Eilen oli todella kaunis päivä.
Aurinko kultasi heinät ja sai punaiset kasvit hehkumaan.
Onneksi ehdin iltapäivällä ulos ja omaan puutarhaan.
Syystyöt ovat aika alkutekijöissään, mutta olen päässyt onneksi hyvään alkuun.
Pimeä tulee vaan yllättävän nopeasti ja tänään vielä nopeammin...
Tämä aamu valkeni harmaana ja sateisena,
mutta en antanut sen pilata hyvää fiilistä.
Mulla oli tänään ensimmäinen vapaapäivä melkein kuukauteen,
jolloin ei ollut mitään sovittua ohjelmaa.
Ja voitte arvata, missä mä vapaapäiväni vietin.
Omassa puuhamaassani tietenkin. Aah!
Kaikenlaisia hommia oli tosi paljon rästissä.
Tein sitä ja tätä, siellä ja täällä.
Nämä kuvat kertovat kotilotaistosta.
Harmittaa, kun kotilot alkavat muokkaamaan mun puutarhailun systeemejä
ja vaikuttavat jo mun suhteeseen eri kasvien kanssa.
Mun rakkaussuhde kuunliljojen kanssa alkaa olla aika viilennyttä.
Loppukesästä kuunliljat olivat kuin joku olisi ampunut niitä sarjatulella.
Havut alkavat tuntumaan muutenkin tähän vuodenaikaan paremmilta, kuin mitkään muut kasvit.
Aikaisempina vuosina,
olen jättänyt kaikki perennat rauhassa maatumaan talveksi ja rapsin sitten suurimmat roippeet keväällä. Osan pilkon kasvien juurille tuomaan ravinteita ja parantamaan maata.
Mutta nyt pahuksen nilviäiset rakastavat limaisia kuunliljojen ja muiden perennojen lehtien suojaa.
Ja pitävät niitä talvipesänään. Nyt siivoushommiin tarvitsee ryhtyä jo syksyllä.
Kuunliljojen alla olikin oikein kotiloiden turvakoti. Mutta minä raakalainen, rapsin kaikki lehdet pois, keräilin kymmeniä kotiloita ja heittelin vielä ferramolia piiloon päässeille niljakkeille.
Sekin on noiden niljakkaiden syytä.
Hävitin keväällä mun avokompostin, siellä alkoi olla liikaa asutusta.
Nyt hankin tai ihana mieheni toi mulle kaksi Multapankki-nimistä lehtikompostoria.
Niissä on kyllä ilmarakoja eikä niissä ole pohjaa, joten kotiloillakin on niihin mahdollista liukua.
Mutta ehkä saan kuitenkin kotiloiden torjunnan niissä hallittua paremmin.
Koska kasvien mukana varmasti menee kotiloita kompostiin, riputtelin niihinkin ferramolia.
Lämpökompostori olisi varmasti hyvä myös puutarhajätteen kompostoinnissa.
Lämpökompostorin toimiessa hyvin, kotilotkaan eivät niissä viihdy. Mutta tulee aika kalliiksi hankkia useita lämpökompostoreita, kun isolta tontilta tulee paljon kasvijätettä. Meillä lämpökompostoreita on jo kaksi. Ja kompostoimmekin niihin kaiken ruoka ym. eloperäisen jätteen.
Miten te muut, joilla on kotilo-ongelma, hoidatte puutarhajätteenne kompostoinnin?
Miten kotilot ovat muuttaneet teidän puutarhan työskentelytapoja ja systeemejä?
Olisi kiva kuulla teidän vinkkejä ja kokemuksia.
Vaikka tämä postaus loppui aika synkeään aiheeseen, toivon silti oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
Ja nautitaan puutarhasta, vaikkei ilma olisikaan joka päivä niin kaunis kuin lauantaina.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
