitakuunlilja 
Hosta undulata ´Albomarginata`
ギボウシ(ホスタ) 'ウンドゥラタ アルボマルギナタ'




jalokuunlilja
Hosta Tarhafunkia-ryhmä
´Sum and Substance`
ギボウシ(ホスタ)'サム アンド サブスタンス'
Suurin kuunliljamme, korkeus 80/100 cm

Olen joutunut hieman himmaamaan tässä kuunliljainnostuksessani
lehtokotiloiden riehumisen johdosta.
Enkä ole hankkinut niitä viimeisimpinä vuosina enää lisää.
Näistä vanhemmista aarteistani en aio kuitenkaan luopua.
Loppukesästä on alueita, joissa kuunliljat ovat aika reijitettyjä.
Yritän silti pitää pintani ja taistella mokomia herkuttelijoita vastaan.
Vaahteramäellä kasvaa kuunliljoja muuallakin puutarhassa, kuin synttäripenkissä.
Kerron teille niistä myöhemmin.

Olisi kiva, kuulla teidän lempparikuunliljanne ja muutenkin kokemuksia kuunliljoista.
Ja oletteko pärjänneet kuunliljojen kasvatuksessa lehtokotiloalueilla?

Mukavaa sunnuntaita
ja uuden kasvukauden suunnittelua!


 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

40 kommenttia:

  1. Minäkin innostuin viime kesänä kuunliljoista, kun sain niitä ystäviltä mökkipihaani. Ajattelin tuoda niitä sinne lisääkin. Olen käsittänyt, että kuunliljat viihtyvät varjossa tai puolivarjossa. Haluaisin niitä kuitenkin myös aurinkoisempaan paikkaan. Osaatko sanoa, onko se huono ajatus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat ovat niin mahtavan reheviä ja helppoja, kun pääsevät juurtumaan ensin. Niiden läpi ei moni rikkaruohokaan jaksa puskea.
      Kuunliljat tosiaan viihtyvät parhaiten varjossa tai puolivarjossa, mutta kyllä ne aurinkoisessakin paikassa pärjäävät. Aurinkoiseen paikkaan on tärkeää perustaa syvä ja ravinteikas kasvualusta. Myös lajikkeen valinnalla voi vaikuttaa niiden viihtyvyyteen. Sinikuunliljaa ja muita tummalehtisiä lajikkeita en suosittele aurinkoon. Mitä enemmän lehdessä on valkoista, sen paremmin se viihtyy myös auringossa.

      Poista
    2. Kiitos! Otin tämän sinun vastauksesi talteen ensi kesää varten. Haluaisin tosiaan niitä lisää, kun tykästyin niin niihin.

      Poista
    3. Kiva, että vastauksesta oli hyötyä! 😊

      Poista
  2. Minullakin on kuunliljapenkki, pidän niistä kovasti.

    VastaaPoista
  3. Mitä kuivempi ja aurinkoisempi paikka, sen vähemmän reikiä. Muuten minäkin keräisin enemmän erilaisia kuunliljoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten totta!
      Kuiva ja aurinkoinen paikka ei ole ideaali kuunliljojenkasvatuksen kannalta, mutta juurtuessaan ne saa pärjäämään sellaisessakin. Toki kauneimmillaan ja rehevimmillään ne ovat niille ominaisemmassa paikassa, jossa tosiaan myös lehtokotilot tykkäävät eniten olla.
      Olen huomannut, etteivät kotilot tykkää niinkään kurjenpolvista ja keijunkukista. Niillä saa vähän samanlaista fiilistä ja rehevyyttä aikaiseksi, kuin kuunliljoillakin.

      Poista
  4. Minun kukkapenkkeihini on vuosien kuluessa muuttanut useampikin kuunlilja, mutta en tiedä niiden nimiä. Osa on kellertäväreunaisia, osa tumman vihreitä, lehdet on suippoja tai pyöreämpiä. Minusta on kivaa sekoitella niitä niiden muotojen ja värien kesken. Miehen serkulta sain yhden jättikuunliljan, jota olen jo kahdesti jakanut eri puolille aluetta. Työpaikallani jaoin vanhoja kuunliljoja uudelle alueelle ja sainkin tosi paljon uusia taimia. osa niistä on juurikin kukkapenkin reunakasveina, osa taas varjoisassa paikassa. Kaunis ja helppo kasvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ne nimet ole se tärkein juttu. Kuunliljalajikkeita on satoja, joten nimien perässä on vaikea pysyäkin. Ostin joskus aikoinani Virosta mahtavan Hosta-kirjan. Teksti on viroa, joten en sitä ymmärrä. Lajikkeet ovat kuitenkin merkitty selvästi kuviin, joten pystyn käyttämään kirjaa hyvänä tietolähteenä.
      Kuunliljoissa on juuri tuo jaettavuus mahtava ominaisuus. Minäkin olen saanut monta kuunliljaani jakotaimena ystäviltä ja jakanut omiakin kasvustoja moneen paikkaan.
      Reunakasvina se on aivan mahtava. Totesinkin, että nurmi pysyy kiltisti omalla puolellaan, jos istutusalueen reunassa on kuunliljaa. Ruohonleikkurikin menee kätevästi niiden lehtien alle, joten kanttausta ei noissa penkeissä tarvitaan. Harmittaa oikein, että lehtokotilot tykkäävät niistä yhtä paljon kuin minäkin.

      Poista
  5. Kuunlilijat on hyviä peruskasvia, joita on mullekki kerääntyny. Lehtien perustehella mäki ne hankin, ja useen katkaasenki kukinnat pois, mutta on muutamia joiren kukintaki on keskivertua näyttävempää. Onneksi meillei oo viälä kotilo-ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin usein katkasen nuo kukinnot pois. Annan hetken kukkia, mutta en kestä katsella niiden lakastumista. Kukinnat ovat esim. hämykuunliljalla jotenkin todella sotkuiset, kun kukinta alkaa hiipumaan. Niiden leikkaaminen ei häiritse kasvia ollenkaan ja saa kasvit näyttämään taas rauhallisemmilta ja siistimmiltä.
      Ihanaa, että teille ei kotilot ole vielä löytäneet. Ne ovat aikamoinen riesa, vaikka olen oppinut jotenkin elämään niiden kanssa. Kun ne ovat kerran tulleet, niitä ei poiskaan oikein saa, varsinkaan näin isolta tontilta. Torjun ja kerään kyllä niitä, ja sillä saan pysymään ongelman jotenkin hallittavissa. Olen myös päättänyt, etten anna niiden pilata puutarhaintoani, vaikka ne kovasti sitä yrittävät.

      Poista
  6. Täälläkin noita kuunliljoja löytyy ja paljon :)Kimpuissa hyödynnän niiden kauniita lehtiä.
    Ja juuri tein kouluun tehtävän puutarhan tuholaisista ja sain valita itselleni tuon lehtokotilon. Ihan vain mainitsemästasi syystä :) Englannissa ne karkoittavat kotiloita kuunliljaviljelmistä valkosipulista keitetystä kasteluvedellä :) Täytyy kokeilla ensi kesänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimpuissa kuunliljat ovatkin kauniita ja niin käyttökelpoisia.
      Saitpa mielenkiintoisen aiheen koulutehrtävääsi. Jään odottelemaan kokeilusi tuloksia. En olekaan kuullut tuosta konstista aiemmin. Kiitti vinkistä!

      Poista
  7. Sinulla onkin huikea kokoelma kuunliljoja, kauniita! Ovat kyllä tosi käyttökelpoisia kasveja. Minä pidän taas erityisen paljon niiden kukista, ja nyt huomaan teidän muiden leikkaavan ne pois :) Minulla kasvavat aurinkoisessa ja kuivassa paikassa ja lehtokotilot toistaiseksi jättäneet rauhaan. Mutta kaipa se on vaan ajan kysymys koska iskevät. Sain kukkakauppiaalta tarjouksen myydä kuunliljan lehdet hänelle, mutta olen ajatellut etten jaksaisi katsella niitä jäljelle jääviä nysiä pitkää aikaa kuitenkaan. Leikkovihreänäkin siis ihan käyttökelpoisia nämä. Mukavaa marraskuuta toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt näistä kuvista katsoin, että nuo kukathan näyttävät kauniilta. Ehkä kesällä on niin paljon muuta katseltavaa, että haluaa jotenkin rauhoittaa tilannetta.
      Lähinnä taidan leikata hämykuunliljojen ja raitakuunliljojen kukinnot pois. Jalokuunliljojen kukinnot ovat minustakin todella upeita.
      Juu, tuollaiseksi myytäväksi tarkoitetut kasvit pitäisi kasvattaa jossain pihan perällä, että niistä raaskisi lehtiä leikellä. Hyvä, ettet myynyt kasvejasi. Vaikka kauniitahan ne kimpuissa olisivat olleet. On hieman eri asia leikellä lehtiä sieltä täältä omaan käyttöön.
      Ja hauskaa, ettei ole marraskuu, vaikka niin toivotitkin (tai varmaan joku ennakkosyöttö teki tepposen). 😊 Ajattele, miten ihanaa, kun ei ole marraskuu, vaan kaikki ihana onkin vasta edessäpäin. 💚

      Poista
  8. Täälläkin kasvaa kuunliljoja ja ne tosiaan ovat erinomaisia reunuskasveja. Harmillisia nuo kotilot, että ne kuunliljojakin syövät, pah! Sinikuunlilja on ehdoton suosikkini, koitan varoa etten kuunliljoihin enempää hurahaisi (olen helppo hurahtelemaan vaikka mihin), mutta pienilehtisen 'Blue Mouse Ears' täytynee hankkia myös pihaan, haudalle sellaisia jo veinkin :D. Kuunliljan kukista en minäkään välittäisi, lehtimassa on upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taidetaan olla ihan vietävissä, olkoon mistä tahansa kasveista kysymys. 😊 Näitä hurahduksia pitäisi välttää, mutta voisihan sitä typerämpiinkin asioihin hurahtaa. Kasvit ovat loistokohde.
      Sinikuunlilja on minustakin niin ihana. Sitä kasvaa vähän toisessa paikassa meilläkin. Ja tuo pikkuruinen 'Blue Mouse Ears' on niin söötti. Se onkin muuten hyvä vaihtoehto haudalle, kun ei peitä kasvullaan hautakiven tekstejä. Täytyykin laittaa korvan taakse.

      Poista
  9. Kuunlinjoista innostuu aina yhä uudelleen ja uudelleen. Toisaalta niitä pitää hyvinkin peruskasveina, mutta aina niistä viehättyy. Olen viime vuosina rakastunut myös niiden kukintaan, joka osuu samaan aikaan pallohortensioiden kanssa, ovat niin kauniita yhdessä! Ihana tuo pieni saniainen myös tuossa toisessa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niihin jotenkin ihastuu aina vain uudestaan, eikä kyllästy vuosienkaan saatossa. Ehkä niiden moninaiset lajit, ovat niin käyttökelpoisia monenlaisissa puutarhoissa ja puutarhan eri tiloissa.
      Oi, täytyykin katsoa tuota kuunliljojen kukintaa vähän uudelta kantilta. Pallohortensioiden kanssa, ne voisivat sopiakin hyvin yhteen.
      Tuo toisen kuvan kasvi näyttääkin tosiaan ihan saniaiselta, mutta on oikeasti pensasmainen, pieni helmipihlaja. Sainkin kommentistasi idean, saniaiset sopisivat tuohon metsän laitaan loistavasti.💚

      Poista
    2. Voi että, onpas suloisesti pensastava helmipihlaja, jäinkin miettimään että tunnistinko alkuunkaan oikein! Ihana se on tuossa joka tapauksessa!

      Poista
    3. Juu, tuo helmipihlaja on varmasti hieman erikoisen mallinen, eikä sitä ole helppo tunnistaa, ainakaan kuvasta. Toivoisin sen kasvavan tuohon tuuheaksi pensaaksi. Tykkään niin sen siroista lehdistä ja valkoisista marjoista. Se on yksi lempparikasveistani. <3

      Poista
  10. Jalokuunlilja on oma suosikkini. Sitä kasvaa äitini pihalla ja sitä oli myös lapsuuden mummilan pihalla kasvamassa.
    Ihanaa sunnuntaita Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, on ihana, kun kasveihin liittyy monia eri muistoja. Sellaisista kasveista tulee yleensä niitä lemppareita.
      Mukavaa sunnuntain jatkoa myös sulle ihana Outi!

      Poista
  11. Kuunliljoissa lehdet on ehdottomasti se juttu. Ensimmäiset omani kasvoivat viime vuonna ensimmäistä kesää, joten isommin ei voi sanoa että kokemusta niistä olisi. Lehtokotiloiden en juurikaan huomannut kuunliljoja syövän, mutta ne etanat, ne olivat viime syksyllä oikea riesa. Saatoi toki joukossa olla jokunen kotilokin, mutta etanoita sain verekseltään kiinni. Kuunliljat saivat onneksi vain vähän reikiä, mutta esimerkiksi karpaattienkellot ne kalusivat pelkiksi rangoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä ne lehdet ovat kuunliljojen se juttu, ehdottomasti! Muutenkin, olen näinä viimeisinä sateisina kesinä innostunut yhä enemmän erilaisista lehtimuodoista ja väreistä, kuin kukista. Monella perennalla kukinta on niin lyhytaikaistakin, että ihan harmittaa. Sateella kukat menevät äkkiä huononnäköisiksi, mutta lehdet pysyvät kauniina. Erilaisia vihreän sävyjäkin on niin valtavasti, että niilläkin saa aikaan kivoja tunnelmia ja kontrasteja. Lisäksi voi yhdistellä myös punaisen, hopean tai keltaisen värisiä lehtiä, niin kaunista tulee.
      Juu, etanoitakin taisi olla ennätyksellisesti viime kesänä. Onneksi kuunliljasi säästyivät suuremmilta hyökkäyksiltä. Karpaattienkellot taitavat olla oikeaa herkkua. Minäkin olen nähnyt joissain puutarhoissa ne aivan rangoiksi kaluttuina.

      Poista
  12. Minä kun en saa kukkia kasvamaan oikein millään ja muutenkin olen onneton niiden kanssa, niin aina ihastelen teitä jotka saatte kaiken kasvamaan niin kauniisti <3 Onhan nuo niin kauniita <3
    Kaunista sunnuntai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jokaisella taitaa olla omat intressimme ja höyryilyn kohteemme. :)
      Puutarhailua ja viherpeukaluutta voi kyllä harjoitella. Minäkin innostuin puutarhasta ja kasveista, vasta ensimmäisen omakotitalomme myötä. Lapsuudessa ja nuoruudessa, en ollut innostunut kasveista. Ihmettelin vain, miksi ihmiset käyttävät niihin niin paljon aikaa. Hyötykasvien kasvatusta en ymmärtänyt alkuunkaan, koska mielestäni ne sai helposti ostettua kaupasta. Huonekasvit taisivat olla ainut kiinnostuksen kohde tällä vihreällä alueella.
      Pikkuhiljaa sitä on mieltymykset ja harrastukset muuttuneet. Nyt en muuta tekisikään kuin kuopsuttelisin sisällä tai ulkona. Ja jossain vaiheessa innostuin niin, että opiskelin tästä uuden ammatinkin.
      Monen homman olen oppinut kantapään kautta, mutta innostus ohjaa myös ahmimaan tietoa, ja sitähän ei näissä hommissa ole koskaan liikaa. Se on toisaalta tämän harrastuksen suolakin. Ei tule koskaan valmiiksi.

      Kaunista uutta viikkoa Souliina ja voimia arkeesi!

      Poista
  13. Kuunliljat on yksi lemppareistani, reheviä, peittäviä, estävät rikkaruohoja, kimppujen reunuskasveina ihania..! Kun en raaski heittää mitään pois, on niitä kertynyt runsas joukko, ei niin kovin montaa lajia, mutta monessa paikassa. Isokuunlilja on suosikkini, kukkiikin melko kauniisti. Kotilohyökkäykset vielä odottavat, mutta tiedän niitä lymyilevän jo siellä täällä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat ovat mahtavia kasveja, niistä saa hyvän kasvipankin. Ne vaan lisääntyvät vuosien myötä ja niistä saa kasvimateriaalia niin moniin paikkoihin. Minäkin keksin yleensä jakaessa ylijäämätaimille aina uuden paikan. Ja tosiaan ensin oli vain tuota saatua hämykuunliljaa ja sitä sitten ripoteltiin ja jaettiin vähän joka puolelle. Pikkuhiljaa muitakin lajikkeita on tullut haalittua. Tuota raitakuunliljaa taitaa olla toiseksi eniten.
      Toivottavasti kotilot teillä pysysyisivät vaan siellä lymypaikoissansa, kaukana sun puutarhan kasveista ja kuunliljoista.
      Kaunista uutta viikkoa!

      Poista
  14. Kuunliljat ovat kaikkea sitä mitä Sirkku tuossa edellä sanoo. Ne ovat suosikkejani ja niitä pihaltamme löytyy paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin ihania kuunliljoja. Olen ihaillut niitä blogisi kuvista.
      Kaunista uuden viikon alkua Kruunu Vuokko!

      Poista
  15. Pihasta löytyy reilut parikymmentä erilaista kuunliljaa, ihan pikkuriikkisistä jättikuunliljoihin. Onneksi meillä ei ole kotiloita, niitä perinteisiä metsäetanoita kylläkin. Savimaasta eivät tykkää lainkaan, eivät edes parannetusta sellaisesta. Sen sijaan ne viihtyvät humuspitoisemmassa mullassa vaikka myyrät vievät mullat alta ja sivuista, osa kasvaa sananmukaisesti tyhjän päällä. Sitkeitä kasveja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sullahan on ihan mahtava valikoima kuunliljoja. Ihana, kun teille ei ole vielä rantautunut kotiloita riesaksi. Toivottavasti pysyvätkin pois, sillä niistä ei ole kuin harmia.
      Kuunliljat ovat tosiaan sitkeitä kasveja, ne eivät pienestä hätkähdä. Savimaa ei taida olla kovinkaan monelle kasville hyvä paikka kasvaa. Varsinkaan viimeisinä sateisina kesinä.

      Poista
  16. Ihana postaus! Olen tilannut talvella kymmeniä erilaisia kuunliljoja juurakoina, jotka olisi tarkoitus keväällä istuttaa talon pohjoispuolelle tuleviin istutuksiin. En ole ollut ennen kuunlijojen ystävä, mutta sitten näin kuvia niistä yhdessä saniaisten kanssa ja ihastuin. Varsinkin suuriksi kasvavat kuunliljat ovat suosikkejani. Kotiloita täällä kyllä riittää, mutta onneksi pihan rastaat ovat tajunneet alkaa niillä herkutella ja viime vuonna löytyikin enemmän tyhjiä kuoria kuin kokonaisia yksilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin mahtava kevät tulossa. Täytyykin tulla sun blogiin katsomaan sun kuunliljaihanuuksia. Nyt tuli itsellekin uusi hinku keräillä niitä.
      Minäkin olen huomannut rastaiden ja muiden suurempien lintujen, kuten harakoiden välillä popsivan kotiloita. Olisi niin huippua, että niille tulisi luontainen torjunta lintujen puolesta. Harmikseni naapurin kanatkaan eivät tänne meidän puolelle eksy niitä syömään. Onneksi naapurin kissat kuitenkin pitävät huolen myyrätorjunnasta.

      Poista
  17. Minulla on kanssa paljon kuunliljoja (blogini mukaan 3 v sitten 68 kpl :) ja jonkin verran lehtokotiloita. Ne on kyllä mielestäni aika helppo kerätä pois kuunliljoista verrattuina nauhuksiin, joissa mellastavat ihan kympillä. Kuunliljat ovat kyllä niin ihania! Ainoa huono puoli on, että lähtevät varjossa myöhään kasvuun. Auringossa sitäkään ongelmaa ei ole. Minulla on auringossa yksi kuunlilja, joka kasvaa ihan valtavaksi ja jaankin sitä lähes vuosittain, voisikohan se olla tuo raitakuunlilja? Jos ehdit kurkata, niin tässä jutussa otsikon Takapiha alla eka kuva: http://www.lily.fi/blogit/vihreita-unelmia/68-kuunliljaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassa upeaa blogisasi ja mahtavan reheviä kuunliljakasvustoja! On todella kauniin näköistä, kun kuunliljat ovat kasvaneet tuollaisiksi reheviksi mättäiksi. Niiden läpi ei pääse rikkakasveja helposti kasvamaan.
      Varjossa ne tosiaan lähtevät myöhään kasvuun, ja niin kuin blogitekstissäsi toteat, niiden alle on hyvä istuttaa aikaisia sipulikukkia. Kun sipulikukat alkavat kuihtumaan, onkin jo kuunliljojen vuoro. Niiden rehevät lehdet sitten puolestaan peittävät sipulikukkien kuihtuvat kasvustot ja antavat niiden rauhassa kerätä uusia voimia sipuliinsa. Minä olen todennut tuon saman hyväksi systeemiksi.
      Minustakin tuo mainitsemasi kuvan kuunlilja on raitakuunlilja. Vaahteramäen raitakuunlilja on alunperin kotoisin ystävältäni, mutta minäkin olen pystynyt jakamaan sitä moneen paikkaan uudelleen ja uudelleen. Todella "riittoisa" kasvi. :)

      Poista
    2. Kiitos, tuota pienilehtistä hiirenkorvaa pitää vielä kyllä saada :)

      Poista
    3. <3
      Tuo pieni hiirenkorva on minustakin todella suloinen.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!