maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pensasruusuja

Osa 5
Vaaleanpunaiset kaunottaret

Rosa Puistoruusu-ryhmä ´Lumo`
ロサ



LUMO
-´Applejack (Rosa Rubiginosa-Ryhmä)- lajikkeen avopölytteinen siementaimi 1994
(Joy, Kahila ja Kangaspunta) KESKAS-hanke
- Ennen virallista nimenantoa ´Lumoa` kutsuttiin lempinimellä ´Lotus`. ´Lumon` kukka muistuttaakin hieman Lotuksen kukkaa.
-Vaahteramäen Lumo-ruusun nimilapussa se on luokiteltu neidonruusuksi.
Mutta uudemmissa luokitteluissa se kuuluu Puistoruusu-ryhmään, monimutkaisen taustansa vuoksi.
-Voimakaskasvuinen pensas kasvaa 1,5-2 m korkeaksi.
Vaahteramäellä se on 2 m korkea ja leveä.
-Lehdet ovat sinivihreät ja himmeäpintaiset
- Versot ovat vähäpiikkiset, rotevat ja punaruskeat vanhetessaan.
Nuoret versot ovat vihreät.
- Syysväritys on keltainen.
- Kukat ovat kevyesti kerrannaiset ja hempeän vaaleanpunaiset.
Nuput ovat tummemmat ja kukinnan edetessä kukka vaalenee melkein valkoiseksi.
- Kukinta alkaa kesäkuun lopulla ja kestää lähes kuukauden.
Kukinta on parhaimmillaan, kun muut pensaat lopettavat kukintansa tai pitävät taukoa.
- Kukat kestävät aika hyvin myös sadetta.
Viime kesänkin sateissakin Lumo lumosi kukinnallaan hienosti.
-Lumo kukkii vanhoilla versoilla.
Eli alasleikkausta ei suosita, vaan pensasta kannattaa leikata harventaen tyvestä, keväällä.
- Punaisia kiulukoita syntyy hieman.
- Tarvitsee syvämultaisen kasvualustan, jossa on paljon ravinteita ja vettä.
- Lumo on terve. Ja sienitautien riskien välttämiseksi,
se kannattaa istuttaa hieman tuuliseen paikkaan.
- Pensas on aika isokokoinen, joten kasvupaikan tulee olla riittävä,
että Lumo pääsee oikeuksiinsa.
- Pärjäilee vyöhykkeillä I-III (IV).


~~~

 punalehtiruusu
Rosa glauca
ロサ グラウカ

PUNALEHTIRUUSU
- Punalehtiruusu kuuluu ihan omaan, pieneen ryhmään,
villiruusuihin.
- Alkuperäisruusu Rosa glauca on Pourret`lta, vuodelta 1778.
- Punalehtiruusu on kotoisin Euroopan vuoristoisilta alueilta, Pyreneiltä Balkanille.
Villiintyneenä sitä on paljon laveammin, etenkin Pohjois-Euroopassa.
- Puutarhoihin sitä ilmaantui 1800-luvun lopulla. 
- Ruusu on kaunis, suuri ja piikkinen pensas.
- Kasvaa yli 3 m korkeaksi ja leväksi.
- Kasvutapa on todella voimakas. Se onkin hyvä näkösuojapensas.
- Lehdet ovat punertavan sinivihreät, niin kuin kertoo jo ruusun nimikin.
- Kirjat sanovat, ettei ruusu tee juurivesoja, mutta kyllä se juuristostaankin leviää. 
Vaahteramäen punalehtiruusukin on kasvatettu vanhemmiltani siirretystä jakopalasta/juurivesasta.
Vanhemmillani on todella kookas punalehtiruusu, joka on levinnyt todella paljon.
- Kukat ovat haalean ruusunpunaiset, pienet ja yksinkertaiset 
ja kannasta riippuen ehkä hieman eri näköiset.
- Kukinta alkaa heinäkuun alussa ja kestää pari viikkoa.
- Kukkii edellisen vuoden versoilla.
- Pallomaisia kiulukoita muodostuu paljon 
ja ne koristavat kauniisti pensasta talvellakin.
Kiulukat kestävät hyvin maljakossakin,
 joten niitä voi hyvin käyttää kukkasidonnassa. 
- Kukkii edellisvuoden versoilla.
Joten paras leikkaustapa on harventaen tyvestä vanhimpia oksia, keväällä.
- Kukat ovat hennosti ruusuntuoksuiset.
- Kaunis syysväritys.
- Yksi kauneimmista pensaista myös talvella.
- Viihtyy auringossa ja puolivarjossa.
- Hyvin talvenkestävä.
Viihtyy vyöhykkeillä I-VII.

~~~


 torniolaaksonruuusu
Rosa cinnamomea ´Tornedal`
(ent. Rosa majalis ´Tornedal`)
ロサ キナモメナ

TORNIOLAAKSONRUUSU
- Ruusu on kotoisin Torniolaaksosta Pohjois-Suomesta.
- Ruusuun kiinnitti huomionsa jo yli 300 vuotta sitten 
ranskalainen tutkimusmatkailija Pierre-Louis Moreau de Maupertuis.
- Hyvin samanlainen kuin muut kerrottukukkaiset metsäruusut.
Omasta mielestäni se muistuttaa eniten mökinruusua (´Foecundissima`).
- Kasvaa noin 1,5m korkeaksi.
- Oksat ovat melkein piikittömät.
- Kukkii kesäkuun lopusta lähtien 3-4 viikkoa. 
Saattaa uusia hieman kukintaansa syksyllä.
- Kukat ovat pienet, mutta erittäin kerrotut.
Ja niitä on paljon.
- Kukkii edellisen vuoden versoilla. Joten torniolaaksonruusuakin kannattaa leikata harventaen, kuten edellisiäkin ruusuja.
- Leviää jonkin verran juurivesoista.
- Ei tee kiulukoita.
- Tuoksuu keskivahvasti ruusulle, tuoksussa hiven suopursun tuoksua.
- Menestyy sekä auringossa ja puolivarjossa, sekä melko kosteassakin maassa.
- Pärjäilee vyöhykkeillä I-VII.


Kuvassa torniolaaksonruusu (Rosa cinnamomea ´Tornedal`), juhannusruusu (Rosa spinosissima ´Plena`) ja ihan edessä koivuangervo (Spiraea betulifolia).
Kaikki ovat yhtä aikaa kukassa.

~~~

Lisää pensasruusuista voit lukea:
-Alanko,Pentti & Joy,Peter &  Kahila,Pirkko & Tegel,Satu 
(2009) Suomalainen ruusukirja. Tammi 
-Rautio Pirjo (2009) Suomen ruusut. Otava
-Blomqvist, Leif (2015) Pohjoisen ruusut 


Aiemmin esitelty:
Pimpinellaruusut

Ensi viikolla esittäytyy vielä puhtaan valkoiset kaunottaret.
Eli ei tämä pensasruususarja vielä tähänkään päättynyt. 

~~~ 

P.S. Jos joku tieteellisten nimien asiantuntija haluaa varmistaa 
´Lumon` sekä  torniolaaksonruusun viralliset, nykyiset tieteelliset nimet, olisin kiitollinen.
Nimistä on niin paljon ristiriitaista tietoa.
Ella Rädyn Viljelykasvien nimistö (2012) tuntee vanhemmat nimet, 
jotka minäkin olen oppinut tuntemaan.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös facebookissa, instagramissa,  
Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.



22 kommenttia:

  1. Voi että tuo Lumo ja Tornionlaakson ruusu ovat kauniita!!!

    VastaaPoista
  2. Minä luulin myös että 'Lumo' on neidonruusu.
    Mietin tässä että olenko jo niin museopuutarhuri kun juhannusruusunkin nimi on toinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella vaikeaa löytää tietoa noista muuttuvista tieteellisistä nimistä. Kun kasveja tutkitaan, niiden sukutaustoja saadaan enemmän selville ja siksi niiden nimetkin muuttuvat oikeampaan sukuun kuuluvaksi.
      Minäkin olen tosiaan ostanut ´Lumon`, jonka nimilappu kertoo sen olevan neidonruusu. Mutta Ruususeuranjulkaisut ym. teokset luokittelevat sen nykyään Puistoruusu-ryhmään.
      Juhannusruusun nimi muutettiin joskus muutama vuosi sitten. Viljelykasvien nimistö 2012 tuntee jo uuden nimen. Mutta kyllä viime kesänäkin taimikaupoissa on paljon vanhaa nimeä nimilapuissa.
      Suomalainen Ruuusukirja (2009) kertoo sivulla 101: ´Nimistö muuttuu kaiken aikaa, niimpä hiljattain on päätetty ottaa jälleen käyttöön pimpinellaruusun vanha tieteellinen nimi Rosa spinosissima.`
      Onneksi kasvit ovat niitä vanhoja ihania, vaikka emme nimissä aina pysyisikään perässä. :)

      Poista
  3. Ihana lumo, se puuttuu meidän tontilta ja on ollut haussa. Kiva, kun esittelet ruusuja, odottelen lisääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ´Lumo` on tosiaan lumoava, ja suosittelen ehdottomasti hankkimaan sen. On ihana vaalia suomalaisia jalostustyön tuloksia. :)
      Kiva, jos näistä ruusupostauksista on ollut iloa. Vielä ensi viikolla on vuorossa valkoisia kaunottaria. Ja eihän sitä tiedä taas miten ensi kesänä hurahtaa. Varmasti Vaahteramäen ruusut saavat uusia lajitovereita. On ne niin ihania, että aina sitä vaan uusiin hairahtuu.

      Poista
  4. Todellakin osuva nimi tuo LUMO kauniille ruusulle. Meidän tontilla ruusut eivät anna parhaintaan. Maapoja on ehkä liian savinen ja piha lisäksi melko tuulinen. Ihana postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumo on tosiaan osuva nimi!
      Kohopenkki olisi varmasti siellä teillä paikallaan. Mutta jos saat kärhötkin niin kukoistamaan, ihmettelisin miksei ruusut siellä viihtyisi.
      Kiva, jos postaus ilahdutti! :)

      Poista
  5. Aivan ihania ruusuja ja kauniita kuvia. Kiva kun teit tämän postauksen. Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! <3
      Mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  6. Upea tuo 'Lumo', ihanan kaunis ja kukinta kestää mukavan kauan. Kuinka se tekee juuriversoja? Upea suuri ruusupensas on aarre ja jos se vielä jaksaa sateellakin avata kukkiaan niin lisäplussaa sekin! Tykkään kovin myös tornionjokilaakson ruususta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoissa ei puhuta oikeastaan mitään juurivesoista. Ja täällä Vaahteramäelläkään ei oikeastaan juurivesoja ole tullut. Kyllä se on levinnyt juurestakin, mutta ne eivät ole sellaisia varsinaisia juurivesoja. Lumo on kapea tyvestään ja levenee sitten ylöspäin. Vähän kuin kukkakimppu, jossa sidontakohta on juuri maan pinnalla ja varret sitten maan alla.
      Lumo tosiaan kasvaa mahtavan kokoiseksi ja eikä piitannut viime kesän valtavista sateistakaan. Eli monta hyvää ominaisuutta.
      Tornilaaksonruusu on myös ihanan kestävä ja helppo kaunotar.

      Poista
  7. Kauniita kuvia jälleen! Kiitos sinulle, nyt tiedän mikä ruusu kasvaa mökillämme. Se on punalehtiruusu, kaunis mutta piikkinen kaunotar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! <3
      Kiva, jos tästä postauksesta oli apua tunnistukseen. Mökillänne on yksi suomalaisista perinteisitä ruusuista, joita on jaettu talosta taloon. Tykkään siitä kovasti, vaikka se on aika vaatimaton kukinnaltaan. Mutta lehdet ja kiulukat ovat punalehtiruusun juttu. Ja ne ominaisuudet ilahduttavat silloin, kun kukinta on hiipunut.

      Poista
  8. Taas tuli ihan hirveä ikävä kesää. Jännittää kovasti nähdä, miten mm. ruusut ovat talvesta selvinneet. Osan uusista ruusuistani siirsin viime kesänä parempaan paikkaan, joten kovin paljon eivät ehtineet vielä kukkia. Lumo kuuluu juuri niihin siirrettyihin.
    Nämä sinun ruusuyhteenvetosi ovat kyllä tosi kattavia ja selkeitä. Innostaa myös hankkimaan ruusuja omaan puutarhaan, kun näkee kasvit sinun kuvaaminasi ja puutarhassasi. Ei tunnu niin rakettitieteeltä, kuten usein jostain kirjasta luettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, täälläkin on niin ikävä kesää. Mutta kyllä se on tulossa kovaa vauhtia. Kohta ollaan jo maaliskuun puolessa välissä. Ei meinaa perässä pysyä.
      On kyllä mielenkiintoista nähdä miten kasvit ovat selvinneet tästä talvesta ylipäätänsä. Eniten pelottaa, kun leudon alkutalven jälkeen iski ne kovat pakkaset. Eikä lunta ollut silloin yhtään suojana.
      Ihanaa, jos kotilot kuolivat pakkasissa, mutta kyllä varmasti menetimme joitain kasvejakin.
      Pensasruusut ovat kyllä sitkeitä sissejä. Kyllä ne varmasti siirrot ovat kestäneet.
      Kiva, jos näistä ruusupostauksista on ollut hyötyä ja iloa. On tosiaan aina mukava nähdä, kaikkia kasveja jonkun omassa puutarhassa eikä vain kirjoissa ja kuvastoissa. Näin näkee miten ne ovat selvinneet ja menestyvät. Tykkään tuosta Pirjo Rautionkin Suomen ruusut-kirjasta. Hän kertoo jokaisen ruusun kohdalla, miten ne ovat hänellä menestyneet ja kasvaneet. Omakohtainen kokemus on parasta tietoa. Siksi puutarhuritkin ovat ammattitaitoisia vasta vanhemmalla iällä. Ei sitä kokemusta voi kenelläkään nuorella vielä olla kaikesta. Eli tää on hyvä harastus ja ammatti, aina oppii uutta ja mielenkiintoista. :)

      Poista
  9. Ruusut ovat niin ihania, addiktoivia suorastaan! Mikään ei tunnu riittävän. Nyt on mielessäni alkanut pyöriä esim. 'Charles de Mills' ruusun hankkiminen. Olen parina iltana tuuditellut itseni uneen ruusukirjojen avulla. Pidän kanssa kovasti Pirjo Raution kirjasta Suomen ruusut, jonka tuolla aiemmassa kommentissasi mainitsitkin. Kirjassa on paitsi hyödyllistä tietoa, niin teos on esteettisestikin hieno lukuelämys, täynnä upeita valokuvia. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Addiktoivia on juuri oikea kuvaus! Ruusuja ei voi olla koskaan liikaa.
      Kävin oikein googlettamassa tuon 'Charles de Mills'-ruusun. Aivan mahtavan näköinen. Ihan mielettömän kerrottu.
      Nuo kaikki ruusukirjat ja monet muutkin puutarhakirjat ovat siitä ihania, että niitä voi lueskella tiedonnälkään, mutta myös ihan huvittelun vuoksi kauneuden nälkään.
      Täällä on vähän samantyyppistä iltalukemista. :)

      Poista
  10. Superkauniita kuvia ruusuista, ja mikä talokaunotar taustalla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! <3
      Ja tosi kiva, kun jätit kommentin. Sen myötä löysin ihanan blogisi. :)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!