Tänä keväänä, vai pitäisikö sanoa jo kesänä,
olen ollut kirjaimellisesti hidas hämäläinen.
Tai ainakin luonto on näyttänyt niin nopean puolensa,
ettei tämä hämäläinen ole meinannut perässä pysyä.
Oman osuutensa näihin fiiliksiin on tietysti omalla työlläni.
Ensin odottaa kevättä kuin kuuta nousevaa,
töiden aloituksen ja oman puutarhan vuoksi.
Ja sitten yhtäkkiä kaikki tapahtuukin niin nopeaa tahtia,
ettei meinaa vuorokaudessa tunnit riittämään.
oliiviyrtti
Santolina viridis
Vaikka teenkin töitä puutarhan parissa,
omassa puutarhassa puuhailu on parasta terapiaa työn vastapainona.
Omassa puutarhassa voi tehdä hommia siihen tahtiin kuin ehtii.
Siellä saa välillä haahuilla, miettiä ja pohtia.
Kun stressaa tai haluaa saada ajatuksensa järjestykseen,
minulle parasta lääkettä on
omassa puutarhassa tonkiminen.
sitruunatimjami
Thymus vulgaris
Tänä keväänä hommat ovat edenneet hitaasti, mutta varmasti.
Aikapulan vuoksi, mitään hommaa ei ole ehtinyt tekemään kerrasta loppuun
ja keskeneräisyyttä on ollut pakko oppia sietämään.
Silti kevätkylvöt ja muut hommat ovat edenneet pieni pala kerrallaan.
Osa kasveista on omia taimia, osa ostotaimia ja osan olen suorakylvänyt.
tarhakehäkukka
Calendula officinalis
キンセンカ
ranskalainen rakuuna
Artemisia dracunculus var. sativa
タラゴン
Viikonloppuna päätin, että nautin aina homma kerrallaan kaikesta.
Yritän hoitaa yhden asian kerrallaan, nautiskellen,
enkä vain ihmetellen, mitä kaikkea onkaan tekemättä.
rosmariini
Rosmarinus officinalis
ローズマリー
Kasvihuoneessakin alkaa näyttämään olevan kaikki kasvua vailla.
Istutin kaikki kasvit viime vuotiseen tapaan ruukkuihin tai kasvusäkkehin.
Koin tavan erittäin toimivaksi viime kesänä,
siksi ei ollut mitään tarvetta muutokseen.
tummakurjenpolvi
Geranium phaeum ´Album`
ゲラニウム ファエウム アルブム
Vähän samankaltaisia ajatuksia on ollut mielessä
myös yleisesti elämän nopeuden suhteen,
erityisesti tänä viikonloppuna.
Edellisen postauksen #olisinpatiennyt -haaste toi monia mietteitä mieleen.
Lisäksi ylioppilasviikonloppu ja omien lasten kasvu on saanut tuntemaan,
ettei perässä meinaa oikein pysyä.
Niin nopeasti aika juoksee.
Se on hyvä se ja niin pitääkin mennä.
Kuitenkin sitä havahtuu, että osaako nauttia juuri siitä hetkestä, jota paraikaa elää.
Sitä helposti miettii menneitä tai huolehtii tulevasta,
kun kaunis kuluva hetki jää samanaikaisesti ehkä huomaamatta.
Yritetään nähdä juuri tämän hetken kauneus,
niin puutarhassa, kuin koko elämässä
juuri tänään!
lehtoakileija
Aquilegia vulgaris
オダマキ 尋常性
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Kyllä sinulla ystäväiseni aika varmasti kuluu vauhdilla - kädet täynnä töitä ensin toisten puutarhoissa ja sitten omassa, kaiken lisäksi vielä pienet lapset ja vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja joskus on hyvä nukkuakin! Nyt vielä tuo lämmin toukokuu pisti päät sekaisin, minullakin viimeisiä kylvöjä on vielä tekemättä hiukan, mutta edessä on lämpimät kesäkuukaudet ja kasvuun lähtö nopeaa. Nautitaan tästä odotetusta ajasta, vaikka sadetta kaipaankin nautin valosta ja lämmöstä!
VastaaPoistaMistä sitä biohiiltä oikein voi ostaa? Täällä Tampereen seudulla sitä ei tunnu olevan missään.
Nyt tarttis tosiaan vähän enemmän aikaa, kuin ne 24 h. Ei tiedä, mistä hommista vähentäisi. Ehkä täytyy oppia vaan sietämään keskeneräisyyttä. Se on aika vaikeaa mulle, mutta opettelen.
PoistaEn osaa tarkasti sanoa, missä Tampereen suunnassa myydään biohiiltä. Mutta ainakin Ruovedellä on Viherrinki-myymälä Kukkapaikka ja Hämeenlinnassa Jukolan kukkatalo.
Kauniisti kirjoitettu; nautitaan tänä päivänä tästä päivästä.
VastaaPoistaKiitos! Kirjoitin osaksi itselleni, jotta muistaisin tuon. Sitä miettii aina jotakin muuta, kuin sen hetkistä tilannetta ja moni kaunis asia lipuu ohi.
PoistaPäivä vain ja hetki kerrallansa. :) Viisautta siinä on. Hyvä hetkiä sinun viikkoosi! <3
VastaaPoistaKyllä vain. Mummoni lauloi aina tuota virttä ja se joskus soi päässä kiireisinä aikoina.
PoistaHyviä hetkiä myös sinun viikkoosi Ihanainen! <3
Mitä ajattelit tehdä oliiviyrtistä? Musta siinä oli omaan nenään vähän kumma tuoksu enkä oikein keksinyt mihin sitä laittaisin. Mun aika kuluu kastelusta panikoimiseen. Kasvarin, keittiö- ja ruukkupuutarhahoje lisäkis kastelen aina sen hetken kuivinta paikkaa. Kamalaa, kun kaikkialle ei kerkeä samaan aikaan.
VastaaPoistaEn oikein vielä tiedä. :D Se lähti puutarhakaupasta ehkä hieman hetken mielijohteesta mukaani.
PoistaOlen lueskellut, että sitä voi käyttää pizzaan, pastaan, grilliruokiin, patoihin, tomaatin mausteeksi.
Mutta en ole vielä kokeillut sitä mihinkään. Se oli vaan niin hauskan näköinen, että päätin kokeilla sitä.
Minä olen ollut vähän laiska kastelija. Kastelen kasvimaata, kasvihuoneen kasveja, tänä keväänä istutettuja kasveja ja ruukkuja. Monivuotiset kasvit ja nurmikon jätän oman onnensa nojaan. Luotan siihen, että kasvit tottuvat vähempään ja työntävät juurensa yhä syvemmälle. Mutta on noissakin kastelemista. Ei meinaa edes muistaa kastella, kun viime kesinä ei ole paljon tarvinnut miettiä kuin kasvaria ja katoksen alla olevia kasveja. Luonto on hoitanut loput.
Nyt saisi tosiaan seisoa letkun kanssa tuntikaupalla joka päivä, jos haluaisi. Meillä on onneksi kastelukäytössä oma kaivo, ettei tarvitse vesijohtovedellä lorotella.
Tsemppiä sinnekin aikapulaan ja nautinnollisia kesähetkiä!
Nautitaan tästä päivästä eikä mietitä kukkiiko mikään enää heinäkuussa. Arvaa mitä: Meillä sataa parastaikaa vettä! Kyllä on tervetullutta!
VastaaPoistaOi, mitä onnea, sataa vettä! :)
PoistaOltaiskohan uskottu viime kesänä, että joskus voi noinkin sanoa.
Me suomalaiset ollaan ihan hassuja. Kun tulee lämmintä, mietitään, ettei tämä kuitenkaan kauaa kestä. Ja sitten aletaan päivittelemään, kuinka kaikki kukkii liian yhtäaikaa. Välillä tuntuu, ettei oikein uskalleta nauttia kaikesta. Mietitään, kuinka kurjasti kuitenkin kohta käy. Ollaan keksitty niin "hyviä" sanontojakin, kuten 'itku pitkästä ilosta'.
Yritetään nauttia ja jopa iloita pienistäkin hetkistä! <3
Kyllä sinulle syvään kumarran, kun perheenäitinä ehdit ja jaksat puuhata puutarhassa sekä työssäsi että kotona. Ja sitten vielä blogijutut päälle! Nyt kun omat lapset ovat jo maailmalla, niin ihmettelen, miten olisin tätä blogikirjoittelua edes ehtinyt tehdä aikoinaan. Nyt säntäilen paikasta toiseen, kun en osaa päättää, minkä homman ensin tekisin, kun olisi niin paljon tehtävää - ja kuka ne työt on minulle määrännyt? - no minä itse! Mutta nautittava elämästä on aina sillä hetkellä, missä mennään, jos nautinto katoaa, valuu kaikki työkin hukkaan. Mukavia päiviä sinulle, Riina!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä!
PoistaItse sitä tosiaan määräilee ja keksii itselleen kaikenlaista menoa ja tekemistä. Meilläkin lapset ovat jo isoja ja oikeastaan auttavat kaikessa arkisessa touhussa. Se helpottaa paljon, kun koko perhe tekee kodin hyväksi hommia.
Tuo sinun lauseesi, että jos nautinto katoaa, menee työkin hukkaan. Se on niin totta, varsinkin puutarhassa. Jos rakkaasta harrastuksesta ja virkistyksestä tulee pakkopullaa, silloin kannattaa miettiä, mikä on pielessä.
Mukavia kesäpäiviä myös sinulle Sirkku! Pidetään hatuista kiinni tuolla tuulessa.
Hetki hetkeltä ja omaan tahtiin, niin se on tätä elämää elettävä. Tämä pätee kivasti myös puutarhassa. Itselläni kasvaa perunaa ja kesäkukkaa vierekkäisissä ruukuissa (tai no peruna kasvaa ämpärissä), muuta en saanut laitettua ja se ei tällä hetkellä harmita yhtään. Katsellaan sitten ensi kesänä uudestaan.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Riina <3
Juuri näin!
PoistaJa aina tosiaan tulee uusia kesiä, jos jonain kesänä ei ehdi tai jaksa laitella niin paljon. Puutarhanhoitoa tai elämää ei pidä ottaa liian vakavasti tai tulee vatsahaava ja elämästä nauttiminen on tipotiessään.
Ihanaa viikkoa myös sinulle Outi! <3
Juu, noin pitäisi yrittää elää. Äkkiä huomaa, että elämä on eletty. Vuodet vierivät todella nopeasti.
VastaaPoistaKyllä! Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet vierivät. Lapsena kesäkin oli ihanan pitkä.
PoistaOnneksi saat puutarhassa nautittua, vaikka sielläkin on tosiaan vaikeaa yrittää keskittyä, kun joka puolella näkee tehtävää. Täytyisi luottaa siihen, että sen juuri huomaamansa asian muistaa myöhemminkin (vaikka on kyllä tosi iso mahdollisuus, että sen unohtaa saman tien :-D )
VastaaPoistaAntoisaa, pitkää ja sopivan hidasta kesää!
Olisikin toisaalta hyvä, jos turhat hommat unohtuisi, kun heti ei kerkiäisi niitä tekemään. ;)
PoistaMinulla on todella huono tapa tehdä sisällä ja ulkona asioita vähän sieltä ja täältä. Silloin ei meinaa tulla valmista mistään. Yritän opetella tekemään asioita lopppuun, mutta aikapulan takia se ei aina onnistu.
Kiitos samoin, antoisaa, pitkää ja sopivan hidasta kesää myös Saaripalstalle! <3
Todella hyviä mietteitä Riina. Pitäisi osata nauttia ihan joka hetkestä sillä päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat niin nopeasti.
VastaaPoistaKiitos Kruunu Vuokko! <3
PoistaTodella, ja kauheassa kiireessä aika kuluu vielä nopeammin. Silloin ei jää kuin kiire päällimmäisenä mieleen, vaikka paljon ihania juttuja olisikin tapahtunut.
Kun on kiire, voi unohtaa hetkestä nauttimisen. Vaikka se ei kuluta aikaa yhtään sen enempää. Meillä on nyt aivan kamalan näköinen nurmikko. Annan sen silti olla, sillä maa (ja minä) tarvitsemme ennen nurmikon leikkuuta sateita. Hopeapajusta kaikki siitepölyt tulivat edellisellä kerralla nurmikon leikkuussa suoraan suuhun ja silmiin, joten satakoot ensin ennen kuin leikkaan. Ja tuolla päätöksellä stressitaso laski heti.
VastaaPoistaJuuri näin, ei se hetkestä nauttiminen kuluta aikaa yhtään enempää. Se on enemmänkin mielentila. Ja monesti kuhunkin hetkeen keskittyminen auttaa tekemään asiatkin tehokkaammin, kuin se että ajatukset ovat kokoajan muualla.
PoistaJa tuo on juuri hyvä, etä perustelee itselleen, miksi tekee tai on tekemättä jotakin. Silloin oma pääkin on selvillä paremmin töistä ja niiden järjestyksistä. Hyvä päätös tuo nurmikon leikkaamatta jättäminen. Meillä on nurmikko on paikoin tosi pahasti palanut. Nytkin tuulee ja sade näyttää tulevan hetkenä, minä hyvänsä. Mutta ei vaan pisaraakaan ole tippunut.
Minäkin teen päivän kaupungilla puutarhatöitä, mutta kotona illalla teen niitä ihan itselleni vain. Omaksi iloksi ja henkilökohtaiseksi hyödyksi. En tosin tänään, kun vajaan 10 asteen lämmöissä tuuli puhalsi puuskissa 15 m/s. Ei ollut ulkotöille yhtään vetoa.
VastaaPoistaHetkessä eläminen on taito, jonka elämä opettaa. Ja epätäydellisyyden sekä keskeneräisyyden sietäminen tulee välttämättömyydeksi jossain vaiheessa. Minua siihen opettivat lapset oikein tehokkaasti.
Eikö ole jännä, että oma puutarha on aina ihan eri asia, kuin työ! Ja se ehkä kertoo aika paljon puutarhanhoidon ilosta ja intohimosta.
PoistaJuu, tuo tuuli ei yhtään houkuta ulkosalle. Minäkin katselen täältä työhuoneen ikkunasta, kun puut huojuvat ihan kaaressa. Toivottavasti pysyvät pystyssä.
Lapset ovat hyviä kouluttajia tuohon keskeneräisyyden sietämiseen. Kun lapset ovat pieniä, ei mitään voi suunnitella kauhean tarkasti. Aina kuitenkin tulee jotain muutosta aikatauluun tai työn sujuvuuteen. Mutta nyt jälkeenpäin sitä ihmettelee, miksi hermoili esim. siivouksista niin paljon. Se ei ehkä ole tärkeintä elämässä. Muistan, kun jossain perhekerhossa joku isoäiti sanoi toivovansa, että joku tulisi ja sotkisi välillä. Vaikka välillä minusta tuntuu, että minä olen se meidän perheen sotkija nykyään. Lapset ovat siistimpiä.
Ihanaa pohdintaa! Aikapula taitaa olla jatkuva riesa. Siihen auttaa minulla ainakin hiukan se, ettei tee liian tarkkoja aikatauluja kylvöjen tms kanssa, vaan hoitaa kun kerkeää. Sillä mennään! Itse koitan myös opetella keskeneräisyyden sietämistä, mutta se on vaikeaa se!
VastaaPoistaKiitos Sanna! Kyllä tämä aikapula taitaa olla meidän kaikkien riesa.
PoistaTuo on hyvä neuvo, ettei tee itselleen liian tarkkoja aikatauluja, vaan kylvää ja tekee kaiken silloin kun ehtii. Ja iloitsee niistä tehdyistä töistä, eikä vain ahdistu kaikesta tekemättömästä.