punakosmoskukka
Cosmos bipinnatus
garden cosmosc
コスモス
Eilen illalla seisoin tätini pihalla,
vanhempieni, tätini ja paikalle tulleen setäni kanssa.
Havahduin tilanteeseen,
jossa setäni näytti kännykästään kuvia pihansa kasveista ja luonnosta.
Myös isäni haki kameran autostaan ja näytteli kasvikuviaan.
Tätä hetkeä oli edeltänyt siskonpoikani synttärit, jotka päättyivät puutarhakierrokseen.
Ja tätini puutarhan kasvien ihailu ja ihmettely,
sekä aiemmin kukkineiden kasvien ihailu vielä kameran ruudulta.
Olen aina ymmärtänyt tulevani kummankin vanhempieni puolelta suvuista,
jotka rakastavat luontoa ja puutarhaa.
Ja jos jollain sukumme jäsenellä ei ole ollut pihaa, parvekkeet ja sisätilat ovat pursunneet kasveja.
Myös pieniä mökkejä ja niihin kuuluvia pihapiirejä on vaalittu rakkaudella.
Oikeastaan kenenkään mökki, ei ole sijainnut järven rannalla,
vaan puutarhan kuopsuttelu on riittänyt.
´Xanthos`
Isäni puolelta kaikki miespuolisetkin sukulaiset tuntevat puutarhan- ja luonnonkasvit nimeltä,
sekä vaalivat huonekasveja kodeissansa.
Mummoilleni puutarha ja kasvit olivat virkistyksen lähde,
raskaan työn muutoin haukatessa aika palan elämästä.
Myös nämä kosmoskukat kuuluvat oleellisesti tähän tarinaani.
Olen luullut rakastuneeni kosmoskukkiin, nähdessäni kokonaisia kosmospeltoja Japanissa.
Eilen äitini lause pysäytti minut.
Hän kertoi mummollani aina olleen kosmoskukkia keittiön ikkunan alla.
Siis sekin kosmoskukka-rakkaus ilmenee ainakin kolmannessa polvessa.
Myös tyttäreni pitää niistä kovasti, joten neljäskin polvi on vahvasti niiden kannalla.
Muutoin jälkipolvi ei vielä puutarha-asioista välitä.
Mutta en minäkään vielä heidän iässään.
´Purity`
Nyt varmasti ymmärrätte hurahtamiseni taustoja paremmin.
Juureni ovat syvällä mullassa.
Ja olen ylpeä niistä.
Eilenkin lähdin tädiltäni kotiin, neljän sisäkasvin pistokkaat mukani.
Nyt ne ovat juurtumassa vesilasissa.
Näin mummoni ja isotätini vierailutkin aina päättyivät.
Kuulen vieläkin isotätini sanat korvissani;
"Voinko ottaa alun tuosta?"
Kaunista sunnuntaita!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Kerrankin joku sanonta sopii täydellisesti :D
VastaaPoistaEi niin! :D
PoistaIhana tarina suvustasi! Kunnon viherpeukalosuku :)
VastaaPoistaYlpeä saa ollakin!
Kyllä kaikki mieltymykset varmasti jollain tavalla periytyy.. Tai ainakin tottumukset ja tavat. Samalla kotoisuuden tunne saa haluamaan samoja ihania asioita, joita lapsuudessa on ollut. :)
PoistaKauneus kasvattaa ja lisää aina kauneutta ympärilleen ja periytyy pitkälle eteenpäin jälkipolville. Puutarhurointi on juuri tällaista, kasvatusta ja hoivaamista, kasvien ja luonnon vaalimista.
VastaaPoistaOsasit pukea hienosti sanoiksi ajatukseni! <3
PoistaKyllä se kauneuden kaipuu ja mukavan tekemisen halu, periytyy tiedostamattakin.
Itsekin olen pohtinut, että mistä tämä tarhailuni on lähtöisin, kunnes tajusin että se taitaa olla meidän suvun geeneissä. Juureni ovat syvällä mullassa- on osuvasti sanottu!
VastaaPoistaIhana, että sinunkin juuresi ovat syvällä mullassa! <3
PoistaSilloin ihmisellä riittää aina tekemistä, suunnittelemista ja onnellisia päiviä! :)
Sieltähän se lapsuudesta juontaa selvästi rakkaus kasveihin :) Kukapa nyt kosmosta voisi vastustaa. Nyt tuli hirvee tarve saada ensi kesäksi kosmosta, pari kesää jäänyt välistä.
VastaaPoistaEn kyllä tosiaan tiedä, kuka ei kosmoksesta pitäisi! On se niin kaunis, ja värejäki löytyy jokaiseen makuun.
PoistaHaaveilen kokonaisesta kosmospellosta. Tosin ei mulla ole peltoa, mutta sellaisesta pienimuotoisesta kosmospellosta. :)
Niin ihana, hyvän mielen postaus!
VastaaPoistaIhana, jos postaus sai sinut hyvälle mielelle! <3
PoistaLovely pictures...
VastaaPoistaHave a nice sunday!
Titti
Thank you Titti!<3
PoistaHave a lovely and sunny september!
Asenne opitaan, teot puhkeavat aikuisella iällä. Teoilla taas opetetaan asenne seuraaville polville, sukupolvesta toiseen. Vahva perintö, josta voit olla ylpeä.
VastaaPoistaTuo on totta!
PoistaItsekin ihmetteli joitakin omien vanhempiensa tapoja ja mieltymyksen kohteita nuorempana. Nyt vanhempana huomaa toimivansa samalla lailla kuin vanhemmat. Teot ja sanomaton kieli, joka ilmenee elämäntavoissa ja asenteissa, kantaa paremmin kuin neuvot ja puheet.
Ihana postaus! Harvoin sitä nuorena ollaan samoista asioista kiinnostuneita, kuin vanhemmat. Jokaisen pitää etsiä omaa reviiriään. Aikuistumisen myötä arvomaailma muuttuu ja monet perityt asenteet ja arvot nousevat pintaan. Ihanaa, että löytää sukupolvien katkeamattoman ketjun itsessään ja lapsissaan.
VastaaPoistaKiitos Between! <3
PoistaEi sitä todellakaan nuorempana kiinnostanut asiat, mitkä nyt tuntuvat tärkeiltä. Esim. joskus kerrostaloasukkina ajelimme täällä meillä päin. Ajattelin, että ketkä hullut tänne korpeen muuttavat, kun katselin nykyisten naapureitteni taloja. Nyt en voisi keksiä parempaa asuinpaikkaa itselleni, kuin tämä korpi on! :D
Upean perinnön olet saanut!
VastaaPoistaOlen itsekin tälläisestä perinnöstä niin iloinen! :)
Poista<3 Äiti sanoi meilläkin Kosmoskukista mummolassa! Jotenkin aina ajattelin niitä Syysleimuja mummolassa, mutta nyt joka kerta Kosmoskukkien ohikävellessäni muistan mummon keittiön ikkunan alusen. Eihän meistä kukaan taida ilman pistokkaita mistään kotiutua.... Titta otti viimeksi juurakon tuosta varmaan ainosta kasvista, jota sillä ei minun valikoimasta ollut: Sinipiikkiputkesta <3 Ihanasti kirjoitit!
VastaaPoistaMä en tiedä, miksen itse muista kosmoskukkia mummolasta. Muistan verenpisarat, pelargonit, samettiruusut, syysleimut, kultapallot, akileijat, unikot... Mutta varmasti kosmoskukat ovat syöpyneet syvälle mielen sopukoihin ja siksi rakastan niitä niin kovasti. Ja nyt ainakin kosmoskukka on saanut jotenkin vielä tärkeämmän merkityksen kuin aiemmin. Täytyisi käydä joskus kaikki vanhat kuvat sillä silmälllä läpi; mitä kaikkea mummoloissa kasvoikaan.
PoistaJa juurakoiden ja pistokkaiden ottamisen muistan aivan varhaislapsuudesta saakka. Se on jotenkin ihan itsestään selvä asia kyläilyjen yhteydessä.
On ihana, kun itsellä on jotain sellaisia huonekasveja, joiden alkuperäinen emokasvi on mummolta. Tuntuu, kuin sukupolvien välinen ketju jatkuisi.
Tässä iässä alkaa huomaamaan miten sukutaustaan liittyvät tavat ja mieltymykset jatkavat kuin huomaamattaan kulkuaan eteenpäin :)
VastaaPoistaNiin, oikein havahtuu välillä huomaamaan, kun tekee tai ajattelee samalla lailla kuin äiti, isä tai mummo. :)
PoistaVoi miten ihana puutarhatarina! Minäkin uskon saaneeni hyötypuutarhakärpäsen pureman lapsuudesta, toivottavasti purema kantaa myös seuraavaan polveen.
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten luin ruotsalaisesta puutarhalehdestä "trendikkäistä" kosmoskukista ja istuttelin niitä innoissani pitkin pihaa. Lasten iäkäs isomummo tuli kylään ja huudahti "Voi, näitä minulla oli AINA puutarhassa!" Kukka sai heti ihan uuden merkityksen :)
Sinullakin on aivan varmasti verissä tuo hyötytarhailu, niin taitava ja innostunut olet! <3
PoistaMinäkin toivon puutarhakärpäsen purevan vielä lapsiani. Vielä sitä ei ole tapahtunut. Viinimarjoja poimiessaan, tyttäreni sanoi, ettei varmasti aio hankkia yhtään marjapuskaa tulevaisuuden omaan kotiinsa. Katsotaan, miten käy. Mutta ei minullakaan kyllä tuossa iässä ollut marjapensaiden hankinta päälimmäisenä mielessä.
Monessa trendiasiassa luulemme keksivämme jotain uutta. Mutta uudet trenditkin taitavat olla kaikki jollain tavalla toistoa, jostain aiemmasta.
Mutta monet kasvit ja asiat ovat varmasti myös ikisuosikkeja. Ainakin kosmoskukka on sellainen minulle. <3
ihana tarina!
VastaaPoistaKiitos Sussi! <3
PoistaVoi Riina, kun näen kosmoskukkia muistan Sinut! Kukat ovat niin ihania, kosmoskertomukset kauniita, rakastan myös noita ihanuuksia, jospa pääsisin näkemään kosmospellon livenä! Rakkaus multaan tulee verenperintönä, uskon!
VastaaPoista