Puolukkapäivät saattavat tarkoittaa jotain ihan muutakin,
mutta nyt täällä Vaahteramäellä on ollut oikeasti puolukkapäivät.
Toissapäivänä töistä tullessamme pihassamme kökötti tällainen saavi.
Ja ihmetykseni oli suuri, kun avasin kannen.
Myöhemmin selvisi, että ihana anoppini oli ollut asialla.
Nyt sitten puolukkaa on säilötty kaikenlaisissa muodoissa.
Yksi ämpärillinen pakastettiin puolukkapuuroja varten.
Puolukkapuuroa tein reilun kulhollisen.
Se oli mahtavan punaista, taisin vähän yrittää tuhlata puolukoita.
Mehuakin syntyi.
Ensimmäisen satsin tein ihan perinteisesti mehumaijalla.
Lisäsin vain sokeria, en laittanut mitään viini- enkä sitruunahappoja ja hyvää tuli.
Varsinkin kylmänä se on erityisen hyvää.
Lisäksi kuivatin satsin uunissa.
Se ei ollut mikään menestys, mutta kyllä nekin varmasti käytettyä tulee.
Eivätkä iloiset yllätykset siihen loppuneet.
Yhtenä päivänä ovellamme oli kaksi pussia sieniä.
Vieläkin on mysteeri, mistä ne siihen ilmestyivät.
Kiitos paljon ihanalle yllättäjälle, kuka oletkin!
Paistoimme orakkaat pannulla ja
laitoimme ne ihan sinällään paahtoleivän päälle.
Maku oli taivaallinen!
Voiko ihanampaa iltapalaa olla.
Osaa se syksykin olla niin ihana!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.
Oooo - ihanaa satoa! Puolukkapiirakka on parasta mitä tiedän. Kerran yritin tehdä sitä itse, mutta... nooh, en ole mikään superkokki. Pohja jäi raa'aksi, marjat olivatkin punaisia viinimarjoja ja sokeriakaan ei ollut tarpeeksi. Kyllä sitä itki ja söi, kun ei muutakaan ollut (saarellani ei ole kauppaa). Mehusi kuulostaa ja näyttää taivaalliselta!
VastaaPoistaPuolukoista onkin moneksi. Sinulla on ihana anoppi.
VastaaPoistaOlipas mukavat ja maistuvat yllätykset :) Minä tykkään puolukoista ja keräisin niitä mutta hirvikärpästen takia en mene metsään tähän aikaan vuodesta. Onneksi äiti kestää niitä paremmin ja kerää puolukoita minullekin.
VastaaPoistaVoi Riina millaisia ihania yllätyksiä sinulle on sattunut. Puolukkakuvat ihanan herkullisia. Sinulla on kyllä ihana anoppi. Sienet näyttävät myös herkullisilta. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaIhania yllätyksiä!
VastaaPoistaYllärit ovat mukavia ja tosi tervetulleita, puolukoita oli täälläkin meidän kellarissa.
VastaaPoistaRiitta ja Hessu ne minulle puolukoita poimivat. Mukava veli ja vaimonsa, sieniä löytyy myös pakkasesta.
Puolukka- omenapiirakka on minun herkkuni, tosin omenoita ei tänä vuonna täällä ole yhtään.
Sinulla on tosi mukava anoppi.
Olipa ihanat yllärit!
VastaaPoistaTeilläpä sadonkorjuu sujuu sutjakkaasti, kotiovelle toimiteeuna :) Tänä vuonna on ollut hyvin puolukoita.
VastaaPoistaIhania ylläreitä teillä päin! Loihditpa niistä herkkua..
VastaaPoistaHuh, onpas vain paljon tullut puolukkaa! Siinä on syömistä talvisyännä kerrakseen.
VastaaPoistaOn kiva anoppi! Aivan hurja määrä puolukoita! Vispipuuro on ihanaa ja mun lapset ei tykkää siitä, mikä on ihan kauheaa. Olet ihanan ehtoisa emäntä, keittelet ja paistelet!
VastaaPoistaKiitos teille kaikille mukavista kommenteista! <3
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!