tiistai 15. maaliskuuta 2016

(Pensas)ruusuja

Osa 6
Valkoiset kaunottaret

suomenköynnösruusu
Rosa ´Pohjantähti`

つるバラ


Pensasruususarjan viimeisen osan ruusut eivät oikeastaan kuulu koko sarjaan.
Ne eivät nimittäin ole pensasruusuja, vaan köynnös- ja tertturuusuihin kuuluvia kaunottaria.

~~~

SUOMENKÖYNNÖSRUUSU

Harald Wasastjernan vuonna 1932 jalostama suomalainen köynnösruusu.
- Äiti keskiaasialainen R. beggeriana, jolta ´Pohjantähti`on saanut kylmänkestävyytensä.
 Isä on varhainen polyantharuusu ´Orléans Rose`, 
jonka kautta japaninköynnösruusun vaikutus tulee esille suurina kukkaterttuina.
- Ainut köynnösruusu, joka pärjää ilman talvisuojausta 
tai kevyesti suojattuna Etelä- ja Keski-Suomessa.
-Sitä sanotaan maailman kestävimmäksi köynnösruusuksi.
Vaahteramäellä sitä ei ole koskaan suojattu, eikä se ole koskaan paleltunut.
-Kasvaa noin 3-4 m korkeaksi ja todella leveäksi.
Vaahteramäellä se kasvaa köynnöskaaren molemmin puolin. Kaari on ehkä liian pieni kasvupaikka, suosittelen mieluummin leveämpää köynnösritilää tai pergolan rakenteita sen tueksi.
-Sopii myös maanpeittoruusuksi.
-Voimakas- ja nopeakasvuinen
-Versoissa on tukevia piikkejä, jotka pistävät todella ikävästi. Hoitotöissä se pistää vahvojen hanskojenkin lävitse, aiheuttaen allergisiakin oireita.
-Kukkii valkoisin pienin, puolikerrotuin tertuissa olevin kukin. Terttuja on kuitenkin paljon, eikä se näytä oikeastaan pienikukkaiselta.
-Kukinta kestää parisen viikkoa.
-Kukissa mieto tuoksu.
-Kukkii edellisen vuoden versoilla. Joten leikkaus kannattaa tehdä vanhimpia, puutuneita oksia harventen. Paras leikkausaika on keväällä, ennen silmujen puhkeamista.
- Säännöllinen leikkaus kannattaa. Silloin köynnös ei ränsisty. 
-Erittäin terve
-Helppohoitoinen, viihtyy vaatimattomassakin kasvualustassa ja puolivarjossakin. Voi tietysti paremmin runsasravinteisessa maassa.
Vaahteramäellä se kasvaa suht ravinteikkaassa maassa ja auringossa
-Helppo lisätä kesäpistokkaista. Jopa maljakkoon leikattuihin oksiin saattaa kasvaa juuria.
-Pärjää vyöhykkeillä I-VIII.
-Vaikka ´Pohjantähti` kukkii aika vähän aikaa. 
kukinta on niin runsasta, että se on istuttamisen arvoinen. 
Myös talvinen, lehdetön köynnös on kaunis. 
Myös linnut tykkäävät istuskella sen suojissa talvella.


~~~

tertturuusu
Rosa ´Schneewittchen`
アイスバーグ( バラ)
ポリアンサ
´SCHNEEWITTCHEN` (´ICEBERG`)

-P. Lambert jalosti tämän kaunottaren Saksassa vuonna 1901.
-Kuuluu Polyantha lajikeryhmään.
-Tämä ruusun nimi on oikeastaan ´Iceberg`, mutta siitä käytetään useimmiten lajikenimeä, joka tarkoittaa sadun Lumikkia.
-Kasvaa noin 90 cm korkeaksi.
-Pienehköt, tiheän kerrannaiset, valkoiset kukat.
-Kukat muuttuvat syyskylmällä punertaviksi.
-Kukinta on jatkuvaa.
-Kohtalaisen voimakas tuoksu.
-Lehdet tummat ja kiiltävät.
- Ei erityistä tautialttiutta.
Vaahteramäellä ´Schneewittchen` on ollut kuitenkin aikamoinen kirvamagneetti, 
myös ruostetta on esiintynyt.
-Keväällä tehdään voimakas leikkaus:
kuolleet ja heikot versot poistetaan kokonaan,
valitaan 3-5 vahvaa versoa, joihin jätetään muutama silmu(noin10cm).
Suurikukallisille tehdään lievempi leikkaus.
-Keväällä kannattaa aloittaa lannoitus voimakkaan kasvun aikaansaamiseksi.
Ja maanpinnan kuohkeutetaan. 
Ryhmäruusut eivät tykkää kuorikatteesta eivätkä maanpeittokasveista, 
vaan maanpinnan tulisi olla mielellään ihan mulloksella.
-Kesällä ryhmäruusuja kannattaa leikata säännöllisesti.
  1. Villiversot poistetaan. Villiversoissa on pienet, vihreät lehdet ja usein piikkinen varsi.
Lähtevät juuriosasta ja kasvavat voimakkaasti.
2. Kuihtuneet kukat poistetaan, jotta kukinta olisi jatkuvaa.
Tertusta poistetaan yksittäiset kukat kukkaperineen.
Koko kuollut kukinto leikataan, ensimmäisen täyden lehden yläpuolelta (viisi lehdykkää).
-Talvehtii hyvin suojattuna.

Oma kokemus:
Istutin vuonna 2010 pitkän rivin, 12 kpl ´Schneewittcheneitä` takapihalle. 
Olin nähnyt Uudessa-Seelannissa todella kauniita ´Schneewittchen` istutuksia. 
Ne olivat yleensä leikattujen puksipuuaitojen sisällä tai edessä. Ihastuin niihin todella.
Tein Vaahteramäelle vähän suomalaisemman version. Istutin ruusut ´Danica`-pallotuijinen eteen. 
Ensimmäsinä vuosina taistelin joka kesä kirvoja vastaan. 
Ne söivät kaunottarien lehdet melkein kokonaan, torjunnasta huolimatta.
Viime vuosina sain kirvat enemmän aisoihin, mutta lehdissä tuppasi olemaan ruostetta ym. Sitten tuli uusia ongelmia, takana olevasta rinteestä pikkutalvio (Vinca minor) rynni mäkeä ylös. Ja meinasi tukahduttaa koko ruusut jalkoihinsa.
Viime vuoden talvi oli sitten piste iin päälle. Lumettomuus palellutti suurimman osan ruusuista.
Ja jäljelle jäi vain 3 kaunotarta.
Viime kesänä kaivoin pikkutalviot ja ruusut ylös. Ja laitoin tilalle ihan muita kasveja.
Ruusut siirsin toiseen penkkiin.
Tykkään silti näistä ´Schneewittchen`-ruusuista valtavasti.
Ne ovat edelleen lemppareitani tertturuusuista.
Mutta olen ehkä suurpiirteisempi pensasruusuihminen,
enkä niinkään tertturuusujen hoitaja.



Lisää pensasruusuista voit lukea:
-Alanko,Pentti & Joy,Peter &  Kahila,Pirkko & Tegel,Satu 
(2009) Suomalainen ruusukirja. Tammi 
-Rautio Pirjo (2009) Suomen ruusut. Otava
-Blomqvist, Leif (2015) Pohjoisen ruusut 

Tämä oli pensasruususarjan viimeinen osa.
Mutta varmasti heikkouteni tuntien, ensi kesänä tulee taas uusia hairahduksia.
Aiemmin esitelty:
Pimpinellaruusut

P.S. Viikonlopun kukkajuttuja näytän teille myöhemmin tällä viikolla.
Ja tänään mulla on aivan ihana päivä, oon ihan fiiliksissä.
Siitäkin kuulette myöhemmin.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös facebookissa, instagramissa,  
Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

20 kommenttia:

  1. Niin kerrassaan ihana, kuin tuo Schneewittchen onkin, valitettavasti minullakin on samaiset kokemukset, kuin sinulla sen kestävyydestä. Minullakin se säilyi muutaman vuoden ja sitten koki kohtalonsa. Aion kyllä vielä kokeilla sen kasvatusta puutarhassani. Sen tuoksu ja kukan kauneus on lähes vailla vertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Schneewittchen on kyllä niin kaunis, että hieman vastoinkäymisiäkin jaksaa paremmin. Minäkin yritän nyt vaalia niitä jäljelle jääneitä erityisellä hartaudella.

      Poista
  2. Mukava postaus jälleen. Innostuin välittömästi pohjantähti- ruususta. Tekeillä olisi lehtimaja jonne tulisi jotain kukkivaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari!
      Lehtimaja olisikin hyvä idea tuosta Pohjantähdestä. Se kasvaa leveyttä niin paljon, että sillä helposti saa peitettyä vaikka millaisen pergolan. Tuollainen kaari on vähän liian kaponen sille. Sitä täytyy sitoa yhteen myttyyn, eikä se pääse silloin oikeuksiinsa.

      Poista
  3. Pidän kovasti ruusuista, mutta useimmat ovat meillä puutarhassa kuolleet. Asumme laakson pohjalla, jossa halla iskee. Kesällä taas kirvat löytävät ne heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti teillekin sopivia ruusuja löytyy. Vanhat pensasruusulajikkeet ovat kyllä sitkeitä sissejä vaikka millaisissa paikoissa. Kirvat ovat kyllä ärsyttäviä, ei mistään löydy niin paljon leppäkerttujakaan, että ne tulisivat syödyksi. Tosin monet pensasruusut eivät kirvoistakaan paljon hätkähdä. Näyttävät hetken vähän rumilta, mutta elpyvät usein nopeasti.
      Oli muuten tosi kiva nähdä eilen! Emme olekaan oikein aiemmin jutelleet. Mutta olimme kuin vanhat tutut "kirjeystävät". <3

      Poista
  4. Kiva postaus. Ruusut ovat kyllä ihania. Mielenkiinnolla odotamme mikä on tämän päivän ihana juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli!<3
      Kohta kuulette missä olin... :)

      Poista
  5. Ihana oli tämä ruususarjasi, kiitos siitä! Uusilta hurahduksiltä on vaikea tässä harrastuksessa välttyä ja ruusuissa riittää vähäksi aikaa hurahdettavaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kurjenkello!
      Uusilta hurahduksilta ei taideta tosiaan välttyä...:)
      Ja tämä yhdessä höyryäminen ei taida laimentaa innostusta ollenkaan. Mutta ei kai ruusuja voi olla koskaan liikaa?

      Poista
  6. Olen vähän miettinyt tuota Pohjantähti-ruusua, muttei vielä ole auennut mihin se voisin sijoittaa ;)
    Minäkin tykkään enempi noista pensasruusuista, olen liian huoleton ja laiskakin omistamaan ryhmäruusuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjantähti ei tosiaan vaadi paljon muuta kuin tilaa. Siitä saa hyvän näkösuojankin, talvellakin sen versot ovat jotenkin niin tiheät että estää hyvin näkyvyyden. Ja kun lumi tarttuu sen oksiin, se kaunistuu entisestään.
      Kyllä minäkin olen enemmän tosiaan pensasruusuihminen.

      Poista
  7. Ruusupostauksesi ovat hieno tietopankki. Parasta etenkin omakohtaiset kokemukset ja taatusti aidot kuvat. Kiitos Riina!
    Pensasruusuihin hurahtamisen jälkeen ei oikein jaksa syttyä jaloruusuille. Niiden kauneudesta huolimatta.
    Meillä Pohjantähti kasvaa talon seinustalla, joka on kyllä lämmin ja suojaisa paikka, mutta sillä ei ole tarpeeksi tilaa rehottaa. Olen joutunut leikkaamaan sitä reilummin kuin ehkä on tarpeenkaan. Lisäksi se piikkisenä tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin ohi kulkiessa. Tänä keväänä ruusu on tarkoitus kaivaa pois ja siirtää muualle, joskin paikka on vielä avoin. Pohjantähti on kyllä uskomattoman helppo ja kestävä. Ei välttämättä mikään ruusujen kaunotar, mutta suosittelen silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between!
      Näissä bloggausasioissa on se hyvä puoli, että jakaessa omia kokemuksia, ne vielä täydentyvät toisten kokemuksilla. Se on parasta. Näin voi yhdessäkin pohtia ongelmiakin ja saada helpotusta omiin pähkäilyihinsä.
      Pohjantähti on tosiaan harvinaisen piikikäs. Ja piikit ovat sellaiset koukkumaiset, jotka tarttuvat ilkeästi vaatteisiin ja hiuksiin. Pohjantähteä leikatessa tai sitoessa monesti kädet ovat melkein tulehtuneet, jotenkin piikit ovat niin ärhäköitä.
      Meilläkin se on hieman huonossa paikassa, mutta sitä ei kyllä kaiva enää ylös muuta kuin kaivurilla. Sen juuret ovat aivan mahdottomat.
      Meillä se saa olla tuossa omalla paikallaan, kun se ei ole mikään meidän käytetyin kulkureitti.
      Tykkään valtavasti siitä, ja parhaimmillaan se on tilavalla paikalla. Oman kokemuksen perusteella en tosiaan suosittele sitä edes tuollaiseen kaareen, vaan leveämmälle ritelikölle tai pergolaan.

      Poista
  8. Ihanat ruusut nämäkin! Puutarhan kruunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on oikeat puutarhan kruunut. Tai kyllä melkein kaikki ruusut ovat mun lemppareita. Tosi vaikeaa valita mikä olisi kaunein ruusu.

      Poista
  9. Ruusut ovat niin ihania, nämäkin suloisuudet! Kirvojen kanssa taistelu on vaan niin kurjaa! Oletko koskaan koettanut neem-öljyä? Mulla on siitä ollut aika hyviä kokemuksia niin ruusujen kuin paprikoiden kanssa, ostan sitä messuilta aina chili-miehiltä, heillä on aika kivoja konsteja moneen asiaan :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ovat nämäkin. :)
      En olekaan kokeillut, enkä edes kuullutkaan tuosta neem-öljystä. Kiitos vinkistä! Täytyykin etsiä seuraavilta messuilta chili-miehet!

      Poista
  10. Voi että, mikä ihana puutarha <3 Istutimme myös viime kesänä yhden Schneewittchen ruusun, tosi kaunis mutta saa nähdä miten on selvinnyt talvesta. Meillä pärjäsi Fairy maanpeiteruusut monta vuotta tosi hyvin mutta nämä muutamat lumettomat talvet ovat koituneet niidenkin kohtaloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Fairy on myös tosi kaunis ruusu. Nämä nykytalvet ovat harmillisen kohtalokkaita, kun on vuorotellen lämmintä ja kylmää, eikä lunta ole suojana.
      Toivottavasti Schneewittchen-ruusu pärjää hyvin teillä! Luulen, että myös meren läheisyys auttaa.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!