2011
Vuosi 2011 oli mullistuksen vuosi kunnallistekniikan takia.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.
Viereinen tiemme kaivettiin kokonaan auki ja
puutarhamme näytti monesta kohtaa kuin sota olisi ollut käynnissä.
Myös kunnan työmiehiä talsi välillä pihallamme, kuin se olisi ollut jotain yleistä aluetta.
Silloin halusin rakentaa muurin tonttimme ympärille.
Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa näkee,
miltä tässä kohtaa tonttiamme ennen näytti.
Jokaisessa asiassa on myös hyvät puolensa.
Sain uusia istutusalueita kasveille kaiken kaivuun jälkeen.
Uudet suunnitelmat villitsivät ajatukset.
Etupihan syreenitkin olivat lähteneet kasvuun,
vaikka vielä oli todella paljasta.
En kuitenkaan alkanut suunnittelemaan muuria,
vaikka halusinkin yksityisyyttä enemmän kuin koskaan.
2012
Keväällä 2012 pääsimme vihdoin oman postilaatikon kulmamme kimppuun.
Vuoden 2010 syksyllä siis saimme oman kunnallistekniikan valmiiksi,
vuoden 2011 syksyllä yläpihan nurkkaus myllättiin kunnan toimesta
ja alapihan nurmikko meni uudemman kerran myös uusiksi samaan aikaan.
Ja vuoden 2012 keväällä saimme kunnalta korvaukseksi maantasoituksen ja
mullat näihin pilattuihin kohtiin tontillamme.
Eli aika pitkäpiimäinen homma tuo kunnallistekniikan tulo oli kaikenkaikkiaan.
Jälkeenpäin ei kuitenkaan harmita.
Näistä myllerryksistä seurasi positiivinen muutos tontillemme.
Istutin alapihalle aidanteen ja
tein tästä postilaatikon nurkkauksesta yhden lempparikohdistani puutarhassa.
Ostimme kaikki taimet kerralla koko nurkkaukseen.
Kunta tarjoutui kyllä kylvämään nurmikon koko alueelle, mutta halusin siihen muutakin.
Rehevän maamme ansiosta tyhjät alueet piti istuttaa välittömästi,
sillä muuten luonto olisi kyllä pitänyt huolen vihreyttämisestä.
Tässä istutan pallohortensiamerta,
joka on ehdoton suosikkipaikkani puutarhassa.
Kivien väliin tuli alppiruusuja, tienlaitaan koivuangervoa ja tuivioita.
Myös muita pieniä havuja istutin sopiviin väleihin.
Muualla puutarhassa ei tuona vuonna tapahtunut mitään mullistavaa.
Vuosikymmenen alkupuoliskolla olin syvästi rakastunut ruusuihin ja kurjenpolviin,
myös pionit ja kaikki herkät perennat olivat lähellä sydäntäni.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.
Myöhemmin tämä romanttinen maku on hieman laimentunut,
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.
Perustin aluksi puutarhan paljolti niillä kasveilla,
joista sain alkuja ystäviltä ja tuttavilta.
Se olikin ihan viisas veto, sillä näin sain maata hallintaani.
Myöhemmin olen pikkuhiljaa siirtänyt kasveja ja
muokannut puutarhaa enemmän oman näköisekseni.
Tässä kohtaa vuorenkilpialue on alkanut kutistumaan.
Istutin rinteen alareunaan seppelvarpuja rivillisen.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.
Keittötarha sai lopullisen muotonsa kunnallistekniikan saavuttua.
Laventelit ja iisopit viihtyvät hyvin tässä kohtaa puutarhaa.
2013
Etupihan aidanne sai vuonna 2013 selkeämmän linjan.
Istutin syreenien väliin tuijia,
jotta aidanteesta tulisi monimuotoisempi ja ikivihreämpi.
Selkeä kuorikatenauha näytti, mihin raja-aidanne olisi muodostumassa.
Tässä hetkessä tuntui kyllä vielä siltä,
ettei suojaa varmaan muodostuisi missään vaiheessa.
Tammi kiven vieressäkin oli valtavan pieni.
Olin istuttanut sen todella pienestä taimesta.
Rinteen perennat olivat vielä aika värikkäitä omaan makuuni.
Yläpihalla näkyy kankainen paviljonki,
jonka olimme pystyttäneet nurmikolle.
Tässä vaiheessa söimme ulkona aina tuossa kulmassa tonttia.
Keidasta ja kasvihuoneen terassia ei ollut vielä olemassakaan.
Talon edustan istutukset ovat pysyneet aikalailla samoina vuodesta toiseen.
Kasvit ovat vain kasvaneet huomattavasti noista ajoista.
Kunnallistekniikka-remontin myötä postilaatikon nurkkaukseen
muutti myös kalastaja-Tuija mieheni toimesta.
2014
Pikkuhiljaa pientä kasvua on havaittavissa etupihan kasveissa.
Suojaisuus ja rehevyys lisääntyvät.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan.
Vuonna 2014 tein itselleni istutuspöytänurkkauksen leikkimökin taakse.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.
Puutarha alkoi pikkuhiljaa rehevöitymään.
Tontillamme on luonnostaan hyvä kasvualusta,
joten kitkettävää ja karsittavaa riittää niin rikkakasvien kuin istutettujen kasvien toimesta.
Tässä kohtaa takapihan kaari oli vielä melkoinen viritelmä.
Heinäseipäät yrittivät pitää rimppanaa halppiskaarta pystyssä.
Myöhemmin poikani teki vahvan ja kauniin kaaren.
Vuoden 2014 keväällä mieheni teki nykyisen kasvihuoneen terassin
ruokailupaikaksemme.
Siirsimme kangaspaviljongin yläpihalta sinne suojaamaan ruokailuryhmää.
Grillikin sijoitettiin tähän välitasanteelle.
Jatketaan tästä taas seuraavassa postauksessa.
Jos et ehtinyt lukea vielä vuosikymmenen alkuvaiheista,
niin löydät postauksen täältä:
Vaahteramäen vuosikymmen osa 1
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Tässä postaussarjassa näkee hyvin, että puutarha ei kasva täyteen mittaansa yhdessä eikä kahdessa kasvukaudessa. Suuri määrä kasveja on myös uponnut puutarhaanne.
VastaaPoistaJoo, kyllä puutarha vaatii vuosia ja paljon kasveja sekä tuhansia työtunteja, että se kasvaa aikuisuuteen.
PoistaSe koettelee välillä hermoja, mutta tekee hyvää meille nykyihmisille, jotka haluaisimme kaiken ja heti.
Niin kiinnostavaa! Hauska nähdä eri vuosien vaiheita, itsekin olen huomannut, että oma maku on muuttunut vuosien saatossa. Edelleen omassa puutarhassani on kasveja, joita sain silloin, kun ei ollut rahaa hankkia taimia. Pikkuhiljaa rakennan uusiksi alueita, joissa perustana ovat olleet nämä lahjakasvit (hyvä, että täyttivät tehtävänsä).
VastaaPoistaJoo, nämä lahjakasvit olivat elintärkeitä aloitusvaiheessa. On tärkeää saada vallattua puutarhaa rikkakasveilta. Alkuun ei ollut mitenkään rahaa ostaa kaikkea kerralla. Ja toisaalta se on todella hyvä siinäkin mielessä, että maku on muuttunut eikä silloin ollut oikein taitoakaan.
PoistaEn ollut silloin puutarha-alan ammattilainen ja teetimme pihasuunnitelman alaa opiskelevalla. Suunnittelijan ja meidän yhteisestä ajatuksesta päätimme jättää silloin monta aluetta luonnontilaan ja niityksi. Niitty ei kuitenkaan ikinä olisi toiminut meillä, sillä maa on niin rehevä. Korvasimme niityt nurmikolla, mikä auttoi pitämään rehevän maan aisoissa.
Vuosien vieriessä on tutustunut paremmin omaan tonttiinsa ja sen ominaisuuksiin ja siten ymmärtänyt mitkä kasvit viihtyvät missäkin. Näin suurella tontilla on monenlaisia alueita.
Pikkuhiljaa tontti on rakentunut puutarhaksi, eikä kyllä taida koskaan tulla ihan valmiiksi. Ja sehän on vaan hyvä, että puuhaa riittää.
Mielenkiintoista. Hermot olleet varmasti koetuksella "sotatannerta" katsoessa, mutta siitä seurasikin pelkkää hyvää ja kaunista jatkossa.
VastaaPoistaMaku muuttuu näemmä muillakin, olen joskus miettinyt miten se näin menee, mutta lieneekin tapahtunut muillekin, kuin itselle.
Hermot olivat kyllä koetuksella noihin sotatanner aikoihin. Kun menin kiukuissani valittamaan työmiehille, he vain vähän naureksivat, että istutat sitten uudet rehut.
PoistaLoppujen lopuksi kunnan puutarhuri oli todella taitava ja ystävällinen ja hoiti maan tasoituksen ja uudet mullat. Hän kävi kehumassa myös istutuksiani jälkeenpäin. Se tuntui hyvältä, noiden vähättelevien kommenttien jälkeen.
Mutta tosiaan tästä kaikesta seurasi sitten loppupelissä vain hyvää ja siksi nyt voi jo naureskella suurille maakasoille.
Maku tosiaan muuttuu vuosien saatossa. Taitaa olla niin, että puutarhassakin pysyvää on vain muutos. :)
Kaunista! Uuden istutusalueen luominen on ihanaa puuhaa.
VastaaPoistaKiitos Satu! <3
PoistaUusien istutusalueiden luominen on tosiaan ihanaa puuhaa. Kaikki tämä harmitus vaihtui loppujen lopuksi onneksi.
Oikeastaanhan tuo kunnallisteksniikka toi sinulle ideaalitilanteen, valmiiksi myllättyä maata jonka sai istuttaa heti kunnolla. Pallohortensiameri kuulostaa mitä kauneimmalta, se onkin kaunis kasvi massaistutuksena.
VastaaPoistaKyllä! Emme ehkä koskaan olisi itse tulleet panostettua tuohon nurkkaan. Vaikka se näkyykin kotiin tullessa, se ei ole paraatipihaamme.
PoistaPallohortensiat ovat tosiaan upeita massaistutuksina. Ja niin helppoja ja kiitollisia. En tee niille oikeastaan mitään muuta kuin katkaisen varret joka kevät perennojen lailla. Siellä ne kasvavat toinen toisiinsa tukeutuen ja pysyvät pystyssä. Näinä paahteisina kesinäkään en ole kertaakaan kastellut niitä. Kukat ovat olleet kosteampina kesinä isompia, mutta kukkivat nytkin kauniisti ja pitkään.
Suuret lehdet eivät anna tilaa rikkiksillekään. Eli kaikin puolin ihan huippukasveja.
Suuria muutoksia ja myllerryksiä! Puutarha näyttää jo näissä viimeisissä kuvissa rehevältä ja selvästi innokkaan puutarhurin pihalta.
VastaaPoistaJoo, into kasvoi vuosi vuodelta. Oli myös kiva, että jotain kohtia sai valmiiksi.
PoistaTuo kunnallistekniikan odottelu oli vaikuttanut moneen asiaan ja oli kiva, että sen myötä moni muukin asia eteni.
Lohduttavaa kuulla, että sinäkin olet aloittanut jakotaimista. Noin isoon puutarhaan uppoaa kasvi jos toinenkin, eikä alussa aina ole rahaa kaikkea hankkia. Sinulla on kyllä ollut silmää ja taitoa jo ennen puutarhaopintojakin. Visio on näkyvissä alusta lähtien ja aina vain paranee. Kunnallistekniikka taisi kaikessa hässäkässään olla monen hyvän asian alku.
VastaaPoistaJoo, talon rakentamisen jälkeen rahat olivat tiukassa ja olin tuolloin myös kotiäiti.
PoistaOnneksi oli lähipiirissä ihmisiä ja heidän puutarhojaan, joista sain jakotaimia. Niitä tosiaan uppoaa näin suureen tonttiin valtavia määriä.
Välillä epätoivo meinasi suorastaan vallata, kun tuntui, ettei tätä tonttia saa ikinä hallintaan. No, ehkä ei kokonaan saadakaan, mutta nyt ollaan jo vähän niskan päällä.
Visio oli omassa päässä jo aika alkuvaiheessa. Muistan ihan selkeästi hetken, kun mies sanoi minulle, että nyt alan jo vähän nähdä, mitä olet suunnitellut rinteeseen. Se tuntui hyvältä.
Kunnallistekniikka oli tosiaan kaiken hyvän alku, vaikka aina ei meinannut uskoakaan siihen.
Hyvin on puutarha muuttunut vuosien saatossa. Kivaa viikonloppua sinulle Riina <3
VastaaPoistaKiitos Outi ja kivaa viikonloppua myös sinulle! <3
PoistaHiano puutarhan kasvutarina. Muistakko itte kaikki vaiheet, vai näköökö kuvista unohrettuja ratkaasuja?
VastaaPoistaKyllä nämä kuvat auttavat muistamaan. Olen toki tehnyt jotain muistiinpanoja, mutta kyllä vuosiluvut meinaavat välillä sekoittua.
PoistaMuistin aluksi, että teimme omat kunnallistekniikkakaivuut ja postilaatikon seudun samana vuonna. Näin se aika kultaa muistot ja hävittää yhden vuoden autuaasti muistista pois.
On hyvä, että on kuvia ja tämä blogi. Ja kyllähän se alkuperäinen ajatus blogista puutarhapäiväkirjana on kaiken punainen lanka.
Kiva katsella miten kavit ovat lisääntyneet ja rehevöityneet. Oma puutarha kun oli ns. valmis palstan ostaessani, vaan kyllähän sinnekin on saanut lisätyyä kiitettävästi kasveja, vaikka tilaa ei ole paljoa. :)
VastaaPoistaSä oot tehnyt myös valtavan muutoksen palstallasi, vaikka se olikin valmis ostaessasi sen. Ja sun uusien kasvien hankinta ja istutusmäärä, antaa hyvin luvan meille suurempien puutarhojen omistajillekin hankkia hyvällä omalla tunnolla lisää. Kun kerta Oravankesäpesään mahtuu, miksei meillekin. Olet siis vaarallista seuraa taimikaupoilla ja blogitapaamisissa. ;)
PoistaOi, muistan tuon kalastajan💚 Ja hyötytarha onkin ollut sulla jo noin aikaisin. Muistelisin, että teit sitä ihan vasta äskettäin?! Vai oliko se sen uudistus?
VastaaPoistaJoo, kalastaja on saanut milloin mitäkin yllensä. Välillä se on ollut joulupukkina ja yhtenä vappuna vein sille ylioppilaslakin päähän. Tosin vain yhdeksi päiväksi. Ja on se ollut kerran haamukin, kun tytär järjesti Halloween-juhlat. Eräs naapurin pikkutyttö oli pelännyt sitä valtavasti, joten jätin haamuilut siihen yhteen kertaan.
PoistaJoo, hyötytarha on ollut aika kauan jo paikallaan, mutta olen innostunut siitä enemmän vasta viime vuosina. Olen myös joskus vaihtanut siihen mullat, joten muistatkohan siitä kohtaa jotain?
Voi kun on ollut kiva tutkia puutarhaasi ja sen vaiheita. Nyt näistä kuvista tajusin missä teidän laavu on. Olin kuvitellut sen toiseen alakulmaan ��
VastaaPoistaTuo pallohortensiameri on upea! Montako siihen istutit oliko ne siis ryhmässä vai rivissä? Itse vähän sellaista suunnittelen etupihan aidaksi ja nurkkaukseen. Jaksaako se kukkia silloinkin jos saa valoa vain aamupäivän, aurinko kääntyy talon toiselle puolelle puolen päivän jälkeen? On pohjois itä reunalla?
Itselläkin maku muuttunut näissä 7 vuodessa, mutta myös pslannut alkuperäisiin kiinnostuksen kohteisiin. Ruusuihin. Aloitin ruusuilla, mutta valitsin vaikeita jaloruusuja heti kärkeen ja vielä huono talvi heti perään.
Nyt olen palannut ruusujen pariin, niitä vain haluaisi lisää.��
Ihanaa uutta vuotta ja kevään odotusta!��
Oho, hymynaamat tuli kysymysmerkkeinä!
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet tykännyt näistä postauksista Asta! <3
PoistaMulla on muistaakseni tuossa kohtaa 8 pallohortensiaa, jotka kahdessa rivissä. Istutin rivit lomittain. Näin ne kasvoivat nopeammin yhteen.
Uskon, että pallohortensiat jaksavat kukkia myös suunnittelemassasi paikassa. Ne viihtyvät aika hyvin monenlaisissa olosuhteissa. Vaahteramäelläkin niitä kasvaa vähän joka kulmalla ja hyvin näyttävät viihtyvän. Ainoastaan tosi kuumaan ja kuivaan paikkaan en niitä istuttaisi. Mitä lämpimämpää, sitä paksumpi multakerros pitäisi olla, jotta pallohortensiat viihtyvät ja kukkivat.
Joo, tuttu juttu tuo kasvien kiinnostuksen vaihtuminen. Minullakin oli jossain vaiheessa valkoista 'Schneewittchen` jaloruusua pitkä rivi, mutta tappotalven 2016 jälkeen niitä ei ollut kuin pari kitukasvuista. Silloin päätin panostaa kestävämpiin ruusuihin. Kotimaiset pensasruusujalosteet ovat niitä kestävimpiä. Ja jos tykkää jaloruusuista, Kanadalaiset ruusut ovat kestäviä ja yhtä näyttäviä kuin jaloruusutkin. Niistä voi lukea lisää Viherringin sivuilta: https://www.viherrinki.fi/tuote/kanadalaiset-ruusut/
Ihanaa alkanutta uutta vuotta ja paljon uusia kivoja juttuja puutarhavuoteesi! <3