Eilen oli todella kaunis päivä.
Aurinko kultasi heinät ja sai punaiset kasvit hehkumaan.
Onneksi ehdin iltapäivällä ulos ja omaan puutarhaan.
Syystyöt ovat aika alkutekijöissään, mutta olen päässyt onneksi hyvään alkuun.
Pimeä tulee vaan yllättävän nopeasti ja tänään vielä nopeammin...
Tämä aamu valkeni harmaana ja sateisena,
mutta en antanut sen pilata hyvää fiilistä.
Mulla oli tänään ensimmäinen vapaapäivä melkein kuukauteen,
jolloin ei ollut mitään sovittua ohjelmaa.
Ja voitte arvata, missä mä vapaapäiväni vietin.
Omassa puuhamaassani tietenkin. Aah!
Kaikenlaisia hommia oli tosi paljon rästissä.
Tein sitä ja tätä, siellä ja täällä.
Nämä kuvat kertovat kotilotaistosta.
Harmittaa, kun kotilot alkavat muokkaamaan mun puutarhailun systeemejä
ja vaikuttavat jo mun suhteeseen eri kasvien kanssa.
Mun rakkaussuhde kuunliljojen kanssa alkaa olla aika viilennyttä.
Loppukesästä kuunliljat olivat kuin joku olisi ampunut niitä sarjatulella.
Havut alkavat tuntumaan muutenkin tähän vuodenaikaan paremmilta, kuin mitkään muut kasvit.
Aikaisempina vuosina,
olen jättänyt kaikki perennat rauhassa maatumaan talveksi ja rapsin sitten suurimmat roippeet keväällä. Osan pilkon kasvien juurille tuomaan ravinteita ja parantamaan maata.
Mutta nyt pahuksen nilviäiset rakastavat limaisia kuunliljojen ja muiden perennojen lehtien suojaa.
Ja pitävät niitä talvipesänään. Nyt siivoushommiin tarvitsee ryhtyä jo syksyllä.
Kuunliljojen alla olikin oikein kotiloiden turvakoti. Mutta minä raakalainen, rapsin kaikki lehdet pois, keräilin kymmeniä kotiloita ja heittelin vielä ferramolia piiloon päässeille niljakkeille.
Sekin on noiden niljakkaiden syytä.
Hävitin keväällä mun avokompostin, siellä alkoi olla liikaa asutusta.
Nyt hankin tai ihana mieheni toi mulle kaksi Multapankki-nimistä lehtikompostoria.
Niissä on kyllä ilmarakoja eikä niissä ole pohjaa, joten kotiloillakin on niihin mahdollista liukua.
Mutta ehkä saan kuitenkin kotiloiden torjunnan niissä hallittua paremmin.
Koska kasvien mukana varmasti menee kotiloita kompostiin, riputtelin niihinkin ferramolia.
Lämpökompostori olisi varmasti hyvä myös puutarhajätteen kompostoinnissa.
Lämpökompostorin toimiessa hyvin, kotilotkaan eivät niissä viihdy. Mutta tulee aika kalliiksi hankkia useita lämpökompostoreita, kun isolta tontilta tulee paljon kasvijätettä. Meillä lämpökompostoreita on jo kaksi. Ja kompostoimmekin niihin kaiken ruoka ym. eloperäisen jätteen.
Miten te muut, joilla on kotilo-ongelma, hoidatte puutarhajätteenne kompostoinnin?
Miten kotilot ovat muuttaneet teidän puutarhan työskentelytapoja ja systeemejä?
Olisi kiva kuulla teidän vinkkejä ja kokemuksia.
Vaikka tämä postaus loppui aika synkeään aiheeseen, toivon silti oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
Ja nautitaan puutarhasta, vaikkei ilma olisikaan joka päivä niin kaunis kuin lauantaina.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
Että osaavatkin olla kurjia nuo kotilot!!! Hävitimme avokompostin tänä keväänä ihan samasta syystä, vaikkei noita kotiloita onneksi vielä täällä niin runsaasti olekaan. Ihan totta muuten, ettei isolla pihalla yksi lämpökompostori riitä alkuunkaan, mutta on ne sen verran arvokkaita, ettei niitä oikein jatkuvasti viitsis ostaakaan. =D
VastaaPoistaSullakin on paljon kauniita perennoja, harmittaa jos kotilot innostuvat kovastikin niistä. Toiset haaveilevat timanteista ja käsilaukuista. Mun haaveena ois oikein monta lämpökompostoria ja Hai-saappaita kaikissa väreissä. :D
PoistaOlipa kauniita syksyisiä kuvia. Olen tosi onnekas, sillä olen säästynyt tuolta kotelo-ongelmalta.(Nyt pitää koputtaa puuta.) Olen kuitenkin koko ajan valmiudessa ja tarkistan esim. jokaisen ostamani kasvin tosi tarkkaan ja laitan Ferramolia varuiksi istutuskuoppaan kasvin istutusvaiheessa mahdollisten etananmunien torjumiseksi. En myöskään ota vaihtarikasveja, enkä kasvilahjoituksia ilman, etten huuhtele multia kokonaan pois ja pese juuria puhtaaksi.Työlästä, mutta en halua kotiloita puutarhaani.
VastaaPoistaTodella hyvä, jos teidän kaunis puutarha on säästynyt kotilo-ongelmalta. Kannattaakin olla tarkkana uusien taimien ja ihan mullankin kanssa. Vielä työläämpää on kotiloiden kanssa, niiden keräilyyn menee älyttömästi aikaa. Mutta yritän ajatella, että ne munii 10000 munaa ainakin, joten yksi kotilo poistaa kymmenen tuhatta uutta. Sen voimalla jaksaa.
PoistaKiitos tästä aiheesta nimittäin tänä kesänä kotilot ovat pohdituttaneet juuri siltä kantilta mikä on puutarhan tulevaisuus niiden kanssa. Meillä kotiloita ei ole vielä koko puutarhassa mutta parissa vuodessa ovat levinneet vaikka mitä tekisi. Avokomposti on vielä, samoin silppuan perennat penkkeihin keväällä ja kasaan lehtiä pensaiden juurelle syksyisin. Keväällä sitten kerään ahkerammin kotiloita ja myös myrkytän. Tänä syksynä on ollut kotiloiden kanssa rauhallisempaa kiitos pakkasaamujen. Nyt voi näyttää toista kun on lauhempaa.
VastaaPoistaKuunliljoja en ole istuttanut lainkaan juuri kotiloiden takia. Samoin vältän kuorikatteita. Hiekka on hyvää pensaiden yms. juurella. Tuhkan levitys on yhtä tyhjän kanssa, samoin kahvinporot. Meillä painavat yli heti. Joutomailla harrastetaan massatuhoa eli mies esim. ajaa traktorilla yli tai lanaa heinikko takalevyllä. Eli murskataan kotilot vaikka niin ei saisi tehdä. Uusitaan kun tulevat syömään lajitovereita. Ei ole varaa ostaa niin paljon ferramolia kun olisi tarve. Ostan 10-20kg vuodessa.
Suurin murheeni on miten käy kasvimaan kun kotilot ovat siellä saakka jonkin ajan kuluttua. Ehkä päädytään rajaamaan kuparinauhalla, sen pitäisi olla varma keino estää leviäminen, kuolevat kupariin. Tai näin olen lukenut, mutta en vielä testannut.
Tämä kotilo-ongelma on kyllä tosi työläs ja todellinen monessa puutarhassa, varsinkin tälläisen sateisen kesän jälkeen.
PoistaAnopillani tuossa puolen kilometrin päässä, on vielä suurempi ongelma niiden kanssa. Hänen tonttinsa on todella kostea, rehevä, lähdepitoinen ja lehtomainen. En ole koskaan nähnyt niin paljon kotiloita missään, kuin siellä. Hän yrittää torjua niitä todella ja joka päivä keräilee niitä 1-2 tuntia.
Kuparinauhat ym. torjuntakeinot auttavat kyllä jonkin verran. Ja niitä kannattaa kokeilla. Anoppinikin on ostanut varmaan kaikki tarjolla olevat etanantorjuntavärkit.
Hän perusti kasvimaan peittämällä mansikkakankaalla kasvualustan ja tekemällä reiän jokaisen kasvin kohdalle, porkkanoille ym. hän viilsi rivit. Koko kasvimaan hän reunusti kuparinauhalla ja etanoiden sulkureunalla, joiden yli kotilot eivät pääse. Mutta nuo ilkimykset tulevat maan alta, jokaisen reiän kohdalta. Kyllä häntä harmitti.
Itse olen saanut kotilot pysymään aika hyvin pois laatikko puutarhastani. Tosin loppukesästä ne innostuivat lehtikaaleista aikalailla. Ensi kesänä suunnittelin kylväväni salaatin ym. ruukkuihin parvekkeelle. Jospa saisin hallittua ruukkuja paremmin siellä.
Torjumallakaan niitä ei saa kokonaan pois, ainakaan isolta tontilta, joka on osin luonnontilassa. Mutta kyllä niiden kanssa ehkä pystyy elämään, kun muutakaan ei oikeastaan voi.
Todellinen harmi ovat nuo kotilot. Toivottavasti niistä jotenkin voisi päästä eroon.
VastaaPoistaIhanaa että sait viettää vapaapäivän puutarhassa!
Niin, voi kun niille tulisi joku luontainen vihollinen. Harakat ja varikset kyllä syövät niitä välillä. Mutta kun nuo ilkimykset yleensä piiloutuvat johonkin oksien hankoihin ym. piilopaikkoihin.
PoistaOli kyllä ihana vapaapäivä. :)
Hurjalta kuulostaa työtahtisi, miten oikein jaksat..teidän talo on soma kuin karamelli ja puutarha kaunis siinä ympärillä. Teidän kotilot ovat muuten ihan eri näköisiä kuin meidän, meillä on raidallisia. Meidän kuumassa aurinkopuutarhassa niitä ei ole ollut riesaksi asti, mutta tänä sadekesänä on ollut enemmän, plus muita tuholaisia. Minua ei toisaalta haittaa reiät kasvien lehdissä ja kuuluvathan etanatkin luontoon. En usko, että etanaongelmasta pääsee koskaan täysin, niitähän kulkeutuu ihan ostomullankin mukana ja luonnossa vaeltavat. Hyvä idea varmasti nuo suljetut kompostit.
VastaaPoistaEn minä ihan kuukautta putkeen ole onneksi tehnyt töitä, on onneksi ollut pari vapaapäivää kuitenkin. Mutta nuo vapaapäivät ovat olleet myös ohjelmasta täysiä. Tämä puutarha-ala on vähän hölmö siinä mielessä, että silloin kun on töitä, niitä on samaan aikaan paljon. Ja sitten talvella on pelottavan hiljaista, vaikka pihasuunnitelmia ym. voi tehdä talvella aivan samanlailla kuin kesälläkin.
PoistaVähän sellaista tasapainottelua koko ajan. Mutta silti koen olevani oikealla alalla. :)
Minä olen pikkuhiljaa hieman rauhoittunut noiden kotiloiden kanssa, kun olen joutunut tajuamaan, että täysin pois niitä ei saa, vaikka kuinka yrittäisi. Ensimmäiset kotilot löydettyäni muutama vuosi sitten, purskahdin itkuun. Ajattelin, että nyt saa heittää hyvästit koko puutarhalle. Soitin itkuisena ystävälleni ja sanoin asfaltoivani koko pihan. Ystävä onneksi rauhoitteli ja käski mennä ulos tuoksuttelemaan ruusuja. Se kyllä rauhoittikin mielen. On vain opeteltava elämään niiden kanssa.
Testaan nyt nuo suljetut kompostit ja kerron sitten kokemuksiani niistä.
Ihania kuvia. Varsinkin laavut ja pudonneet lehdet! :)
VastaaPoistaToi kompostointi asia on vaikea. Mä olen samaa mieltä lämpökompostorien hinnoista. Ei mulla ole varaa sellaisia laittaa riviin kymmenen (jos edes riittäisi). Sen sijaan olen muin keinoin yrittänyt nostaa lämpötilaa kompostoidessa. yksi juttu kasvijätetteiden järjestys latoessa. Pohjalle lantapehku ja kerroksittain erilaista kasvijätettä. Väliin okssilppua. Päälle pressu. Lautojen välissä on riittävästi ilmarakoa. Ja lisäksi kompostoin jätesäkissä. Avokompostissa viihtyvät selkeästi parhaiten. Siis ne etanat :D
Kiitos Kati ja kiitos myös hyvistä vinkeistä!
PoistaOlen samaa mieltä, että lämpötilalla ja kunnon kompostin pöhinällä saa kotilot pysymään pois. Meillä kanien ´vessantyhjennysmatsku` on hyvä apu kompostin käynnissäpitämiselle. Mun tartteekin keskittyä tuohon kerroksellisuuteen enemmän, vähän niinkuin täytekakun tekoon. Kuivaa ja märkää vuorotellen.
Luinkin sun blogista siitä jätesäkkikompostoinnista. Se on tosi hyvä idea!
Meillä kotilo-ongelman kanssa on painittu jo useampi vuosi. Tänä vuonna ilmeisesti säät olivat niille suosiolliset, sillä kotiloita on ollut tajuttoman paljon. Siitä huolimatta en aio luopua avokomposteista, sillä en usko sen kovinkaan paljon kotilo-ongelmaan auttavan. Naapuritontti on kunnan joutomaata ja sieltä niitä vyöryy joka tapauksessa. Samoin toiselta naapurilta, joka ei pahemmin pihaansa laita. Lehtokotiloitahan on Suomen luonnossa joka tapauksessa. Lämpenevä- ja kostea ilmasto tekevät vain niiden elämästä suotuisampaa. Luin hiljan jostain, että myös lisääntyvä puutarhainnostus auttaa kotiloita leviämään. On niin paljon sopivaa syötävää, kun ihmiset laittavat puutarhoihinsa monenmoista kasvillisuutta. Kasvijätettä syntyy puutarhassa niin isoja määriä, ettei niitä mitenkään muuten kuin kompostoimalla pysty käsittelemään. Minusta ei ole erityisen ekologista ryhtyä kaikkea puutarhajätettä kaatopaikallekaan rahtaamaan. Kompostimulta on myös ilmaista ja erinomaista tavaraa omassa puutarhassa. Tämä on vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Teet niin tai näin, aina menee väärinpäin. Yritän punnita hyödyt ja haitat ja elää sen mukaan. Kotilot ärsyttävät, inhottavat, suututtavat ja ties mitä. Ehkä on vain opittava elämään siten, että puutarhan ylläpito vaatii tuon kotilo-ongelman vuoksi enemmän työtä ja tarkkaavaisuutta. Mitään kovin suurta tuhoa ei toistaiseksi sentään ole tapahtunut.
VastaaPoistaNiin, kotiloiden kanssa täytyy oppia vaan elämään. Niitä ei kokonaan pois saa, ainakaan isolta pihalta. Joku pieni rivarinpiha on ehkä vielä jotenkin hallittavissa, jos päivittäin löytyy aikaa kotiloiden keräilyyn ja torjuntaan.
PoistaOlen itsekin kompostoinnin suuri kannattaja. Ahdistuisin, jos joutuisin keittiön eloperäisen jätteen heittämään sekäjätteeseen. Puutarhajätteen rahtaus kaatopaikalle ei todellakaan ole ekologista. Mutta ymmärrän hyvin sen kuitenkin pienissä kaupunkipihoissa, missä ei ole mahdollisuutta kompostointiin. Työssäni vien usein asiakkaiden kitkentäjätteet kaatopaikalle. Se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sekajäte. Kaatopaikalle kitkentä/haravointijätteen saa viedä veloituksetta ja se käsitellään ja hyödynnetään siellä asianmukaisesti. Omasta pihasta en ole koskaan joutunut viemaan mitään kasvijätettä pois. Vaikka se olisi ollut ehkä järkevää, kun viime kesänä hävitin kotilolliset vuorenkilpikasvustot. Poltin niitä nuotiopaikalla varmaan kaksi päivää ja ajattelin että kohta naapurit saavat hermoromahduksen. Mutta vuorenkilvet olivat niin täynnä kotiloita, etten halunut niitä kompostoidakaan. Ja puhun nyt 12 jätesäkillisestä.
Nämä ovat tosiaan vaikeita ja monipiippuisia asioita. Lauseesi: ´Yritän punnita hyödyt ja haitat ja elää sen mukaan.` , on se mitä tässä voi tehdä.
Meilläkään ei ole vielä mitään mahdotonta tuhoa tapahtunut. Ainoastaan kuunliljat olivat viime kesänä aivan karmean näköisiä ja kotiloiden kakat ja itse kotilot ärsyttävät suunnattomasti kasvimaalla. Mutta olen nähnyt Anoppini puutarhassa miten ärsyttävää, inhottavaa ja ällöttävää on kun kotiloita on armeijoittain. Ja hän tekee asialle kuitenkin jotain joka päivä.
Aamulla huomasin, että harakat ja varikset ovat joukolla jotain syömässä leikattujen kuunliljojen penkissä. Toivottavasti kotilot löytyvät nyt paremmin niiden suihin!
Huomioni vei talonne upea parveke kattoineen. Huikean ihana! Terveisin Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuija! Parveke on tosiaan kiva, tulee vaan ihan liian vähän oltua siellä. Enemmän sitä menee ihan maankamaralle kuopsuttamaan. Täytyy ruveta nauttimaan siitä enemmän...
PoistaVoi ei, minulla nuo kyyneleet ovat vielä edessäpäin. Kotilot ovat tulossa meille n. kilometrin päässä. Ihan varmasti jossakin vaiheessa saapuvat, mutta takuulla itku pääsee kun ne ensimmäiset sitten viimein saapuvat:( Tälläkin hetkellä meillä on kotiloita, mutta ne ovat jotakin pienempää lajia, eivät lehtokotiloita. Nämä pienet eivät tee oikeastaan näkyvää tuohoa ollenkaan. Liiskaan ne kuitenkin joka kerta kaiken varalta.
VastaaPoistaKauniita kuvia kotiloista huolimatta olet näpsinyt, huikeat maisemat teiltä peltojen yli järvelle<3
Kiitos Minna!
PoistaToivottavasti joku joukkotuho tapahtuu niille, ennen kuin ehtivät teille asti. Ja iloitse jokaisesta kesästä, ilman noita ällöttäviä niljakkeita.
Kotilo-ongelmaan en osaa otta kantaa, myötätuntoja vaan lähetän! Mutta nuo vaahteranlehdet ovat niin ihanan näköisiä että voi vain huokailla! Ja Puuhamaa onkin hyvä sana Puutarhalle :)
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta! :) Nauti jokaisesta kesästä ilman kotiloita ja toivottavasti ne eivät löydäkään koskaan tietään teille.
Poista"Puuhamaa on jännä paikka, puuhamaa se on iloinen.. :) sellainen on puuhamaa! "
Kanathan ovat kovia kopsuttamaan ja pitävät kotiloista. Olisikohan niistä apua?
Poista