Sain tämän kuvan ihanalta naapuriltani.
Hän oli ottanut sen vuoden 2003 keväällä
omalta, juuri maalatulta kuistiltaan.
Ikkunoista näkyy meille.
Talomme oli vielä hieman kesken ja
rinne näytti olevan pelkkää ruskeaa epämääräistä maata.
Kivet olivat sikin sokin, eikä puutarhasta ollut vielä tietoakaan.
Näytti aika epätoivoiselta, vaikka
tätä ennenkin oli paljon uurastettu.
Tontilta oli raivattu 50 valtavaa kuusta sekä paljon muita pienempiä puita.
Maatakin oli siirrelty talon alta rinteeseen ja etupihaa tasattu.
Vielä oli paljon työtä edessä päin.
Tällä kuvalla haluan tsempata teitä, jotka olette rakentamassa
tai muuttaneet juuri rakentamaanne kotiin.
Pikkuhiljaa ja suunnitellen, rakennustyömaasta tulee puutarha.
Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä arjen pyörteisiin!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
Kiitos vain tsemppauksesta! Näin jälkeenpäin katsottuna varsin lohdullinen näkymä..Neljättä vuotta asutaan, tekemistä vielä riittää ja uskottava vain on, että kaikkea ei saa kerralla valmiiksi, ideoiden täytyy antaa tekeytyä, sitten ratkaisu voikin tupsahtaa eteen kuin yllättäen! Itselläkin joitakin vastaavia vaihekuvia,ne on hyvä kaivaa esiin silloin kun tuntuu, ettei mistään tule mitään.. T.Annina-80
VastaaPoistaJoo, on hyvä kaivaa vanhoja valokuvia esille, kun tuntuu ettei mikään kasva eikä mitään tapahdu. Huomaa, että paljon onkin tapahtunut. Kun joka päivä katselee puutarhaansa tai kotinurkkia, sokeutuu kaikelle muutokselle.
PoistaMeillä on itselläänkin rakennusaikaisia kuvia. Mutta tuli ihan liian vähän otettua tontista kuvia, ennen kaiken aloitusta ja rakennuspaikan raivausta.
Tsemppiä kaikkeen tekemiseen! Ja toisaaltahan on hyvä, ettei kaikkea saa kerralla valmiiksi, kun mulla ainakin itselläänkin mieli muuttuu ja ajatukset jalostuu tekemisen myötä. :)
Kiitos tsempistä! Aikamoinen on ollut aloitus
VastaaPoistaEikö olekin! Näistä vanhoista kuvista sen huomaa.
PoistaHitaasti hyvää tulee, pitää paikkansa rakennushommissa.
VastaaPoistaNiin tulee, suunnitelmat jalostuu ja paranee, kun rauhassa etenee. :)
PoistaOn kyllä aikamoinen muutos vuosien varrella tullut tuohon rinteeseen! Ihan uskomaton!
VastaaPoistaItsekin sitä oikein havahtuu, kun katsoo näitä vanhoja kuvia. Kyllä tämä mäki on aika paljon muuttunut, vaikkei aina omasta mielestä muutos ole tapahtunut tarpeeksi nopeasti. :)
PoistaKiitos tsemppauksesta! Mulla on tapana nautiskella vertailemalla keväällä otettuja puutarhakuvia syksyllä otettuihin kuviin - tai viime vuonna otettuja tämän vuotisiin. Kesän aikana aina unohtaa miten paljon on tapahtunut yhden kasvukauden aikana. Saa taas uutta intoa ahkerointiin :)
VastaaPoistaJoo, monesti muutosta on tapahtunut jo yhden kesän aikana. Kannattaisi ottaa kuvia vähintään kerran kuussa samasta paikasta, niin huomaisi eron.
PoistaSe tosiaan tuo uutta intoa ahkerointiin! :)
No voi, ei ollut tarkoitus kolmea viestiä laittaa, vaikka sanoitkin olevasi iloinen jokaisesta kommentista ;-) Tällaisia nämä tekniset vehkeet ovat. Talikko taitaa sopia käteeeni paremmin...
VastaaPoistaEi haittaa mitään! Huomaan, että joskus ainakin padilta kommentoitaessa koneet tekee itsekin vaikka mitä omineen. Se ei aina johdu kommentoijasta. Poistin nuo kaksi samaa kommenttia. Ja tosiaan olen iloinen jokaisesta kommentista! :)
PoistaTällaiset kuvat ovat mukavia muistutuksia siitä, kuinka nopeasti kuitenkin kaikki lähtee kasvamaan ja kukoistamaan, kunhan alkuun pääsee.
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa sinne Vaahteramäkeen!
Ja kiitos #kirjacorner -vinkistä ja muistutuksesta. Mari Mörön Kukkasuutarin sielu saapui tänään.
Niin on! Mä huomaan, että monesti kolme kesää usein menee juurtumiseen ja alkukasvuun. Sen jälkeen kaikki alkaakin yhtäkkiä rehottaa niin, että kasvit tarvitsevatkin jo jonkinnäköistä harventamista ja raivausta.
PoistaKiitos samoin; mukava viikon alkua!
Ja tosi kiva, että Kukkasuutarin sielu tuli noin valtavan nopeasti. Nautinnollisa lukuhetkiä! <3
On ollut hurja muutos, ja nyt näyttää kuvissa niin rauhalliselta ja seesteiseltä. Meillä oli tänä kesänä myös alapihan paikalla monttu, vaikka ei ollutkaan kyseessä talon rakentaminen, pihan peruskorjaus vaan. Katselihan sitä monttua nyt muutaman viikon, mutta kasvien kasvattaminen uuteen pihan osaan viekin sitten muutaman vuoden :)
VastaaPoistaOnneksi ei tuossa vaiheessa tiennyt, kuinka monta tuntia pihan parissa vierähtää, ennen kuin alkaa näyttämään puutarhalta. Mutta tämän tantereen avulla olen löytänyt maailman parhaan harrastuksen ja jopa työn. Tämä tontti on ollut ehkä paras puutarhakouluni. Toki koulussa opin paljon, mutta kantapään kautta suoritetut opinnot ovat olleet tehokkaimmat.
PoistaKatselin sun blogista pihanne muutosta. On ollut aikamoinen projekti. Mutta varmasti peruskorjaus kannatti. Nyt jo näyttää hienolta, saati sitten kun kasvit kasvavat. <3
Melkoinen muutos on tapahtunut sitten kuvan oton. Harmittaa, kun itse ei tullut otettua tarpeeksi kuvia pihan raivauksesta ihan alkumetreiltä saakka.
VastaaPoistaNiin, meilläkin on otettu ihan liian vähän kuvia alkuvaiheista. Mutta täytyi oikein miettiä, että silloin oli tosiaan filmiaikaa. Ei silloin raaskinut räpsiä kuvia samalla tavoin kuin nykyään. Sen on jotenkin ihan unohtanut, tähän digimaailmaan on nykyään niin tottunut.
PoistaMutta onneksi on edes muutamia kuvia, joita voi ihmetellä. Ja onneksi, lisää löytyy naapuristakin. :)
Kyllä on maisema muuttunut! Ja parempaan suuntaan.
VastaaPoistaNiin, kyllä meillä paremmalta näyttää, vaikka itse sanonkin. Oli aika epätoivoista, kun kaikkialla oli ruskeaa maata ja rakennustarvikkeita. Äkkiä ruskeaan maahan kasvoi valtava määrä rikkaruohoja. Suunnittelimme alatantereelle niittyä, mutta jo ekana kesänä huomasimme sen perustamisen mahdottomuuden. Alatanner kasvoi yli kaksi metristä nokkosta. Ei ollut enää ruskeea, vaan valtavan vihreää, mutta aika huono kulkuista maastoa.
PoistaSiitä se raivaus ja valloitus sitten alkoi, pala palalta.
Ihana muistojen kuva!
VastaaPoistaJa nyt asutte siellä keskellä paratiisin puutarhaa!
Tämä on tosiaan muistojen kuva, sekä meille että naapurillemme. Hän heti muisti, kuinka oli iloinen saadessaan maalattua kuistinsa.
PoistaNyt tontista on tosiaan muodostunut puutarha, joka taitaa muuttaa muotoaan yhäti. Katsotaan miltä näyttää seuraavan 13 vuoden jälkeen. :)