torstai 20. kesäkuuta 2019

Juhannusruusu ja kultakuoriainen

 juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ

Juhannuksen oma kaunotar juhannusruusu
on ollut juhannusmorsiamen tapaan hieman etuajassa. 
Meillä juhannusruusua kasvaa useassa eri paikassa, 
joten kukinnasta saa nauttia kauemmin, 
kun valo-olosuhteet ovat erilaiset. 
Paahteisimmilla paikoilla kukinta on jo aivan mennyttä, 
mutta alapihan juhannusruusuissa on vielä kukkia oikeaan aikaankin.




Juhannusruusuista löytyi pari vierastakin.
Kultakuoriaiset (Cetonia aurata)  olivat siellä syömässä ruusujen siitepölyä.
Ne käyttävät myös kukkien terälehtiä ravinnokseen. 
Yritin tutkailla kirjoista ja netistä,
onko tästä upeasta kuoriaisesta kamalasti mitään haittaa.
Olisikin kiva tietää enemmän tuosta kultakuoriaisesta,
jos teissä lukijoissa olisi joku asiantuntija.
Annoin upeat kuoriaiset ruokailla rauhassa, 
siellä ne kukkien sisällä näyttivät enemmänkin nauttivan siitepölystä,
kuin kuihtuvista terälehdistä.

Kultakuoriaisen toukat syövät maatuvaa maa-ainesta ja viihtyvät komposteissa.
Kompostissa nämä vaaleat, paksut toukat ovat aivan harmittomia. 


JUHANNUSRUUSU
Ehkä Suomen rakastetuin ja yleisin pensasruusu,
joka tuo meille monelle mieleen mummolan ja lapsuuden kauniit kesäpäivät.
-1,5-2 m korkea ja leveä
-tiheäpiikkinen
-kukkii valkoisin kukin pari viikkoa juhannuksen tienoilla, kesäkuun lopulla
-syysväri kaunis, leiskuvan punainen ja mustat kiulukat
-talvellakin kaunis tiheiden versojensa ansiosta
-menestyy vyöhykkeillä I-VIII

Juhannusruusun siskoista voit lukea aiemmista postauksista lisää:


Mukavia juhannusvalmisteluita 
ja ruusujen tuoksua!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.




18 kommenttia:

  1. Kauniita ruusuja :) Itse en ole ollut mikään ruusu ihminen, mutta nyt muutaman vuoden on penkissä kasvanut köynösruusuja pari. Näitä ihaillessa tullut mieleen, että ehkä sittenkin pitäisi laittaa joku ruusupuska kasvamaan johonkin kohtaa tonttia ja tämä juhannusruusu olisi kyllä hyvä vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusut ovat niin ihania!
      Monet eivät koe itseään ruusuihmisiksi tai kokevat ruusut jotenkin vaikeiksi. Mutta nämä perinteiset pensasruusut ovat helppoja kuin mitkä. Ne tulevat melkein hoidotta toimeen.
      Juhannusruusu on hyvä vaihtoehto kauniille ruusulle.
      Köynnösruusut ovat myös niin ihania. Haluaisin joskus matkustaa Gotlantiin katsomaan köynnösruusujen paljoutta. Huokailen jo pelkkiä kuvia katsellessa.

      Poista
  2. Lumoavat kuvat! Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  3. Ihana juhannusruusu. Loistoidea laittaa sitä vähän erilaisiin paikkoihin.
    Minulla ei lapsuusmuistoissa juhannusruusua olekaan, mutta äitini rakastaa sitä, sillä hänen lapsuuden kesämuistoihin se kuuluu. Ja eihän tuota nyt voi olla rakastamatta.
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, erilaiset kasvupaikat lisäävät helposti kukinnan pituutta. Ja juhannusruusu pärjää vähän varjoisemmillakin paikoilla, vaikka eihän sitä mihinkään varjoon ensisijaisesti suositellakaan.
      Juhannusruusu on varmasti monelle rakas kasvi, vaikka sitä ei omassa puutarhassa olisikaan. Muisto mummolasta tai vaikka naapurin aidan takaa jää helposti mieliin ihanana.
      Onko muuten siellä saaristossa yleensä ihmisillä puutarhoissaan ruusuja?
      Oikein ihanaa juhannuksen aikaan myös sinne Saaripalstalle! <3

      Poista
    2. Kiitos ♥
      On täällä aika paljon ruusuja, on tarhakurtturuusuja ja punalehtiruusua, ja sitten tietysti villejä ruusuja kuten täällä lähes joka paikassa kasvavaa orjanruusua. Se on aivan ihana nyt kukkiessaan. Omassa pihassani on myös joku ikivanha kirkonruusukasvusto.

      Poista
    3. Kiitos! On mukava tietää mitä ruusuja siellä päin on tapana kasvattaa.
      Minua jotenkin kiehtoo saaristo yleisesti, sillä se on niin vierasta aluetta tai alueita minulle. Mietin vain Saariston lapsia ja heidän seutujaan. ;)

      Poista
  4. Juhannusruusu kuuluu todellakin suomalaiseen kesään. Sillä on niin ihana tuoksukin. Minulla ei ole yhtään ruusua vielä omassa pihassa, mutta ensimmäisenä kesänä rajalta pois kaivettu karjalanruusu (jos oikein olen sen tunnistanut) on aloittanut piikkisen vaelluksensa takaisin. Kitukasvuinen puska jäi kunnan metsikön puolelle parin metrin päähän rajasta ja se on ilmeisesti päättänyt vallata entisen kasvupaikkansa takaisin. Taisto tiukasta savikivikosta alkaa siis uudelleen :D Leppoisaa juhannuksen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalanruusu on sitkeä tapaus. Siksi se viihtyy esimerkiksi autioituneiden talojen puutarhoissa vuosia. Se on ihana ja kaunis, mutta tietysti kaikki kasvit ovat rasittavia, jos ovat väärässä paikassa.
      Kiitos juhannuksen toivotuksista ja ihanaa juhannussunnuntaita!

      Poista
  5. Täällä harmillisesti lähes joka paikassa juhannusruusut ovat jo kukkineet. Napsinkin ruusuista pari kuvaa jo muutama viikko sitten.
    Ihanaa torstai-iltaa sinulle Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin viimeisetkin juhannusruusut lopettivat kukintansa juhannusaattona. Tänä vuonna kaikki on ollut niin nopeaa ja aikaista.
      Ihanaa juhannussunnuntaita!

      Poista
  6. Juhannusruusu on ihana ja sopii hyvin suomalaiseen pihaan. Kultakuoriaisia meillä n muutamia joka kesä. En ole havainnut niistä mitään haittaa, joten olen antanut olla. Jotenkin sympaattisia ötököitä.
    Meillä on miehen äidin lapsuudenkodista peräisin oleva juhannusruusu. Sitä on eri paikoissa ja siksi kukintaa riittää pidemmäksi aikaa, kuten teilläkin. Tosin nykyisin kaikki paikat on aika aurinkoisia.
    Oikein hyvää ja kukkaisaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juhannusruusu jotenkin vaan kuuluu suomalaiseen pihaan ja puutarhaan. Ja se sopiikin hyvin monenlaiseen puutarhatyyliin.
      Kiitos kultakuoriaiskokemuksista! Minäkin annoin noiden kaunokaisten ruokailla rauhassa. Vaikka olisivatkin syöneet terälehdet, ei se haittaa, riittää niitä minullekin ihailtavaksi.
      Olen nykyään aika rauhallinen muidenkin öttiäisten kanssa. Suurimmasta osasta luonto pitää kyllä huolen. Ja joku kesä tulee enemmän esim. kirvoja ja toisena kesänä niitä ei ole sitten samallalailla. Vahvat kasvit kyllä kestävät ja minultakin hermot säästyvät, kun en ota kaikkea niin hengenvaarallisesti.
      Tuollainen perintöruusu on todella arvokas. Meidänkin etupihan juhannusruusu on tädiltäni kotoisin ja siitä olen sitten jakanut taimia moneen paikkaan.
      Teillä tosiaan valo-olosuhteet muuttuivat hetkessä. Mutta onneksi monet kasvit ovat sopeutuvaisia, kun ovat juurtuneet kasvupaikalleen.
      Kiitos juhannuksen toivotuksista ja ihanaa juhannussunnuntaita!

      Poista
  7. Meillä mummolta peritty, mökin ainoa jouluruusu ehti kukkia jo pari viikkoa sitten, kukinta on nyt jo monena kesänä ollut etuajassa. Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinullakin on perintöruusu. Ne ovat aina niin arvokkaita. Minua kiehtoo valtavasti aina nämä tarinat kasvien takana. Ja toivon, että omasta puutarhasta lähtee aikanaan alkuja myös tuleville sukupolville. Nytkin jaan aina ystäville ja suvulle kaikkia kasveja jakotaimina, jotta ilo ja kasvien kannat leviävät toisillekin.
      Kiitos juhannuksen toivotuksista ja ihanaa juhannussunnuntaita!

      Poista
  8. Juhannusruusun muistan myös lapuudesta, mutta ennen kaikkea siitä, että se oli ensimmäinen kasvi jonka kaivoin ylös Kesäpesältä kompostiin. :) Se oli keskellä aluetta, jonne laitoin lavakaulukset eli hassusti keskellä nykyistä potageriani. Välillä vähän harmittaa, mutta taistelua ruusun juurivesojen kanssa on ihan tarpeeksi muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jokaisella meillä on jonkinlainen lapsuusmuisto juhannusruususta. Jollei sitä kotipihasta ole löytynyt, on sitä nähnyt mummolassa tai jossain naapurin puutarhassa. Ja tuoksumuistissa tuo huumaavan ihastuttava tuoksu elää varmasti aina.
      Juhannusruusu ja muutkin pensasruusut ovat hieman hankalia pienessä puutarhassa leviävyytensä takia. Niistä tulee niin leveitäkin, ettei moneen puutarhaan sitten muuta mahtuisikaan.
      Mutta sopivalla kasvupaikalla ne ovat niin upeita ja peittävät hyvin kasvualustansa. Ruusujen juurivesta ovat kyllä sitkeitä tapauksia. Pienestä juuren palastakin tupsahtelee maanpinnalle aina uusi kasvi. Siksi ne ovatkin niin yleisiä, kun niitä on pystynyt jakamaan tutuille ja tuntemattomille.
      Leviävyys on monipiippuinen juttu, se on toisissa paikoissa hyvä asia ja toisissa paikoissa valtavan huono. Jännä seurata, miten paljon esillä olevassa kurtturuusunhävityksessä käy. Ja montako vuotta tai vuosikymmentä, sen hävitykseen menee.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!