Sierra Blancan luontoreiteillä

Esittelen nyt teille hieman tätä seutua, jossa asumme täällä Espanjassa. 

Marbella kaupungin nimenä on varmasti teille monelle tuttu

ja siitä tulee luultavasti useimmille mieleen 

miljonääriäidit, botoxit ja merkkilaukut.

Minulla ainakin oli sellainen ennakkokäsitys Marbellasta,

ettei täällä sitten paljon muuta ole.

Olin käynnyt täällä muistaakseni pari kertaa,

juurikin siellä "ökysatamassa" eli Buerto Banuksessa. 

Ihmettelin siellä Globe Hope-laukkuni kanssa taloamme suurempia jahteja, 

turhautuneen näköisiä rouvia merkkilaukuissa kannettavien pikkukoiriensa kanssa 

ja ferrareilla ajavia herroja. 

Te jotka tunnette minut, voitte aavistaa, 

etteivät nämä asiat herättäneet minussa suuria ihastuksen tunteita. 

Tästä kaikesta huolimatta täällä sitä ollaan

ja onneksi ollaan. 

Nimittäin olen löytänyt Marbellasta myös muita puolia, 

sellaisia vihreämpiä ja viihtyisämpiä.

Näin lyhyen oleskelun jälkeen,

mielestäni Marbella on huomattavasti vihreämpi kuin Fuengirola.

Tuo yläkuva on vuokraamamme asunnon etupihalta. 

Edessämme on ihana nurmialue ja puita,

sekä mahtavat näkymät vuorille. 

Myös meri näkyy toisella puolen yläkerran ikkunoista. 

Vien teidät nyt kävelyretkelle tuonne vuorelle, 

josta avautuvat näkymät koko Marbellaan. 

Vuoren nimi on Sierra Blanca.

Luontoreiteille pääsee kävelemällä vain 1 kilometrin matkan

tästä kotoamme. 

Kilometrin päässä pihaltamme sijaitsee lempipaikkani. 

Tämä puro laskeutuu vuorenrinteiltä ja siinä soliseva vesi on kirkasta.

Voi kunpa kuulisitte tuo vedensolinan ja lintujen laulun. 

Mieli virkistyy sekunneissa, kun pääsen puron äärelle. 

Lehtomaisesta laaksosta pääse eri pituisille luontopoluille, 

jotka ovat merkitty hyvin. 

Maasto on hyvin vaihtelevaa, 

välillä aika jyrkkää ja kivikkoista

ja toisaalla taas suojaisaa ja varjoisaa. 

Tässä kohtaa männynneulaset kattavat hyvin koko kulkureitin. 

Tunnelma on aivan erilainen kuin tuolla puron varressa tai ylhäällä vuorella.

Noin kolme, neljä kilometriä kodistamme pääsee katselemaan näitä näkymiä. 

Alhaalla laaksossa on meidän kotimme

ja taustalla häämöttää meri. 

Meren läheisyydessä on Marbellan keskusta 

sekä vanha kaupunki.

Valkoisen ympyrän sisällä on kotimme.

Vieressä oleva vihreä alue on tennis- ja padel-kenttä.

Alueella on paljon pientaloja, sekä omakoti että rivitalotyyppisiä taloja. 

Meiltä noin parin kilometrin päässä merelle päin on Marbellan keskusta.

Eli sinnekin pääsee hyvin kävellen. 

Bussikaan ei maksa kuin 1,18 € eli 

sekin on hyvä vaihtoehto kulkemiselle. 

Keskustasta on nimittäin  todella vaikeaa löytää parkkipaikkoja,

siksikin julkinen kulkuväline on helppo tapa matkustaa. 

Asuinalueemme vieressä on vihreä sola,

joka tuo myös kivaa väljyyttä muuten tiiviisti rakennettuun alueeseen.

Vuorelta oikelle katsottaessa näkyy se ökympi alue,

eli Buerto Banus. 

Se on tämä alemman kuvan satama-alue. 

Vuorilla kaikki kaupungin häly vaimenee ja 

tunnelma on todella rauhoittava.

Tuntuu ihmeelliseltä, 

että pääsee ihan omin jaloin näin mahtavien näkymien äärelle.

Poikkesimme hieman polulta ja kiipesimme korkeimmalle kohdalle.

Söimme eväitä ja istuskelimme rauhassa ihmetellen kaikkea näkemäämme.

Oli hauska bongata myös tuttuja kauppoja, ravintoloita tai rakennuksia

kuin ilmakuvasta. 

Sunnuntaina oli ensimmäinen kerta, kun kipusimme vuorelle tätä reittiä.

Aiemmin olemme kävelleet vuoren toiselle laidalle, kuten esimerkiksi jouluaattona.

Vastakkaiselta puolelta näimme hienosti myös sen tutumman reitin. 

Näettekö kapean polun rinteessä?

Tässä alemmassa kuvassa siellä on parissakin kohtaa ihmisiä kulkemassa. 

Muutaman vaeltajan punainen takki erottuu hienosti rinteestä.

Ja tuolta nyppylältä ihailimme nyt maisemaa.

On hienoa, että maailman melkein joka kolkasta voi löytää upeaa luontoa. 

Monta kertaa nämä luontoreitit ovat myös ilmaisia

ja jokainen, jolla jalat vain toimivat, voi kävellä omaan tahtiinsa ja ihailla näkemäänsä.

Jos ikinä tulet Marbellaan,

suosittelen sinua tutkimaan 

mistä kohtaa luontoreittejä lähtee Sierra Blanca-vuorelle. 

Luontoreitit sopivat hyvin monenlaiselle kävelijälle.

Ei tarvitse olla mikään huippu-urheilija, että pärjää näissä maastoissa. 

Alueella tulee paljon lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia ja kokonaisia perheitä vastaan.

Niin kuin mieheni sanoi, ei se matka tapa, vaan vauhti. 

Ja myös matkan voi mitoittaa itselleen sopivaksi. 

Aina voi nimittäin palata samaa polkua takaisin

ja kulkea juuri sellainen kilometrimäärä kuin huvittaa. 

Itseäni hieman jännittää, 

onko näillä luontoreiteillä mitään petoeläimiä tai 

käärmeitä.

Emme ole nähneet mitään muurahaista tai lintua isompaa. 

Tiedän, että ainakin villisikoja asuuu tuolla vuorilla,

mutta vastaan niitä ei ole tullut. 

Ainoastaan kerran villisika käveli kadulla kuin koira jalkakäytävää pitkin ja 

sujahti aidan alta solaan turvaan. 

Vastaantulevista kulkijoista päätellen patikointi vuorilla tuntuu turvalliselta

ja hyvältä harrastukselta. 

Mukavaa päivää
ja muistakaa nauttia luonnosta
 missä päin maailmaa juuri nyt olettekin!

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.