Pikkuhiljaa parhain ruska alkaa väistymään
ja maisema avartuu ja värit muuttuvat lempeän murretuiksi.
Rakastan ruskaa, mutta värien paljous on alkaa jossain kohtaa jopa hieman väsyttää.
Ei ehkä pitäisi kirjoittaa näin, kun tulevat kuukaudet eivät väreissä riehu.
On tulossa harmaa ja ruskea aika,
mutta tavallaan sekin on ihan ok tämän värikylläisyyden jälkeen.
Lokakuussa maisema avartuu ja
se tuo uusia näkymiä sekä omaan puutarhaan että ikkunoista katseltaviksi.
Voi olla, ettei nämä näkymät ole aina tervetulleita,
jos vastassa on naapurin ikkuna tai pressukatos.
(Meillä ei onneksi ole.)
Tästä ajasta kannattaa ottaa pihasuunnittelun kannalta kaikki irti.
Sillä nyt näkee selvästi, mihin kaipaa ikivihreää suojaa joko näkymiltä tai tuulelta.
Tai mistä kohtaa olisi hyvä puolestaan avata näkymiä.
hopeakuusi
Picea pungens ´Glauca`
コロラドトウヒ
Meillä kasvaa rinteen reunalla hopeakuusi ja
alempana limittäin metsäkuusi, jota olen hieman trimmaillut.
Nämä ikivihreät puut estävät näkyvyyden läheiselle tielle, kun vielä kasvattavat kokoaan.
Kesällä näihin puihin ei paljon kiinnitä huomiota,
mutta niiden kasvupaikat ovat pitkällisen tiirailun tulos lehdettömään aikaan.
Olen katsellut eri ikkunoista, mihin kohtaan suoja olisi tarpeellisinta.
Selkeät aidat tai kasvirivistöt saavat helposti aikaan karsinamaisen efektin.
Lomittainen ja luonnollinen kasvien asettelu tuo suojaa,
mutta tekee näkymistä luonnollisia sekä ilmavampia.
Myös rinteessä on puita,
jotka eivät niinkään tuo suojaa,
mutta luovat vaihtelevuutta rinteeseen.
Myös se, etteivät kulkureitit kulje rinteessä suoraan,
tuovat mielenkiintoa.
Samalla kulkureitit naamioituvat hyvin kasvillisuuden sekaan,
eikä näkymistä tule liian suoraviivaisia tai jyrkkiä.
Lisäksi rappusia tai polkuja on helpompi ja turvallisempi kulkea,
kun ne eivät johda suorina jyrkkää rinnettä alas.
laikkukirjokanukka
Cornus alba ´Elegantissima`
シラタマミズキ
Näkymissä on hyvä pohtia myös lehtimuotoja sekä -väritystä.
Laikkukirjokanukka tuo valoa ja kontrastia upeilla lehdillään,
jotka pysyvät pensaassa ihan talven tuloon saakka.
Nyt on siis tiirailun ja tarkkailun aika.
Luontoa ja lintuja on hyvä tarkkailla,
mutta välillä kannattaa pysähtyä katselemaan
myös oman puutarhan näkymiä.
Suosittelen laittamaan ylös ajatuksia ja
suunnitelmia kasveista ja uusista istutusalueista.
Myös kaadettavia puita kannattaa merkitä itselleen muistiin,
jotta niitä voi poistaa kevättalvella.
Mukavia tiirailuhetkiä!
Enkä tarkoita naapurien kyttäämistä,
sillä siihen ei ole aikaa puutarhan ja luonnon ihmettelyltä. ;)
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Kiitos kyttäilyvinkistä :-D Tuo on niin totta, että talvikausi on pitkä ja ainavihantaa näkö- tai tuulensuojaa kaivataan. Tuo hopeakuusi on niin hieno, sellaista olen miettinyt, toistaiseksi on vasta pari kääpiömuotoista. Sama ihana väri niissäkin kyllä on.
VastaaPoista:)
PoistaJoo, tuo normaalikokoinen hopeakuusi on kyllä aika iso kokoinen ja kasvaa yhä vain.
Tuohon kohtaan se mahtuu hyvin, mutta helposti se tulee istutettua vähän liian ahtaisiin paikkoihin. Moneen kohtaan kääpiölajikkeet ovat parempia.
Olen istuttanut tämän yksilön ihan minimaalisen pienenä taimena vuonna 2009. Muistan, kun tultiin puutarhakaupasta ja taimi oli etupenkillä jalkatilassa, jalkojeni välissä. Hyvin on kasvanut niistä hetkistä.
Vaikka monesta kasvista tietää, kuinka suureksi se kasvaa, on vaikea konkreettisesti käsittää sitä.
Tykkään itse istuttaa aika pieniä taimia, sillä ne kotiutuvat kasvupaikalleen hyvin ja kasvavat kauniisti juuri siihen paikkaan. Toki siinä saa odottaa, eikä näkösuojaa ole tosiaan ihan lähivuosina istutuksesta yhtään. Samalla voi kasvattaa omaa kärsivällisyyttään.
Parvekenäkymäsi ovat kauniita, eikä naapureitakaan liiaksi ole. Mäellä asumisessa on aina se hyvä puoli, että silloin on enemmän katseiden tavoittamattomissa.
VastaaPoistaHopeakuusesi on upea. Aika hyvin se on kasvanut, jos kerran olet sen v. 2009 istuttanut pikkuisena.
Mietin usein tuota kasvien näkösuojaelementtiä, kun metsän kaatumisen jälkeen olemme kaiken aikaa näytillä. Toisaalta oleskelualueemme on varsinkin kesäaikaan varsin suojattu, kiitos kasvien. Alapihalle taasen en halua korkeaa viidakkoa, kun vihdoin varjosta ja pimeydestä vapauduimme.
Kiitos Between! <3
PoistaJoo mäelle ei näe niin hyvin kuin mäen alle.
Tosi hyviä pointteja toit esille näkösuoja-asian suhteen. On tosiaan välillä vaikea ajatella, missä menee raja ahdistavan varjon ja tarpeellisen suojan välillä. Me suomalaiset haluamme aika paljon yksityisyyttä ja suojaa. Monissa maissa suhtaudutaan rennommin siihen. Muistan joskus Ruotsin matkalla ihmetelleeni, kun asuinalueella kaikki grillailivat rennosti etupihoillaan, vaikka niiden edessä kulki kävelytie. Suomalaiset olisivat ahdistuneet moisesta trafiikista ja kävelijöiden katseista. Ruotsalaiset puolestaan juttelivat ja nauttivat vähän samaan tyyliin kuin esim. ravintoloiden terasseilla.
Toki monissa maissa puutarhat eristetään toisistaan korkeilla muureilla. Se taitaa tosin olla turvallisuuden kannalta välttämätöntäkin monessa paikassa.
Moni ahdistuu myös pelkästään ajatuksesta istuttaa ikivihreitä kasveja. Nykyään useita kasveja löytyy kääpiölajikkeina ja monen mallisena. Esimerkiksi äitini on kertonut usein heidän koulumatkastaan synkän kuusimetsän halki. Hän ei pidä vieläkään kuusikoista ja pimeistä paikoista. Hän haluaa avaruutta ja valoa.
Näitä asioita onkin hyvä miettiä pihasuunnitelmia ja omia istutuksia tehdessä. On tärkeää, että puutarhassa vallitsee sellainen tunnelma, missä itse viihtyy.
Ja voihan nuo oleskelualueet olla sitten suojaisemmissa kohdissa, kuten meillä kummallakin on.
Olen myös miettinyt joskus sitä, millaisen tontin haluaisin, jos joskus vielä rakennamme. Yksi ehdoton kriteeri olisi, ettei tontti olisi missään montussa. Avarat näkymät ovat tärkeitä, vaikka kaipaan myös omaa rauhaa.
Eli taas tuo mahdoton yhtälö olisi paras. Haluaisin itse nähdä pitkälle, mutta en haluaisi kenenkään näkevän meille päin. :D
Minulla tuli kiire istuttaa suojakasvillisuutta kun pellon vieressä kasvaneet pusikot poistettiin. Enpä ollut täysin tajunnut miten tehokas näkösuoja ne pajut ja muut "roskapuut" olivat lopulta. Tuli ihan alaston olo vaikka sillä suunnalla ei ole naapureita. Olisi pitänyt miettiä asiaa jo etukäteen. Nyt on kuusia ja tervaleppiä suorassa rivissä ja toisella puolella juuri limittäin ja lomittain istutettuja erilaisia puita. Olet saanut nuo havupuut kasvamaan kauniin muotoisiksi.
VastaaPoistaJoo, ymmärrän hyvin, että alaston olo voi tulla, vaikka naapurissa ei ole ketään.
PoistaAlkuvuosina meillä tuuli aivan kamalasti. Tuntui kuin meillä olisi ollut puutarhaa lainkaan, kun kaikki oli niin avaraa. Aluksi istuttelin vielä kaikkia muilta saatuja taimia, yleensä perennoja. Kun syksy koitti, kaikki lässähti ja mitään suojaa ei ollut. Mietin aina, että haluan puutarhan johon mennä tavallaan sisään. Vähän niin kuin salaisen puutarhan. Sen jälkeen olen istuttanut paljon puuvartisia pensaita ja puita. On kiva, kun talvella puutarha säilyy, eikä siitä tule kuin pelto. Myös perennat jätän aina tästäkin syystä talventörröttäjiksi.
Vieläkään meillä ei ole salaista puutarhaa, mutta salaisia soppia kyllä löytyy, eikä tuulikaan pääse riepottamaan tätä samaan malliin kuin alkuvuosina.
Olen ihaillut sinun suunnitteluasi ja ajatuksiasi puutarhan suhteen. On ollut myös ihana seurata teidän puutarhan kehittymistä ja kasvamista. Kaikki on kasvanut mahtavasti ensimmäisistä kerroista, kun näin kuvia teiltä tai vierailin avoimissa puutarhoissa. Juuri tuo lomittain istutaminen takaa hyvän suojan.
Ja nuo meidän havupuut kasvaa aika avoimella paikalla. Joten siinä on varmasti syy, miksi ne ovat kasvaneet noin nätisti. Tosin olen hieman trimmaillut tuota metsäkuusta alkuvuosina.
Hyviä vinkkejä! Ymmärrän oikein hyvin, että halutaan "suojautua" katseilta, varsinkin jos puutarhassa viettää runsaasti aikaa. Meillä siirtolapuutarhassa niitä katseita riittää niin lähinaapureilta kuin ohikulkijoiltakin. Vaikka pidän siitä, että puutarhaani näkee tieltä, haluan kuitenkin pitää oleskelualueet suojassa katseilta. Kesällä ei kovin pitkälle näy, kun kasvillisuus blokkaa katseet ja ihan tarkoituksella. Hieman tuohduin kesällä, kun palsta-arvioinnissa sain "puhtaat paperit" siisteydessä yms. mutta huomautettiin, että mökki voisi näkyä paremmin. Säännöissä ei lue, että mökin tulee näkyä tielle. :) Talvella ei ole mitään väliä, kun palstalla ei oleskella eikä ohikulkijoita ole. Jos olisi, niin varmaan suosisin enemmän havuja.
VastaaPoistaKiva, jos vinkeistä oli iloa!
PoistaSiirtolapuutarha on varmasti ihan omanlaisensa maailma. Olen tehnyt pari pihasuunnitelmaa siirtolapuutarhoihin ja tutustunut näiden kyseisten puutarhojen säädöksiin ja vaatimuksiin. Mielestäni on hyvä, että tiheälle alueelle on laadittu yhteiset pelisäännöt, mutta toki se hieman rajoittaa yksilöllisiä valintoja. Ja koskeehan säädökset myös mökkiä ja rakentamista, joten ehkä siirtolapuutarhamökkiä hankittaessa on asennoitunut ja sitoutunut näihin säädöksiin.
Ymmärrän tosi hyvin, että mökillä, jos missä haluaa omaa rauhaa. Ja siksi on hyvä suunnitella juuri oleskelualueet sellaisiksi, että sitä rauhaa löytyy.
Apua tuota huomautusta, jonka sait mökistäsi. Ei ihme, että tuohduit.
Ehkä nuo arvioijat paloivat halusta vaan tiirailla enemmän sun ihanaa puutarhaa ja kesäpesää. Tämänkin on niin kaksipiippuinen juttu. Itse en todellakaan haluaisi, että kukaan näkisi puutarhaani. Toisaalta ohikulkijana olen juuri se, joka yrittää nähdä muiden puutarhoihin ja ihailla niitä. Ärsyttää, jos on liikaa puskia edessä. :D
Hienoja näkymiä teillä korkealta mäeltä. Minua helpotti nähdessäni hortensian oksien kaartuvan joka suuntaan ja myös pitkin maata. Ilmeisesti on sille luonteenomainen kasvutapa? Olen arvellut, että meikäläisen Lime Light kärsii varjopuutarhassa, kun työntelee oksiaan vaakaan vähän joka suuntaan. Mukavasti saat myös lainattua naapurin kahta kuusta tienvarressa.
VastaaPoistaKiitos Riitta!
PoistaNuo pallohortensiat tosiaan kaartuvat ja kenottavat joka suuntaan tässä kohtaa vuotta. Kesällä ne pysyvät paremmin pystytssä ja usein tuenkin niitä tässä kohtaa. Postilaatikon luona pallohortensioita kasvaa iso ryhmä ja ne pysyvät ihmeellisesti hyvin pystyssä. Niitä en tue ikinä.
Uskoisin, että kasvupaikalla on myös aika paljon merkitystä siihen, miten reippaina hortensiat jaksavat seistä. Postilaatikon luona on syvä multainen maa ja paikka on suht tuuleton. Tässä rinteen reunalla kasvualustaa ei ole ehkä niin syvästi ja tuuleekin välillä ihan tosissaan. Siinä on varmasti ainakin osasyylliset kaatuiluun.
Ja tosiaan on mahtavaa, jos saa vähän lainailla näkymiä myös naapurista. Lainaan myös naapurin lipputankoa. On hienoa katsella lipun liehuvan, ilman että on täytynyt itse nousta oikeaan aikaan sitä nostamaan. ;)