kirjosaarnivaahtera
Acer negundo ´Flamingo`
フラミンゴ種の葉の斑
En saa silmiäni irti leikkimökin takaisesta metsästä.
Siellä on yksi ihanimmista aarteistani.
Arka kirjosaarnivaahtera on alunperin joutunut istutetuksi hieman kummalliseen paikkaan.
Se oli heräteostos pari kesää sitten.
Kotiin tultuani tajusin, että sehän saattaa olla aika arka tapaus,
kun kasvuvyöhykkeiksi lupailtiin vain I-?.
Jossain lähteissä puhutaan kyllä sen menestyvän vielä II-vyöhykkeellä.
Niinpä jäin pähkäilemään hyvää kasvupaikkaa tälle ihanuudelle
ja istutin sen väliaikaisesti metsän suojaan.
No, siellähän tämä kaunotar on viihtynyt oikein hyvin,
enkä enää uskalla siirtää sitä mihinkään.
Kylpytynnyrin luota se pikkuisen pilkistää,
jos oikein osaa katsoa.
Muuten sitä pitää mennä oikein vartavasten ihailemaan.
Metsän vihreyden keskellä tämä valkolaikukas kaunotar on oikea ilonpilkku.
Se valaisee tummemmankin illan valoisuudellaan.
Kirjosaarnivaahterasta löytyy vaaleanpunaistakin,
nimittäin uudet versot ovat vaaleanpunaisia.
Sitä suositellaan aurinkoiseen tai puolivarjoiseen kasvupaikkaan
ja tuoreeseen-kosteaan maahan.
Siitä kasvaa noin 2 metrinen pensas tai puu.
Meillä siitä alkaa pikkuhiljaa muodostumaan pensasmainen,
monirunkoisuutensa vuoksi.
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne kirjosaarnivaahterasta.
Millä vyöhykkeillä ja millaisissa paikoissa se on viihtynyt?
Itse suosittelen sitä lämpimästi jopa tänne kakkosvyöhykkeelle,
suojaiseen kasvupaikkaan.
Aurinkoista päivää ja mukavia heinäkuun hetkiä!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Ehkä sillä onkin sopiva paikka metsän suojaamana. Osa puutarhan viehätystä on kulkea tervehtimässä aarteita ja kuulostella, miten ne voivat. Todella kaunismuotioset lehdet.
VastaaPoistaOn tosiaan hauska, ettei kaikki näy kerralla ja joitakin aarteita voi käydä ihan vartavasten ihailemassa. Metsäpuutarhassa on oma viehätyksensä ja sen suojissa moni arka kasvi nauttii olostaan.
Poistaihan uusi tuttavuus minulle.
VastaaPoistaKirjosaarnivaahteraa ei minullekaan ole kovin usein tullut vastaan.
PoistaAika ihana kaunotar. Valkolaikkuisuus vetää katseita puoleensa, joten hänet saattaa löytää helpostikin.
VastaaPoistaKyllä, metsän vihreydessä valkolaikkuiset lehdet oikein loistavat ja pääsevät upeasti esiin.
PoistaTodella kaunis! Ihan hauska tarinakin sillä heräteostoksella :) Minun väliaikaiset, metsän laitaan toipumaan istutetut tuijat ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei niitä voi enää siirtää - paitsi kaivinkoneella.
VastaaPoistaJoo, moni väliaikaisistutus viihtyy yllättävän hyvin ja sopivamman paikan löytyessä, niitä ei niin vaan enään siirretäkään. Mutta ei se mitään, pitäähän metsässäkin kaunista olla.
PoistaOnpa todella kaunis! Saarnivaahteraa minulla ei ole, en osaa sanoa. Ihana kultahondonvaahtera oli, mutta istutin sen ensin huonoon paikkaan, missä sille ei olisi ollut tilaa. Sitten siirsin sen ja sitten se kuoli. Puiden kanssa pitäisi kyllä saada se istutuspaikka kerralla nappiin. Metsän siimeksessä tuo on varmasti aivan täydellinen!
VastaaPoistaJoo, puut haluaisivat asua ja juurtua samaan paikkaan. Mitä pienempänä puun istuttaa, sen paremmin se yleensä kotiutuu. Sama se on varmaan meillä ihmisillä. Ei sitä vanhempana niin vaan halua asuinpaikkaansa muuttaa. En minä ainakaan.
PoistaKultahondonvaahtera on aivan ihana. Minä olen jotenkin niin hurahtanut erilaisiin vaahteroihin. Ja se on varmaan hieman oikeutettua Vaahteramäellä. ;)
Onpa kaunis. Enpä siirtäisi jo viihtyy hyvin paikallaan, puutarhassa on kiva olla yllätyksiä jotka eivät avaudu heti vaan vaativat lähempää tarkastelua.
VastaaPoistaKyllä, nyt saa ihmiset käydä ihailemassa sitä siellä missä se on, eikä toisinpäin. Luulen, ettei se tykkäisi kasvaa kovin aukealla ja tuulille alttiilla paikalla. Se on niin hyvin kotiutunut, etten uskalla sitä enää lähteä mihinkään siirtämään. Ehkä se vielä levittää oksistojaan laajemmalle, että sen näkee vielä paremmin saunan kohdillekin.
PoistaOn kaunis puu. :) Kaikenlaiset vaahterat ovat lähellä sydäntä. Tällaisesta minulla ei kuitenkaan ole kokemusta/näköhavaintoa livenä. Kauempaa kun näkisi yhtäkkiä valkoista metsässä, voisi ihmetellä, että mikäs metsänhenki se siellä hiippailee.
VastaaPoistaEikö olekin!
PoistaOn ihana, että vihreyden keskeltä pilkistää jotain vähän erikoistakin.
Vaahterat ovat minunkin sydäntäni lähellä, sattuneesta syystä... ;)
Onpa kaunis! Ihan uusi tuttavuus minulle, tuota voisikin kokeilla😊
VastaaPoistaEikö olekin ihana! <3
PoistaOnpa se kaunis <3 Upean näköiset lehdet!
VastaaPoistaIhanaa keskiviikkoa Riina <3
On ihanaa, kun on olemassa niin paljon erilaisia lehtimuotoja ja värejä, kukkien ohella.
PoistaIhania kesäpäiviä Outi! <3
Me täällä viitosvyöhykkeellä voimme vain haaveilla moisista ihanuuksista. Olisipa niin ihana!
VastaaPoistaAina se kasvuvyöhykekateus iskee milloin milläkin vyöhykkeellä. Olisipa niin ihana kasvatella monia arkoja kaunottaria. Kyllä täältä kakkoseltakin välillä haikailee ykköselle...
PoistaMetsä on oivallinen kasvupaikka, jos sellaisen omistaa! On todella kaunis kasvi, älä siirtele, saat aina tehdä retken sen luokse:)
VastaaPoistaMetsä on kaikin puolin mahtava osa puutarhaa, olkoon se sitten pieni tai suuri.
PoistaHei, mähän voisin oikein ottaa joskus termariin kahvit, kun retkeilen kirjosaarnivaahteran luo. Tai itse asiassa olen monta kertaa kahvikupin kanssa sen luona käppäillytkin.
Upea vaahtera! Täältä löytyy tavallinen metsävaahtera, verivaahtera ja mongolianvaahtera. Kirjavalehtisenäkin olisi metsävaahtera hieno. Se olisi kestävämpi tänne IV-vyöhykkeelle verrattuna tuohon saarnivaahteraan. :)
VastaaPoistaMinäkin haaveilen siitä kirjavalehtisestä metsävaahterasta ja verivaahterakin täältä Vaahteramäeltä puuttuu. On kyllä niin monta ihanaa vaahteralajiketta olemassa.
Poista