torstai 22. syyskuuta 2016

Vaahteramäki = Kivimäki


Rakensimme ensimmäisen oman kotimme saviselle tasamaalle.
Koti oli kiva ja rakas.
Mutta parin vuoden asumisen jälkeen 
  löysimme unelmiemme Vaahteramäen "väljempien vesien" kaipuussa.

Kaipasimme enemmän maalle ja 
Vaahteramäki toteutti tämän unelman.
Mutta se toteutti myös kaikki salaiset haaveenikin.
Olin nimittäin aina toivonut asuvani tontilla, 
jossa kasvaisi paljon vaahteroita 
ja jossa olisi paljon kiviä.
Tämä haave toteutui, kaiken kukkuraksi runsain mitoin.
Nimitäin vaahteroita ja kiviä ei tältä tantereelta puutu.


Olemme hyödyntäneet kiviä monin tavoin.

 Niillä on ollut luonnollisinta pengertää jyrkkä rinne.
Kivien koloihin on syntynyt helposti istutusalueita ja sopukoita.

 Kivet kaunistavat metsikköjä ja antavat kauniin kontrastin kasveille.
Huomatkaa muuten kiven alareunassa oleva kaunis, tuleentunut kasvi on vuohenputki.
Huomasin sen kauneuden vasta tästä kuvasta.
En taidakaan enää vihata sitä niin kovin.

 Suuri kivi muodosti nuotiopaikkamme.
Sen suojissa on mukava paistella makkaraa,
tulen loimutessa kiven välistäkin upeasti.
Nuotiopaikalla on kivi myös pöytänä ja sinne johtaa kiviportaat.

 Suuri kivi rinteessä määritteli alas johtavan polun paikan luontevasti.
Ja köynnöshortensia kipuaa kiven kylkeä pitkin,
tarrautuen sen upeaan sammalseinämään.


Näytän teille joskus myöhemmin myös metsän kivikkomme.
Se on kaunis metsäpuutarha, ilman ihmisen suunnittelua,
niitä lohkareita ei nimittäin aleta siirtelemään.
Mutta se olisikin typerää.
Miksi muuttaa mitään niin täydellisen kaunista?
Kivissä onkin jotain ajatonta kauneutta,
joka ei mene muodista pois.
Ja ne ovat kauniita jokaisena vuodenaikana.

Kivet ovat muuten yksi syy,
miksi saimme Vaahteramäen tontin ylipäätään ostettua.
Tontilla oli ollut monia katsojia, 
jotka olivat pelästyneet kuitenkin tontin kivisyyttä.
Me olimme tarpeeksi hulluja
 tai ehkä ymmärsimme, ettei kiviä tarvitse käsin siirrellä, ne siirtyvät konevoimin.
Ja ne jotka eivät siirry, ei niitä tarvitsekaan siirtää. 

Tykkäätkö sinä kivistä?

  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.



34 kommenttia:

  1. Meillä on kaksi valtavaa pyöreää kiveä pihassa. Niiden lisäksi hienointa tontissa oli jyhkeä luonnonkivestä louhittu muuri, joka oli ilmeisesti jo aikoinaan kun tontilla oli maatalo. Ne kyllä kieltämättä ovat tämänkin tontin paras puoli. Ja teillä on kyllä tosi hulppea tontti. Kannatti muutta väljemmille vesille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuollainen muuri on varmasti mahtava!
      Ajattele, miten kivi on ikiaikainen matsku ja kertoo tarinoita tonttien historiasta. Teidänkin talon paikalla on ollut ennen teitä paljon touhua ja elämää, jos siinä on ollut maatalo. Nyt on teidän vuoronne elää siellä ja nauttia kaikesta kauniista, kuten kivistä.

      Poista
  2. Minä olen aina pitänyt kivistä ja niitä löytyy kyllä pihaltamme, mutta ei suinkaan noin suuria ja upeita, kuin teidän tontillanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kauniisti yhdistelty kiviä, havuja ja muita kasveja. Kivet tuovat ryhtiä istutuksiin.

      Poista
  3. Miten minä en ole selvinnyt tänne blogiisi, enkä monen muunkaan blogiin, pitkiin aikoihin!? Tuolla instassa tulee kulutettua nykyisin vähän liian paljon aikaa, ettei muka ehdi blogeja lukea. Ihana, että jätit kommenttia blogiini, niin tajusin minäkin tulla täällä viivähtämään :)

    Niin ihanan näköinen piha (tai osa sitä) teillä! Tuo pengerrys on niin kaunis <3 Minä, vaahterakujien kasvatti, olisin aivan innoissani teidän tontilla. Vaahterat ovat niin kauniita varsinkin näin syksyllä, kun ne roihuavat ruskanväreissä <3 Jospa joskus mekin löydämme unelmiemme tontin <3 Ihana, että te olette omanne löytäneet. Se tuo niin paljon iloa elämään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä aina ehdi blogeja lukemaan, varsinkaan kesäaikaan.
      Instassa on nopeampi piipahtaa, siellä minäkin käyn nykyään varmaan turhankin usein. :)

      Kiitos piha kehuista! <3
      Vaahterat ovatkin kauneimmillaan juuri syksyllä. Mekin kävimme täällä syksyllä ensimmäisen kerran ja teimme kaupat. Ei ole vaikea arvata, että ihastuimme ruskan väreihin vaahteroissa ja muissa puissa. Muutama viikko kaupantekomme jälkeen kaikki lehdet olivat pudonneet maahan, emme olisi ehkä niin päätäpahkaa ihastuneet tonttiin enää silloin.

      Kyllä tekin löydätte juuri sen oikean, teille rakkaan tontin juuri oikeaan aikaan. Ja tunnutte olevan oikein onnellisia tälläkin hetkellä. Onneen vaikuttaa paljon sen havaitseminen. Joskus on niin kiireinen, ettei tajua miten hyvin asiat itse asiassa ovatkaan. :)

      Poista
  4. Kivet ovat haastavia, mutta voi miten kauniisti niitä voikaan tuoda esille. Eli tykkään ja tykkään tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!
      Kivet tuovat lisähaastetta piharakentamiseen, mutta ne myös tuovat paljon ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia, kun ei pelästy työmäärää.
      Ja kun ne on kerran saanut oikeille paikoilleen, ne ovat ainakin helppohoitoisia! :)

      Poista
  5. Tykkään! Isot kivet ovat juhlavia ja pienet kivet monikäyttöisiä, kiville löytyy aina oma tehtävä. Sammaleesta tykkään myös - kovasti! Teidän sammaleiset kivenne ovat tosi kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jokaiselle kivikoolle ja muodolle löytyy oma käyttötarkoituksensa. Joka tontilla pitäisikin olla "kivipankki", josta voisi hakea aina tarpeen mukaan materiaalia.
      Sammaleet ovat myös minun lemppareitani. Ne ovat kauniita sinällään ja omalta tontilta niitä voi käyttää myös erilaisiin koristetarkoituksiin.
      Minä välillä varjelen sammaleita, kun mieheni haluaisi pestä niitä kivien päältä pois painepesurilla. Minusta ne pitää ehdottomasti säilyttää.

      Poista
  6. Kivet tuovat ryhtiä pihakokonaisuuteen ja ilmettä. Tosiaan eihän niitä kiviä tarvitse käsin väännellä ja nykyisin on monenlaisia hyvinkin pienen kokoisia koneita joilla voi kiviä siirrellä.
    Ihant nuo sammaleiset kiviseinämät, olette todella löytäneet aivan unelmatontin ja varmasti myös sitä osaatte arvostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tosiaan tuovat ryhtiä ja kontrastia kasvien pehmeydelle. Ja kun syksyn tullen kasvit kuihtuu, kivet pysyvät kauniina ja ryhdikkäinä luonnon lakastuessakin. Sammaleet antavat vielä kaivattua vihreyttä, havujen lisäksi.
      Mekin jouduimme ottamaan talon perustamisvaiheessa ison kaivurin tontillemme, samallahan se siirteli kiviä oikeisiin paikkoihin.
      Kyllä me osaamme tosiaan arvostaa tätä tonttia. Rakastuimme siihen ensi silmäyksellä, eikä rakkaus ole karissut vuosien varrella. Päin vastoin. Niin paljon ollaan aherrettu ja puurrettu, että se tietysti vielä lisää tunnearvoa.

      Poista
  7. Täälläkin tykätään kivistä, tietenkin! Jääkausi suli meidän kohdalla hyvän tovin ja multa peittää kaiken kokoisia kiviä isoista pieniin, tykkään niistä kaikista! Aina kun alan hommiin, kuokka kilahtaa kiveen, ja jos kiveä alkaa kaivamaan, pieni alku voi olla ison kivimöhkäleen huippu ja kiviaidan aineksia ei kaukaa tarvinnut hakea, ihan pihasta vain...

    Taidamme tässäkin kohden olla sielunsiskoja, kivenpyörittäjiä...kivet ovat ikuisia, kauniita, verhoutuvat sammaleeseen kauniisti, ovat eläviä täynnä upeita värejä ja muotoja! Ihana tuo edellisen postauksen kuva, jotenkin vaikutti tutulta...noin meilläkin oli joskus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sulla on asiaan kuuluva blogin nimikin. Meilläkin kuokka kolahtaa aina kiveen, mutta kivien väliin on vuosien varrella jäänyt kaikkea kasvijätettä ja hyvää humusta on muodostunut valtavasti.

      Kiviaidat ovat minusta todella kauniita. Meillä ei ole kiviaitaa, mutta naapurissa on. Naapurissa olevaa todella vanha maatilaa, isännöi tällä hetkellä vissiin 14. sukupolvi. Siellä on upea kiviaita, joka näkyy meidän keittiön ikkunaan. Saan ihailla sitä joka päivä. Taustalla on myös punamullatut rakennukset, jotka antavat upean kontrastin kivien harmaudelle.

      Juu, me taidamme olla monessa suhteessa sielunsiskoja. <3 Kivenpyörittäjiä tosiaan! :)

      Poista
  8. Tykkään kivistä tosi paljon, mutta enemmän niistä, jotka ovat maan päällä eivätkä sen alla ;) Ne talvehtivat hyvin, eivät kärsi helteistä ja ovat näyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, maanalaiset kivet tahtovat työllistää välillä meitä kuopsuttajia vähän liiankin kanssa.
      Mutta tosiaan, kivet eivät olleet viime talvestakaan moksiskaan. :D
      Ja ovat ihanteellisen helppohoitoisia, ei tarvitse kastella eikä lannoittaa.

      Poista
  9. Tykkään kivistä todella paljon ja siksi onkin tylsää, ettei niitä meidän tontilla montaakaan ole. Sen ainoan komean kiven alapihaa tasoittanut kaivurikuski nakkasi kunnan metsään ja siellä sitä ihailen siinä toivossa, että tulevan kunnostusprojektin yhteydessä saan kunnan miehet palauttamaan kiven meille takaisin.
    Teillä on upea rinne ja melkoisesti sen hienoutta lisää juuri nuo valtavat kivet. Jos nyt rakentaisin taloa, lähtöisin ehdottomasti jonnekin väljempään paikkaan. Ei minulla naapureita vastaan mitään ole, mutta näin kylki kyljessä asuminen on ajoittain turhan intensiivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa talonrakennusbuumissa kiviä kuljetettiin valtaviakin matkoja pois, muka tieltä.
      Toivottavasti saat kivesi vielä jonain päviänä takaisin. Menet sitten vaatimaan kunnan miehiltä omaisuuttasi takaisin. Kyllä he ymmärtävät.

      Ei minullakaan ole mitään naapureita tai ihmisiä vastaan, mutta kyllä on mukava kun on oma rauha. Meillä päin on onneksi ihmisiäkin lähellä, jos esim. apua tarvitsee. Mutta kaikilla on oma elämä, ja saa olla omissa oloissaankin niin halutessaan.
      Nykyään tuolla meidän ensimmäisen kodin alueellakin näyttää oikein mukavalta. Pensaat ja muut kasvit ovat kasvaneet, ja tontit ovat suojaisia. Kun uusia asuinalueita rakennetaan yhtäaikaa, ei suojaa ole vielä yhtään. Meiltäkin näkyi varmaan yli kymmennen naapurin pihaan. Välillä tuppasi tulemaan ahdistus, kun meni pihalle. Nyt siellä varmaaan saisi jo olla piilossa puskien takana.

      Poista
  10. So beautiful...
    Have a nice friday!
    Titti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Titti! <3
      Have a lovely weekend!

      Poista
  11. Tykkään! Oikein ihanan kivistä teillä.

    VastaaPoista
  12. Kivissä on jotain erityistä lumoa, ne vetävät puoleensa. Jatkan edelleen pikkutyttönä aloittamaani kivien keräämistä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin keräilin pienenä kiviä. Sen villityksen perin varmasti mummoltani, joka keräsi vielä vanhuudessaankin kiviä joka paikasta. Kotiavustaja ei kyllä niistä tykännyt, kun yritti siivota mummoni huushollia. Niitä oli kaikki hyllyn reunat täynnä ja lattiallakin oli isompia kaunottaria. Mutta ne olivat mummolleni rakkaita, niin kuin minullekin.
      Jatketaan vaan pikkutyttönä aloittamaamme harrastusta, hamaan vanhuuteen asti! :)

      Poista
  13. Kivet ovat kauniita, varsinkin sammaloituneet ja kiviaidat ovat erityisen ihania. Alan lähes vihertyä, kun näen oikein kauniin kiviaidan tai jonkun ison haltijakiven. Pienenä tyttönä tapasin istuskella isoilla sammalkivillä ja tähystellä sieltä ympäristön tapahtumia. Meillä kiviä ei valitettavasti puutarhasta löydy luontaisesti kuin kaksi kappaletta. Suurempi on nimetty Himalajaksi ;) Tonttimme on entisiä kartanon maita, joten lieneekö tässä joskus ollut peltoa, josta kivet on roudattu jonnekin. Tuskinpa näin kivetöntä maaperää muuten on missään. Ehkä joulupukki jonain vuonna tuo minulle kivikuorman, jos olen oikein kiltti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, ei se koko vaan nimi! Himalaja on varmasti hieno!
      Varmasti kivettömyydellä on jokin tarinansa. Sekin on osa teidän tonttinne historiaa. Meidän tonttia ympäröi pellot, joten tuntuu välillä, että joku on viskellyt kivet meidän tontille pelloilta. Mutta kivet on niin suuria, että tuskin niitä on kukaan jaksanut viskellä.
      Sun tarttee kirjottaa joulupukille! Ehkä sun toive sitten toteutuu. :)

      Poista
  14. Voi miten ihana postaus<3 Itsekin aikanaan ihastuin tonttimme sammaleisiin kiven mölliköihin ja avariin maisemiin. Meidän tontilla kilpailevat tammet ja vaahterat elintilastaan ja pidän niistä molemmista. Talon nimi valittiin kuitenkin tammen mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos postaus ilahdutti! <3
      Ihminen kaipaa avaruutta ympärilleen, vaikka tykkääkin olla välillä suojassa ja piilossa. Teillä onkin kaikki rakastamani elementit; avaruus, kivet, vaahterat ja tammet. Minunkin tyttönimessäni on tammi, siksi nekin ovat rakkaita, vaikka Vaahteramäellä ollaan. Tammet ja vaahterat ovat suuria puita ja kaipaavat elintilaa. Mutta eihän se niin vaarallista ole, jos ne vähän ojentavat toisilleen kättä. Tuon sanonnan kuulin eräältä asiakkaaltani. Hän halusi tontilleen tunnelmaa, jossa kasvit ojentavat toisilleen kättä. Minusta se oli ihanasti sanottu. <3

      Poista
  15. pidän kovasti kivistä. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! <3
      Varmasti kivet ovat kaikille meille luonnon rakastajille tärkeitä. :)

      Poista
  16. No tykkään, onneksi niitä löytyy meiltäkin melkoisesti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teillekin on niitä riittänyt! :) Teilläkin ne koristavat kauniisti istutuksia ja puutarhaa. <3

      Poista
  17. Ai, että tykkäänkö? Kuin hullu puurosta! Mistä tuokaan sanonta tulee?
    Sulla vaan on isonpuoleisia noi järkäleet, ettei niitä tosiaan ilman apuvoimia siirretä mihinkään. Luonnostaan ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olekaan ajatellut aiemmin, mistä tuo sanonta tulee. Mutta minäkin tykkään kivistä, kuin hullu puurosta. :)
      Juu, ei näitä kaikkia meidän kiviä ole ollut mahdollista siirtää. Mutta niiden ehdoilla on ollut hyvä miettiä talon ja puutarhan eri paikkoja.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!