Viime päivät ovat saaneet aikamoista ajatusten mylläkkää aikaiseksi varmasti meissä kaikissa.
Itsekin olen ollut aika hämilläni kaikesta ja siksi täälläkin on ollut tavallista hiljaisempaa.
Olin ajastanut viime viikolla jo monta postausta eteenpäin.
Annoin perjantaisen postauksen vielä tulla ulos,
mutta sitten palautin seuraavat kaksi postausta luonnoksiksi.
En oikein tiennyt, että onko oikeudenmukaista julkaista iloista laskiaispostausta,
kun miljoonat ihmiset ovat kauheiden tilanteiden edessä aika lähellä.
Yhtäkkiä karjalaisten kertomukset kodin menettämisestä ja
isoisien taistelut tuntuivat todenmilta kuin koskaan.
Illalla silmät sulkiessa näin ihmisiä marssimassa kohti tuntematonta,
joko pois kotoa tai taistelemaan kotimaansa puolesta.
Tunteet ovat vaihdelleet huolesta ja empatiasta, kiitollisuuteen.
Kun vielä reilu viikko sitten mietin kuumeisesti,
sopisiko uuteen sänkyymme valkoinen vai luonnonvalkoinen päiväpeite,
nyt kaikki sellainen tuntuu hävettävän turhalta.
Huoli koko maailman tilanteesta ja
lapsien tulevaisuudesta tuntuu konkreettisesti.
Olen ollut jopa hieman lamaantunut.
Toisena hetkenä on tullut elävästi mieleen monia mummoni ajatuksia.
Hän sanoi aina, että kaikilla ihmisillä pitää olla kellari ja perunamaa.
Yhtäkkiä sota-aikainen omavaraisuus ja
tavaroiden säästeliäs käyttö sai ihan uuden ymmärryksen.
Myös rintamalla taistelleet isoisäni tupsahtivat ajatuksiini enemmän kuin koskaan.
Toisaalta myös suuri kiitollisuus on vallannut monta kertaa mielen.
Perjantaisiivousta tehdessä en ollutkaan äkäinen,
vaan kiitollisena pyyhin pölyjä ja imuroin.
Meilla on koti, jota siivota.
Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraavat päivät ja viikot tuovat tullessaan.
On luonnollista, että tuntuu sekavalta ja hämmentävältä.
Välillä ei osaa oikein tarttua mihinkään.
On tärkeää antaa kaikenlaisten tunteiden tulla
ja niitä on tärkeää myös jakaa muiden kanssa.
Emme ole tunteidemme kanssa yksin,
eikä oikein kukaan tiedä, miten pitäisi reagoida ja käyttäytyä.
Siksi läheisten ja rakkaiden kanssa yhdessäolo on erityisen arvokasta.
On ollut hienoa,
miten niin monet ihmiset ovat heti ryhtyneet
myös toimeen ukrainalaisten auttamiseksi.
Jokainen meistä löytää varmasti oikean kanavan auttaa joko rahallisesti
tai ihan konkreettisten keräysten muodossa.
Mediassa on ollut esillä, että raha kansainvälisten
ja luotettavien avustusjärjestöjen kautta on paras keino auttaa.
Näin apu on sellaista, jota oikeasti tarvitaan.
Kun pakolaisia tulee tänne Suomeen,
tavaralahjoitukset ovat varmasti myös paikallaan.
Tärkeä keino on myös rukoilla rauhan
sekä ukranalaisten ja koko maailman puolesta.
Ukrainassa ja ympäri maailman kristityt ja juutalaiset lukevat
Raamatusta Psalmin 31 joka ilta klo 17.
Psalmissa kerrotaan turvasta ja
sen sanoma on uskomattoman kolahtava juuri tähän hetkeen.
Tämä Psalmin 31 lukeminen lähti liikkeelle siitä,
että Ukrainan presidentti pyysi omalta Rabbiltaan rukousta maan puolesta
ja Rabbi oli kehoittanut lukemaan tämän Psalmin.
Mediassa ja somessa on ollut myös monta kertaa esillä se,
että minkäänlaiseen rasismiin tai venäläisiä syrjivään käytökseen ei ole oikeutta.
Suurin osa venäläisistä haluaisi elää rauhassa, eikä kannata sotatoimia.
Suomessa asuu paljon venäjänkielisiä ihmisiä ja on tärkeää,
ettei pahaa kosteta pahalla, varsinkaan viattomille, tavallisille kansalaisille.
Kaiken auttamisen lisäksi on tärkeää pitää huolta
myös omasta jaksamisestaan ja ajatuksistaan
tämän kaiken myllerryksen keskellä.
Itse seuraan Maaret Kalliota somessa ja
hänellä on ollut paljon hyviä ajatuksia huolten keskelle.
Itse havahduin huomatessani,
etten oikein osaa enää suunnitella ja haaveilla mistään.
Takana on jo kaksi vuotta epävarmaa aikaa, kun kaikki menot ja
suunnitelmat on kannattanut kirjoittaa lyijykynällä kalenteriin.
Ja aika usein on pyyhekumia tarvittukin.
Viime torstai toi jälleen aika monta kysymysmerkkiä meidän monen elämään.
Tänään kävelyllä ollessani mietin tätä
ja tulin siihen tulokseen, että on tärkeää unelmoida,
vaikka ihan pienestikin.
En suosittele omien ajatusten tukahduttamista tai tekopositiivisuutta,
kaikki tunteet ovat tärkeitä ja sallittuja.
Omien voimavarojen mukaan voi kuitenkin löytää pieniä juttuja,
joista haaveilee ja joita suunnittelee.
Itse sain iloa tästä oivalluksesta.
Haaveiden ei tarvitse olla mahtipontisia tai monien vuosien päähän ulottuvia.
Aamulla voi miettiä, mitä hyvää voisin tänään tehdä, mistä saisin iloa,
minkä haaveen toteutuminen olisi tänään tai lähipäivinä ihanaa...
Esimerkiksi tänään haaveilen saavani yhden työprojektin melkein valmiiksi
ja huomenna valmiiksi.
Iloitsin, että sain käydä kävelyllä tänä aamuna ja aion huomennakin mennä.
Olisi kiva tehdä tänään myös jotain hyvää ruokaa, kun mies tulee töistä.
Haaveilen kylväväni viikonloppuna malabarinpinaatin siemenet multaan
ja voisin myös vaihtaa mullat parille ruukkukasville.
Ja arvatkaa, mikä olisi myös ihanaa?
Kylvää pieni tai suuri, mutta upea auringonkukkapelto keväällä puutarhaan.
Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka.
Olisipa hienoa, jos monessa puutarhassa kasvaisi tänä kesänä paljon auringonkukkia.
Ehkä voisimme näin osoittaa tukemme ukrainalaisille,
vaikka se ei konkreettiselta avulta tuntuisikaan.
Lähdetkö mukaan?
Nämä pienet haaveilut tuovat minulle tänään iloa ja voimia.
Ilo ja kiitollisuus sekä hyvät asiat eivät ole myöskään kiellettyjä,
vaikka myötäeläminen ja empatia on tärkeää.
Kaikki ihmisten välinen ystävällisyys ja kauneuden jakaminen tuovat toivoa.
Maailmassa on paljon hyvää, ja hyvä voittaa loppujen lopuksi.
Vaikka olenkin ollut jotenkin jumissa tämän blogin ja somen kanssa viime päivät,
olen kokenut tärkeäksi, että toivoa ja kauneutta jaetaan.
Tosiasioita ei tarvitse sulkea pois,
mutta samalla myös toivoa ja iloa voi levittää ympärilleen.
Itsekin haluan jakaa täällä edelleen tietoa ja kauneutta kasveista ja puutarhasta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etten välittäisi tai sulkisin silmäni toisten hädältä.
Se on minun tapani levittää elämäniloa ja toivoa paremmasta.
Lisään tähän loppuun muutaman luotettavan tahon,
johon voi lahjoittaa apua ukrainalaisille esimerkiksi MobilePayn kautta.
- Fida: 46003
- Unicef: 12265
- Suomen Punainen Risti: 10900
- Suomen World Vision: 37749
- Kirkon Ulkomaanapu: 36263
- Suomen pakolaisapu: 31152
Paljon halauksia, toivoa, rakkautta, voimia ja iloa meille kaikille!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
