jaloritarinkannus
Delphinium
デルフィニウム
Siellä ne taas seisovat
postilaatikon vieressä,
yhtä ryhdikkäinä kuin aiempinakin vuosina.
Nimittäin uljaat ritarinkannukset.
Niiden kukintojen päät hipovat kahdessa metrissä.
Puutarhurin piti oikein seisoa varpaillaan viereisellä kivellä,
että lähikuvaaminen onnistuisi.
Eikä mitään tukea tarvita.
Eihän ritarit tietenkään mitään tukea tarvitsekaan,
vaan ovat mahtavan ryhdikkäitä ihan itse.
Lajikkeet ovat tainneet hieman mennä jo sekaisin,
mutta ei se mitään.
Kauneus riittää, nimistä viis.
Ritarinkannukset ovat pitkäikäisiä kasveja oikeaan paikkaan istutettuna.
Ne pitävät syvämultaisesta (vähintään 50 cm syvästä)
ja ravinteikkaasta kasvualustasta ja puolivarjoisesta tai aurinkoisesta,
muttei paahteisesta kasvupaikasta.
Liian kuivassa ja paahteisessa kasvupaikassa ne altistuvat usein härmälle.
Meillä ei ole härmästä ollut haittaa,
koska ne kasvavat väljässä ja ilmavassa paikassa.
Ainoa ongelma on ollut viimeisinä sateisina kesinä lehtokotilot.
Ne ovat olleet aivan rakastuneita ritarinkannuksiin.
Jonain kesänä poimin aamuin illoin kotiloita niiden varsilta kuin marjoja ikään.
Tämä vuosi on ollut poikkeus,
ritarinkannukset ovat saaneet olla rauhassa kotiloiden herkuttelulta.
Jaloritarinkannukset ovat myös kauniita maljakkokukkia.
Niiden upeista kukkavanoista saa sidottua näyttäviä ja suuria kimppuja.
Aloin haaveilemaan myös valkoisesta jaloritarinkannuksesta,
ja olisihan se vaaleanpunainenkin ihana.
Ilon hetkiä päiviisi!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Ylväitä ja jaloja ritareita. Sain viime kesänä niiden siemeniä mutta kevään kuivuus taisi tappaa siemenet. On otettava uusi yritys vaikka esikasvatuksen kautta. Kotiloita on ollut tänä kesänä mukavan vähän liikkeellä puutarhassa. Kosteimmissa ojissa niitä riittää.
VastaaPoistaKokeile ihmeessä uudelleen kasvatusta, ritarit ovat niin upeita.
PoistaOnneksi kotilot ovat joutuneet ahtaalle tänä kesänä ja niitä on selvästi vähemmän. Toki ne lymyävät jossain kosteikoissa, mutta monet kasvit onneksi ovat saaneet olla rauhassa.
Upeat ritarit! Ehkäpä kotilot siksi niistä tykkäävätkin. Helteet ovat piilottanut kotilot, mikä on erinomainen asia. Toivottavasti katoaisivat kokonaan, mikä lienee turha toivo.
VastaaPoistaNiin, kyllä ne kotilotkin ymmärtävät hyvän päälle. Kaikki mehevät ja peittävät lehdet ovat niiden herkkua. Peittävät lehtimuodot olisivat myös puutarhurin mielestä kivoja, kun rikkikset pysyvät paremmin aisoissa.
PoistaKotiloiden huonoissa elinolosuhteissa on se huono puoli, että samoista ongelmista myös kasvit kärsivät. Sinä kuuluisana tappotalvena kuoli paljon kasveja, mutta kotilot eivät siitä hätkähtäneet, vaikka asiantuntijat povasivat niille joukkotuhoa. Sama taitaa olla kuivuuden kanssa. Niillä on ihmeellinen selviytymiskyky kaikesta.
Miten ihanan värisiä ja ylväitä ritareita. Noita minäkin haluaisin lisää puutarhaani, muutama vaaleansininen täällä jo kasvaakin. Messujen hollantilaisista kukka-arpajaisista ostin upeita värejä ja ne kasvoivat rehevinä huimiin korkeuksiin, mutta ilo oli lyhytaikainen, niistä tuli ukonhattuja :(
VastaaPoistaSellainen vaaleansininen olisi myös niin ihana!
PoistaKuolaan aina Hernepensaskujanteen Jorin ritarinkannuksia. Heillä on mahtavat lajikevalikoimat keräiltynä.
Hollantilaiset kukka-arpajaiset eivät "petä" koskaan, jos haluaa jännitystä ja vaihtelua elämään. Naapurinikin osti valkoisia ja vaaleanpunaisia calloja juuri tänä keväänä heiltä. Purkista nousi viittä eri väriä, mutta ei yhtään valkoista. Mutta oli ne sentään calloja.
Itse olen joskus muinoin ostanut heiltä valkoisia tulppaaneja, kaikki olivat kirkkaan punaisia.
Harmitti myös yhden tutun puolesta, joka oli ostanut pionien juurakoita hollantilaiskojusta. Siellä oli väitetty, että pionit kukkivat koko kesän. Minun piti korjata varovasti tuo haave ja harmitushan siitä tuli. Minäkin kyllä haluaisin sellaisia pioneita, jotka kukkisivat koko kesän. Harmikseni niitä ei ole vielä vastaan tullut.
Upean ylväät ritarit! Täältäkin löytyy muutama ritarinkannus. Ovat vain nuoria kasveja, joten kukinta ei vielä ole yhtä mahtipontista kuin siellä. :)
VastaaPoistaOdota vain, ne kasvavat yllättävän nopeasti upeaksi ja ryhdikkääksi kasvustoksi!
PoistaSinulla on tiedossa ihanaa kukintaa.
Komia ritaripuska! Ei näköjään tartte tukia, ku on oikias paikas.
VastaaPoistaTuennan takia, en oo niihi kauhiasti sekaantunu, mutta ny on yks siämenkylyvö kukas.
Juu, luulen, että syvä kasvualusta ja puolivarjoisa kasvupaikka takaavat niiden ryhdikkyyden. Liian kuivassa, paahteisessa ja matalamultaisessa paikassa, ne kupsahtavat varmasti nurin.
PoistaVaro, kohta sä hurahdat niihin täysin, on ne niin kauniita! Nuo siemenkylvöt ovat niin erityisiä, kuin omia lapsia. Upeaa, että onnistuit kylvöissä!
Niin kauniita ja näyttäviä! Oi että. <3
VastaaPoistaNiin, näiden edessä hurmaantuu! <3
PoistaNiin kauniit ritarit! 😊 Tänä kesänä ovat ritarit innostuneet kasvamaan meilläkin. Ihanaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaLuulen, että ritaritkin nauttivat tämän kesän upeista säistä. Niiden juuretkin taitavat olla niin syvällä, ettei kuivuuskaan haittaa.
PoistaIhanaa viikon jatkoa myös sinulle! <3
Huikaisevan kauniita ja pitkiä ritareita! :)
VastaaPoistaTuo korkeus lisää niiden huikaisevaa kauneutta!
PoistaTuntee itsensä ihan lilliputiksi niiden rinnalla.
Komeaa on!
VastaaPoistaKomeita ritareita! <3
PoistaIhania kukkia ja tosiaan aika mahtavan kokoisia jo.
VastaaPoistaAurinkoista tiistai-iltaa Riina <3
Kokoa ja näköä riittää näillä ritareilla. <3
PoistaAurinkoista päivää Outi-ihanainen! <3
Mahtavat ritarit!!
VastaaPoistaNämä ovat! Ne ovat ihme mulle itsellekin joka vuosi.
Poista