torstai 17. syyskuuta 2015

Puolukkapäivät


Puolukkapäivät saattavat tarkoittaa jotain ihan muutakin,
mutta nyt täällä Vaahteramäellä on ollut oikeasti puolukkapäivät.

Toissapäivänä töistä tullessamme pihassamme kökötti tällainen saavi.
Ja ihmetykseni oli suuri, kun avasin kannen.
Myöhemmin selvisi, että ihana anoppini oli ollut asialla.

Nyt sitten puolukkaa on säilötty kaikenlaisissa muodoissa.

 Yksi ämpärillinen pakastettiin puolukkapuuroja varten.

 Puolukkapuuroa tein reilun kulhollisen.
Se oli mahtavan punaista, taisin vähän yrittää tuhlata puolukoita.

Mehuakin syntyi. 
Ensimmäisen satsin tein ihan perinteisesti mehumaijalla. 
Lisäsin vain sokeria, en laittanut mitään viini- enkä sitruunahappoja ja hyvää tuli.
Varsinkin kylmänä se on erityisen hyvää.

Lisäksi kuivatin satsin uunissa. 
Se ei ollut mikään menestys, mutta kyllä nekin varmasti käytettyä tulee.

Eivätkä iloiset yllätykset siihen loppuneet. 
Yhtenä päivänä ovellamme oli kaksi pussia sieniä.
Vieläkin on mysteeri, mistä ne siihen ilmestyivät.
Kiitos paljon ihanalle yllättäjälle, kuka oletkin!

Paistoimme orakkaat pannulla ja 
laitoimme ne ihan sinällään paahtoleivän päälle. 
Maku oli taivaallinen!
Voiko ihanampaa iltapalaa olla.


Osaa se syksykin olla niin ihana!



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

12 kommenttia:

  1. Oooo - ihanaa satoa! Puolukkapiirakka on parasta mitä tiedän. Kerran yritin tehdä sitä itse, mutta... nooh, en ole mikään superkokki. Pohja jäi raa'aksi, marjat olivatkin punaisia viinimarjoja ja sokeriakaan ei ollut tarpeeksi. Kyllä sitä itki ja söi, kun ei muutakaan ollut (saarellani ei ole kauppaa). Mehusi kuulostaa ja näyttää taivaalliselta!

    VastaaPoista
  2. Puolukoista onkin moneksi. Sinulla on ihana anoppi.

    VastaaPoista
  3. Olipas mukavat ja maistuvat yllätykset :) Minä tykkään puolukoista ja keräisin niitä mutta hirvikärpästen takia en mene metsään tähän aikaan vuodesta. Onneksi äiti kestää niitä paremmin ja kerää puolukoita minullekin.

    VastaaPoista
  4. Voi Riina millaisia ihania yllätyksiä sinulle on sattunut. Puolukkakuvat ihanan herkullisia. Sinulla on kyllä ihana anoppi. Sienet näyttävät myös herkullisilta. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Yllärit ovat mukavia ja tosi tervetulleita, puolukoita oli täälläkin meidän kellarissa.
    Riitta ja Hessu ne minulle puolukoita poimivat. Mukava veli ja vaimonsa, sieniä löytyy myös pakkasesta.
    Puolukka- omenapiirakka on minun herkkuni, tosin omenoita ei tänä vuonna täällä ole yhtään.
    Sinulla on tosi mukava anoppi.

    VastaaPoista
  6. Teilläpä sadonkorjuu sujuu sutjakkaasti, kotiovelle toimiteeuna :) Tänä vuonna on ollut hyvin puolukoita.

    VastaaPoista
  7. Ihania ylläreitä teillä päin! Loihditpa niistä herkkua..

    VastaaPoista
  8. Huh, onpas vain paljon tullut puolukkaa! Siinä on syömistä talvisyännä kerrakseen.

    VastaaPoista
  9. On kiva anoppi! Aivan hurja määrä puolukoita! Vispipuuro on ihanaa ja mun lapset ei tykkää siitä, mikä on ihan kauheaa. Olet ihanan ehtoisa emäntä, keittelet ja paistelet!

    VastaaPoista
  10. Kiitos teille kaikille mukavista kommenteista! <3
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!