sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kypärämyssyjä

aitoukonhattu
Aconitum napellus ´Album`
トリカブトアルバム

Valkoisten kukkien ystävänä olen valinnut 
monista perennoista juuri valkokukkaisia lajikkeita puutarhaani.
Valkokukkainen ukonhattu on viihtynyt hyvin kohopenkissä 
ja levinnyt kauniiksi kasvustoksi yhdestä taimesta. 
Se viihtyykin parhaiten voidessaan kasvaa rauhassa samalla paikalla vuosia.


Aitoukonhatulle kannattaa valita aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka.
Kasvualustan tulee olla humuspitoinen ja vettä pidättävä.
Liian kuivalla kasvupaikalla se on aika kitukasvuinen.
Aitoukonhatusta tulee noin 80-120 cm korkea.
Kasvukorkeuskin riippuu kasvualustasta. 
Kirjoukonhattu (Aconitum x stoerkianum ´Bicolor`)  kasvaa meillä etupihan pihlajan alla.
Kasvupaikka on sen verran kuivempi, että kirjoukonhatusta on tullut alle metrinen.
Mutta tämä valkokukkainen kaunotar, nautiskelee kompostilla 
ja runsaalla puutarhamullalla perustetussa kohopenkissä ja on minun mittaiseni. 

Kypäränmalliset kukat ovat myrkyllisiä,
pienikin syöty määrä on kuolettava.
Se on kuitenkin vanha perinneperenna,
eikä minun korviini ainakaan ole tullut kuolemantapauksia. 
Kasvusto on tanakka, eikä tarvitse tukea.


Perinneperennojen vaaliminen on kulttuuriteko.
Varsinkin, jos niihin liittyy tarinoita ja muistoja.
Tämä valkoinen aitoukonhattu on ihan kaupasta ostettu,
mutta kirjoukonhatun alku on tädiltäni peräisin ja 
siksi sen tunnearvo on suuri.

Olisi kiva kuulla,
kasvaako sinun pihassasi ukonhattua
ja liittyykö siihen tarinoita.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

18 kommenttia:

  1. Minulla on sinisiä aitoukonhattuja, myös nyt parhaassa kukassa. Kylvin ne siemenistä ja ovat vasta muutaman vuoden vanhoja. Viihtyvät hyvin omenapuiden alla osittaisessa varjossa. Yritin kasvattaa niitä myös portinpielessä, mutta paikka on liian paahteinen ja kuiva.
    Valkoinen lajike on todella kaunis. Puolivarjon hämyssä valkoinen erottuisikin paremmin kuin sininen. Taisi menneä hankintalistalle. =)
    Meillä sataa. Mukavaa sateen ropinaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kokeilla noita siemenkylvöjä. Mulla ei ole tuota perinteistä sinistä, on vain se kirjava lajike.
      Ja ukonhatut tosiaan kärsivät liian paahteisesta paikasta. Ne kukoistavat vähän varjommassa tai ainakin aurinkoisessa paikassa kasvualustan olisi hyvä olla todella paksu ja tuore.
      Valkoiset kukat ovat ihan parhaimmillaan puolivarjon tai illan hämyssä. Nyt elokuun hämärtyvinä iltoina valkoisia kukkia on kiva katsella sisältä ikkunoistakin. Ne loistavat kuin pienet valot ulkona.
      Oi, sateen ropina on musiikkia korville tänä kesänä!

      Poista
  2. Kauniisti kukkivat ukonhattusi💚. Minulla ei ole niitä lainkaan. Miten ihana yllätys ja päivä Tertin kartanossa sinulla ja perheellä olikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukonhatut ovat kauniita ja helppoja, kun kasvavat oikeassa paikassa.
      Tertin kartanopäivä oli niin mahtava yllätys, että vieläkin tulee niin hyvä mieli.

      Poista
  3. Lapsuuskodissani kasvaa se sininen ukonhattu, pitäs kai hakea sitä tännekkin. Perinnekasveja kyllä itsekin vaalin ja sopiihan ne tämmöisen vanhan talon pihaan erinomaisesti. Mutta tuo valkoinen kylläkin rupesi houkuttamaan nyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset lapsuudenkodin aarteet ovat erityisen arvokkaita. On ihana, jos perinnekasvit jatkavat jakotaimina sukupolvelta toiselle. Niiden lisäksi voi sitten hommata uutuuksia, jotta jokainen sukupolvi antaa oman lisänsä tähän suomalaiseen puutarhakulttuuriin.

      Poista
  4. Minulla on valkoisen lehtoukonhattua joka kukkii alkukesästä, nyt kukkii tarhaukonhattu sinisenä ja kirjavana. Ukonhatun kaikki osat ovat myrkyllisiä eikä sitä suositella koskea ilman käsineitä, itse olen sen kanssa tosi varovainen, sitä on aikoinaan käytetty myrkkynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo lehtoukonhattu on myös kaunis.
      Ja käsineet ovat tosiaan paikallaan myrkyllisiä kasveja käsitellessä. Äkkiä sitä aikuinenkin pistää sormensa suuhun, ihan huomaamatta, vaikka marjoja maistaessaan.
      Itse käytän käsineitä oikeastaan aina puutarhahommissa. Ainoastaan kesäkukkien nypinnässä ja tomaattien varkaiden poistossa, käsineet ovat mielestäni tiellä.

      Poista
  5. Minun violetinsininen ukonhattuni on peräisin mummoni puutarhasta. Hän oli sen nuorena pelastanut erään vanhan, ränsistynenn talon pihasta puutarhaansa. Vanhoja perinnekasveja on todellakin tärkeää vaalia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinullahan on todellinen kasviaarre!
      Minusta vanhojen perinnekasvien vaaliminen on suorastaan kulttuuriteko ja todella tärkeää. Näin oma vanha kasvikantamme säilyy tulevillekin sukupolville. Ja onhan näissä perinnekasveissa niin paljon tunnearvoakin pelissä.

      Poista
  6. Ukonhattu on kyllä kaunis. :) Ihailin eilen Verlassa käydessäni vanhaan henkeen palautettua Patruunan pytingin pihapiiriä. Siellä on ihan alan ammattilainen suunnitellut perennapenkit ja palauttanut pihapiirin kukkaloiston... Ukonhattuja oli seassa myös. Oli tosi kaunista nyt, kun syysleimut, joriinit, kultapallot ym. kukkivat. Kiva, kun perinnekasveja vaalitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuonne Verlaan olisikin mahtava päästä käymään!
      On tärkeää, että juuri tuollaisissa paikoissa panostetaan puutarhaan ja vaalitaan vanhoja perinteitä.

      Poista
  7. Kaunis tuo valkoinen! Minä yritin kasvattaa sitä tavallista sinistä mökillä, mutta siellä oli liian varjoisaa. Kasvoivat aina honteloita ja kaatuilivat, joten annoin ne pois.
    Jos ehdit käy kurkkaamassa blogiini, luulen että löydät jonkun tutun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varmasti liika varjo tekee saman kuin liiallinen aurinkokin. Välillä on vaikeaa löytää juuri se oikea paikka kullekin kasville. Joskus asia selviää vain kokeilemalla.
      Ja olinpa niin ilahtunut kun kävin kurkkaamassa blogiisi. Olin jo kaivannut sinua rakas blogiystävä! <3

      Poista
  8. Onpa tuo ukonhattu kaunis valkoisena. Olenkin nähnyt sitä vain lilan-sinisenä aiemmin. Heti kun puhuit myrkyllisyydestä, muistin, että yhdessä Miss Marple tarinassa joku myrkytettiin ukonhatun kukista tehdyllä jauheella :)
    Ihanaa sunnuntaita Riina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheaa! :) Myrkyttämiseen sitä ukonhattua on ennen käytettykin.
      En tiedä, onko tämä totta vai elävä legenda. Olen kuitenkin kuullut sellaisen jutun, että eräällä japanilaisella miehellä kuoli monta vaimoa. Aina hän otti uuden ja sekin kuoli. Lopulta selvisi, että mies oli juottanut vaimoilleen ukonhattuteetä.
      Toivottavasti tuo tarina ei ole totta, vaan joku varoitustarina ukonhatun myrkyllisyydestä.
      Ihanaa uutta viikkoa Outi! <3

      Poista
  9. Mieheni mummulan pihassa kasvaa sininen aitoukonhattu. Taimi on vähintään satavuotias ja sillä on suvussa kulkeva tarina. Sisällissodan aikana kaikki ko. kylän talot poltettiin ja sodan jälkeen toteutetun uusjaon myötä talojen paikat vaihtuivat peltojen läheisyyteen entisistä kyläkeskittymistä. Ukonhatun taimi haettiin uuden talon pihapiiriin 20-luvulla. Se kasvaa siellä vieläkin ja miniäni otti siitä jakotaimen omaan pihaansa, joten sitä kasvaa nyt ainakin kahdessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, upea tarina!
      Juuri tällaiset perintökasvit ja tarinat ovat vaalimisen arvoisia.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!