lehtoakileija
Aquilegia vulgaris
オダマキ 尋常性
Haaveilen akileijaniitystä.
Nyt ihanat saadut ja risteytyneet akileijani,
ovat eri istutuksissa puutarhan eri kolkissa.
Akileija viihtyy parhaiten puolivarjossa,
mutta kasvaa sitä meillä auringossakin.
Se on vaatimaton kasvualustansa suhteen
ja siementää ja lisääntyy itsekin vähän sinne sun tänne.
Kukatkin saavat usein mitä mielenkiintoisempia sävyjä risteytyessään.
Akileija on hyvä kasvi myös hoidetun puutarhan
ja luonnontilaisten alueiden rajamaille.
Lehtoakileija on vanha kasvi,
jota oli jo mummojeni puutarhoissa.
Sitä on ollut helppo jakaa sekä juurakoista,
että siemenistä naapuriin ja ystäville.
Jos mielii jotain tiettyä lajiketta,
silloin kannattaa käydä puutarhaliikkeessä.
Vaikka rakastankin näitä vanhoja lajikkeitani,
haaveilen myös uusista.
Vaaleanpunainen tai mummonkalsarin värinen akileija
olisi kyllä niin ihanat saada tänne Vaahtearmäellekin.
Siemenestä kylvettäessä,
akileija tekee ensimmäisenä kesänä vain lehtiruusukkeita.
Siksi siemenkylvöjä kannattaa tehdä jo tänä vuonna
ensi kesää varten.
Kylvää voi vaikka nyt keskikesällä.
Kylvöt olisi kuitenkin hyvä tehdä elokuun puoleenväliin mennessä.
Silloin ne ehtivät hyvin itää tänä vuonna.
Olisi kiva kuulla,
minkä värisiä ja mitä akileija-lajikkeita teillä kasvaa?
Liittyykö niihin tarinoita,
vai oletteko ostaneet taimet kaupasta?
Iloisia juhannusvalmisteluhetkiä!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Pihallani kasvaa akileijoja aika paljon,taloni on vanha ja nuo kukat koristivat pihaa kun muutimme tänne. Niitä pöllähtää jatkuvasti jokapaikkaan,ihan riesaksi asti. Lajikkeista en tiedä mutta vaaleanpunainen kerratunoloinen on kaunein ja noita sinisävyisiä paljon. Joka kevät riuhdon niitä hampaat irvessä maasta, hurjat juuret kun niillä on. Kaunishan kukka on mutta kun muutkin lajit haluaisivat kasvaa. Mielessä käy joskus että sitten kun enenää jaksa pihaa hoidella niin annan niiden levitä ruusumalvojen kanssa koko alueelle :-)
VastaaPoistaLiika on tietysti aina liikaa. Meillä leviäminen ei vielä ole tuollaisessa laajuudessa.
PoistaSun täytyy alkaa purkittamaan niitä kitkemiäsi taimia. Moni varmasti ilahtuisi vanhoista kauniista lajikkeista.
Juuri tuollaisesta vaaleanpunaisesta minäkin haaveilen. Joskus minulla on sellaista ollutkin, mutta mihin lie hävinnyt vuosien saatossa.
Tuo kuulostaa hyvältä ja kauniilta suunnitelmalta. Näen jo sieluni silmin akileijojen ja ruusumalvojen ihanat alueet. <3
Meillä onnmetsärinteessä alue jossa kasvaa ihan valtoimenaan akileijoja, tummanviolettia, vaaleanpunaista , valkoista. Ovat varmaan jotain vanhanajan lehtoakileijaa, jota on tuossa mummonmökissä aikoinaan kasvateltu. Aivan ihania ja saavat kasvaa siellä ihan rauhassa.
VastaaPoistaViime keväänä kasvatin siemenestä jaloakileijaa Mc Kana, mikä on todella kaunis, nyt ilmestyivät ensimmäiset kukat. Toivottavasti on yhtä kestävä kuin luonnonlajit, sitä toivon kovasti. Maantien laidasta hain kukkapenkkiin valkoista akileijaa, sekin on aivan ihana. Nuo akileijat ovat kuin luonnon taideteoksia, kun läheltä tarkastelee.
Ooh! Kuulostaa aivan ihanalta! <3
PoistaTäytyykin mennä googlettamaan tuo Mc Kana. Nuo akileijat ovat tosiaan upeita taideteoksia. Ja värimuunnokset ja risteytymät vaan lisäävät taiteen arvoa.
Minäkin juuri vähän aikaa sitten laitoin blogiini akileijan kuvia. Sain siemenet ystävältäni pari vuotta sitten. Olen odottanut niiden kukintaa, mutta vain lehdet kasvattivat. Vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa näin näiden hupsujen kasvien kukkia mökkipihassani. Hyvää juhannusta!
VastaaPoistaTäytyykin mennä katsomaan akileijojasi. Oi, nyt sulla on ihanat hetket, kun saat ihailla kylvöjesi tuloksia.
PoistaAkileijat olivat jossain vaiheessa pannassa puutarhasani, vaikka niityiltä niitä keräilin maljakkoon. Mieli on vuosien saatossa muuttunut, mutta vasta muutama vuosi sitten huomasin, miten monenlaisia onkaan jalostettujen joukossa. Nyt niitä on hankittu pikkuhiljaa, ripoteltu eri paikkoihin, jotta näen, missä viihtyisivät parhaiten, sitten siirrän suuremmaksi ryppääksi. Jossain vaiheessa teen niistä ihan oman postauksenkin. Mutta kiitos vinkistä tuon siemenkylvön kanssa, sen aion toteuttaa heti, kun alkavat siemenet kypsyä. Mukavaa juhannusta sinulle, Riina!
VastaaPoistaNiin, se vaan mieli muuttuu.
PoistaMinullakin on monta kasvia, joista en niin välittänyt ja nyt niistä tykkää valtavasti.
Itsekin aioin kylvää noita siemeniä ja varmaan, kerjään ystävien puutarhoista lisää siemenkotia kauniista akileijoista.
Ihanaa juhannuksen aikaa myös sinulle Sirkku! <3
Akileijat ovat super ihania <3 Olen sekä ostanut taimina että kasvattanut siemenistä. Sinulle oli haaste blogissani ;) Mukavaa juhannusta <3
VastaaPoistaNiin ovat!
PoistaKävin katsomassa haasteesi ja aika pahan heitit! ;) Mutta yritän selviytyä tehtävästä, vaikka vaikeaa se onkin. Palaan asiaan, kun saan tehtyä päätökset päässäni.
Mukavaa juhannusta myös teidän koko perheelle! <3
On meillä akileijoja :D, olen siis yrittänyt niitäkin kasvattaa aika heikoin tuloksin. Meillä on ollut vain sitä tosi kerrottua isomummun perintövaaleanpunaista mummonmyssyä lehtopuutarhassa. Nyt ensimmäistä kertaa sinne oli useiden yritysten jälkeen tullut kaksi lehtoakileijan tainta. Etupihalla kukkamaassa on tumma siskolta saatu ja aarrepenkissä sysiakileija - se ei ole vielä kukkinut. Olen joidenkin kasvien kanssa aika tumpula: akileijat, sormustinkukat, siperianunikko ja tulikukat ovat mulle lähes mahdottomia kasvattaa!
VastaaPoistaOikein ihanaa Juhannusta ja keskikesän juhlaa Riina-ihanuus!
Oi, tuota vaaleanpunaista minäkin halajan. On ihana, jos sinulla on jotain isomummun perintökukkia olemassa. Ne ovat todella aarteita.
PoistaOn tosi jännä, miten jotkut ihan tavallisetkin kasvit eivät vaan viihdy jossain puutarhassa. Meillä ei meinaa onnistua arovuokko, eikä pihajasmike. Arovuokkoa olen kokeillut vissin kolme kertaa. Muilla se leviää riesaksi asti, ja meillä se ei meinaa selvitä hengissä. Nyt olen saanu yhden pienen mättään selviämään jo pari kesää. Ehkä tämä kokeilu alkaa tuottaa tulosta.
Oikein ihanaa juhannusta myös sinulle Saila-ihanainen! <3
Minun puutarhani akileijat ovat pääosin mummoni puutarhasta peräisin. Sieltä tuli aikoinaan taimia siirrettyä ja siemeniä kerättyä. Yllättävästi vaaleanpunaiset ovat vuosien saatossa kadonneet; sinisiä ja liloja on eniten, sekä vähän valkoisiakin. Viime syksynä kylvin ekaa kertaa akileijan ostosiemeniä: kerrottuja ja melkein mustia kukkia tekeviä. Vielä eivät ole itäneet, ehkä voisi tehdä uusintakylvöä. :)
VastaaPoistaOi, sinulla on Sailan lailla ihan aarteita puutarhassasi.
PoistaMinullakin on muistaakseni ollut joskus vaaleanpunaistakin, mutta minultakin se on hävinnyt. Luulen, että nuo sinivoittoiset ovat vahvempia itsestään risteytyneisäkin kannoissa.
Tuo kerrottu ja melkein musta akileija kuulostaa mielenkiintoiselta. Mistä hankit siemenet? Sitä olisi todella kiva kokeilla itsekin.
Kauniita. Tuo on siitä ihana kasvi, että kasvaa ihan kuivassakin räystään alla. Jokainen kasvi on erivärinen.
VastaaPoistaIhanaa Juhannuksen Aikaa Sinulle.
Minäkin olen löytänyt akileijoja, mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ja jokainen kasvi on tosiaan kuin uniikki taideteos.
PoistaIhanaa juhannuksen aikaa myös sinulle! <3
Meidän rehevä ja puolivarjoisa piha on lehtoakileijojen paratiisi. Kyllä niitä onkin. Värivariaatioitakin on jonkin verran, joskin sinivioletit taitavat olla hallitseva laji. Vaaleanpunaisen eri vivahteista marjapuuronpunaiseen ja tummanpunaiseen riittää sävyjä.
VastaaPoistaMinä annan akileijojen kasvaa siellä missä tahtovat - vaikka tukkimassa pihapolkua. Pahimpia karkulaisia joskus siirtelen.
Ooh, kuulostaa tosiaan lehtoakileijojen paratiisilta! <3
PoistaMeillä akileijat eivät vielä viihdy noin hyvin, mutta sormustinkukkien kanssa toimin noin. Yleensä kylään tulleet ystävät haluavat sormustinkukkien alkuja ja niitä on hyvä antaa hankalimmista paikoista ystävien iloksi. Samalla niiden leviäminen pysyy vähän aisoissa.
Mulla kasvaa vain akileijaseosta 'Mckana Giants'. Kasvatin sen vuosi sitten itse siemenistä. Se kukkii siis tänä vuonna ekaa kertaa ja kukissa on vaikka minkävärisiä yksilöitä: sinivalkoisia, punavalkoisia, violettivalkoisia ja täysin valkoisia. Suosikkini on hempeä vaaleanpunavalkoinen. :) Jos pihani olisi isompi, laittaisin mielelläni enemmänkin akileijoja. Pieneen pihaan en viitsi hankkia niitä hirveästi, etteivät koidu leviämisensä kanssa ongelmaksi.
VastaaPoistaOi, kuulostaa kauniilta seokselta!
Poista