Vaahteramäki = Kivimäki

Rakensimme ensimmäisen oman kotimme saviselle tasamaalle.

Koti oli kiva ja rakas.

Mutta parin vuoden asumisen jälkeen 

  löysimme unelmiemme Vaahteramäen "väljempien vesien" kaipuussa.

Kaipasimme enemmän maalle ja 

Vaahteramäki toteutti tämän unelman.

Mutta se toteutti myös kaikki salaiset haaveenikin.

Olin nimittäin aina toivonut asuvani tontilla, 

jossa kasvaisi paljon vaahteroita 

ja jossa olisi paljon kiviä.

Tämä haave toteutui, kaiken kukkuraksi runsain mitoin.

Nimitäin vaahteroita ja kiviä ei tältä tantereelta puutu.

Olemme hyödyntäneet kiviä monin tavoin.

 Niillä on ollut luonnollisinta pengertää jyrkkä rinne.

Kivien koloihin on syntynyt helposti istutusalueita ja sopukoita.

 Kivet kaunistavat metsikköjä ja antavat kauniin kontrastin kasveille.

Huomatkaa muuten kiven alareunassa oleva kaunis, tuleentunut kasvi on vuohenputki.

Huomasin sen kauneuden vasta tästä kuvasta.

En taidakaan enää vihata sitä niin kovin.

 Suuri kivi muodosti nuotiopaikkamme.

Sen suojissa on mukava paistella makkaraa,

tulen loimutessa kiven välistäkin upeasti.

Nuotiopaikalla on kivi myös pöytänä ja sinne johtaa kiviportaat.

 Suuri kivi rinteessä määritteli alas johtavan polun paikan luontevasti.

Ja köynnöshortensia kipuaa kiven kylkeä pitkin,

tarrautuen sen upeaan sammalseinämään.

Näytän teille joskus myöhemmin myös metsän kivikkomme.

Se on kaunis metsäpuutarha, ilman ihmisen suunnittelua,

niitä lohkareita ei nimittäin aleta siirtelemään.

Mutta se olisikin typerää.

Miksi muuttaa mitään niin täydellisen kaunista?

Kivissä onkin jotain ajatonta kauneutta,

joka ei mene muodista pois.

Ja ne ovat kauniita jokaisena vuodenaikana.

Kivet ovat muuten yksi syy,

miksi saimme Vaahteramäen tontin ylipäätään ostettua.

Tontilla oli ollut monia katsojia, 

jotka olivat pelästyneet kuitenkin tontin kivisyyttä.

Me olimme tarpeeksi hulluja

 tai ehkä ymmärsimme, ettei kiviä tarvitse käsin siirrellä, ne siirtyvät konevoimin.

Ja ne jotka eivät siirry, ei niitä tarvitsekaan siirtää. 

Tykkäätkö sinä kivistä?

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Alkutekijöissään

Sain tämän kuvan ihanalta naapuriltani.

Hän oli ottanut sen vuoden 2003 keväällä 

omalta, juuri maalatulta kuistiltaan.

Ikkunoista näkyy meille.

Talomme oli vielä hieman kesken ja 

rinne näytti olevan pelkkää ruskeaa epämääräistä maata.

Kivet olivat sikin sokin, eikä puutarhasta ollut vielä tietoakaan.

Näytti aika epätoivoiselta, vaikka

tätä ennenkin oli paljon uurastettu. 

Tontilta oli raivattu 50 valtavaa kuusta sekä paljon muita pienempiä puita.

Maatakin oli siirrelty talon alta rinteeseen ja etupihaa tasattu.

Vielä oli paljon työtä edessä päin.

Tällä kuvalla haluan tsempata teitä, jotka olette rakentamassa 

tai muuttaneet juuri rakentamaanne kotiin.

Pikkuhiljaa ja suunnitellen, rakennustyömaasta tulee puutarha.

Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä arjen pyörteisiin!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Verikurjenpolvet

verikurjenpolvi

Geranium sanguineum ´Album`

フウロソウ サングイネウム‘アルバム’ 

Kurjenpolvien sukuun kuuluu mahtava määrä kauniita ja herkkiä kukkijoita.

Verikurjenpolvet ovat kiitollisimpien ja helpoimpien kurjenpolvien joukossa.

Ne kukkivat jo kesä-heinäkuussa,

pitävät hetken hengähdystauon ja kukkivat uudemman kerran myöhään syksyyn saakka.

Verikurjenpolvet pärjäävät kuivassakin paikassa ja pitävät auringosta.

Niiden korkeus vaihtelee 20-30 centtiin, kasvupaikan mukaan.

 Kuivemmassa kasvualustassa ne jäävät hieman matalammiksi.

Verikurjenpolvia löytyy punavioletteina, vaaleanpunaisina ja valkoisina.

Vaahteramäellä niitä kasvaa valkoisina  kaunottarina useassa kasvupaikassa.

Verikurjenpolvi nimitys tulee räiskyvästä syysvärityksestä.

 neidonkurjenpolvi

Geranium sanguineum ´Striatum`

ゲラニウムサングイネウム´ストリアツム`

Suomenkielinen nimi ei kerro neidonkurjenpolvien kuuluvan verikurjenpolvien joukkoon.

Mutta tieteellinen nimi kertoo tämän paremmin.

Neidonkurjenpolvi pitää samanlaisesta kasvupaikasta kuin verikurjenpolvikin.

Tosin se viihtyy myös puolivarjoisessa kasvupaikassa.

Kasvukorkeus jää matalammaksi kuin verikurjenpolvella.

Se on noin 10 cm, kasvupaikasta riippuen.

 Olen reunustanut keitaan viereisen istutusalueen neidonkurjenpolvilla.

En tarkalleen muista, kuinka monta tainta alunperin ostin. 

Mutta sitä on ollut helppo levittää rönsyävistä maaversoistaan.

Myös monen ystävän pihaan sitä on lähtenyt lukemattomia alkuja.

Kotilot viihtyvät kyllä näiden kummankin kurjepolven suojissa,

 mutta eivät syö niiden lehtiin reikiä.

Kurjenpolvet ovat siis hyvä valinta myös kotiloalueille.

Nyt ei malta enää istua sisällä koneen ääressä.

Ulkona on aivan mahtava syyssää.

Siis mitä mahtavin päivä puutarhatöille.

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

#kirjacorner / Kukkasuutarin sielu

Kukkalan Sanna on keksinyt taas mitä mainioimman postausidean.

Hän haastoi meitä muitakin bloggaajia #kirjacorner -haasteella.

Tarkoituksena on esitellä muidenkin iloksi, 

omia suosikki puutarha-, kukka- ja sisustusaiheisia kirjoja.

Tästä on ollut jo nyt, aivan valtavasti iloa ja inspiraatiota.

Olen käynyt visiteeraamassa kanssabloggaajien mahtavia #kirjacorner -postauksia 

ja tutustunut jo neljään minulle aivan uuteen puutarha-aiheiseen kirjaan.

Kirjathan ovat minulle kasvien lisäksi yksi intohimon kohde.

Varsinkin puutarha-aiheisia kirjoja ja lehtiä

 kannan ulkomaanmatkoilta, tilaan netistä ja ostan kirjakaupoista sekä divareista.

Niitä onkin kertynyt pitkät rivit hyllyyn.

Mutta ne eivät pölyty siellä, luen tai selaan niitä jatkuvasti.

Minä haluan esitellä teille 

Mari Mörön

Kukkasuutarin sielu  -kirjan

 Kirjassa on Mari Mörön tapaan todellisen puutarhaihmisen ajatuksia ja mietteitä.

Lisäksi aiempiin kirjoihin poiketen, kirjan sivuilla voi nauttia todella upeista kasvikuvista.

Mari Mörön tekstit ovat minun lemppareitani.

Hänen puutarha-aiheiset kirjansa olen ahminut moneen kertaan. 

Olen kerran tavannut hänet, kun tutustuin hänen mielenkiintoiseen puutarhaansa.

Sieltä eivät kasvierikoisuudet loppuneet. Olin aivan ymmälläni.

Hänen kirjoistaan tulee samanlainen olo,

ne ovat niin mielenkiintoisia, hauskoja ja monivivahteisia,

ettei tiedä ahmisiko ne yhdella istumalla loppuun 

vai lukisiko säästellen ja nauttien joka lauseesta.

Olen ratkaissut asian lukemalla ne ahmien, mutta moneen kertaan.

Siksi ne ovat omiksi hankittuina hyllyssäni.

Tämän Kukkasuutarin sielun lainasin kirjastosta,

mutta taitaa senkin omaksi hankkiminen olla edessä.

Eihän noista kuvistakaan saanut yhdellä lukemisella kyllikseen.

´Puutarha saa olla mieluummin olohuoneen jatke kuin teatteri.`

Sanna haastoi meitä kaikkia #kirjacorner -haasteella näin:

"Jos sinäkin innostut esittelemään postauksen verran omia kirja-aarteitasi (mieluiten puutarha, sisustus, kukka tai edellä mainittuja aiheita sivuavia opuksia), niin laita linkkiä tämän postauksen kommentteihin. Jaan ne ensi kuukauden #kirjacorner-postauksessani, niin mahdollisimman moni pääsee sujahtamaan ihanien kirjojen maailmaan."

Sannan #kirjacorner -postauksen löydät täältä.

Käy jättämässä viesti kommenttikenttään, jos postaat aiheesta.

Myös näistä blogeista löytyy innostavat #kirjacorner -postaukset:

100% outdoor

Hernepensaskujanne

Mukavaa torstai-iltaa!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

When less is NOT more

Taas on se aika vuodesta.

Aika jolloin,

´Less is NOT more.`

Viikonloppuna piilotin Vaahteramäen multiin jo 200 kukkasipulia.

Ja vieläkin tekisi mieli vähän lisää.

Kukkasipulien istutus on yksi mukavimmista puutarhatöistä.

Se on samalla haavetta tulevasta keväästä ja tekee syksystä vähemmän kurjan.

Why try to explain miracles to your kids

when you can just have them plant a garden.

~Robert Brault~

Kun puutarhuri pääsee kukkasipuliostoksille,

olo on kuin karkkikaupassa.

Jo sipulitkin ovat niin kauniita.

To plant a garden 

is to believe in tomorrow. 

~Andrey Herburn~

Oletko sinä jo kukkasipulimanian vallassa?

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Keitaalla

Daalia 

Dahlia

ダリア

Nimitämme saunan terassialuetta keitaaksi.

Se onkin meidän perheen ja puutarhan suosituin oleskelualue,

keidaspaikkamme.

Tällä hetkellä keitaalla vallitsee aika harmoninen värimaailma.
Vielä hetken nautitaan tästä,
ennen  syyskasvien istutusta.

 köynnöskrassi

Tropaeolum majus

garden nasturtium

キンレンカ

Keitaan nurkassa on pieni japanilaistyylinen istutusalue.
Luonto on viimeistellyt sen syksyn lehdillä.
Istutusalueessa kasvaa:

purppurakeijunkukka (Heuchera micrantha ´Palace Purple`),

pehmytmesiheinä (Holcus mollis),

kääpiöhopeakuusi (rungollinen) (Picea punges ´Nana`), 

 harokataja (Juniperus procumbens ´Nana`),

kääpiövuorimänty (Pinus mugo var. pumilio) 

ja lakka (Rubus chamaemorus ´Nuby)

punakosmoskukka

Cosmos bipinnatus

garden cosmosc

コスモス 

Viikonloppuna sää suosi mahtavasti

ja paljon tuli tehtyä pihahommia ja nautittua lämpimästä säästä.

Uusi viikko näyttää alkavan yhtä kauniisti.

Voimia uuden viikon haasteisiin ja aurinkoa arkipäiviinkin!

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Ihastuttava Vääksy

Eilen vietin ihastuttavan aamupäivän 

Vääksyn Avoimet ovet ja pihat 

Sadonkorjuumarkkinat-tapahtumassa.

Sää oli pilvinen ja välillä saatiin vettäkin niskaan,

mutta se ei tunnelmaa latistanut.

Hyväntuulisia ihmisiä oli sankoin joukoin paikalla,

ihastelemassa Vanhan Vääksyn tunnelmaa, 

nauttimassa kojujen, 

kirpputorien,

kahviloiden,

paikallisten myymälöiden

ja 

monien kävelykierrosten ja esittelyiden annista.

Vääksy tunnetaan parhaiten kanavastaan,

joka on portti Vesijärven ja Päijänteen välissä.

Huikeat järvimaisemat näkyvät miltei joka puolelle.

Mutta on Vääksy paljon muutakin.

Täältä voit lukea Vääksystä lisää.

Ihastuttavien vanhojen talojen seasta löytää mahtavia putiikkeja 

ja jopa hurmaavan Apteekinmajoituksen.

 Myös Lauran kauppa on nähtävä,

jos poikkeaa Vääksyssä.

Se on elämys sekä ulkoa, että sisältä.

Vääksyn putiikkitarjonta voi yllättää monen vieraspaikkakuntalaisen iloisesti.

Sieltä saa monia sellaisia tuotteita, palveluita ja ennen kaikkea elämyksiä,

joissa on tuulahdus myös jotain Euroopan tunnelmaa.

Seuraavissa putiikeissa kannattaa ainakin ehdottomasti piipahtaa:

Vääksyn Viherkukka

Ranskalainen kyläkauppa

Zoom Design

Hippaheikki ja Hillariina

Kahvila Sokerilla

Kanavan Kunkku

Sisustuskahvila Kardemumma

Vääksyn Mylly

Viipurilainen Kotileipomo

Eli Vääksyssä päin ajellessa kannattaa varata muutama tunti 

(tai oikeastaan vähintään päivä)

 aikaa kaiken ihasteluun ja tutkimiseen.

Sinne voi tehdä myös kivan retken ihan vartavasten.

Kesä ja joulun seutu on vilkkainta aikaa,

mutta suurin osa liikkeistä on auki ympäri vuoden.

Rauhallista sunnuntaita!

P.S. Tämä postaus ei ole yhteistyö, vaan kertomus omista kokemuksisani.

  ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.